Kevät ja kukkaset

Puoli vuotta on heilahtanut sitten viime näkemän. Arki on niin täynnä toimintaa vuorokauden ympäri, että kesti yli kaksi kuukautta saada tämä postaus tehdyksi. Tuo kuvan puolivuotias vauva on siis nyt jo 8 kuukauden ikäinen sanoja ja kävelemistä opetteleva pienihminen. Pitkähiuksisesta äidistä puolestaan on tullut polkkatukkainen äiti, joka ehtii neuloa silmukan silloin, ommella sauman tällöin.

Ajanpuutteen jälkeen suurin haaste käsityöharrastuksessa tällä hetkellä on uuden projektin aloittamisen vaikeus. Kun sitä aikaa ei tosiaan juuri ole, niin ei kyllä huvita käyttää arvokkaita hetkiä neulemallin, langan, koon ja tiheyden arpomiseen. Projekti pitää saada työn alle heti ja epäröimättä ja minimaalisella epäonnistumisen riskillä. Onneksi Ravelry-jonossa on em. kriteerit täyttäviä ohjeita odottamassa, joten sen kun valkkaa sieltä sopivan, kun tilaisuus koittaa. Alkuvuodesta hetki koitti jonossa pitkään roikkuneelle virkatulle huiville.

Malli: Echarpe soleil by Sylvine Asselin

Lanka: Wetterhoff Lemmikki 12-kertaisena

Koukku: 8 mm
Ravelryn projektisivut: huivi ja kukka

Oikeastaan kyseessä on reunapitsimalli, jota tarpeeksi toistamalla riittävän isossa mittakaavassa saadaan aikaiseksi pitkulainen suikale. Siis huivi. Minä suurensin mittakaavaa tekemällä huivini 12-kertaisella langalla. Onneksi mulla on langankerintälaite! Muuten kallista aikaa olisi kulunut melkoisesti langan kertaamiseen (koska 100 g=1950 m). Tuollaisen tavallista reilumman hyllynreunapitsin kun kietaisee kaulan ympärille, niin se aika helposti näyttää edelleen hyllynreunapitsiltä. Tartti tehrä jotain. Koska hetkeäkään ei ole hukattavana, turvauduin vanhaan kikkaan ja tein kukkarintaneulan.

Kuten edellinen vastaava, on tämäkin kukka yhdistelmä RobinHillin lehtiä ja Jatta Saukon Liljaa. Lisänä virkattuja pyörylöitä ja ommeltuja nyppyjä, tukirakenteena rautalankaa. Tässä lanka oli maltillisesti nelinkertaisena, niin että neuloin 1,5 mm puikoilla ja virkkasin 1,5 mm koukulla. Tykkään tästä ihan hurjasti!

Luontevuus ei ole aina helppo juttu, kun ottaa kuvat itselaukaisijalla ja kiireessä. Paras apu voi joskus löytyä lattian tasolta. Jäykkä poseeraaminen vaihtuu huomaamatta aitoon hymyyn, kun alaviistosta kurkistaa silmät sikkaralla nauraa kikattava nysähampainen viihdyttäjä. Ja sitten tulikin kiire äkkiä pelastamaan kameraa, jonka jalustaa se samainen utelias untuvikko tietysti ehti keikuttamaan harhautettuaan äidin tarkkaavaisuuden hetkeksi. On se nopee, mutta onneks oon minäkin.

Hitaalla

Välillä tuntuu, että vauvan syntymä heitti mut johonkin aikapoimuun ja sitä kautta täysin eri ulottuvuuteen kuin aiemmin. Asiat, jotka aiemmin ehti tehdä parissa hetkessä, jäävät nyt roikkumaan puolitekoisina määrämättömiksi ajoiksi. Kuten tämä huivi, jonka aloitin tammikuussa pari päivää ennen tytön syntymää: aiemmin sen tekemiseen tuskin olisi mennyt viikkoa kauemmin, nyt valmistuminen kesti neljä kuukautta. Noooh, mikäs kiire tässä, kun kylmimmät huivisäätkin ehtivät jo mennä...

