Musta on aina musta

Tein pipon. Se on musta. Koska monivärirakkaudesta huolimatta huomaan kuitenkin toistuvasti etsiväni eteisin lipaston laatikosta mustaa, harmaata, valkoista asustetta. Nyt sieltä voi löytää yhden näistä kolmesta. Valkoinen ja harmaa odottakoot to do -listalla vielä hetken.

Malli: Dustland Hat by Stephen West
Lanka: Debbie Bliss Rialto Aran, vajaat kaksi kerää.
Puikot: 4,0 mm
Ravelry

Sieltä alati kasvavalta ja hyvin hitaasti toisesta päästä lyhenevältä joskus tulevaisuudessa tehtäviksi suunniteltujen neuleiden listalta on tämä mallikin poimittu. Oikeiden ja nurjien silmukoiden vuorotteluun perustuvilla mallineuleilla leikittely tuottaa varsin pätevän näköistä jälkeä. Tosin jouduin purkamaan osan mallikerroista, sillä piposta tuli ihan älyttömän korkea ohjeen mukaan tehtynä. Semmoinen Marge Simpsonille sopiva malli. Mun tukkani ei onneksi juuri koskaan ole niin pystyssä, joten purin kiltisti silmukoita ja aloitin kavennukset jo kolmannen mallineuleen jälkeen. Ja hyvä tuli. Semmoinen Vilman päähän sopiva.

Tätä nykyä suurin osa käsityöajastani kuluu saumurin, ompelukoneen ja peitetikkikoneen kanssa. Mä nimittäin vaatetan suurelta osin sekä molemmat lapseni että itseni, niin että koneet ovat kovassa käytössä aina, kun aikaa järjestyy. Viimeisen silauksen ompeluksille antaa oma ompelumerkkini, joita syksyllä tilasin vaatimattomat tuhannen kappaletta.Näitä ei siis tarvitse säästellä, kun eivät ihan heti kesken lopu meikäläisenkään ompelutahdilla. Siispä pipokin sai reunaansa tällaisen signeerauksen. Tuo Siviä muotoutuu tytärteni nimistä äidin ä-kirjaimen täydentämänä. :)

Pipo tuntui vähän kaljulta sellaisenaan, joten koristin sen tekoturkistupsulla. Tämä yksilö löytyi Hennesin alerekistä. Siinä tosin oli vielä ostohetkellä kiinni nyppyinen akryylipipo, mutta onhan mulla sakset. Naps vain ja nyppykasa irtautui uuteen elämäänsä kengänkiillotustehtävissä.

Sammalta, jäkälää, moralisointia, mitä näitä nyt on

Malli: Gentleman's Matrimony Celebratory Socks by Sockbug

Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen, "Sammal", 100g

Puikot: 2,5 mm

Hyvissä ajoin alkusyksystä hommasin itselleni koko viikonlopun rannekkeen Suomen kädentaidot -messuille Tampereelle. Viime vuonna messut jäivät kokonaan väliin, joten päätin ottaa vahingon takaisin kolmen päivän ostosrupeamalla. ;)  Ennen messuja mulla oli kuitenkin vähän nolo ja syyllinen olo, koska kaksi vuotta sitten Tuulialta messuilla ostamani sukkalanka oli edelleen vyyhdillä. (No, ei sillä, on mulla vielä avaamattomissa pakkauksissa vuonna 2007 ostettuja pakko saada -messulöytöjä, mutta unohtakaa, että mä kerroin tämän... :D ) Jotta voisin messuilla paremmalla omatunnolla, pistin langan puikoille marraskuun alussa.

Sukkalangasta tuli sukat, tietysti. Mallin oikeita ja nurjia vuorotteleva pintakuvio antaa tilaa langan hillitysti vaihtelevalle sammalenvihreälle värille. Vahvistettu kantapää söi lankaa niin että hirvitti, mutta sain sentään vyyhdin riittämään juuri ja juuri. Takaporttina oli onneksi tieto, että messuilta olisin voinut ostaa samaa sävyä uuden vyyhdin. Nyt saatoin allokoida nekin rahat heräteostoksiin. :)

Yksi messujen kauneimmista osastoista oli kouvolalaisen Peltolan puutarhan jouluinen ständi. Tarojlla oli kaikenlaisia asetelmia ja koristeita sekä sisälle että ulos sekä paljon tarvikkeita sellaisten tekemiseen. Ihastuin puiseen laatikkoon tehtyyn adventtikynttiläasetelmaan, mutta asetelman koristeet eivät olleet ihan sitä, mitä halusin. Niinpä kysyin Peltolan puutarhan edustajilta, onko ok, jos ostan heiltä tarvikkeita ja kopioin asetelman oman maun mukaisesti, kun se valmis ei nyt ollut just sitä mitä hain. Siitä vain, sanoivat. Tokihan olisin voinut tehdä niin kysymättäkin, mutta ihan vain periaatteesta halusin kysyä luvan. Nimittäin vaikka messut toimivatkin tarkoituksellsestikin insipiraationlähteenä, ja hyvä niin, en tykkää siitä, että siellä kierrellään katselemassa käsityöläisten tuotoksia vain ideoiden kalastelumielessä. Toki ideoita saa toistaa omaan käyttöön, mutta taas tänä vuonna ärsytti kuunnella ihmisiä, jotka kojuilla tutkiskelivat tarkkaan myyjän tuotteita ja julistivat kovaan ääneen "en minä osta kun katson vaan miten oot tämän tehnyt, niin sitten kotona teen itse halvemmalla". Se siitä kotimaisen käsityön arvostuksesta ja pienyrittäjien tukemisesta.

