Kevät ja kukkaset

Puoli vuotta on heilahtanut sitten viime näkemän. Arki on niin täynnä toimintaa vuorokauden ympäri, että kesti yli kaksi kuukautta saada tämä postaus tehdyksi. Tuo kuvan puolivuotias vauva on siis nyt jo 8 kuukauden ikäinen sanoja ja kävelemistä opetteleva pienihminen. Pitkähiuksisesta äidistä puolestaan on tullut polkkatukkainen äiti, joka ehtii neuloa silmukan silloin, ommella sauman tällöin.

Ajanpuutteen jälkeen suurin haaste käsityöharrastuksessa tällä hetkellä on uuden projektin aloittamisen vaikeus. Kun sitä aikaa ei tosiaan juuri ole, niin ei kyllä huvita käyttää arvokkaita hetkiä neulemallin, langan, koon ja tiheyden arpomiseen. Projekti pitää saada työn alle heti ja epäröimättä ja minimaalisella epäonnistumisen riskillä. Onneksi Ravelry-jonossa on em. kriteerit täyttäviä ohjeita odottamassa, joten sen kun valkkaa sieltä sopivan, kun tilaisuus koittaa. Alkuvuodesta hetki koitti jonossa pitkään roikkuneelle virkatulle huiville.

Malli: Echarpe soleil by Sylvine Asselin

Lanka: Wetterhoff Lemmikki 12-kertaisena

Koukku: 8 mm
Ravelryn projektisivut: huivi ja kukka

Oikeastaan kyseessä on reunapitsimalli, jota tarpeeksi toistamalla riittävän isossa mittakaavassa saadaan aikaiseksi pitkulainen suikale. Siis huivi. Minä suurensin mittakaavaa tekemällä huivini 12-kertaisella langalla. Onneksi mulla on langankerintälaite! Muuten kallista aikaa olisi kulunut melkoisesti langan kertaamiseen (koska 100 g=1950 m). Tuollaisen tavallista reilumman hyllynreunapitsin kun kietaisee kaulan ympärille, niin se aika helposti näyttää edelleen hyllynreunapitsiltä. Tartti tehrä jotain. Koska hetkeäkään ei ole hukattavana, turvauduin vanhaan kikkaan ja tein kukkarintaneulan.

Kuten edellinen vastaava, on tämäkin kukka yhdistelmä RobinHillin lehtiä ja Jatta Saukon Liljaa. Lisänä virkattuja pyörylöitä ja ommeltuja nyppyjä, tukirakenteena rautalankaa. Tässä lanka oli maltillisesti nelinkertaisena, niin että neuloin 1,5 mm puikoilla ja virkkasin 1,5 mm koukulla. Tykkään tästä ihan hurjasti!

Luontevuus ei ole aina helppo juttu, kun ottaa kuvat itselaukaisijalla ja kiireessä. Paras apu voi joskus löytyä lattian tasolta. Jäykkä poseeraaminen vaihtuu huomaamatta aitoon hymyyn, kun alaviistosta kurkistaa silmät sikkaralla nauraa kikattava nysähampainen viihdyttäjä. Ja sitten tulikin kiire äkkiä pelastamaan kameraa, jonka jalustaa se samainen utelias untuvikko tietysti ehti keikuttamaan harhautettuaan äidin tarkkaavaisuuden hetkeksi. On se nopee, mutta onneks oon minäkin.

...ja pikkujalka pilkahtaa

Täällä ei mitään uutta etelärintamalta, eli vauva lekottelee edelleen tyytyväisenä yksiössään napani alla. Näitä projektiluontoisia, määräaikaisia mahankasvatuspuuhia on työn alla lähipiirissäni muillakin. Toisilla tosin tuplasti työläämpiä: Työkaverini kaksoset syntyvät hetkellä millä hyvänsä. Koska omat käteni ovat vielä toistaiseksi vapaat vauvanhoidosta, ehdin virkata tuplavauvoille tossut tervetulolahjana tähän maailmaan.