Malli: Stripe Study Shawl by Veera Välimäki
Lanka: Malabrigo Yarn Sock, 100g; ONlinie Linie 2 Supersocke Silk, 75 g.
Puikot: 4,0 mm
Ravelryssä

Univajeen vuoksi minimilatauksella ja useimmiten melkoisessa sumussa haahuilevana täytyy kiittää Veeraa nerokkaasta mallista ja ohjeesta. Se kun oli juuri omiaan tilanteeseen, jossa neulomisessa oli useiden viikkojen taukoja ja monesti homman joutui jättämään kesken parin rivin välein. Pitkätkään välit eivät onneksi haitanneet: kun puikot taas ehti poimia käsiin, piti vain muistaa kääntyä tiettyjen silmukkamäärien jälkeen lyhyiden kerrosten aikaansaamiseksi, ja muuten sai posottaa menemään ainaoikeaa. Sitä mahtavampaa, että näin yksinkertaisella menetelmällä saa aikaiseksi varsin mielenkiintoisen näköisen huivin.

Mä melkein pidän tästä nurjasta puolesta enemmän. valkoiset raidat sulautuvat joukkoon, niin että siirtymä langasta toiseen on sulavampi. Ainaoikean ansiosta tätä voi käyttää kummin päin vain, niin että oikeastaan oikeaa ja nurjaa ei olekaan. Jälleen; nerokasta!

Aika mahtava tunne saada vihdoin jotain valmiiksi neulerintamalla. Työhuoneen nurkassa on yksi marraskuussa aloitettu villatakki, joka on jo kolmatta kuukautta odottanut nappeja vaille valmiina. Se voisikin olla seuraava kunnianhimoinen (hah!) tavoite: saada jostain puoli tuntia aikaa nappien ompelemiseksi. Nääh, kunhan nyt ennen syksyä sais tuonkin aikaiseksi: eihän tässä jäniksen selässä olla, ja kun ne parhaat villatakkikelitkin tais jo mennä... ;)

Kultaa

Malli: Annis by Susanna IC, Knitty Spring+Summer 2010
Lanka: Malabrigo Yarn Sock, väri primavera
Puikot: 5,0 mm (7,0 mm silmukoiden luomisessa)
Ravelryssä

Ravelry-jonon lyhentäminen jatkuu; tällä kertaa puikoilta valmistui Annis-huivi, joka on roikkkunut listalla ohjeen julkaisusta lähtien. Malli oli aika koukuttava neuloa lyhennettyine kerroksineen, mutta voipi olla että tämä jää viimeiseksi tätä sorttia: en millään saa huivia aseteltua nätisti kaulan ympärille, ja hartiahuiveja en oikein osaa pitää. Ehkä pitää kokeilla, josko tekis Anniksen reilun paksuisella langalla, niin että siitä tulis melkein viltti johon voisi kietoutua oikein kunnolla. Hmm. Taitaa Annis mennää uudestaan Ravelry-jonoon... :)

Päivää vaille kolmekymppistä hymyilyttää. Mulla on nimittäin maailman paras mies sekä huikeimmat ystävät ja perhe. Synttäreitä vietettiin eilen pari päivää etuajassa, ja edellämainitut rakkaat olivat järkänneet ihan mielettömän setin. Esimerkkinä mainittakoon, että päivä alkoi kipakassa pakkasessa monipuolisella ja paikallistuntemusta vaativalla Amazing Race -kisalla. Tosin mua ja pariani ei pakkanen haitannut, me kun kilpailuhenkisinä likkoina juostiin henki kurkussa rastilta toiselle. Se kyllä kannatti, koska (bussimatkojen lisäksi) 5 km untuvatakissa ja toppahousuissa pitkin poikin Tampereen keskustaa tekivät meidän tiimistä paitsi hikisen ja saunakypsän myös voittajan! :D Ystävät todellakin ovat suurin rikkaus elämässä, ja tässä suhteessa mä olen kyllä kroisos ja onnentyttö. :)

Koti on jo puettu jouluasuun, tänä vuonna kultaa hohtelemaan. Meillä on muodostunut perinteeksi, että kuusi tuodaan sisään mun syntymäpäivääni eli 20.12. mennessä, ja siinähän se jo hohtelee ja luo tunnelmaa. Kello tikittää verkkaisesti kohti huomista synttäripäivää ja joulua. Joulun ajaksi mä unohdan kellon ja kalenterin ja nautin koko sydämestäni vuoden ihanimmasta ajasta, joulun lapsi kun olen.

