-->

8.7.2006

Oppineiden ohjeita

Löysin eilen kirjaston poistomyynnistä pari helmeä; 150 erilaista reuna- ja välipitsimallia sisältävän Isoäidin pitsejä sekä vaatetusalan opintojen perusteoksen Pukineiden kuosittelu. Tarkoituksena ei oo virkata metrikaupalla välipitsejä lakanoihin tai reunapitsejä pyyhkeisiin, mutta noita malleja voi käyttää vaikka huivien reunuksiin hapsujen sijasta tai niiden kanssa. Erinomainen idea-arkku se joka tapauksessa on ja hyvä olla hyllyssä kaiken varalta. Kuosittelukirjassa puolestaan on kaikki perusjutut vaatteiden kuositteluun, kaavojen piirtämiseen sekä vaatteiden istuvuuteen liittyen. Loistolöytöjä molemmat kirjat, etenkin kun hinta oli 1,50 e/kpl. :)

Kuvan kolmas kirja on mun suuri aarteeni, jonka sain mummiltani keväällä: Ruth Zechlinin Tyttöjen askartelukirja vuodelta 1954. Tässä 340-sivuisessa ihmekirjassa on kaikkea mitä kuvitella saattaa; neulomisen, virkkaamisen, kirjonnan, kudonnan, kaisla-, niini- ja olkitöiden, kirjansidonnan, nahka- ja puutöiden, posliininmaalauksen ja vaikka kuinka monen muun tekniikan perusteet ja tosi hyvin ohjeistettuna vielä! Monien tekniikoiden kohdalla mennään reilusti perusteita pidemmälle ja annetaan yksityiskohtaiset työohjeet erilaisten tavaroiden ja pukineitten valmistamiseen. Kirjasta löytyy muun muassa erilaisia neulemalleja, lautanauhamalleja ja leikkikalujen teko-ohjeita.

Ja koska kirja on sodanjälkeisen pula-ajan tarpeisiin tehty, jolloin mahdollisimman moni asia pyrittiin tekemään itse, niin ohjeita on todellakin joka lähtöön. Esimerkiksi kuinka tehdä maissinlehti-, niini-, kaisla- ja olkikengät :), mitat ja piirrustukset kudontakehyksen tekemiseen sekä ohjeet nahkahansikkaiden valmistukseen. :D Että kyllä löytyy ohjeissa meinaan. Ei tartte meidän perheessä kulkea paljasjaloin, kunhan vain on kaislaa on saatavilla. :)

Kirjan lopussa on vielä kaks aukeamaa kasvatuksellista materiaalia, joka ohjaa kuvien ja sanojen avulla nuorta polvea oikeaan suuntaan käsitöiden ja muotoilun taidossa:


Hirn! :D :D :D Näin siis ohjeistaa askarteluopin ja käsitöiden dosentti Ruth Zechlin suomentaja Mary Oljen avustuksella. :D Mä kyllä oisin varmaan lapsena tykänny enemmän tosta "kierosilmäisestä epäsikiöstä" kuin oikeanpuoleisen kuvan sievästä ja esteettisestä nukkelapsesta. Eihän tota puujaloilla seisovaa pökkelöä voi ees halata! Mutta kyllähän ammatti-ihminen tietää paremmin, joten noudattakaamme näitä ohjeita kun käsitöitä teemme, juuh. ;)

Hellepäivän pikatyönä (valmistui oikeasti parissa tunnissa!) syntyi tämä syyspipo Samoksesta. Se näyttää kyllä kovin kesäiseltä, mutta hitto että se onkin lämmin myssy! Eli just passeli välikausipipoks ennen kunnon pakkasia.

Ohje: Novita kevät 2005.
Lanka: Samos Lollipop 100 g.
Virkkuukoukku: 3.

Mä tykkään tuosta kellomaisesta muodosta, kun se ei oo niin pipomainen vaan on jotenkin fiinimpi. Lähes lierihattu siis. :) Lankaa meni tasan tarkkaan kaks kerää, aloitus- ja lopetuspätkistä ja kerien vaihtumakohdasta jäi lankaa yhteensä 10 senttiä. Kerrankin näin päin, kun yleensä tuntuvat Novitalla laskevan kaiken varalta kerän ylimääräistä tarvikelistaan, ja sitten on kaappi täynnä yksittäisiä keriä, joita ei saa mihinkään upotettua. Tää myssykkä saattaa kyllä joutua väripataan, koska mä en oikein tunne oloani kotoiseks noin keltaisessa. Mut kattellaan nyt, ehkä mieli muuttuu ennen syksyä. :)

18 kommenttia:

  1. Oot niin nopee että huimaa! Ja ihana hattu, pitäisköhän itekki väkästää.. Kun tuli sitä Samosta otettua se kaks kerää.

    Hauskoja löytöjä oot tehny!

    VastaaPoista
  2. Siis tää ei ala kun toiset on noin nopeita....tää vaan vääntää samaa riepua ties miten kauan...huoh...

    VastaaPoista
  3. ...mutta hattu on ihana!!!

    VastaaPoista
  4. *REPS* Aivan uskomatonta tekstiä! Tästä kyllä irtosi päivän parhaat naurut :D

    VastaaPoista
  5. Jatta ja Satu U: Enpä tiiä oonko mä nyt niin erityisen nopee, toi vaan on niin yksinkertasta ja aivotonta virkkausta, ettei virheitä paljon voi tehä. Ja Samos on sen verran paksua ja pehmeää lankaa, että siitä syntyy nopeesti mitä vaan.

