-->

21.12.2011

Maailman vahvimmalle vauvalle

Olenkohan mä muuten maininnut, että täällä odotetaan kaksinkertaisesti? Ei, ei tosiaan kaksosia (phui, onneksi isäni kaksosuus ei nasahtanut kohdalle, ainakaan tällä kertaa), vaan onnekkaan sattuman ansiosta paras ystäväni saa myös vauvan. Kaiken lisäksi lasketut ajat ovat peräkkäisinä päivinä. :) Siispä vauvaneuleiden käyttäjiä on lähipiirissä pian muitakin kuin tämä oma perillinen.

Malli: Quadrature for Korrigan by Solenn DRN
Lanka: Drops Nepal, 450 g.
Puikot: 5,0 mm
Koko: n. 90 cm x 90 cm

Blanket for the strongest baby in the world

Kun tupsahtaa maailmaan keskellä talvea, on varmasti mukavaa, jos on jotain lämmintä ja pehmeää vastassa. Tämä alpakkavillainen peitto toivottavasti pitää ystäväni vauvan lämpimänä vaunuissa, turvakaukalossa tai missä ikinä nyt tarvitseekaan. Ehkä tästä on hyötyä äidillekin. Njoo, voihan tää olla vähän tuhan pieni aikuisen peitoksi, mutta ehkä puolisen kiloa villaa äidin pään ympärille kiedottuna eristää myös ääntä tiukan paikan tullen. :P

Korrigan's cables

Peiton malli on konstailemattoman yksinkertainen ja silti ilmeikäs reunuksen ansiosta. Koko homma neulotaan pyörönä, niin että melko sutjakasti tuollaisen saa tehdyksi paksusta langasta. Tekisi mieli tehdä samanlainen omalle beibille, mutta saas nähdä, kuinka aika riittää. Tai voishan tässä tietysti ottaa kisan vauvaa vastaan: "kumpi on eka valmiina, sinä vain sun peittos?" :D

Neatly packed
  
Eihän näistä nahanalaisista tiedä, koska ne päättävät ilmiintyä, oli arvioitu saapumisaika mikä tahansa. Onneksi sentään sain tämän yhden tehdyksi ajoissa, niin että se on vain rusettia vaille valmiina pukinkonttiin.

Olen mä neulonut omallekin  vauvalle, ja lisää on tulossa. Värimaailmasta on muuten turha yrittää päätellä, kumpaa merkkiä täällä odotetaan. Me emme nimittäin itsekään tiedä, onko tuleva perheenjäsen tyttö vai poika, eikä meillä ole mitään erityistoiveita asian suhteen. Toisekseen, meillä ei erotella värejä tyttöjen ja poikien lokeroihin, vaan värivalinnat kertovat enemmänkin allekirjoittaneen satunnaisista mieliteoista lankakaupassa. :)

Korrigan close-up

Vastasyntyneen kokoinen Korrigan on peiton kanssa samaa perhettä. Langan sain pari vuotta sitten Maartsilta pikkujoululahjaksi. Lopusta langasta ajattelin tehdä jotain pupuhenkistä, Maartsia lämmöllä muistaen. <3

Snug Cardigan

Snug-huppari on vähän isompaa kokoa, ehkä kevättalvea varten. Näistä (ja muista tekemistäni vauvaneuleista) löytyy lisäinfoa Ravelryssä, ettei tule ihan yliannostusta toukkavarusteista täällä blogissa. Voipi nimittäin olla, että ensi vuonna näitä on sitten tarjolla enemmänkin, jos siis vielä joskus ehdin puikkojen ja lankojen pariin. JA jos onnistun pysymään hereillä enkä vain torkkumaan puikot kätösissä. Joku kun on kertonut, että väsymystä saattaa olla ilmassa tulevina kuukausina. Tai vuosina. Ou nou. :)

13.12.2011

Hopeavyöry

Äitiyslomalla olemisessa on sellainen vinkeä juttu, että kun ei ole oikeastaan pakko tehdä mitään, niin tekee mieli puuhata vähän kaikkea. Kun olen koko syksyn, ja oikeastaan koko tämän vuoden, padonnut käsityöjutut pois väikkäriahkeroinnin tieltä, niin ideoita ja tekemisen intoa on kasaantunut vähän liiankin kanssa. Tätä halkeamaa padossa ei riitä mikään tulppa tukkimaan, joten antaa hyökyaallon tulla ja virran viedä: täällä on puikot, koukut ja pihdit tanassa! :)

Kukkakimppu, joka ei lakastu pakkasessakaan

Ensimmäisenä istahdin into piukassa korupöydän ääreen. Kuukausiin en ole ehtinyt tehdä kuin pari hassua tilaustyötä, joten kädet täristen ja onnellinen hymynvirne naamalla sahasin, hioin, juotin, veivasin ja kiillotin tunti toisensa jälkeen ja jatkoin päiviä aamuyöhön asti.

