-->

26.11.2008

Lissajous Socks

Lissajous Socks, Hertta and piano

Malli/pattern: Lissajous Socks by Cookie A. (Ravelry)
Koko/size: 7,5 ankle & foot.
Lanka/yarn: Mokkasukka, "Bel air", 150 g.
Puikot/needles: 2,0 mm.

Näitä sukkia oli ilo neuloa. Onneksi on sellaisia sukkasuunnittelijoita kuin Cookie A., joka todella panostaa paitsi sukkien ulkonäköön myös ohjeen toteutukseen . Ja ensi keväänä näitä herkkuja on luvassa vielä lisää: Cookielta on tulossa oma sukkakirja, jei!

Lissajous Socks

Lissajous-sukat on sarjoitettu sopimaan monenkokoisille jaloille: kerrankin polvisukkaohje, jossa otetaan huomioon, että pienipohkeisella voi olla leveä jalkapöytä ja päinvastoin. Polvisukkien lisäksi ohje sisältää myös nilkkapituisen version. Tämä sukkaohje on vähintäänkin hintansa väärti! (Suitsutuksesta huolimatta tämä ei ole maksettu mainos, vaan ohje nyt vain on mun mielestä kehujen arvoinen.)

Lissajous Socks - heel

Sukkien yksityiskohdat on tosiaankin mietitty viimeisen päälle. Säären yläosan kuvioruutu toistuu kantapäässä, ja pohjekavennuksia ei ole piilotettu sileään neuleeseen vaan niistä on tehty oma selkeästi erottuva kuvionsa.

Lissajous Socks from behind

Tuo pohje onkin ainoa asia, joka vähän mietityttää näissä sukissa. Mä kun en ole yhtään varma haluanko kulkea ympäriinsä kirkkoveneet jaloissa vilkkuen. Jep jep, tiedetään että se ei ehkä tule muille ekana mieleen, mutta mä nyt en vaan voi sille mitään että noi näyttää mun mielestä hieman, hmm, silmiinpistäviltä. :D

Rear view x 2

Jatkossa aion kyllä suosia Söderoiden ja Bintje-sukkien tapaa pohjelevennyksissä/-kavennuksissa, eli että ne upotetaan mallineuleeseen tasaisesti ympäri sukkaa. Sillä tavoin saadaan aikaan hienovarainen illuusio jalan levenemisestä tasaisesti, toisin kuin tässä mallissa, joka valitettavasti korostaa pohjetta melkoisesti. Saa kyllä olla aika sorjasäärinen neitokainen, ettei tuo kirkkovene saa jalkaa näyttämään isolta perunanuijalta. Ja huom., mun sukat on tehty juuri sillä kaikkein pienimmällä mahdollisella nilkka-jalka-kokoyhdistelmällä...

Lissajous Socks

Edestä, sivusta, alta ja päältä nää on kyllä tosi nätit. :) Suuri kiitos kuuluu myös ihanaiselle Mokkasukka-langalle, jossa on juuri sopivasti elävyyttä ilman silmille hyppimisen tuntua. Ja taasen Flickristä voi katsella lisää sukkakuvia. Ja sitten eikun nauttimaan takkatulen lämmöstä Hertan kanssa!

I have to say that Cookie A. really knows how to make a sock knitter happy. What a great pattern with great sizing and gorgeous details! Just look at the heel! However, I'm still not convinced of the look of calf shaping. The oval shape with the accompanying ribbing actually makes my calves look enormous, which they rally aren't (you'll just have to take my word for it :D). Aside from that the socks are perfect in every way. Love the yarn too. The hand-dyed variegating colour gives the socks just that little extra something without stealing too much attention from the pattern.

24.11.2008

I niin kuin...

Tässä postauksessa oli tarkoitus esitellä valmiit Lissajous-polvisukat, mutta sukkien kuvaaminen ilman asianmukaista apuria osoittautui turhankin haasteelliseksi. Ylimääräisistä apureista puolestaan on vain haittaa. Etenkin pienet ja väsyneet hertat vaikeuttavat valokuvaamista tunkemalla syliin nukkumaan kesken kaiken. Sukkia siis myöhemmin, nyt on tyytyminen katsaukseen elämästäni kymmenenä iinä.

Hertta and yellow socks

Ihannemies. Onnekseni olen naimisissa juuri minulle parhaiten maailmassa sopivan miehen kanssa. Kukaan ei liene täydellinen, mutta ihan pirun lähelle tässä nyt kuitenkin on päästy. Tosin aina on pidettävä mielessä, että vaikka oltaiskin nyt kuin vakka ja kansi, niin eihän sitä koskaan tiedä kuinka elämä muuttaa ja kuljettaa. Pääasia kuitenkin että molemmilla on tahtoa tehdä parhaansa että pysyttäis yhdessä elämän aallokoissa, ja sehän riittää hyvinkin pitkälle, sanoo urheilijat sitten mitä tahansa. :)