    Tee Jatta ihmeessä tommonen myssykkä, kun sulla kerran on just sen verran Samosta.

    Jenni: Mäkin repeilen edelleen noiden kirjan juttujen kanssa. :) On se vaan hyvä juttu, että joku osaa kertoa meille yksinkertaisille, mikä on oikeasti kaunista. Ettei vahingossa ihailtais mitään vääriä muotoja. :D

    VastaaPoista
  6. Hertsiiggeli sentään, mitä tekstiä. Ei ole rodunjalostus kaukana. Juu, huumorillahan siihen pitää suhtautua, mutta silti...

    Mutta siitäköhän kaikki entisaikojen käsityöopettajat on ammentaneet viisautensa ja näkemyksensä siitä, miten hommat pitää hoidella. Mä tein melkein 20 vuotta sitten talouskoulussa kylpytakin, jonka helmaa en halunnut kiinnittää ompelukoneella vaan käsin piilotikkaamalla. Opettaja varoitteli moneen kertaan, ettei niin kannata tehdä, koska käsin ommeltu ei kestäisi käytössä. Mä sitten näytin, miten se helma pönköttäisi, jos sen ompelisi koneella, ja pitkän inttämisen jälkeen se opettaja vihdoin antoi periksi tyyliin "omapa on tekeleesi, ei ole hänen vikansa jos se purkautuu heti käytössä". Heh. Kangas alkaa rispaantua niskasta, mutta helmassa ei näy mitään kulumisen merkkejä.

    VastaaPoista
  7. Tuo postauksen ylempi kuva on kuin meikäläisen kotoa! Lainasin just kirjastosta tuon 150 virkkausmallia-kirjan ja taustalla näkyy kangas josta ompelin siskolle verhot. Hassua

    VastaaPoista
  8. Kylläpä tuli ihana myssy - niinkuin arvasinkin :) Tuo keltainen väri sopii mainiosti kellastuvien lehtien seuraksi syksyllä. Pitääpä laittaa ohje korvan taakse, jos vaikka tulis ittekkin syksymmällä talven alla tekastua.

    VastaaPoista
  9. Ihana hattu! Tuollaisen voisi tehdä itsekin... Paitsi että mä en osaa virkata.

    VastaaPoista
  10. Mainion kirjan olet saanut käsiisi. Itse ostin perjantaina Tammelantorin kirppikseltä Jokanaisen niksikirjan ja se on varsinaisen opas elämän kiemuroihin. Neuvoja löytyy homeisen leivän tuoreuttamisesta lasten kasvatukseen ja kaikkeen siltä väliltä. Ei oltu uusavuttomia ennen vanhaan.

    VastaaPoista
  11. Mulla taitaa olla kotikotona tuo paskartelukirja. Ja etten olisi siitä jotain toteuttanutkin lapsena. Voi kun joskus löytyis hattumalli, joka kävis meikäläisen lärviin. Tuotakin voisi tietenkin kokeilla, ja lahjoittaa sitten pahaa-aavistamattomille sukulaisille. Kivalta näyttää sun kutreillas.

    VastaaPoista
  12. Makee hattu, jotenkin 20-lukuinen tunnelma siinä.

    Kyllä se on niin että ei kansalaiset tiedä että mikä on oikein ja sopivaa jos kukaan ei valista. (hih)

    VastaaPoista
  13. Kiitos kaikille! Myssy on helppo ja nopea tehdä, niin että virkkaustaidottomaltakin onnistuu. Eikä sit harmita ainakaan työmäärän puolesta, jos ei se istukaan omaan naamaan ja pitää laittaa pipa kiertoon. :)

    Villasatu: 1920-luvulla oli kyllä paljon kivoja vaatteita, miutta meikäläisen vartalolle niistä sopii lähinnä toi hattu. :D

    VastaaPoista
  14. Heissan. Blogiasi on ilo lukea :). Kaikki laukut ja hatut ja huivit ja muut.. ideoita kasaantuu päähän! Laitoinkin jo aiemmin pari kysymystä koskien Putkista, toivottavasti bongaat ne tuolta postausten merestä. Kiitos hauskoista teksteistä. Sait uuden vakkarilukijan ;).

    VastaaPoista
  15. Kiits vaan Maiju! :) Mä olinkin just sun blogissa vastavierailulla, hyvältä näyttää sielläkin, hih!

    Vastailin jo aiemmin täällä ja täällä noihin sun kysymyksiin Putkiksesta, toivottavasti sait kaipaamasi tiedot.

    VastaaPoista
  16. Hehei, taas!
    Intouduin selailemaan blogiasi niin pitkäksi aikaa, etten huomannut vastauksiasi. Siksi menimme kenties ristrastiin :). Kiitos nopeudestasi, ehkä pääsen piankin Putkiksen kimppuun. Ja täytyy muuten yrittää selvittää miksei blogini osoite näy profiilissa.. kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
  17. Kiva hattu! Kiitos vinkistä ohjeen osalta, just tämmöistä ohjetta olin haeskellut ja teinkin eilen oman hatun.
    Idearikasta blogiasi on tosi mukava seurata :)

    VastaaPoista
  18. Valipala: Kiits kehuista, lämmittää kovasti mieltä! :) Toi hattu on kyllä tosi kiva, mä alan just tekeen toista samanlaista kaverille.

    VastaaPoista