Ruusuinen rannekoru

En millään olisi malttanut lopettaa, kun uusia juttuja tuli koko ajan mieleen. Järki kuitenkin sanoi, että olisi ehkä fiksua saatella tämä erä ensin maailmalle ja vasta sitten syytää lisää koruja pajalta maailmaan. Kun olis siellä tehtävälistalla muka vähän muitakin hommia kuin metallipalojen kanssa leikkimistä... :)

Yksinkertaisesti näyttävä

Tottelin järjen ääntä, tosin pienen nurinan kera, ja listasin tuotokseni Etsyyn. Nyt siellä onkin pitkästä aikaa tarjolla Made by Vilma -koruja Leppiksistä lusikkarannekoruihin ja Lumme-riipuksiin.  

Karkkia kaulaan, kiitos!

Koska masussani iloista melskettä pitävä perillinen saattaa haluta viettää äitinsä kanssa paljon aikaa tulevina kuukausina, ei kauppaan välttämättä ole tulossa täydennyksiä äitiyslomallani. Jos siis haluat antaa hopeista kimallusta lahjaksi jouluna, ystävänpäivänä tai vaikkapa vasta äitienpäivänä, niin piipahda puodissa tsekkaamassa tarjonta: nyt on valikoima parhaimmillaan!


Riipus, rakkaudella

Tilaukset, jotka on tehty ja maksettu viimeistään tiistaina 20.12. ehtivät jouluksi perille (mikäli Posti ei kuhnastele eikä vauva päätä tulla maailmaan sitä ennen). Useammankaan korun tilauksissa ei tarvitse maksaa kuin yhden korun toimituskulut, niin että nyt sopii hankkia koru siskolle, äidille, mummulle ja ystäville. Itseäsi unohtamatta: jokainen meistä ansaitsee palkinnon aina silloin tällöin! ;)
Joukkuepelaajista parhaimmalle

9.12.2011

Juhlan aika

Olen saavuttanut pitkäaikaisen tavoitteeni, johon tähtäävä monen kuukauden hektinen loppukiri on viimein ohi: nyt on sitten väitelty ansiokkaasti, juhlittu ikimuistoinen karonkka ja suoritettu tekniikan tohtorin tutkinto. Loppusyksy meni tiiviisti väitöspäivään valmistautuessa, eikä käsitöille juurikaan jäänyt aikaa. Lopulta Suuri Päivä kuitenkin edellytti yhtä kiireistä projektia myös tällä saralla, ja siitä seuraavaksi piiitkä selostus. Lukekaa, jos jaksatte, tai katsokaa vain kuvat; niitäkin riittää. :)
 
Akateemisen tradition mukaan väitöskaronkassa eli iltajuhlassa pitää naispuolisella väittelijällä olla musta juhlapuku. Siis täyspitkä ja kaikin puolin juhlava iltapuku. Olin jo kauan suunnitellut, että karonkkaani varten vihdoin teetän iltapuvun ammattilaisella: muunneltavan, monimuotoisen ja äärimmäisen hyvälaatuisen mustan unelman. Tekijäkin oli jo tiedossa ja rahat säästettynä. Mutta raskaus kasvavine mahoineen veti maton alta tältä suunnitelmalta. Turha alkaa näihin mittoihin pukua teettämään, kun tarkoitus ei ole tässä koossa viihtyä vuosia eteenpäin. Siispä päätin yrittää seuraavaksi helpointa vaihtoehtoa ja ostaa valmispuvun, jota voisi pienin muokkauksin ehkä käyttää jatkossakin.

Sellaisen hankkiminen valmiina standardimittoja pidemmälle raskaana olevalle naiselle ei ainakaan Tampereen kokoisesta kaupungista onnistu. Etenkin, kun mahan kasvamisen vuoksi pukua ei voinut ostaa ennakkoon, vaan sovituskierros piti jättää parin viimeisen viikon asiaksi. Ei siis auttanut muu kuin pikapikaa mars kangaskauppaan ja ompelukoneen ääreen. 



