Kun on ollut kimpassa saman tyypin kanssa reilusti yli kolmanneksen elämästään, on aika selvää, että jotain pitkäaikaisvaikutuksia alkaa ilmetä molemmissa osapuolissa. Tietty kaikenlaista kliseistä yhteenkasvamista ja samaan hiileen puhaltamista nyt oli odotettavissakin, ja sehän tän touhun pointti kai onkin. Mutta ihan tällaiselle ajatustenlukutasolle en osannut aavistaa suhteemme menevän silloin kaksitoista vuotta sitten, kun vähän vaille täysi-ikäisenä Senssin baaritiskillä tähän kaveriin törmäsin.
Malli: Mind reader by Tora Frøseth
Lanka: Katia Peru, n. 100 g.
Puikot: 3,5 mm (5 ekaa riviä) & 5,0 mm
Muokkaukset: huomattavasti ohjetta paksumpi lanka, joten silmukoita vain 88, joista palmikkokuviota 26 s:lla.
Ravelryssä
Meillä kun on nykyään tapana jopa ärsyttävyyteen asti ajatella samaan aikaan samaa asiaa. Ja ei, ei sillä lailla että "kumman valitset, mustikan vai mansikan?" ja sit ihme ja kumma molemmat sanotaan että mansikka. Ei. Nää meidän samanaikaiset ajatukset on yleensä täysin toisistaan riippumattomia, ennalta-arvaamattomissa tilanteissa ilmeneviä ja varsin yllättäviä. Toinen vain sattuu sanomaan sen ensin, kun se toinen oli puoli sekuntia myöhemmin ajatellut sanoa saman jutun.
Osa on tietty ihan arkisia, tyyliin että kaupassa mies sanoo "tehääs tänään kanakeittoa", ja mä olen just ehdottamassa samaa. Osa onkin sitten hyvin erikoisia luen-sun-ajatukset -sattumuksia, jotka aiheuttavat vähän spookyn olon. Että miten hitossa toi voi oikeasti ajatella tätä juttua, kun se munkin mielestä on ihan omituista tässä tilanteessa?! Tätä sattuu nykyään niin usein, että me ei enää ees viitsitä sanoa että "ajattelin muuten just ihan samaa, veit sanat suustani!" Nykyään me vain todetaan lakonisesti: "Naimisissa." Että tähän sitä sitten on tultu. Toisilla on samanlaiset tuulipuvut tai avaimenperät, meillä on samat ajatukset. :)
Eipä sitten ollut vaikea valita sopivaa neuleohjetta, kun mies ilmoitti kaipailevansa lämmintä ja paksua pipoa. Mind reader eli ajatustenlukija nassahti puikoille ennen kuin mies edes ehti sanoa tykkääkö se siitä vai ei. Ei kai mun nyt semmoista tarvii kysyä: "Naimisissa."
No alattehan te olla jo toistenne näköisiäkin :)), niinhän siinä kuulemma tapahtuu kun ollaan oltu tarpeeksi pitkään - niin - naimisissa! Hyvin menköön jatkossakin.
VastaaPoistaVoi ei! :D Mun anoppini sanoi ihan samaa meidän hääkuvasta: "oi kun te ootte saman näköisiä, ihan kuin sisko ja veli!" Ihan tota ei ehkä haluaisi kuulla hääkuvastaan... :D
VastaaPoistaVarmaan tuohon samannäköisyyteen vaikuttaa huomaamatta samankaltaistuneet ilmeet, luulisin. Itse tosin en tuota meidän keskinäistä näköä tunnista, mutta et tosiaan ole eka joka niin sanoo, niin että uskottava on. :)
Onpa ihanan kuuloista. Tuo lienee tavoitteena monilla, mutta onnistuu vain harvoilta. Silloin tietää löytäneensä sen oikean.