Malli: Crocodile Stitch Booties by Bonita Patterns
Koko: 0-6 kk
Lanka: Novita Polku, väri Porkkana, n. 30 g/tossupari
Virkkuukoukku: 3,5 mm
Ravelryssä täällä ja täällä 

Täytyy sanoa, että kyllä voi ihminen tehdä typeriä valintoja, joiden yhteisvaikutuksena on tuskailu, manailu ja lopulta hiljainen nöyrtyminen. Ihan heti en lähde uudestaan virkkaamaan hämärässä lampunvalossa tummasävyisestä, höttöisestä ja löyhäkierteisestä langasta pikkuisia tossuja amerikanenglanninkielisen virkkausohjeen mukaan. Yhdistelmä kun meinas nyrjäyttää aivot radaltaan useamman kerran ja pakotti purkamaan pitkiä pätkiä tuota takkuuntuvaa höttöä. Aijjettä kun korpesi välillä oma alentunut ymmärrys ja hahmottamiskyky! Ohje kun on varsin selkeä, mutta eräs pieni alivuokralainen tuntuu imeneen ison osan älykkyydestäni. Vasta neljäs tossu onnistui alusta loppuun purkamatta ja täysin ohjeen mukaisesti. Kiva huomata, että olen sentään vielä kehityskelpoinen enkä aivan menetetty tapaus.

Molemmat tossuparit on virkattu samasta liukuvärjätystä lankakerästä. Siinäkin muuten meni sormi suuhun useamman kerran. Oli tosi vaikeaa löytää kerästä väritoistojen alkamiskohtia, että olisin saanut parin molemmat tossut samanlaisella värityksellä. Ja taas oli todettava, että nymmää en kyllä osaa, tyhmä kun tyhmä! Siispä luovutin väritoiston etsimisen ja oikaisin taas karkeamman kautta. Nytpä mulla onkin sitten tuota lankaa pätkittynä pienissä palloissa, jos huvittaa vielä yrittää mätsätä kolmas tossupari kohdilleen.

Syksyisiä sävyjä on havaittavissa paitsi tossuissa myös taustana toimineessa metsässä. Pientä piristävää kirpakkuutta on ilmassa aamuisin, niin että sieltä se syksy pikkuhiljaa tekee tuloaan. Nautitaan nyt siis näistä aurinkoisista loppukesän päivistä niin kauan kuin niitä riittää!

Maanläheistä lämpöä

Malli: Hexagon How-To by Lucy of Attic24
Lanka: Ístex Létt-Lopi, 4 eri sävyä, 100g kutakin, yht. 400 g.
Koukku: 4,0 mm
Koko: 75 cm x 80 cm
Ravelry-projektisivu

Äitiysloma alkaa kuukauden päästä, ja siihen asti pitääkin tehdä töitä hartiavoimin että saa kaiken valmiiksi. Ei muuten, mutta kurja jäädä pois töistä pitkäksi aikaa, jos jokin tuntuu jäävän pahasti kesken. Iltaisin ei sitten paljon muuta jaksakaan kuin sytyttää kynttilät ja nykertyä sohvannurkkaan viltin alle. Siinä samalla voi välillä ottaa koukun tai puikot käsiin ja muuttaa lankaa kerältä muuhun muotoon. Tai sitten voi vain laiskotella ja keskittyä mahan paijaamiseen. :)

Ei kyllä tulis mieleenkään sekoittaa samaan murokulhoon suklaata, kaurapuuroa, kermavaahtoa ja, hmm, tuhkaa. Yllättävän harmonisen kokonaisuuden nuo sävyt kumminkin tässä peitossa muodostavat. Täysvillainen ja karvainen lanka pehmeni yllättävänkin paljon liottamalla, niin että ihan kelpo vaunupeitto tästä tuli. Ei ehkä ihan vauvan poskea vasten laitettava, mutta varmana eristää pakkasta paremmin kuin vaikka fleece.

Kuusikulmioiden virkkaaminen alkoi ihan vahingossa Niskavuori-filmin katsomisen lomassa. Kaipa elokuvan henki jotenkin houkutteli näihin väreihin ja perinteiseen tekemiseen. Melko maahenkisiä ja vaatimattomia noi sävyt ainakin on; ladonseinää ja tuhkaa hangella, salaperäisiä suksisauvan jälkiä opettajattaren akkunan alla. :)

Puolet peitosta valmistui yhden sunnuntain aikana, sen verran hauskaa ja joutuisaa noita palasia oli virkkailla. Peitossa on 38 kokonaista palaa. Reunoihin virkkasin 8 puolikasta ja 12 kolmannespalaa, että sain peitosta suorakulmion muotoisen. Lopuksi vielä kaksi kerrosta pylväsryhmiä reunukseksi.

Nalle joutuu odottamaan leikkikaveriaan vielä reilut pari kuukautta. Toiveissa olis ehtiä siihen mennessä neuloa vielä lisää lämmikettä talven keskellä saapuvalle pienelle tulokkaalle. Ei siis muuta kuin mars takaisin sohvannurkkaan.