Olen ommellut kaikki iltapukuni itse, joten homma on varsin tuttua. Tällä kertaa kuitenkin panostin kunnolla pohjatöihin ja otin puvun tekemisen muutenkin oppimisprosessina. Suurena apuna toimi Susan Khaljen Bridal Couture -kirja, joka opastaa yksityiskohtaisesti pukuompelun saloihin vaihe vaiheelta. Aivan loistava teos, jonka aion (painetun version melkoisesta hinnasta huolimatta) joskus hankkia omaan kirjahyllyyni. Hain vinkkejä myös muutamista muista ompelutekniikkaoppaista (*tsek lista lopussa). Kirjat avasivat ikkunoita ihan uuteen ompelun maailmaan, ja suosittelen lämpimästi niihin tutustumista, jos haluaa tehdä istuvia ja viimeisteltyjä vaatteita. Suuri tunnustus täytyy lisäksi antaa Käsityöliike Merlettolle, mistä löytyivät kaikki pukuuni tarvitut tukimateriaalit ja erikoisnauhat, joista kirjoissa puhuttiin. Myös sellaiset, mille ei tunnu löytyvän edes pätevää suomenkielistä käännöstä, kuten horsehair braid.


Puvun mallihan on varsin yksinkertainen: vahvasti tuettu tyköistuva yläosa ja reilusti laskotettu, leijuva alaosa, jonka takahelma on hieman laahusmaisesti pidempi. Suuri työmäärä ei näy päälle päin muuten kuin käyttömukavuuden ja yläosan istuvuuden kautta. Kaavat on tehty alusta asti itse, sovitettu ja muokattu juuri tälle vartalolle ja tähän tilanteeseen. Yläosan istuvuuden ja mukavuuden takaavat kaksi puuvillakankaista tukikerrosta, paksu morsiussatiini ja spiraaliluut. Spiraaliluukujia lukuunottamatta koko tämä "kehikko" on ommeltu käsin erilaisia, kuhunkin vaiheeseen sopivia erikoispistoja käyttäen. Päällikangas on ohutta sifonkia, jonka laskostin luontevan epäsäännölliseksi ja kiinnitin laskokset sieltä täältä minimaalisin pistoin toisiinsa. Huh. Siihen menikin kokonainen viikonloppu, aamusta yöhön. Yläosa on viimeistelty vuorikankaalla, käsin ommellen sekin, tietty. :)


Helma olikin nopeampi ja helpompi tehdä, koska käytännössä kyse oli vain vuorikankaan leikkaamisesta ja kiinnittämisestä yläosaan. Helman päällimmäinen kerros on samaa kappaletta yläosan sifongin kanssa, ja yläosan laskokset aukeavat empire-linjassa laajaksi, laskeutuvaksi helmaksi. Helmassa laskosten rytmittäminen ja muotoilu tosin vaativat jälleen kerran huolellista harsimista ja prässäämistä, mutta päärmäyksen ja saumat sentään hurautin koneella.


Huolellisen työn tuloksena minulla oli tässä vaiheessa musta, melko yksinkertaiselta näyttävä ja loistavasti istuva puku. Loppu olikin sitten sitä kivointa puuhaa, eli yksityiskohtien lisäämistä. Päätin puvun saavan toimittaa myös korun virkaa ja koristelin dekolteen ja empire-linjan kimaltavilla kukilla. 

Koriste kukkineen on tehty itse erilaisista mustista kankaista, helmistä ja strassinapeista. Pohjana toimii palanen tyllikangasta, johon koristeen osat on yksi kerrallaan kiinnitetty. Koriste kokonaisuudessaan on muutamilla pistoilla ommeltu epäsymmetrisinä olkaimina toimiviin satiininauhoihin. Tein samalla ajatuksella kukkakoristeen myös erilliseen satiinivyöhön empire-linjalle. Molemmat kukkakoristeet voi siis helposti irrottaa ja laittaa tilalle jotain muuta. Puku itsessään on niin yksinkertainen, että se antaa vapauden monenlaisiin koristeluihin ja asusteisiin.


Oma karonkka Pikkupalatsissa on nyt juhlittu, mutta puku pääsee uudestaan väitöskaronkkaan jo reilun viikon päästä, kun työkaverini väittelee tohtoriksi. Tällä kertaa juhlin vieraan ominaisuudessa, joten koristeet voisi vaihtaa vaikka värillisiin kukkiin tai poistaa kokonaan ja juhlistaa asua näyttävillä koruilla tai värikkäillä asusteilla.