Hertta on jo heittänyt arkihuolensa ja nauttii joulutunnelmasta lampaantaljalla. Ei hassumpi tapa viettää aikaansa kinkkua odotellessa. :)

Elsa, Lilja ja Vilma

Koeneuloin viime kesänä Elsa B. -huivin ohjeen Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjaa varten. Eteneminen ei sujunut täysin ongelmitta, mistä tuli tuolloin jo vähän vuodatettuakin. Ihan vain pikaisesti tiivistettynä; pari virhettä kaaviossa, niitä sitkeästi uudelleen ja uudelleen toistava (ja näin ollen myös purkava) neuloja, langanhimoinen koira ja hentoinen kashmirlanka = ei kovin joutuisaa neulomista. :D Kovin paljon ei tietenkään saanut projektista paljastaa, ennen kuin kirja ohjeineen ja kuvineen oli julkaistu. Nyt kun kirja on jo hetken aikaa ollut jokaisen saatavilla sain itsekin aikaiseksi kuvata yli vuosi sitten valmistuneen huivini. Kerrankin on hyvä syy myöhäiselle esittelylle!

malli: Elsa B. by Jenni Österman
lanka: Handu Kashmirhuivilanka, 100 g.
puikot: 4,0 mm.
koko: 55 cm x 160 cm eli yksi kokonainen mallikerta, koska enempään ei lanka riittänyt.
Ravelryssä

Näistä kuvista ei juurikaan saa tolkkua huivin kauniista pitsikuviosta, valitan. En vain millään jaksanut alkaa pingottaa huivia uudelleen kuvaamista varten, ja vuoden käytön jälkeen pitsi on jonkin verran vetäytynyt kasaan. Tarjolla olevat kuvat siis esittelevät huivin sellaisena, kuin sitä oikeasti käytän: kaulan ympärille löysästi heitettynä ja rintakorulla kiinnitettynä. Mieli tekisi neuloa toinenkin tällainen, ja nyt 1,5 mallikerran toistolla, että huivista tulisi riittävän iso harteille heitettäväksi. Ja siitä voin sitten luvata ottaa niitä huivia paremmin esitteleviä kuvia. Sitten joskus, ihan viimeistään vuosi sen valmistumisen jälkeen. :P

Jotain uuttakin näytettävää tämän ylivuotisen huivin lisäksi sentään on. Tein huivin kiinnittämiseksi Lilja-rintakorun Jatan ohjeella. Huivista jäi pieni keränen lankaa, ja se riitti mainiosti pienenpienillä puikoilla neulottuun kukkaseen. Lilja on nopea ja hauska jämälankaprojekti, ja melkoisen koukuttava. No mä nyt koukutun melkein mihin tahansa nopeaan ja helppoon ohjeeseen... :) Joka tapauksessa nyt mulla on aivan varmasti huiviin täydellisesti sopiva kiinnityssysteemi.

malli: Lilja By Jatta Saukko
lanka: Handu Kashmirhuivilanka (keltainen), Ohut Pirkkalanka (sininen)
muut materiaalit: helmiä, rautalankaa, ompelulankaa, kiinniommeltava rintaneulamekanismi
puikot: 1,5 mm
virkkuukoukku: 1,75 mm
koko: halkaisija noin 10 cm
Ravelryssä keltainen ja sininen versio

Testasin ensin prototyypin ohuesta Pirkkalangasta, ettei vähää huivilankaa tuhlautuisi ekan version räpellykseen. Siitäkin tuli ihan ok, mutta ehkä kukan muoto hukkuu langan pörröisyyteen ja valoa imevään tummaan väriin. Muutenkin ihastuin enemmän tuohon keltaiseen kukkaan, sillä langan vaihtelevat sävyt tuovat kukkaan kauniisti eloa.

Onneksi tuli muuten kaivettua just nyt tuo huivi esiin kesäsäilytyksestä: syysflunssan kourissa kärsiessä on suloista kääriä pehmeää kashmiria kaulan ympärille, ja lempeän keltainen väri piristää edes vähän kaiken tämän niistämisen ja troppaamisen keskellä. Juu-u, syksy on todellakin täällä (niist-niist ja atshii).