VastaaPoistaHyvin sanottu. <3
VastaaPoistaMeillä on ihan samanlaista. Miehen kanssa ollaan oltu kohta 10 vuotta yhdessä ja ajatustenlukutaito vaan tuntuu paranevan. Usein käy niin, että toisen ottaessa puhelimen käteensä että ottaa puhelua niin johan se värkki alkaa soimaan kun toinen onkin kerennyt ensin. Spookya ihan todella. Ja nämä kun tapahtuu melkolailla usein. :D Että niin. Naimisissa. XD
VastaaPoistaTäsmälleen samaa telepatiaa täällä. Ja yhdessä on oltu vain 5,5 vuotta. :)
VastaaPoistaAnonyymi, taitaa olla aika yleinen juttu pariskunnilla. Oisko niin, että alunperinkin mennään yhteen sellaisen tyypin kanssa, jonka kanssa tykätään samoista asioista tai ollaan muuten vain samalla aaltopituudella. Ja sitten yhdessäolon myötä linjaukset alkavat aina vain muistuttaa enemmän toisiaan. Ei mikään ihme, ettei jotkut pariskunnat enää puhu toisillee 40 vuoden jälkeen; mitä sitä kyselemään toisen ajatuksia kun ei ne minään yllätyksenä tule kumminkaan. :D
VastaaPoistaKaisa, eipä kai se sitä aikaa niin katso, että kuinka hyvin samalla taajuudella ollaan. :) Pääasia, että hyvin menee! :)
Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 26 vuotta, josta naimisissa 21 vuotta ja alkaa olla tilanne, ettei tartte enää puhuakaan, kun toinen jo tietää, mitä on melkein sanomassa. No, aina se ei kyllä osu, joten sitten täytyy vähän riidellä ja ihan vähän pitää mykkäkoulua, mutta kyllä se siitä taas suttaantuu :-)
VastaaPoistaIhana postaus.
VastaaPoistaTämä postaus liikutti vedet silmiini, toivottavasti vielä itsekin tulen TIETÄMÄÄN mistä puhut. :') Kiitos blogistasi ja kaikista ohjeista & vinkeistä ja kauniista kuvista!
VastaaPoistaHämmentävää on, että tuota tapahtuu meilläkin, vaikka yhteiseloa on takana juuri ja juuri puolitoista vuotta. Ja samannäköisyydestä on moni myös huomautellut. Ehkäpä me juuri siksi yhdessä ollaankin. :)
VastaaPoistaLuin tuon ekan kommentin ja sitten oikein skrollasin sivun ylälaitaan tarkistamaan samannäköisyyttä ja totta tosiaan sitä löytyy! Ylin kuva passaa ilmeittenkin puolesta Bubbleroy-kuvasi kanssa ja seuraava taas Heddan keskimmäisen kuvan kanssa.
VastaaPoistaMutta näinhän se telepatia menee, täällä on oltu naimisissa kohta 12 vuotta. Minusta tuntuu, että samat lausahdukset ja tapa puhua ja jopa kirjoittaa, menevät ihmeesti yksiin.
Komea pipo ja komea mies. :)
VastaaPoistaOma ajatustenlukukaveri on vielä hakusessa, toivottavasti jossain tulee vielä vastaan. :)
Ihanasti kirjotettu, tuohon se pyrkimys kai meillä kaikilla on. Toivottavasti voin itsekin joskus kokea samanlaista ajatusten harmoniaa.
VastaaPoistaPipokin on hieno ja ootte kyllä komea pari!
Awwwwwwww :). Pätevän näkönen pipa, sopivan miehellinen. Laitan korvan taakse.
VastaaPoistaP.S. Vilma soosoo! Alaikäsenä baarissa! =)
Huomasin myös tuon teidän yhdennäköisyyden, vaikka en ole livenä kumpaakaan tavannut. Jotain yhteistä näyttäisi olevan nenässä ja ilmeessä ensimmäisen kuvan perusteella.
VastaaPoistaMuuten puhut kyllä hyvin tutusta asiasta. Meillä tulee toukokuussa 21 yhteistä vuotta täyteen =)
Kuulostaa tutulta! Meilläkin tuota olltu havaittavisaa varmaan viimeisten 10 vuoden ajan. Yhdessä ollaan oltu 22 vuotta, ja siitä tuloksen 4 lasta. Monesti esim. tv:tä katsoessa saatetaan kommentoida jotain samalla tavalla. Mutta sitähän se on kun tuntee jo toisen melko hyvin. Vaikka vielä tulee joskus kuitenkin asioita, joita ei toisesta olisi uskonut, mutta se on mielestäni tervettä ja jokainenhan meistä muuttuu jonkin verran elämänsä aikana ajatuksiltaan, se on sitä henkistä kasvamista.
VastaaPoistaPami, yli neljännesvuosisata yhteistä eloa jo, wau! Eihän ne ajatukset aina ihan kohdilleen osu, mutta se on varmaan ihan hyväkin juttu. Menis tylsäksi elämä, jos kaikki ois vain jees jees koko ajan. Pitää välillä vähän kipinöidäkin! :)
VastaaPoistaMinna, samat sanat sinne; liikutuin kyyneliin, ihan vain hyvästä mielestä, kun luin sun satunnaisista ystävällisistä teoista aamulla. Jos vaikka olisi sen verran hereillä tänään, että osaisi toimia oikein vastaavassa tilanteessa, jos sellainen eteen sattuisi.