Vihdoin on aikaa keskittyä olennaiseen: äitiyslomaa on takana viikko, ja laskettuun aikaan on enää kuukauden verran. Vielä on paljon tekemättä ja hankkimatta vauvaa varten, mutta en viitsi stressata niistä. Aion nauttia joulun odotuksesta yhdessä masussa myllertävän epelin kanssa ja tehdä vain kivoja asioita ihan omassa tahdissa. Olo on edelleen loistava, joten raskaus ei juurikaan hidasta tahtia tai haittaa tekemistä. Tiedossa on siis aika paljon näpertelyä korupajalla ja puikkojen heiluttelua sohvannurkassa. Joo, tästä me tykätään! :)


* Tutustumisen arvoisia ompelutekniikoita käsitteleviä kirjoja (linkit edulliseen The Book Depository -kirjakauppaan):

-  Creative Publishing International: "The Perfect Fit: A Practical Guide to Adjusting Patterns for a Professional Finish"
- Khalje, Susan: "Bridal Couture"
- Maynard, Lynda: "Dressmakers Handbook of Couture Sewing Techniques"
- Schaeffer, Claire: "Couture Sewing Techniques (Revised and Updated)"
- Wolf, Collette: "The Art of Manipulating Fabric"

30.10.2011

Maanläheistä lämpöä


Hexagon baby blanket
Malli: Hexagon How-To by Lucy of Attic24
Lanka: Ístex Létt-Lopi, 4 eri sävyä, 100g kutakin, yht. 400 g.
Koukku: 4,0 mm
Koko: 75 cm x 80 cm
Ravelry-projektisivu

Äitiysloma alkaa kuukauden päästä, ja siihen asti pitääkin tehdä töitä hartiavoimin että saa kaiken valmiiksi. Ei muuten, mutta kurja jäädä pois töistä pitkäksi aikaa, jos jokin tuntuu jäävän pahasti kesken. Iltaisin ei sitten paljon muuta jaksakaan kuin sytyttää kynttilät ja nykertyä sohvannurkkaan viltin alle. Siinä samalla voi välillä ottaa koukun tai puikot käsiin ja muuttaa lankaa kerältä muuhun muotoon. Tai sitten voi vain laiskotella ja keskittyä mahan paijaamiseen. :)

Hexagons

Ei kyllä tulis mieleenkään sekoittaa samaan murokulhoon suklaata, kaurapuuroa, kermavaahtoa ja, hmm, tuhkaa. Yllättävän harmonisen kokonaisuuden nuo sävyt kumminkin tässä peitossa muodostavat. Täysvillainen ja karvainen lanka pehmeni yllättävänkin paljon liottamalla, niin että ihan kelpo vaunupeitto tästä tuli. Ei ehkä ihan vauvan poskea vasten laitettava, mutta varmana eristää pakkasta paremmin kuin vaikka fleece.

Hexagon baby blanket

Kuusikulmioiden virkkaaminen alkoi ihan vahingossa Niskavuori-filmin katsomisen lomassa. Kaipa elokuvan henki jotenkin houkutteli näihin väreihin ja perinteiseen tekemiseen. Melko maahenkisiä ja vaatimattomia noi sävyt ainakin on; ladonseinää ja tuhkaa hangella, salaperäisiä suksisauvan jälkiä opettajattaren akkunan alla. :)

Puolet peitosta valmistui yhden sunnuntain aikana, sen verran hauskaa ja joutuisaa noita palasia oli virkkailla. Peitossa on 38 kokonaista palaa. Reunoihin virkkasin 8 puolikasta ja 12 kolmannespalaa, että sain peitosta suorakulmion muotoisen. Lopuksi vielä kaksi kerrosta pylväsryhmiä reunukseksi.

Hexagon baby blanket

Nalle joutuu odottamaan leikkikaveriaan vielä reilut pari kuukautta. Toiveissa olis ehtiä siihen mennessä neuloa vielä lisää lämmikettä talven keskellä saapuvalle pienelle tulokkaalle. Ei siis muuta kuin mars takaisin sohvannurkkaan.

26.9.2011

Times like these

Nämä ovat niitä päiviä, joihin voisi jäädä viihtymään pidemmmäksikin aikaa. Viikonloppuja kivassa seurassa, ihan vain löhöillen, koirien touhuille hymyillen ja hyvästä mielestä nauttien. Pitää oikein pysähtyä kesken askelen huomaamaan iloisena, miten mallillaan oma maailma onkaan just nyt. Sopivilta tuntuvissa saappaissa, oikealla tiellä ja matkaseurana maailman parhaat. Onni, tätä se taitaa olla.

NY Cardigan

Malli: New York Cardigan by Erin Harper
Lanka: Katia Austral, 500 g.
Puikot: 3,0 mm, 3,5 mm ja 4,0 mm
Muokkaukset: paljon, niistä lisää Ravelryn projektisivulla.

NY Cardigan

Yksi noista mainituista kivoista viikonlopuista piti sisällään käynnin Työväenmuseo Werstaassa, joka löytyy aivan Tampereen ytimestä Finlaysonin alueelta. Vanha tehdasrakennus on jo sinänsä näkemisen arvoinen, ja samoista tiloista löytyy monenmonta mielenkiintoista museota (esim. tekstiiliteollisuusmuseo ja höyrykonemuseo) ja näyttelyä.