Vartin kärjestä

Oisko hei vähän kevät jo: ulkolämpötilat kurottaa mittariasteikolla aina vain ylemmäs, ja innokkaimmat rusketuksenrakastajat päivystää parvekkeilla folioiden ja peilien kanssa. Ihan ei nyt ole meikä ajan hermolla villaisten varusteideni kanssa. Väri sentään on synkassa luonnon kanssa, niin että sain mä nyt jotain oikein sentään. Phuih.

malli/pattern: Lacy Baktus by Terhi Montonen
lanka/yarn: Villamokka Mokkasukka, "Wisconsin", 73 g.
puikot/needles: 3,25 mm
leveys/width: 140 cm
In Ravelry

Oikeastaan on kyllä spekuloitavissa, olinko sittenkin pikemminkin etuajassa kuin myöhässä villaisteni kanssa: Hanskat tein nimittäin jo tammikuussa, mutta silloin oli liian kylmä pitää sormettomia. Sopivat säät olikin sitten ohi parissa päivässä, kun kevät viimein ryski tulemaan ennätysnopeasti. Siinä ei ole kyllä mitään valittamista, joten ihan hyvillä mielin pakkaan Baktuksen ja hanskat komeron perukoille syksyä odottelemaan. Onpahan sitten ainakin heti jotain uutta valmista ekojen kylmien tuulien hönkiessä päälle.

malli/pattern: Mermaid Gloves by Stephanie Degen
lanka/yarn: Villamokka Mokkasukka, "Wisconsin", 70 g.
puikot/needles: 2,0 mm
In Ravelry

Samalla vois kyllä viedä lumilapionkin kellariin haravan tieltä. Pari harmaanvalkoista läikkää oli vielä tänään pihanurmella, mutta nekin taitaa huomisen jälkeen olla muisto vain. Tervetuloa krookukset, sinivuokot ja narsissit!

Muistoista puheen ollen, tässä pari kuvamuotoista sellaista tuon Baktuksen neulomisen ajalta. Neuleretriitti toi mulle ja etenkin Hertalle välillisesti ison ilon: Hiisan nauttiessa retriitin annista me saatiin odotettu viikonloppuvieras eli suloisista suloisin westie Neffi, joka on Hertan rakkaimpia leikkikavereita. Koko viikonloppu menikin sitten iloisesti painien ja hammashipaten. Siis koirien osalta, mun osuus oli lähinnä ruokinta ja rapsutus. :)

Onneksi Lacy Baktus on iisiä neulottavaa, koska tämä kaksikko pelmasi leikkeinensä jatkuvasti mun sylissä, niskassa, huivintekeleen päällä ja joka puolella. Varmasti ois menny kerrokset ja silmukkalaskut sekaisin, jos niillä olis ollut suurempaa väliä. Leikkien väliajat sesset viettivät puoliksi toistensa päällä mun sylissä seuraten neuleen edistymistä tarkkaavaisina.

Joko mä oon tosi hidas tai ihan liian nopea neuloja koirien makuun. Joka tapauksessa pääpointti on ilmiselvä: neulominen on toooosi uuvuttavaa seurattavaa. :)

Lopuksi vielä bonusotos Hertasta. Saatte ihan itse päättää, onko kyseessä a) tavallista rankempi kevätväsymys, b) auringonpistos, c) ihan sairaan loistava ja rento päiväuniasento vai d) dagen efter. :D

I'm a bit late with my set of woollen scarf and gloves. The spring rushed in surprisingly quickly, so there's no need for such warm accessories any more. No harm done, I'll just leave them awaiting for autumn. It's time to enjoy spring and start to get ready for summer!

Selkeästi aurinkoisempaa

Olkoon vaikka kuinka kylmää kunhan aurinko paistaa! Kun ottaa sen asenteen, että pakkasviimat on kevään ensi henkäyksiä, jotka poskien palelluttamisen sijaan puhaltavat talvea pois kevään tieltä, niin kummasti niitäkin sietää paremmin. Etenkin, kun on pukeutunut kunnollisiin villavarusteisiin, jotka suojaavat kirpeimmiltä pakkasnipistyksiltä. Ja joiden väri tuo mieleen auringon.