Anonyymi, voi kiitos! <3 Toivottavasti kohtaat pian sen oman ajatustenlukijasi! ;)
Kirsikka, joo-o, ei se tosiaan taida olla ajasta kiinni, että kuinka hyvin toisen tuntee. Samankaltaisuus kai kumminkin vetää puoleensa, vaikka toisaalta tietynlaiset vastakohtaisuudet mun ja miehen välillä nimenomaan täydentävät toisiaan. Onneksi mies on tyynempi silloin, kun mä kimpaannun. Ja toisaalta mä en jaksa kiukutella pitkään vaan pyydän ekana anteeksi. Se on aika hyvä ominaisuus, kun riidan toisella osapuolella on kyky pistää useamman päivän jääkausi ja hiljaisuus pystyyn, kun siihen oikein kolahtaa... :)
Altocumulus, apua, ollaanko me tosiaan niin toistemme kuvia?! :D Mä vetoan edelleen siihen, että ilmeet on samoja, toinen toiselta opittuja!
Toisaalta mua ei kyllä haittaa, jos olisin mieheni näköinen mies. Nämä pipokuvat nyt eivät ehkä ole parasta evidenssiä, mutta kyl se ainakin mun makuun on varsin komea eksemplaari vastakkaisesta sukupuolesta. ;D
Srinity, on ja on! ;) Lykkyä henkilökohtaisen psyykikon kohtaamiseen! :D
Jaana, harmoniaapa hyvinkin. Vaikka kyllä tästä yhteiselosta aina silloin tällöin on harmonia kaukana. Tervetuloa vain meille seuraamaan yhteisiä remonttiprojekteja ja muita kivoja parisuhdetestejä: silloin meinaan kipinöi aika helposti. :D Ei ollut tarkoitus maalata meidän parisuhteesta mitään särötöntä kiiltokuvaa tai onnelaa, vaikka se aika usein siltä tuntuukin. Suolaa ja pippuriakin pitää olla kermavaahdon ja marengin tasapainoksi!
Lotta, heh. :) Meikä on pörrännyt anniskeluravintoloissa ahkerasti suunnilleen rippikouluikäisestä. Ei siellä kyllä silloin juoda tarvinnut, etten mä siis mikään täydellinen tuormion tiina ollut. Mutta aika vilkasta menoa oli varsinkin lukion loppupuoli, ja kyllähän sekannatti. MOT. :)
Taija K, voi vitsi, mehän ollaan sitten melkein kaksosia! :P No, ainakin voi helposti arvuutella minkä näköisiä lapsia me saadaan. :D Onnittelut muuten pitkästä yhteisestä taipaleesta. Tuntuu, että harvemmin nykyään nostetaan tätä puolta esiin, kun vain puhutaan kuinka kaikki eroaa. Että kiva, kun sentään löytyy vielä onnellisia pitkiä parisuhteitakin vastapainoksi! :)
Elina, asiaa puhut, ja kokemuksesta. Näinhän se menee. :)
Hieno pipo, vastaavasta saattais oma mieskin tykätä... =)
VastaaPoistaPakko kommentoida tuota samankaltaistumista, melkein kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen on niin totta, että ajatukset on usein samat ja jopa vähän "spookya" mutta toisaalta se on välillä vähän ärsyttävää, kun joihinkin juttuihin toiselta ei saa uutta näkökulmaa vaan se käy ääneen läpi samat jutut, jotka itse on jo päässään käynyt läpi...
Kaunis pipo!
VastaaPoistaJuu, kyllä te näytätte toistenne näköisiltä :) Useasti ne eleet ja ilmeet taitavat muuttua samantyylisiksi ajan kanssa. Toisaalta olen lukenut sellaisia tutkimuksia, että ihmistä viehättää parinhaussa itseä ulkonäöllisesti ja luonteeltaan muistuttava yksilö. Se luo turvallisuutta ja tuttuuden tunnetta. Oli miten oli, kuulostaa kovasti siltä, että sulla on oikea kumppani kainalossa :)
Olipa kiva postaus <3 Mut ei, en löydä kyllä teistä niin mitään samaa näköä vaikka kuinka tuijotan :D Mutta enpä löydä kovin paljoa sitä samaa näköä oman puoliskoni ja sinun armaasi väliltäkään, ja ovat sentään veljeksiä ;)
VastaaPoistaHieno on pipo ja komea kantaja. Jospa se teidän sama näkö tulee siitä, kun ootte niin nätti ja hyvä pari :)
Kiva pipo! Menee ehdottomasti miespipo-jonoon, siellä kun ei tunkua ole.