Olen käynyt Werstaassa ennenkin, ja nähtävää riittää useammallekin kerralle. Omiin suosikkeihini lukeutuu pieteetillä rakennettu pienoismalli 1930-luvun Pispalasta ja osuuskauppahuone punnuksineen, sokeritoppineen ja krumeluurikoristeisine kassakoineineen. Näkemisen arvoinen on myös kokonainen työväentalointeriööri, jossa voi ihailla esiäitien taidokkaasti kirjomia työväenyhdistysten lippuja. Niin, ja siellä saa soittaa urkuharmoonia niin paljon kuin vain itse jaksaa polkea. :) Menkää siis hyvät ihmiset käymään Werstaassa, kun se ei edes maksa mitään!

NY Cardigan

Böyyyy. Meinasin punnita mahan museon osuuskauppahuoneessa, mutta ei löytynyt sopivia vastapunnuksia. :D Joo-o, maha tulee nykyään ensin kulman takaa, muu Vilma seuraa sitten pienellä viipeellä perässä. Mä noudatan Marko Paanasen Innossa aikanaan jakelemaa ohjetta: korosta sitä, mitä et voi piilottaa. Siispä sijoitin neuletakin kiinnitysmekanismina toimivan rusetin just niin, ettei kellekään jää epäselväksi, että tämä rouva toimii parhaillaan inkubaattorina.

NY Cardigan

Sitten muutama sana neuletakista. Mallina tämä New York Cardigan on tosi kiva, ja lopputulos on monikäyttöinen, mutta itse ohjeeseen tekisin kyllä useita muutoksia. Niistä lisää Ravelryn puolella. Jos joku aikoo tämän mallin tehdä, niin suosittelen lukemaan Ravelrystä muiden kokemuksia, jos haluaa välttyä esimerkiksi turhauttavan paljolta saumojen ompelemiselta ja pitsimallikertojen silmämääräiseltä kohdistamiselta.Tekis melkein mieli tehdä toinen tällainen, mutta ei siksi, että varsinaisesti hinkuisin toista samanlaista neuletta, vaan ihan vain, että pääsisin tekemään sen "järkevästi" ja turhat kiertotiet oikaisten.

NY Cardigan
No, enköhän mä kumminkin suuntaa katseeni mieluummin ihan muihin neuleisiin. Ilmat kylmenee ja saa kaipaamaan myssyjä, säärystimiä, sukkia ja mitä-tahansa-lämmittimiä. Uusia, tietenkin, koska eihän niitä voi tehdä liikaa, eihän? ;)

6.9.2011

Syyskuu

Omenasato on jo valmis ja luumutkin ovat pian poimittavissa pihapuusta, mutta yhtä toista pikkujuttua täytyy vielä hetken aikaa kypsytellä.

Expecting

Kyllä vain, täällä prosessoidaan pientä herra tai neiti Vuorta. Masun koosta huolimatta mennään vasta vähän yli puolivälin, ja perillistä odotellaan saapuvaksi loppiaisen tienoilla. Vielä on siis hyvin aikaa nauttia yksin- ja kaksinolosta, hiljaisesta kodista ja kunnon yöunista. Nämä kun kuulemma voivat olla kortilla seuraavat vuodet. Bring it on, baby, me ollaan valmiita! :)

Bump

Ekat 3,5 kuukautta menivät sumussa ja unessa, jaksamista riitti hädin tuskin hereillä pysymiseen. Kun päälle lisätään intensiivinen työskentely myös iltaisin ja viikonloppuisin ja vain typistetyn kesäloman varassa, ei neuleisiin tai koruihin sitten jäänytkään intoa tai valveillaoloaikaa. Erään väitöskirjan käsikirjoituksen sain kuitenkin sisulla valmiiksi kesän aikana, niin että jotain tuli sentään tehdyksi, hehe. :)

Nyt hektisin jakso on onneksi ohi: väsymys on hellittänyt ja väikkäri on esitarkastuksessa. Phuuh. On siis vihdoin aikaa keskittyä olennaiseen eli masun kasvattamiseen. Vauvaneuleitakin alkoi ilmiintyä puikoilta vauhdilla, kun pääsin vihdoin viettämään lykättyä kesälomaani.

Baby gear


Ai miten mä tykkäänkin neuloa noita pikkiriikkisiä pehmoisia juttuja! Ihan paras tapa hypätä takaisin neulehepan selkään monen kuukauden tauon jälkeen. Muutamassa hetkessä valmistui kolme pientä myssyä, kahdet sukat ja raitanuttu (linkit Ravelry-projekteihin). Pari vuotta sitten tädiksi tultuani kyselin teiltä vinkkejä hyödyllisistä vauvaneuleista, ja nyt niistä on kovasti apua. Myssyjä taitaa siis olla jo yli oman tarpeen, mutta onneksi lähipiirissä on useampi pikkuinen ja lisää odotetaan, joten näille löytyy varmasti käyttöä.