Tikrun ihana palmikkopipo valmistui kahtena kappaleena ja oikeastaan melkein kolmeen kertaan: kaksi kertaa purin aika pitkällä olleen tekeleen, ja sen valmistuttua päätin tehdä vielä toisenlaisen version vertailukappaleeksi. Päätin, että pidän tästä helmineuleversiosta enemmän ja lahjoitin ohjeelle uskollisemman pipon eteenpäin.

malli/pattern: Palmikkomyssy/Side cable hat by Mari Muinonen in Vogue Knitting Fall 2009
lanka/yarn: Novita Isoveli, 100 gr.
puikot/needles: 5,0 mm
muokkaukset/modifications: kaavion ulkopuolinen osa kokonaan helmineuletta/knitted the whole hat in moss stitch outside the chart
In Ravelry

Pipon seuraksi tein paksun kaulahuivin, joka samalla toimi hieman viivästyneenä testineulomisena omalle ohjeelleni. Tessa kyseli puolisentoista vuotta sitten eli syksyllä 2008 (ehh...), voisinko muokata Sagittaria-huivin ohjeesta suorakulmaisen stoolaversion, sillä hän halusi neuloa sellaisen häihinsä. Ohjeen muokkaamiseen meni vain muutama tunti, ja Tessa pääsi alkuun huivinsa kanssa hyvissä ajoin ennen häitä. Itse sainkin sitten vasta nyt aikaiseksi neuloa huivin, ja juuri sopivasti Tessa lähetteli eilen omat kuvansa valmiista unelmanohuesta häähuivistaan (tsek. Ravelryssä).

malli/pattern: Sagittaria Stole by Vilma Vuori
lanka/yarn: Novita Isoveli, 300 gr.
puikot/needles: 7,0 mm
koko/size: 40 cm x 200 cm
In Ravelry

Vaikka multa kestikin luvattoman kauan aloittaa huivi, niin se valmistuikin sitten ihan hetkessä. Kolme kerää lankaa, kolme iltaa, yhteensä ehkä noin 10 tuntia neulomista. Ja tuloksena paksu ja lämmin kaulahuivi, jossa riittää leveyttä myös hartioiden ympärille.

Tämä huivi on itseasiassa neulomisjärjestyksensä ansiosta aika näppärä projekti tilanteeseen, jossa langan riittävyys epäilyttää. Ennen aloittamista lanka punnitaan ja pistetään vaa'an lukema muistiin. Huivi aloitetaan neulomalla ensin toinen pääty, jonka jälkeen jäljellä oleva lanka punnitaan. Näiden kahden punnituksen erotuksesta tiedetään tarkkaan, paljonko lankaa toisen päätyosan neulomiseksi tarvitaan. Sitten voikin huoletta neuloa keskiosan kuviota vaikka niin kauan, kun lankaa on jäljellä enää punnitusten osoittama päätyosaan tarvittava määrä. Voila; ei turhaa purkamista (kun lanka loppuikin ennen viimeisiä kerroksia), ylimääräisiä jämälankanöttösiä (kun lankaa jäikin yli varmuuden vuoksi tarpeeksi ajoissa aloitetun loppuosan vuoksi) tai liian lyhyitä huiveja (langan loppumisen pelossa liian aikaisin aloitetut lopetuskerrokset). :)

Myös Hertta antoi hyväksyntänsä huiville. Vanhana tanorektikkona se hyppäsi auringonottopaikalleen heti ensimmäisen auringonsäteen nähtyään. Samaisen auringossa kylpevän tuolin selkänojalla kuvaamista odottava huivi saikin sitten osallistua koiran petaamisrituaaliin: rivakan tassuilla kuopsuttamisen, kuonolla töykkimisen ja nuuskutuksen jälkeen Hertta asettautui mukavasti huivin päälle, haukotteli makeasti ja nukahti. Voiko neuleesta sen selvemmin sanoa, että juu, on se hyvä. :)

I wanted a big and warm scarf to wrap around my neck, so I chose this bulky yarn in lovely warm yellow. This was a really quick project to knit: it only took me three days (about 10 hours in total) from start to finish. The inspiration to modify the triangular Sagittaria Shawl pattern into a rectangular stole came from Tessa (Ravlink), who wanted to knit it for her wedding. The pattern was ready already in September 2008, but I got around to knit it myself only a few days ago. Tessa was brave enough to test knit the pattern, and her wedding shawl (Ravlink) came out beautiful!