VastaaPoistaTosi ihana teksti! Ja hieno pipo (vai pitääkö tamperelaiselle sanoa "pipa"?). Mutta toi anoppisi "sisko ja sen veli" -vertaus... olis vaikka sanonut, että teillä on naimanaamat, se olis hääkuvaan sopivampi :D
VastaaPoistaIhana postaus, kivat kuvat, komee mies ja sillä vieläpä kiva pipo. :)
VastaaPoistaKuulostaa kovin tutulta, yhteistä taivalta on takana 15 vuotta. Meitä vain sanottiin saman näköisiksi jo seurustelun alkuaikoina. Mutta eipä ole tarvinnut riidellä, kun ajatukset menee yksiin ;-)
VastaaPoistaIhanasti kirjoitettu <3 Ja kiva pipo!
VastaaPoistaElli
Jep, sama juttu. Yli 30. vuoden kokemuksella, voin sanoa, ettei samanlainen ajattelu enää yllätä. Mutta meilläkään ei ole samanlaisia tuulipukuja; avaimenperistä puhumattakaan.
VastaaPoistaNauroin viime viikolla, kun meillä oli samanlaiset unet samana yönä: näin itse unta, että koira karkasi aidan reiästä ja mies että koira karkasi meiltä New Yorkin lentokentällä.
VastaaPoistaTodennäköinen selitys on tietysti se, että koira älämölöi jotain unissaan ja se tuli meidän molempien uniin. Mutta hauskaa oli aamulla kun jaettiin uniamme :D
:) Just näin.
VastaaPoistaHyvännäköinen pipo (ja mies tietty, jos nyt saa sanoa ;-)). Tuollainen pipo kelpaisi varmaan meilläkin, kiitos linkistä!
VastaaPoistaIhana tarina <3 Teillä on selvästi hyvä olla!
VastaaPoistaKoo, tää malli on niin pelkistetty ja rönsyilemätön, niin että varmaan siksi iskee monen makuun. Siis että sopii miehillekin pitsimyssyjä paremmin. :)
VastaaPoistaOn tosi, että joskus vähän alkaa jopa ärsyttään, kun ollaan molemmat sanomassa samoja asioita yhtä aikaa. :) Toisaalta ollan sitten kyllä sopivasti eri mieltäkin asioista aina välillä, niin ettei tää elo ihan tylsäksi käy. :P
Tess, apua, miten me muka ollaan niin kaksosia?! :D No, onneksi mulla on punainen tukka ja miehellä parta, että vastaantulijat edelleen erottaa että kumpi on kumpi. :D
Jatta, ihanaa, sä olet pelastaja! <3 Siis kun edes sä sanot, että me ei olla sisko ja sen veli. Huh. :P
On muuten tosi, ettei M ja T ole kovinkaan paljon toistensa näköisiä. Ihan eri ruumiinrakennekin, hiuksista ja silmistä puhumattakaan. Ja on niillä erilaiset luonteetkin, lievästi sanottuna... :D Mutta kyllä ne kummatkin vanhemmiltaan näyttää, että samasta puusta ne kumminkin on tehty.
Laura L, miespipoja ei kyllä liiaksi ole tarjolla. Tän suunnittelijalla on ainakin yksi lisää samaan sarjaan; Collision. Sekin olis tarkoitus toteuttaa, kunhan kerkiän.
Katri, pipo tai pipa, kaikki käy. :) Naimanaamat, heh. :D Mä en ole ihan varma, haluanko tietää mistä toi sanontaa juontaa juurensa, mutta kuulostaa melko kaksmieliseltä. :D
Tiina, kiitos kiitos! :)
anpali, sepä kai se pääasia on, että tullaan toimeen. Ja mielellän vielä paremmin kuin hyvin. :)
Elli, kiitos! <3
Marjut, meillä oli jossain vaiheessa samanlaiset lenkkarit, mutta me ei sitten juuri koskaan lähdettykään yhdessä lenkille... :D
Nunt, oho, samat unet on jo aika extremeä! :D
tikru, jep! :)
helena, saa sanoa! :) Mies myhäilee tyytyväisenä, kun kerron tällaisista kommenteista. Ei se tietenkään muka välitä, mutta pieni hymynkare kumminkin paljastaa, että se on otettu. <3
Usimarjaana, niin. Meillä on tosi hyvä yhdessä. Harvemmin sitä vain tulee näin laajalle joukolle julistettua, mutta mitäpä sitä onneaan salaamaan.
Oi miten kauniisti kirjoitettu, *tippa linssissä*... Tosin ne tipat ovat nyt olleet aika herkässä muutoinkin viime aikoina - sattuneesta syystä :D
VastaaPoistaIhan uusi elämänvaihe vähän jännitti, vaikka suhde pitkä ja vakaa on ollutkin. On ollut ihanaa huomata tässä ja nytkin, että se toinen siinä vierellä on se sama, turvallinen ja vakaa - ja aina vaan rakkaampi.
Oho, mikä avautuminen. Kerrotaampa vielä että miäspipakin on hieno.