No niin, edelläkuvattu pyhimyskehä pääni päällä loistaen *bling* aloin tehdä omaa jäljitelmääni kynttiläasetelmasta. Muutamia täydentäviä juttuja, kuten pehmeänä pysyvän värjätyn jäkälän, tilasin Kranssit.fi-verkkokaupasta. Laatikon nikkaroin itse vanhasta laudasta, jonka pintaan sudin vähän valkoisuutta. Tästä tuli juuri sellainen kuin halusin. Tosin vähän pitää säännöstellä ensimmäisten adventtien kynttilöiden polttamista, ettei kärähdä koko höskä.

Kevät ja kukkaset

Puoli vuotta on heilahtanut sitten viime näkemän. Arki on niin täynnä toimintaa vuorokauden ympäri, että kesti yli kaksi kuukautta saada tämä postaus tehdyksi. Tuo kuvan puolivuotias vauva on siis nyt jo 8 kuukauden ikäinen sanoja ja kävelemistä opetteleva pienihminen. Pitkähiuksisesta äidistä puolestaan on tullut polkkatukkainen äiti, joka ehtii neuloa silmukan silloin, ommella sauman tällöin.

Ajanpuutteen jälkeen suurin haaste käsityöharrastuksessa tällä hetkellä on uuden projektin aloittamisen vaikeus. Kun sitä aikaa ei tosiaan juuri ole, niin ei kyllä huvita käyttää arvokkaita hetkiä neulemallin, langan, koon ja tiheyden arpomiseen. Projekti pitää saada työn alle heti ja epäröimättä ja minimaalisella epäonnistumisen riskillä. Onneksi Ravelry-jonossa on em. kriteerit täyttäviä ohjeita odottamassa, joten sen kun valkkaa sieltä sopivan, kun tilaisuus koittaa. Alkuvuodesta hetki koitti jonossa pitkään roikkuneelle virkatulle huiville.

Malli: Echarpe soleil by Sylvine Asselin

Lanka: Wetterhoff Lemmikki 12-kertaisena

Koukku: 8 mm
Ravelryn projektisivut: huivi ja kukka

Oikeastaan kyseessä on reunapitsimalli, jota tarpeeksi toistamalla riittävän isossa mittakaavassa saadaan aikaiseksi pitkulainen suikale. Siis huivi. Minä suurensin mittakaavaa tekemällä huivini 12-kertaisella langalla. Onneksi mulla on langankerintälaite! Muuten kallista aikaa olisi kulunut melkoisesti langan kertaamiseen (koska 100 g=1950 m). Tuollaisen tavallista reilumman hyllynreunapitsin kun kietaisee kaulan ympärille, niin se aika helposti näyttää edelleen hyllynreunapitsiltä. Tartti tehrä jotain. Koska hetkeäkään ei ole hukattavana, turvauduin vanhaan kikkaan ja tein kukkarintaneulan.

Kuten edellinen vastaava, on tämäkin kukka yhdistelmä RobinHillin lehtiä ja Jatta Saukon Liljaa. Lisänä virkattuja pyörylöitä ja ommeltuja nyppyjä, tukirakenteena rautalankaa. Tässä lanka oli maltillisesti nelinkertaisena, niin että neuloin 1,5 mm puikoilla ja virkkasin 1,5 mm koukulla. Tykkään tästä ihan hurjasti!

Luontevuus ei ole aina helppo juttu, kun ottaa kuvat itselaukaisijalla ja kiireessä. Paras apu voi joskus löytyä lattian tasolta. Jäykkä poseeraaminen vaihtuu huomaamatta aitoon hymyyn, kun alaviistosta kurkistaa silmät sikkaralla nauraa kikattava nysähampainen viihdyttäjä. Ja sitten tulikin kiire äkkiä pelastamaan kameraa, jonka jalustaa se samainen utelias untuvikko tietysti ehti keikuttamaan harhautettuaan äidin tarkkaavaisuuden hetkeksi. On se nopee, mutta onneks oon minäkin.

