Satujen kultaa ja hirviöitä

Lapsena rakastin Elsa Beskowin satuja, ja silloin tällöin tartun noihin vanhoihin rakkaisiin kirjoihin ja uppoudun Beskowin lempeään satumaailmaan. Ehdottomiin suosikkeihini kuuluu satu, jossa kolme pientä tytärtä pelastavat jättiläisen vangiksi joutuneen ritari-isänsä. Sadun lopussa ritari lupaa ottaa jatkossa tyttäret mukaansa retkilleen, "sillä nyt hän tiesi mihin kaikkeen hänen tyttärensä pystyivät." Jo pienenä musta oli hienoa, että sadun sankareita olivatkin neuvokkaat ja rohkeat tyttäret, eikä aina joku prinssi uljas käy pelastamassa avuttomana uikuttavaa neitoa pulasta. Mä oon kai sitten ollut pienestä pitäen tasa-arvon kannattaja ja uskonut jo silloin siihen, että kohtalo on jokaisen omissa käsissä. :)

Varsinaista satua, tai pikemminkin kauhukertomusta, on ollut myös mun tämänhetkinen neuleprojekti. Tarinan päähenkilö on tyttö, joka yrittää neuloa hienonhienosta langasta suurensuurta huivia äitipuolelleen. Virheiden ja epäonnisten sattumusten vuoksi tyttö joutuu useampaan otteeseen purkamaan neuletta itkua tihrustaen. Kun työ vihdoin pääsee vauhtiin, ilmestyy jostain karvainen, terävähampainen hirviö, joka raastaa neuleen tytön hennoista käsistä ja tuhoaa kaiken tehdyn työn. Ja taas tyttö epätoivoisena selvittelee lankoja ja aloittaa alusta selitellen onnettomana äitipuolelle, ettei hän mitenkään ehdi saada neuletta valmiiksi määräaikaan mennessä. Tarinan äitipuoli onkin tavallista ymmärtävisempi tapaus; hän rauhoittaa tyttöä ja antaa lisäaikaa huivin neulomiseen. Tyttö pyyhkii kyyneleensä ja ryhtyy taas työhön hammasta purren. Nyt hän kuitenkin seuraa kaaviota erityisen tarkkaavaisena ollen koko ajan varuillaan hirviön uuden tulemisen varalta.

Tarina on siis vielä vaiheessa, samoin kuin huivikin. Toivottavasti tämä satu päättyy jotenkin niin, että tyttö ja äitipuoli elivät elämänsä iloisina ja onnellisina, eikä lanka lopu ennen kuin satu on päätöksessään... Äitipuolelle sanottakoon, että homma etenee, etkä sä ole ollenkaan ilkeää sorttia! :D Hertta-hirviö on toistaiseksi taltutettu ja pidetään jatkossa hyvin kaukana neuleesta.

The story of my current WIP is not a fairy tale, but more like a nightmare. It involves mistakes, frogging and a little dog causing a big mess... I just hope that in the end I can say all's well that ends well (whenever that might be)!