Ja hei arvatkaa mitä muuta ihanaa: valeraskausvaatteelle tulee vihdoin totista käyttöä! :D

27.7.2011

Helle - mikä ihana tekosyy

Tänä kesänä on empiirisen ja subjektiivisen tarkastelun perusteella tullut todistetuksi, että paras ase hellettä vastaan on ohut puuvillamekko. Sitä Oikeaa puhtaanvalkoista mekkoa ei vain löytynyt kaupoista, vaikka aloitin etsimisen jo keväällä. Nii-i, itte pitää kaikki tehdä, kerta. :)

Sopiva malli tuli yllättäen vastaan Seppälän aletangolla persikkaisessa eläinkuosissa: mekon muodot sopivat meikäläisen makuun, mitä nyt pituudessa oli vähän toivomisen varaa. Ostinkin sitten saman tien kaksi muutaman euron mekkoa: yhden purin kaavoiksi ja käytin ylijäävät osat toisen mekon muokkaamiseen itselleni sopivammaksi. Kaavoilla surautin sitten oman valkoisen versioni. Erona ostovaatteeseen on kapeampi ja pidempi helma ja röyhelö sekä enemmän 1950-luvun henkeä mukaileva rintamus olkaimineen.

Hellemekko

Eikä ole ollut valittamista lämpötiloissa tämä mekko päällä. Kangas on ohutta ja pehmeää puuvillaa, jonka päätin suosiolla käsitellä ryppyiseksi. Toisin sanoen mekko kierretään märkänä pituussuunnassa patukaksi ja kuivataan pötkönä. Samalla lailla pakattuna se myös vie tosi vähän tilaa matkatavaroissa, ja lisäbonuksena on käytön huolettomuus: eipähän tarvitse käytellä silitysrautaa eikä peitellä istumisen aiheuttamia ryppyjä.

Mathildedal

Värinsä puolesta valkoinen mekko sopii moniin asusteisiin ja vaatteisiin, mikä tekee siitä kiitettävän muuntautumiskykyisen: jos on kuuma niin kolttu palvelee sellaisenaan ilman lisiä. Illan viiletessä päälle voi viskata neuletakin ja jalkaan legginsit hyttysiä torjumaan. Sateen sattuessakaan ei tarvitse panikoida: kun on muistanut ommella osat kaksinkertaisesta kankaasta, niin ei tarvitse esitellä sulojaan miss märkämekko -kisassa. ;)

Lempi

Piiitkästä aikaa ehdin istahtaa hetkeksi myös korupöydän ääreen. Verryttelyn tuloksena syntyi Lempi-sarjan rannekoru makeanvedenhelmillä kolmessa rivissä. Tästä tuli minun oma koruni, ensi-Lempeni, josta en henno luopua. <3 Kauan uinunut koruinnostus kuplii taas pinnan alla, ja toivottavasti ehdin pian toteuttamaan niitä ideoita, joita olen pitkin alkuvuotta hautonut mielessäni.

28.6.2011

Korallia, korallia...

...ovat helmeni minun. Paitsi että oikeasti ne ovat muovia ja nyt meillä kaikilla on kamala korvamato 1980-luvulta. :D Eeenihuu, tykästyin jo viime kesänä tähän korallinpunaiseen väriin, joka ainakin omasta mielestäni sopii mulle varsin mainiosti. Ainakin mä sitkeästi kuvittelen näin ja tahdon pitää kuvitelmani ainakin tämän kesän ajan. :)

Eurokankaan palalaarista nappasinkin heti itselleni ko. väristä sifonkia kun se silmiini osui, vaikkei siinä vaiheessa ollut ajatustakaan, mitä siitä tekisin. Nätti väri ja liehuva kangas riittivät ostopäätökseen, eikä alle neljän euron hinta juuri pidätellyt suuntaamasta kohti kassaa.

Summer chiffon

Kotona päätin kokeilla syteen tai saveen -metodia. Toisin sanoen otin sakset ja nuppineulat aseiksi ja aloin ns. luovaksi ilman hajuakaan suunnitelmasta. Kangas kahteen osaan, päärmeet ylös ja alas, sitten sovittelua päälle nuppareiden avulla. Parit pistot yläreunaan, ja pääntie oli valmis. Sitten taas nips-naps ja hihoja avartamaan. Sauma sinne, toinen tänne ja alareuna kuriin rusetilla. Kello seis, tää on valmis: saa avata silmät!