Pää pilvissä

Malli: peruspipo pilvikuviolla.
Lanka: Teetee Primavera (3 x 50 g, kiitos tupsumokailun)
Puikot: 2,5 mm ja 3,5 mm
Ravelryssä

Sovitaanko, että pystyyn nukahtaminen on sallittua sellaisille, joilla on univelkaa yli 1,5 vuoden ajalta ja ilmeisesti toinen mokoma valvomista vielä edessä? Välillä kun tuppaa väsyttämään, kun talossa on kaksi alle kaksivuotiasta tenavaa, joiden mielestä nukkuminen (etenkin äidin ja isän uni) on tuhlattua aikaa. Tekis mieli vain vetää pipo silmille ja korville, sulkea ulkomaailma pois ja vaipua talvihorrokseen. Eikä edes hävettäis vaikka kuolaa valuis suupielestä ja kuorsaisin kuin mursu. Saletisti elämä mursunakin olis auvoista, jos vain saisi nukkua rellottaa rannalla rasvaisena ihan rauhassa. Hmm, kuulostaa muuten kovasti mun edelliseltä etelänlomalta. :P

Tästä voitte siis päätellä, että mahani on pienentynyt yhdellä vauvalla (tyttö, 6.9.2013, ihana). Tälläkin kertaa aloitin hyvissä ajoin kotona neuleen, jota voisin sitten laitoksella neuloskella joko synnytystä odotellessa tai sen jälkeisenä luppoaikana. Heh. Tälläkään kertaa en neulonut sairaalassa silmukkaakaan, ja nytkin neuleen valmistumiseen meni pari kuukautta. Valmistuipa sentään sopivaan vuodenaikaan, niin että ei pää palele, kun lykin vaunuja pitkin kyliä sateessa ja viimassa.

Järkyttävää huomata, kuinka monta kertaa ihan tavallisen tupsun tekemisen voi ryssiä. Univelka, j'accuse! Tuhosin sekä sinisen että ruskean langan loput idioottimaiseen sähläämiseen. Kolmas yritys meinasi sekin mennä ihan vihkoon, mutta kovalla skarppaamisella sain  kuitenkin pompulan aikaiseksi. Lopulta taisi olla ihan hyvä, että tämä viimeinen vaihtoehto onnistui, koska beige tupsu istuu huipulle jopa paremmin kuin alunperin ajattelemani sininen. Että kaikella lienee tarkoituksensa, myös lankaa tuhlaavalla räpeltämisellä. Siispä sittenkin merci, univelka?

On tää pienihmisten kanssa puuhaaminen melko rajua rokkia ja hikistä humppaa. Energinen uhmaikäinen ja tuttipullosta kieltäytyvä vauva ovat selkeästi sopineet tauottomat tanssitusvuorot, ettei äiti vain jää seinäruusuksi vaan pysyy täystyöllistettynä ympäri vuorokauden. Ei auta kuin hytkyä mukana allit heiluen, helmat hulmuten, silmäpussit täysinä ja pitää hauskaa niin kauan kuin pyöritystä riittää. Ja aina välillä varastaa pieni hetki omaa aikaa vaikka siihen pipo silmillä nukkumiseen, niin taas jaksaa, kun valo syttyy siihen kylttiin missä lukee "lasten haku" ja pitää lähteä möröksi piiriin. Tinttantanttantallallei!

Hedda for Hands

Kevät pilkottaa jo lumikasan takana, mutta vielä tuntuu olevan tumpuille käyttöä tänäkin talvena. Sen verran on pilven päältä paiskottu hiutaleita alas viime päivinä, että olen todennut kuinka paljon mukavampi on odotella bussia aamulla villalapaset käsissä kuin palelluttaa sormensa siroissa nahkahanskoissa. Jos on paksuja palmikko- ja pylpyrävanttuita vailla, niin tässä olisi yksi ohje sellaisiin tarjolla.

Hedda for Hands by Vilma Vuori (ravlink)

 4.00 EUR

Ohjetta testatakseni tein itselleni valkoiset Hedda-tumput. Samat speksti kuin harmaissakin, eli puikot 3,5 ja 5,0 mm, lankana Drops Nepal, jota kului noin 85 grammaa.

Nyt kyllä riittää talvivarusteiden tekeminen. Seuraavaksi jotain kevyempää ja keväisempää, jos vaikka siten saisi auringon pysymään useammin esillä. Pian saakin jo laittaa pajunkissat heräilemään maljakoihin, ja sen jälkeen aletaan houkutella hiirenkorvia esiin koivunoksista. Kevät!

Parempia päiviä odotellessa

Viime aikoina on ollut pipo sen verran kireällä, että ei parane yhtään pahentaa tilannetta käyttämällä pieniä päähineitä. Rykäsinpä sitten puikoille tutun vanhan Heddan, tällä kertaa sen löysemmän version. Nyt on tilaa niille päässä pyöriville ajatuksille, joiden edessä joutuu välillä nostamaan kädet pystyyn: ei pysty kykeneen, luovutan, kiitti ja hei.

Malli: Hedda by Vilma Vuori

Lanka: DROPS Nepal, 115 g.

Puikot: 3,5 ja 5,0 mm

Ravelryssä

Sen verran äkäsiä mietteitä tuolla pompulan alla kiertää, että on parempi keksiä käsille jotain hyödyllistä tekemistä. Teinpä siis samoilla vauhdeilla myssyn seuraksi lapaset. Vähän se helpotti, mutta edelleen on kyllä sen verran painetta kattilassa, että mun kannattanee pitää puikot ja lankaa lähellä. Jos vaikka seuraavaksi aloittaisi jonkin supertyölään ja keskittymistä vaativan pitsihässäkän, niin että sitä tehdessä ei vain voi miettiä mitään muuta. Tai sitten se voi olla juurikin se viimeinen pisara maljaan, jota tämän heikkoselkäisen kamelin ei kannata kumota. Saa näkee ny..