Husband and Hertta

Ilo. Sen kautta, kiitos. Mulle päivittäisiä ilon, onnen ja naurun lähteitä ovat mies ja Hertta, sekä erikseen että yhdessä. Ystävät ja huumori kuuluvat yhteen, ja onneks mulla on myös niin hauskoja työkavereita että kahvipöydästä lähtee joka kerta suu virneessä takas tahkon ääreen. Mun elinikäni lisääntyy jokaisen kahvipaussin aikana varmaan puolella vuodella, jos asiaa voi mitata naurun määrällä. :)

Intelligence. Moniulotteinen asia, jonka ympärillä työpäivät pyörii. Toisessa merkityksessä eli älykkyyteen viitaten toivoisin omaavani riittävästi intelligenssiä päästäkseni työn puolella seuraavalle tasolle. Uusi hattu vois olla kiva. ;)

Iltavirkku. Mä en millään malta mennä ajoissa nukkumaan, mistä johtuen mulla onkin krooniset silmäpussit. Puff! Voin helposti valvoa aamuun asti silloin kun mulla on kiinnostavaa tekemistä. Mies joutuu välillä komentaan mua kuin lasta nukkumaan, ja nyt samaan komentajakaartiin on liittynyt myös Hertta. Jos mua ei ala kuulua sänkyyn niin epeli teputtaa noin tunnin välein olkkariin katsomaan missä mä viivyn ja yrittää sitkeällä paheksuvalla tuijotuksella saada mut mukaansa nukkumaan.

Irtopäälliset. Kaikissa huonekaluissa aina kun mahdollista, koska:
- rakastan valkoisia sohvia ja tuoleja, mutta en tykkää siitä että ne on kroonisesti likaisen näköisiä.
- meillä on pieni rapatassuinen koira, joka saa ihan luvan kanssa pomppia pitkin sohvia ja sänkyjä. Ja niin se sitten tekeekin.
- en halua joutua puunaamaan jokaista pikkutahraa kymmenen sekunnin kuluessa siitä kun lika koskettaa huonekalukangasta. Helpottaa kummasti kun kaiken voi huolettaa heittää 60 asteen pesuun kera kunnon tahranpoistajien ja antaa koneen hoitaa homman.
- mä tykkään sisustaa ja vaihtaa kodin ilmettä ja värimaailmaa useamman kerran vuodessa. Sohvanpäällisiä löytyy tällä hetkellä kolmessa eri värissä ja sisustustyynyjen päällisiä on laatikko pullollaan. Eikä sit edes lähdetä laskemaan tuikkukuppien, maljakoiden, oksien, kynttiläjalkojen, verhojen ja muiden sisustustuotteiden määrää... :)


Isosisko. Samoja ollaan, ja sen kyllä huomaa. Onneksi sitten taas monissa asioissa niin erilaisia että kumpikin on selkeästi oma persoonansa omine kilkkeineen ja kulmineen. Joskus ärsyttää niin pirusti ja salamat lyö, mutta sitten taas kohta nauraa räkätetään yhdessä. Kannustaa, uskoo, auttaa, kehuu, analysoi, oikaisee, antaa ajattelemista, haastaa ja halaa. Onneksi se on olemassa.

Itku. Herkistelen milloin mistäkin pienestä asiasta ja liikutun helposti, kuitenkin lähinnä positiivisessa mielessä. Ystävien häissä on ihan turha yrittääkään pitää silmiä kuivana ainakaan kirkko-osuuden aikana. Kirjoja lukiessa kannattaa myös olla nenäliinoja käden ulottuvilla, ja dundeellisten elokuvien loppukohtaukset on takuuvarmaa kyynelöintiä, oli ne kuinka siirappisen kökköjä tahansa. Lehtien kuolinilmoitukset pyrin ohittamaan suorilta, koska kaikki kliseisetkin "siellä on isi, siellä on kultaa" -fraasit saa mut tyrskimään välittömästi. Taidan kuitenkin olla lähinnä empatiaitkijä, koska kumma kyllä omalla kohdalla samat asiat ei sitten välttämättä avaakaan kyynelkanavia. Kun itse seisoin alttarilla niin kyynelten sijaan onni kupli pintaan leveänä hymynä ja pilkkeenä silmäkulmassa.

Itsehillintä. Tässä ois vielä opettelemista. Koskee myös ilmehtimistä: kaikki kyllä tietää koska mä bluffaan pokerissa, ja kun mä yritän pidättää naurua niin siitä kannattaa ottaa valokuva vakavia hetkiä varten. Joskus mä myös annan tulla täydeltä laidalta saman tien mitä ajattelen vaikka kuinka tiedän että ehkä kannattais odottaa viis minuuttia tunteiden tasaantumista tai edes sen verran että päästään jonnekin yksityisempään tilaan. Tämä koskee myös iloisten uutisten kertomista ja joululahjayllätysten paljastamista. "Oikeat" salaisuudet mä kyllä taas osaan pitää vuorenvarmasti.