Koska nämä sanalliset ohjeet eivät ehkä kovin hyvin selvennä, mitä mä lopulta tein, niin tässä teille kuvallinen tunikaresepti, olkaapa hyvät:

Kuvat suurenevat niitä klikkaamalla. Tunikalle ei ole mitään tarkkoja mittoja tai kankaanmenekkiä, koska ne eivät ole niin tärkeitä tällaisessa liehukkeessa. Jokainen tehköön itselleen sopivan tai sen kokoisen, mihin kangas riittää. Samalla periaatteella saisi varmaan aika kivan mekonkin, vaikka rantakäyttöön bikineiden päälle vedettäväksi. Hihojen ja vartalon välisistä kankaanjämistä voi askarrella vaikka kukkasia tai rusetteja, jos kaipailee tunikaan lisää toimintaa.

Rosy

Mä tein tilkuista sifonkiruusun hyväksi havaitulla Parolan aseman ohjeella. Sanoisin, että tässä ollaan jo aika lähellä sitä kaivattua kesäistä keijumaisuutta. ;)

21.6.2011

Toimistotuhkimo

Giant head, tiny feet


Malli: Bubbleroy sileällä neuleella ja löysemmällä tiheydellä
Lanka: Katia Cotton Comfort, 275 g.
Puikot: 2,5 mm & 3,0 mm
Muuta: kapeaa, joustavaa pitsinauhaa Nappi-Kikasta, satiininauhaa
Ravelryssä

Hei vain hei. Nämä kuvat kertovat aika hyvin, mitä mun elämääni kuuluu tällä hetkellä: mustaa, valkoista ja paperia.Pää on täynnä työasioita, jotka pitäisi saada muotoiltua mustaksi valkoiselle hyvin perusteltuina. Ettei kukaan pääse kovin pahasti väittämään vastaan, tai ettei se joku ainakaan jää väittelyssä voitolle.

the original sketch on the result

Yhtenä työntäyteisenä keväisenä aamuyönä luonnostelin työpapereiden kääntöpuolelle suunnitelman seuraavaksi neuleeksi. Mitään mullistavaa eivät aivot  työyön keskellä pystyneet tuottamaan: musta perusliivi, nurjaa sileää neuletta, pääntien ja kädenteiden reunoissa kapeaa pitsiä. Ja sitten heti takaisin työn pariin. 

Lacy neckline

Toteutuksen kanssa kesti. Ei vain huvittanut neuloa, ja tuli pari ääliömäistä aivopieruakin ujutetuksi joukkoon liian jyrkkien kavennusten muodossa. Valmista sentään tuli, ja kaipa tuo on ok. Ainakin se on alkuperäiselle luonnokselle uskollinen.
Vaan kun tämä on enemmänkin semmoinen kylmemmän ajan konttorineule, ei kesähelteille sopiva hepene. Semmoista nyt tekis mieli; jotain ohutta ja kevytmielisesti liehuvaa, joka saisi ajatuksetkin leijailemaan paperipölyn keskeltä kukkaniityille ja juhannusyön taikoihin. Jaa-a, pitänee yrittää bongata jostain se hyvä haltija, joka voisi muuttaa mut mustavalkoisesta toimistotuhkimosta kesäiseksi keijukaiseksi.

25.4.2011

Hertta/Heart/Hjärta

Viime viikot ovat menneet hyvin sydämellisten neuleiden merkeissä. Olen nimittäin testineulonut Hertta-myssyn ohjetta useampaan kertaan ja monessa koossa. Sen verran alkaa kyllästyttää saman mallin veivaaminen, että  tältä keväältä on Hertat mun osaltani tässä, kiitos ja hei! Onneksi oon saanut arvokasta apua avuliailta testineulojilta (kiitos Andra, Siina ja Terhi!), joiden ansiosta ohjeen pitäis nyt olla virheistä vapaa ja kaikin puolin toimiva.