Malli: Hedda for Hands by Vilma Vuori (ohje tulossa)

Lanka: Drops Nepal, 85 g.

Puikot: 3,5 mm ja 5,0 mm

Ravelryssä

Semmosta settiä. Pykäsin lapasille ohjeenkin, kun kerran oli meno päällä. Se tosin vaatii vielä vähän hienosäätöä, mutta eiköhän se pikapuoliin ole julkaisukunnossa.

Kiukkuenergiaa ei pidä väheksyä; sillä tuli tehdyksi tämäkin setti. Joskus stressinaiheille on vain pakko viittoa pitkät ja nauraa räkäisesti päälle. Ihan vielä en oo valmis vetämään suutani hymyyn, olen edelleen tuossa ensimmäisessä vaiheessa. Niin että sopii arvailla, mitäköhän sormia mulla mahdollisesti on pystyssä tuolla tumpun sisässä. Vai olisko niitä siellä kumminkin vain se yksi. Enkä tosiaan tarkoita tuota peukkua... ;)

Hertta/Heart/Hjärta

Viime viikot ovat menneet hyvin sydämellisten neuleiden merkeissä. Olen nimittäin testineulonut Hertta-myssyn ohjetta useampaan kertaan ja monessa koossa. Sen verran alkaa kyllästyttää saman mallin veivaaminen, että  tältä keväältä on Hertat mun osaltani tässä, kiitos ja hei! Onneksi oon saanut arvokasta apua avuliailta testineulojilta (kiitos Andra, Siina ja Terhi!), joiden ansiosta ohjeen pitäis nyt olla virheistä vapaa ja kaikin puolin toimiva.

Viimeiseen varmistukseen ohjeen toimivuudesta tarvitsin ulkopuolista apua vielä kertaalleen. On vähän vaikea tietää, tuliko myssyistä sopivan kokoisia, jos ei saa palautetta suoraan kohderyhmältä eli lapsosilta itseltään. Tähän tarkoitukseen ja mannekiineiksi lainasin ystäväni lapsia, myssypalkalla tietenkin. ;)

Malli: Hertta by Vilma Vuori (ravlink)
Koko: noin 3-4 v. & noin 0-6 kk
Lanka: Hjertegarn Bamboo Blend (pinkki), Ornaghi Filati Jeans (sininen), Grignasco Bambi (vihreä)
Puikot: 2,0 mm & 2,5 mm

Isosisko on vannoutunut pinkin ystävä, joten myssy sai hyväksynnän ja pääsi saman tien käyttöön. Nuoren herran mielipiteiden tulkinta oli vähän vaikeampaa, koska vajaan viiden kuukauden ikäisen ulosanti on jotensakin rajallista. Koko ainakin oli sopiva molemmissa vauvamyssyissä, ja ohuen neuloksen vuoksi ne kuulemma käyvät loistavasti kesämyssyiksi. Melkoinen helpotus mulle, koska oon noin yleisesti ottaen melko ulalla pienten ihmisten vaatettamisesta... Kiva siis, että meni kerralla nappiin ja testineulomuksillekin tuli käyttöä. :)

Hertta-myssyn neuleohje sisältää ohjeistuksen ja kuvalliset kaaviot kolmessa eri koossa: vauvalle (n. 0-6 kk), lapselle (n. 3-4 v.) ja aikuiselle. Ohje on englanninkielinen, mutta kaavioiden tulkintaan ei juurikaan kielitaitoa tarvita. Jos jokin kohta jää epäselväksi tai tulee muuta kysyttävää, niin reippaasti vain sähköpostia minulle niin apua löytyy. :)

Ohjeen voi ostaa Ravelrystä tai klikkaamalla kuvaketta sivupalkissa. Tarpeen tullen homma hoituu tietty sähköpostitsekin (sisainen.villapaita (a) gmail.com).

Sitten ei muuta kuin neulomaan sydämellisiä kesämyssyjä koko perheelle! :)

Something sweet and innocent

EDIT 10.2.2011: Jatta julkaisi äsken ihanaisen ohjesettinsä, joten lisäsin linkin tännekin! :)

Malli: Kivi by Jatta Saukko
Lanka: Istéx Létt-Lopi, 205 g
Puikot: 4,0 mm & 5,0 mm
Ravelryssä

On pysähtynyt olo. Niin kuin pitäisi hetkeksi jäädä tähän hengähtämään ja odottamaan. Toisaalta tekee mieli kiirehtiä eteenpäin, juosta hurjaa vauhtia niin että korvissa viheltää ja jalat ovat haposta kirpeät. On kiire, mutta kiireen silmässä on pysähtynyt hetki. Sellainen kalpea ja kuulas.