Self-portrait

Itsenäisyys. "Minä itte", sanoo mies musta aina. No joo, mä haluan pärjätä omillani ja tehdä asiat mieluiten itse. Apua osaan kyllä pyytää kun sitä todella tarvitsen, mutta yritän mahdollisimman pitkälle selvitä itsekseni muita turhanpäiten vaivaamatta. Kameraankin hankin äskettäin kaukolaukaisijan, ettei aina tartte miestä pyydellä kuvaamaan. :) Mä en myöskään tykkää että mun asioihin puututaan tai mua yritetään holhota johonkin suuntaan. Niin että älä kuule ala mulle, nih! ;)

Itsepäisyys. Ja mä olen sit kans. Joskus oon niin härkäpäinen että vaikka kuinka tiedän että pitäis antaa periks niin ei pysty, ei millään. Tällä sinnillä on sitten siirretty yhtä jos toista painavaa esinettä, hankittu pieniä tällejä sähkörasioista ja koettu paljon muutakin hyödyllistä ja opettavaista. :)

Muita mun elämää määrittäviä iillä alkavia asioita vois olla ainakin:
Internet. Itsepalvelu. Itsekritiikki. Inhimillinen pääoma. Inhimillisyys. Ipanat. Isä. Itsetunto. Interiööri. Isänmaa. Iskuporakone. Iloliemet. Irtiotot. Impulsiivisuus. Itsensä haastaminen. Irtokarkit. Ilkamointi.

Lotalle kiitos iistä. :) Kirjaimia kaipaavat voivat ilmoittautua kommenttilootassa, täältä pesee.

Sorry guys, only in Finnish this time. Describing my life through things beginning with letter i.

18.11.2008

Susia lampaiden vaatteissa

Wolves in sheep's clothing

Malli/pattern: MarioBeret by Jatta.
Lanka/yarn: Katia Peru, 210 g.
puikot/needles: 5,0 mm.
Napit/buttons: Hannele Hämäläinen.

Oon tahkonnut Lissajous-sukkia niin pitkän kaavan mukaan (elokuusta asti) että kaipasin väliin jotain nopeasti valmistuvaa. Käsityömessuilla poimin Biketexin osastolta mukaan kolme kerää Katia Peru -lankaa, ainoa lankaostokseni koko messuilta muuten. Mielessä oli jo valmiina suunnitelma MarioMyssystä ja lapasista viime vuoden messuilta ostettujen susinappien kanssa.

Wolf button on crocheted and unspun sheep's wool
Tänäkin vuonna vietin aikaa Hannele Hämäläisen upeaa keramiikka ihaillen. Nämä susiaiheiset napit ja rintakorut on mun ykkössuosikkeja, ja vihdoin sain ne sijoitetuksi oikeaan paikkaan.

Wolf button mittens
Virkkasin sakarareunaisen pyörylän harmaasta suomenlampaanvillasta ja myssyn valkoisesta langasta. Pyörylän alle laitoin valkoista hahtuvaa korostamaan susi lampaan villoissa -ajatusta. Enpä tiedä hahtuvan käyttökestävyydestä tumpuissa, mutta eiköhän joitain haituvia löydy vielä tämän talvenkin jälkeen. Parhaassa tapauksessa hahtuva vain huovuttuu käytössä ja kiinnittyy paremmin harmaaseen villalankaan.

Hahaa, beware of the wolves in sheep's clothing! I bought these ceramic wolf buttons from craft fair last year. I had a clear vision of how to use the buttons, but only last weekend at this year's fair I got around to buy the yarn for this set. Pointy-edged circles are crocheted of grey and white yarn and placed on unspun sheep's wool. On the top of the circles are ceramic wolf buttons made by artisan Hannele Hämäläinen.

Howling at the moon, perhaps?
Ouuuuuuu! Onkohan täysikuu tulossa ku näin ulvotuttaa? :)

Is it full moon soon, or what am I howling at? :)

13.11.2008

Anteeksi häiriö, mä vain vähän sisustan täällä...

Ei täällä vielä mitään valmiita sukkia ole, niin että anteeksi nyt turhasta käynnistä. Tulipahan vain palava halu muokata blogin ulkonäkö uuteen uskoon. Nimittäin vaikka marraskuun synkkä sää ei aina ilahduta, niin joskus se myös insipiroi ja kannustaa etsimään niitä valoisia, pehmeitä ja kirkkaita harmaan sävyjä.

Shades of grey

Sorry, no finished socks here yet, I'm just making a few changes in the blog's appearance. All greys aren't bleak and depressing, right?

12.11.2008

Teaser

Pientä esimakua tulevasta:
Almost there...

Taivaallisen väristä Mokkasukka-lankaa ja Cookie A:n polvariohje. Tässä ollaan nyt kuulkaas aika lähellä täydellistä neulenautintoa.

Here's a taster of an FO to come. Unique hand dyed Mokkasukka sock yarn by Villa Mokka and a knee-high sock pattern by Cookie A. You can't get much closer to a perfect knitting project.