The stole has also been Hertta-approved. "Soft, warm and big enough for me to wrap imyself n it. Ok, I'll let it pass. To prove it I'm going to take a nap on it. Yaaaaawn!"

Sagittaria Stoolan englanninkielinen ohje on ladattavissa ilmaiseksi pdf-tiedostona Ravelrystä ja blogin Ohjeet-välilehdeltä.
The pattern for Sagittaria Stole is available as a free pdf download in Ravelry and also via the Patterns link under the header of this blog.

The underdog

Mä en aina jaksa olla erityisen tarkka käyttämieni lankojen materiaalista, vaan suhtaudun aika rennosti ja huolettomasti materiaalivalintoihin. Jos lanka on upean väristä, vaikuttaa noin suunnilleen sopivan aiottuun käyttötarkoitukseen ja hinta on kohdallaan, niin kiikutan huoletta kassalle vaikka 100-prosenttista akryylilankaa. Esim. jos langan väri mätsää silmien kanssa, niin onhan sitä toki ostettava. :D

Ymmärrän kumminkin, että materiaalin ominaisuudet vaikuttavat neuleen käyttäytymiseen ja käyttökelpoisuuteen: Luna Moth -huivia en ole käyttänyt oikeastaan yhtään, koska se ei kerta kaikkiaan pysy "auki", vaan akryylilanka vetää itsensä takaisin syrttyyn heti pingotuksen jälkeen. Toisinkin voi käydä, nimittäin akryylilangasta tyköistuvaksi neulottu vaate saattaakin pesussa rentoutua liiankin kanssa ja venyä kolme kokoa isommaksi. Ei kiva, etenkin jos on nähnyt paljon vaivaa työn eteen. Akryyliä moititaan myös hiostavaksi ja kylmäksi neulemateriaaliksi, joten sen ei pitäisi toimia lämmittäviksi aioituissa neuleissa. Kovin ympäristöystävällistäkään sen valmistus ei liene, ja kierrätettävyyden kanssakin on niin ja näin, kun neulepinta menee niin helposti nypyille.

Mutta onhan akryylilangassa hyvätkin puolensa. Se on halpaa eikä se kutita. Jaa. Siinäpä ne tais sitten ollakin. :P

Joka tapauksessa, Rumasta ankanpoikasesta eli siis Princess Capeletista jäänyt kerä herkullisen vihreää akryylilankaa piti käyttää johonkin. No kun se ei kerran kutita ja on pehmoista, niin myssyksihän minä sen väänsin.

malli/pattern: Fern Glade by Megan Marshall, Knitty
koko/size: slouchy
lanka/yarn: Schachenmayr nomotta Apollo
puikot/needles: 3,0 mm & 4,0 mm
Ravelry

Ja ihan hyvin kuulkaa toimii muovilanka tässä: venähti just sopivan löysäksi, niin että tästä tuli kunnon myssy, mutta toisaalta pitää pitsikuvion ryhdikkäänä, niin että saniaisenlehdet on hieman koholla helmineuleesta. Ja on jopa lämmin. Eikä hiosta (ainakaan ulkona, ja koska en kaipaa päähineitä sisällä niin muulla ei ole väliä).

BTW, akryylistä: Mun Princess Capelet on osoittautunut käytössä hyvin lämpimäksi ja hiostamattomaksi, ja se pitää yläkropan lämpötilan just oikeana istumatyössä. Myssykuvien vihreä huivikin on akryylilankaa (Novita Helen), ja se on lämmin eikä ole yli kolmen vuoden ahkerassa käytössä nyppyyntynyt yhtään. Että kyl se akryyli johonkin kelpaa, vaikka sitä usein pahasti parjataankin! :)

Acrylic yarns are often panned by knitters because they are said to make you sweaty instead of warm, the material isn't too environmental friendly nor is its wear resistance good. However, I've found my Princess Capelet made of acrylic yarn to perform very well in all these categories (well, except the ecology), and thus felt quite fine knitting the one leftover skein into a beret. Love the colour, and it's actually quite warm. And it doesn't itch at all. So in your face, material snobs turning up their noses at acrylic yarns; there's something good in every material! :)