Kalpea, kuulas mutta ei kylmä. Sisällä hehkuu, ja sydämenseutua lämmittää villa. Ostin Oulusta viileänturkooseja villakeriä ja anoin Jatalta suoraviivaista ja selkeää neulottavaa kotimatkalle. Sainkin etukäteisoikeuden Jatan tulevaan ohjesettiin, jonka vaihtoehdoista päädyin tähän näitä täydentävään kolmanteen versioon. Säärystimiin ei lanka riittänyt, mutta korvaukseksi tein keepille seuralaiseksi kukan. Ettei tarvitse jäädä paripuoleksi, kummankaan.

Malli: Kukka on yhdistelmä RobinHillin lehtiä ja Jatta Saukon Liljaa (molemmat Ravelry-linkkejä)
Lanka: Istéx Létt-Lopi, 20 g
Puikot: 2,0 mm
Virkkuukoukku 3,0 mm
Muuta: muovipäällystettyä rautalankaa, rintaneulamekanismi
Ravelryssä

Terälehdet on neulottu yksinkertaista lehden ohjetta mukaillen, ja kukka on kasattu samalla periaatteella kuin Jatan Lilja. Pyörittelin vielä pieniä lankahöttösiä veden ja saippuan avulla palloiksi, jotka kiinnitin keskelle terälehtiä. Taakse ompelin rintaneulasoljen niin että villakukkaa voi helposti käyttää koristeena missä haluaa. Minusta se on hurjan kaunis.

Ei se tuoksu muulle kuin hennosti karitsalle ja puhtaalle. Mutta silmälle se antaa ilon, ja sormenpäille tiedon, että jokin voi olla yhtä aikaa karhea ja pehmeä, sileä ja epätasainen.

Valossa on jo vähän kevättä. Odotan sitä innolla, mutta samalla toivon, ettei se liikaa kiirehtisi tuloaan. On vielä niin paljon tekemistä, ennen kuin on aika siirtyä hiljaisesta kalpeudesta kevään väreihin.

Henkiset tuulipuvut

Kun on ollut kimpassa saman tyypin kanssa reilusti yli kolmanneksen elämästään, on aika selvää, että jotain pitkäaikaisvaikutuksia alkaa ilmetä molemmissa osapuolissa. Tietty kaikenlaista kliseistä yhteenkasvamista ja samaan hiileen puhaltamista nyt oli odotettavissakin, ja sehän tän touhun pointti kai onkin. Mutta ihan tällaiselle ajatustenlukutasolle en osannut aavistaa suhteemme menevän silloin kaksitoista vuotta sitten, kun vähän vaille täysi-ikäisenä Senssin baaritiskillä tähän kaveriin törmäsin.

Malli: Mind reader by Tora Frøseth
Lanka: Katia Peru, n. 100 g.
Puikot: 3,5 mm (5 ekaa riviä) & 5,0 mm
Muokkaukset: huomattavasti ohjetta paksumpi lanka, joten silmukoita vain 88, joista palmikkokuviota 26 s:lla.
Ravelryssä

Meillä kun on nykyään tapana jopa ärsyttävyyteen asti ajatella samaan aikaan samaa asiaa. Ja ei, ei sillä lailla että "kumman valitset, mustikan vai mansikan?" ja sit ihme ja kumma molemmat sanotaan että mansikka. Ei. Nää meidän samanaikaiset ajatukset on yleensä täysin toisistaan riippumattomia, ennalta-arvaamattomissa tilanteissa ilmeneviä ja varsin yllättäviä. Toinen vain sattuu sanomaan sen ensin, kun se toinen oli puoli sekuntia myöhemmin ajatellut sanoa saman jutun.

Osa on tietty ihan arkisia, tyyliin että kaupassa mies sanoo "tehääs tänään kanakeittoa", ja mä olen just ehdottamassa samaa. Osa onkin sitten hyvin erikoisia luen-sun-ajatukset -sattumuksia, jotka aiheuttavat vähän spookyn olon. Että miten hitossa toi voi oikeasti ajatella tätä juttua, kun se munkin mielestä on ihan omituista tässä tilanteessa?! Tätä sattuu nykyään niin usein, että me ei enää ees viitsitä sanoa että "ajattelin muuten just ihan samaa, veit sanat suustani!" Nykyään me vain todetaan lakonisesti: "Naimisissa." Että tähän sitä sitten on tultu. Toisilla on samanlaiset tuulipuvut tai avaimenperät, meillä on samat ajatukset. :)

Eipä sitten ollut vaikea valita sopivaa neuleohjetta, kun mies ilmoitti kaipailevansa lämmintä ja paksua pipoa. Mind reader eli ajatustenlukija nassahti puikoille ennen kuin mies edes ehti sanoa tykkääkö se siitä vai ei. Ei kai mun nyt semmoista tarvii kysyä: "Naimisissa."

Hedda x 3

Hei hei Heddan ohjetta odottavat, nyt se on täällä! Ohje sisältää kolme, tai oikeastaan neljä, erilaista toteutusvaihtoehtoa:

Fitted Hedda - Päänmyötäinen pipo korkealla resorilla.