Viimeiseen varmistukseen ohjeen toimivuudesta tarvitsin ulkopuolista apua vielä kertaalleen. On vähän vaikea tietää, tuliko myssyistä sopivan kokoisia, jos ei saa palautetta suoraan kohderyhmältä eli lapsosilta itseltään. Tähän tarkoitukseen ja mannekiineiksi lainasin ystäväni lapsia, myssypalkalla tietenkin. ;)


Malli: Hertta by Vilma Vuori (ravlink)
Koko: noin 3-4 v. & noin 0-6 kk
Lanka: Hjertegarn Bamboo Blend (pinkki), Ornaghi Filati Jeans (sininen), Grignasco Bambi (vihreä)
Puikot: 2,0 mm & 2,5 mm


Isosisko on vannoutunut pinkin ystävä, joten myssy sai hyväksynnän ja pääsi saman tien käyttöön. Nuoren herran mielipiteiden tulkinta oli vähän vaikeampaa, koska vajaan viiden kuukauden ikäisen ulosanti on jotensakin rajallista. Koko ainakin oli sopiva molemmissa vauvamyssyissä, ja ohuen neuloksen vuoksi ne kuulemma käyvät loistavasti kesämyssyiksi. Melkoinen helpotus mulle, koska oon noin yleisesti ottaen melko ulalla pienten ihmisten vaatettamisesta... Kiva siis, että meni kerralla nappiin ja testineulomuksillekin tuli käyttöä. :)



Hertta-myssyn neuleohje sisältää ohjeistuksen ja kuvalliset kaaviot kolmessa eri koossa: vauvalle (n. 0-6 kk), lapselle (n. 3-4 v.) ja aikuiselle. Ohje on englanninkielinen, mutta kaavioiden tulkintaan ei juurikaan kielitaitoa tarvita. Jos jokin kohta jää epäselväksi tai tulee muuta kysyttävää, niin reippaasti vain sähköpostia minulle niin apua löytyy. :)

Ohjeen voi ostaa Ravelrystä tai klikkaamalla kuvaketta sivupalkissa. Tarpeen tullen homma hoituu tietty sähköpostitsekin (sisainen.villapaita (a) gmail.com).

Sitten ei muuta kuin neulomaan sydämellisiä kesämyssyjä koko perheelle! :)

8.4.2011

Kevään odotushuoneessa

Kellään muulla semmoinen olo, että joku on vahingossa pistänyt imuriinsa liikaa tehoja ja imaissut pölyjen mukana kaikki värit maailmasta? Ihan kuin oltais jossain valjussa välitilassa,  numerolappu kourassa odottamassa pääsyä kevään vastaanotolle. Ja tää jono ei tunnu liikkuvan yhtään!

Hertta the hat


Malli: Hertta by Vilma Vuori (ohje tulossa...)
Lanka: BC Garn Silkbloom Fino
Puikot: 2,0 mm & 2,5 mm
Ravelry-sivu


Ei sillä, enpä mä itsekään osallistu värien takaisin tuomiseen, kun kuljen ruskea myssy kutreilla. Mutta siinon sentään syrämmiä, ja tummasta väristä huolimatta myssyn sisällä syntyy iloisia ajatuksia.

Rather fine

Kevättä kun voi edistää myös kääntämällä ajatukset plussan puolelle. Tätä varten polkaisimme parin kaverin kanssa Facebookissa pystyyn hyvän mielen kevätkampanjan naisilta naisille. Nimittäin valitettavan usein me naiset arvostelemme toisiamme vähemmän ilahduttavassa hengessä kannustavien kehujen sijaan.

POSiTive-IT!-kampanjan tavoitteena onkin jakaa hyvää mieltä, lisätä positiivista ajattelua ja kannustaa naisia tuottamaan toisilleen iloa pienillä päivittäisillä teoilla.

Toteutus on yksinkertaista: riittää kun sinulla on kynä, pinkka tarramuistilappuja sekä pikkuisen pilkettä silmäkulmassa. Millaisen positiivisen viestin haluat välittää toisille naisille? Kirjoita se POST-IT-lapulle ja laita lappu jonnekin kanssasisaresi löydettäväksi. Kannustavan ja hauskan viestin löytäminen yllättäen vaikkapa naisten vessan seinältä voi pelastaa jonkun päivän tai ainakin saada hymyn huulille.
Jos innostuit, niin klikkaa itsesi mukaan Facebookin tapahtumasivulla (klik!) Siellä voi myös sanoin tai kuvin kertoa viestien jättämisestä ja siten jakaa ideoita muillekin. Osallistuminen ei edellytä Facebookiin kuulumista, vaan idean voi napata käyttöön ilmankin. Välineelläkään ei ole väliä: tarralapun sijaan voi yhtä hyvin käyttää vaikka keräyspaperia tai antaa suoraan suullista kannustusta. Pääasia on hyvän mielen ja hymyjen jakaminen! :)

Kampanja on käynnissä 11.-22.4.2011, mutta se ei tarkoita, että toimintaa ei voisi aloittaa vaikka saman tien, jos siltä tuntuu. Toiveissa on, että ajatus kantaa kampanjan jälkeenkin siten, että hyvän mielen tuottaminen jäisi päälle pysyväksi olotilaksi.

 Tule mukaan, tehdään yhdessä kevättä mieliin ja sydämeen!