Lanka: BBB Filati Alpaca, 75 g.
Ravelry-sivu

Tupsun voi lisätä jos siltä tuntuu ja lankaa riittää. :)

Lanka: Abuelita Yarns Merino Worsted,
ilman tupsua 55 g.
Ravelry-sivu

Slouchy Hedda - Rento ja tilava myssy.

Slouchy hedda laskeutuu baskerimaisesti niskaan tai pään sivuun. Mitä pehmeämpi lanka ja löyhempi neulepinta, sitä sulavammin myssy laskeutuu.

Lanka: Katia Peru, 150 g.
Ravelry-sivu

Beaded Hedda - Pampulat on korvattu helmillä ja resoriin on neulottu kuja satiininauhalle.

Sekä Fitted Heddan että Slouchy Heddan voi toteuttaa helmellisenä ja nauhakujallisena versiona: Heddan neuleohje antaa molempiin tapauksiin pätevän muutosreseptin.

Lanka: BBB Filati Alpaca Reale 70 g & ONlinie

Supersock Silke 40 g (neulottu tuplalangalla).
Ravelry-sivu

Heddan neuleohje sisältää kuvalliset kaaviot sekä kirjallisen selostuksen rivi riviltä. Ohje on englanninkielinen, mutta kaavioiden tulkintaan ei juurikaan kielitaitoa tarvita. Jos et siis ole koskaan kokeillut neuloa englanninkielisen ohjeen mukaan niin pelko pois: tästä on hyvä aloittaa, ja mä neuvon ilman muuta, jos jokin kohta jää epäselväksi. :)

Ohjeen voi siis ostaa Ravelrystä tai yläpalkin Ohjeet-välilehteä, ja tarpeen tullen homma hoituu tietty sähköpostitsekin (sisainen.villapaita (a) gmail.com).

Ei siis muuta kuin pipoa puikoille ja talvesta nauttimaan! :)

Hedda pattern is now available! You can purchase it in Ravelry or clicking the Patterns link under the header.

Hedda vol. 1

Ikkunasta näkyy huikeaa hiutaletanssia, jonka pyörteissä lumi maalaa maisemasta satumaisen kimaltavan. Mä olen niin talvessa! :) Nyt pitää vain vetää lämmin pipo päähän ja kiskaista se syvälle korvien yli, ei tuosta tuiskusta muuten osaa nauttia kunnolla!

Malli: Hedda by Vilma Vuori (ohje tulossa)
Lanka: BBB Alpaca
Puikot: 4,0 mm & 5,0 mm
Ravelryssä

Mullapas onkin ihan paras pääratkaisu talvipakkasille. Sen nimi on Hedda ja se pitää pään lämpimänä. Siinä on palmikoita ja pampuloita ja se on hurjan lämmin ja pehmeä. Ja sen neuloo ihan hetkessä. Siksi mulla onkin näitä jo neljä kappaletta, ehh... :P

Itse asiassa heddoja on kolme erilaista versiota, joista voin valita sopivimman aina tilanteen mukaan: Koiralenkille tempaisen päähän tämän arkisen harmaa pipon tai sen sähkönsinisen sisaren, jonka katolla pomppii jättimäinen pallotupsu. Työmatkoilla päätä suojaa viheriä myssymäisempi virkanaisversio. Nätteinä päivinä kutreja taas koristaa untuvainen valkoinen typymalli, jossa pampulat on korvattu kimaltavilla helmillä ja reunaa koristaa (tietenkin) satiininauha. Ja kaikista näistä on iloa silloin, kun on huono hiuspäivä. :D

Saatte aivan pian nähdä ne muutkin Heddat, ja saattepa vielä ohjeenkin kaikkiin kolmeen versioon. Ja mun lähipiirini saa päätä lämmittäviä joululahjoja, koska näiden palmikoiden ja pampuloiden neulomiseen tulee HIMO!!! :)

Mättähältä mättähälle

Ensilumi = talvi tulee kohta = pipoja, huiveja, lapasia = JEEEE!!!! :D Tosin jos en olisi päässyt tänään lähtemään töistä pari tuntia etuajassa enkä siten ehtinyt metsään kameran kanssa ennen alkuillan lumiräntäsadetta, en ehkä olisi ihan yhtä innoissani tästä ensilumesta.

Meidän lähimetsässä on mahtavia polkuja, joita pitkin hyppelemme harva se päivä Hertan kanssa. Yksi suosikkireiteistäni kiemurtelee sammalen peittämien kivenlohkareiden välissä. Harmaat järkäleet ja niiden pintaa peittävä voimakkaan vihreä sammalmatto muodostavat herkullisen väriyhdistelmän. Rosoisen, kovan kiven ja pehmeän sammalen kontrasti on jotain todella kaunista.

Tätä paikkaa olen monta kertaa suunnitellut jonkin neuleen kuvauspaikaksi, ja tämä pikakauluri valmistui sopivasti. Nämä kuvat ehdittiin ottaa nimittäin juuri ennen kuin lumi ehti kastelemaan metsää ja himmentämään sammalen loiston. Märkyys jotenkin tummentaa ja sammuttaa hehkun, ja pakkaset viimeistään latistavat mättäät.

Malli: Anteeksi mikä? :) Ainaoikein neuletta sopivaan mittaan, lopuksi aloitus- ja lopetusreunat silmukoitu yhteen. Tadaa.
Lanka: Novita Sofia kaksinkertaisena, 250 g.
Puikot: 10 mm
Ravelryssä

Kaulurissa ei ole mitään erikoista, paitsi huikea väri, joka on peräisin Jatan väripadasta. Tärkeintä tässä onkin käytännöllisyys ja pehmeys. Ja se, että se valmistui parissa päivässä ilman suurta luomisen tuskaa. Ohuen neulemekon tikuttamisen jälkeen tosiaan kaipasin jotain äkkineulontaa.

Kauluri toimii tarpeen tullen myös pään suojana. "Pelokas punahilkka sutta vailla, yst. vast. tlk."

Vartin kärjestä

Oisko hei vähän kevät jo: ulkolämpötilat kurottaa mittariasteikolla aina vain ylemmäs, ja innokkaimmat rusketuksenrakastajat päivystää parvekkeilla folioiden ja peilien kanssa. Ihan ei nyt ole meikä ajan hermolla villaisten varusteideni kanssa. Väri sentään on synkassa luonnon kanssa, niin että sain mä nyt jotain oikein sentään. Phuih.

malli/pattern: Lacy Baktus by Terhi Montonen
lanka/yarn: Villamokka Mokkasukka, "Wisconsin", 73 g.
puikot/needles: 3,25 mm
leveys/width: 140 cm
In Ravelry

Oikeastaan on kyllä spekuloitavissa, olinko sittenkin pikemminkin etuajassa kuin myöhässä villaisteni kanssa: Hanskat tein nimittäin jo tammikuussa, mutta silloin oli liian kylmä pitää sormettomia. Sopivat säät olikin sitten ohi parissa päivässä, kun kevät viimein ryski tulemaan ennätysnopeasti. Siinä ei ole kyllä mitään valittamista, joten ihan hyvillä mielin pakkaan Baktuksen ja hanskat komeron perukoille syksyä odottelemaan. Onpahan sitten ainakin heti jotain uutta valmista ekojen kylmien tuulien hönkiessä päälle.

malli/pattern: Mermaid Gloves by Stephanie Degen
lanka/yarn: Villamokka Mokkasukka, "Wisconsin", 70 g.
puikot/needles: 2,0 mm
In Ravelry

Samalla vois kyllä viedä lumilapionkin kellariin haravan tieltä. Pari harmaanvalkoista läikkää oli vielä tänään pihanurmella, mutta nekin taitaa huomisen jälkeen olla muisto vain. Tervetuloa krookukset, sinivuokot ja narsissit!

Muistoista puheen ollen, tässä pari kuvamuotoista sellaista tuon Baktuksen neulomisen ajalta. Neuleretriitti toi mulle ja etenkin Hertalle välillisesti ison ilon: Hiisan nauttiessa retriitin annista me saatiin odotettu viikonloppuvieras eli suloisista suloisin westie Neffi, joka on Hertan rakkaimpia leikkikavereita. Koko viikonloppu menikin sitten iloisesti painien ja hammashipaten. Siis koirien osalta, mun osuus oli lähinnä ruokinta ja rapsutus. :)

Onneksi Lacy Baktus on iisiä neulottavaa, koska tämä kaksikko pelmasi leikkeinensä jatkuvasti mun sylissä, niskassa, huivintekeleen päällä ja joka puolella. Varmasti ois menny kerrokset ja silmukkalaskut sekaisin, jos niillä olis ollut suurempaa väliä. Leikkien väliajat sesset viettivät puoliksi toistensa päällä mun sylissä seuraten neuleen edistymistä tarkkaavaisina.

Joko mä oon tosi hidas tai ihan liian nopea neuloja koirien makuun. Joka tapauksessa pääpointti on ilmiselvä: neulominen on toooosi uuvuttavaa seurattavaa. :)

Lopuksi vielä bonusotos Hertasta. Saatte ihan itse päättää, onko kyseessä a) tavallista rankempi kevätväsymys, b) auringonpistos, c) ihan sairaan loistava ja rento päiväuniasento vai d) dagen efter. :D

I'm a bit late with my set of woollen scarf and gloves. The spring rushed in surprisingly quickly, so there's no need for such warm accessories any more. No harm done, I'll just leave them awaiting for autumn. It's time to enjoy spring and start to get ready for summer!

Selkeästi aurinkoisempaa

Olkoon vaikka kuinka kylmää kunhan aurinko paistaa! Kun ottaa sen asenteen, että pakkasviimat on kevään ensi henkäyksiä, jotka poskien palelluttamisen sijaan puhaltavat talvea pois kevään tieltä, niin kummasti niitäkin sietää paremmin. Etenkin, kun on pukeutunut kunnollisiin villavarusteisiin, jotka suojaavat kirpeimmiltä pakkasnipistyksiltä. Ja joiden väri tuo mieleen auringon.

Tikrun ihana palmikkopipo valmistui kahtena kappaleena ja oikeastaan melkein kolmeen kertaan: kaksi kertaa purin aika pitkällä olleen tekeleen, ja sen valmistuttua päätin tehdä vielä toisenlaisen version vertailukappaleeksi. Päätin, että pidän tästä helmineuleversiosta enemmän ja lahjoitin ohjeelle uskollisemman pipon eteenpäin.

malli/pattern: Palmikkomyssy/Side cable hat by Mari Muinonen in Vogue Knitting Fall 2009
lanka/yarn: Novita Isoveli, 100 gr.
puikot/needles: 5,0 mm
muokkaukset/modifications: kaavion ulkopuolinen osa kokonaan helmineuletta/knitted the whole hat in moss stitch outside the chart
In Ravelry

Pipon seuraksi tein paksun kaulahuivin, joka samalla toimi hieman viivästyneenä testineulomisena omalle ohjeelleni. Tessa kyseli puolisentoista vuotta sitten eli syksyllä 2008 (ehh...), voisinko muokata Sagittaria-huivin ohjeesta suorakulmaisen stoolaversion, sillä hän halusi neuloa sellaisen häihinsä. Ohjeen muokkaamiseen meni vain muutama tunti, ja Tessa pääsi alkuun huivinsa kanssa hyvissä ajoin ennen häitä. Itse sainkin sitten vasta nyt aikaiseksi neuloa huivin, ja juuri sopivasti Tessa lähetteli eilen omat kuvansa valmiista unelmanohuesta häähuivistaan (tsek. Ravelryssä).

malli/pattern: Sagittaria Stole by Vilma Vuori
lanka/yarn: Novita Isoveli, 300 gr.
puikot/needles: 7,0 mm
koko/size: 40 cm x 200 cm
In Ravelry

Vaikka multa kestikin luvattoman kauan aloittaa huivi, niin se valmistuikin sitten ihan hetkessä. Kolme kerää lankaa, kolme iltaa, yhteensä ehkä noin 10 tuntia neulomista. Ja tuloksena paksu ja lämmin kaulahuivi, jossa riittää leveyttä myös hartioiden ympärille.

Tämä huivi on itseasiassa neulomisjärjestyksensä ansiosta aika näppärä projekti tilanteeseen, jossa langan riittävyys epäilyttää. Ennen aloittamista lanka punnitaan ja pistetään vaa'an lukema muistiin. Huivi aloitetaan neulomalla ensin toinen pääty, jonka jälkeen jäljellä oleva lanka punnitaan. Näiden kahden punnituksen erotuksesta tiedetään tarkkaan, paljonko lankaa toisen päätyosan neulomiseksi tarvitaan. Sitten voikin huoletta neuloa keskiosan kuviota vaikka niin kauan, kun lankaa on jäljellä enää punnitusten osoittama päätyosaan tarvittava määrä. Voila; ei turhaa purkamista (kun lanka loppuikin ennen viimeisiä kerroksia), ylimääräisiä jämälankanöttösiä (kun lankaa jäikin yli varmuuden vuoksi tarpeeksi ajoissa aloitetun loppuosan vuoksi) tai liian lyhyitä huiveja (langan loppumisen pelossa liian aikaisin aloitetut lopetuskerrokset). :)

Myös Hertta antoi hyväksyntänsä huiville. Vanhana tanorektikkona se hyppäsi auringonottopaikalleen heti ensimmäisen auringonsäteen nähtyään. Samaisen auringossa kylpevän tuolin selkänojalla kuvaamista odottava huivi saikin sitten osallistua koiran petaamisrituaaliin: rivakan tassuilla kuopsuttamisen, kuonolla töykkimisen ja nuuskutuksen jälkeen Hertta asettautui mukavasti huivin päälle, haukotteli makeasti ja nukahti. Voiko neuleesta sen selvemmin sanoa, että juu, on se hyvä. :)

I wanted a big and warm scarf to wrap around my neck, so I chose this bulky yarn in lovely warm yellow. This was a really quick project to knit: it only took me three days (about 10 hours in total) from start to finish. The inspiration to modify the triangular Sagittaria Shawl pattern into a rectangular stole came from Tessa (Ravlink), who wanted to knit it for her wedding. The pattern was ready already in September 2008, but I got around to knit it myself only a few days ago. Tessa was brave enough to test knit the pattern, and her wedding shawl (Ravlink) came out beautiful!

The stole has also been Hertta-approved. "Soft, warm and big enough for me to wrap imyself n it. Ok, I'll let it pass. To prove it I'm going to take a nap on it. Yaaaaawn!"

Sagittaria Stoolan englanninkielinen ohje on ladattavissa ilmaiseksi pdf-tiedostona Ravelrystä ja blogin Ohjeet-välilehdeltä.
The pattern for Sagittaria Stole is available as a free pdf download in Ravelry and also via the Patterns link under the header of this blog.