-->

11.5.14

Kevät ja kukkaset

Puoli vuotta on heilahtanut sitten viime näkemän. Arki on niin täynnä toimintaa vuorokauden ympäri, että kesti yli kaksi kuukautta saada tämä postaus tehdyksi. Tuo kuvan puolivuotias vauva on siis nyt jo 8 kuukauden ikäinen sanoja ja kävelemistä opetteleva pienihminen. Pitkähiuksisesta äidistä puolestaan on tullut polkkatukkainen äiti, joka ehtii neuloa silmukan silloin, ommella sauman tällöin.

Me and my baby

Ajanpuutteen jälkeen suurin haaste käsityöharrastuksessa tällä hetkellä on uuden projektin aloittamisen vaikeus. Kun sitä aikaa ei tosiaan juuri ole, niin ei kyllä huvita käyttää arvokkaita hetkiä neulemallin, langan, koon ja tiheyden arpomiseen. Projekti pitää saada työn alle heti ja epäröimättä ja minimaalisella epäonnistumisen riskillä. Onneksi Ravelry-jonossa on em. kriteerit täyttäviä ohjeita odottamassa, joten sen kun valkkaa sieltä sopivan, kun tilaisuus koittaa. Alkuvuodesta hetki koitti jonossa pitkään roikkuneelle virkatulle huiville.

Flower scarf
Lanka: Wetterhoff Lemmikki 12-kertaisena
Koukku: 8 mm
Ravelryn projektisivut: huivi ja kukka

Oikeastaan kyseessä on reunapitsimalli, jota tarpeeksi toistamalla riittävän isossa mittakaavassa saadaan aikaiseksi pitkulainen suikale. Siis huivi. Minä suurensin mittakaavaa tekemällä huivini 12-kertaisella langalla. Onneksi mulla on langankerintälaite! Muuten kallista aikaa olisi kulunut melkoisesti langan kertaamiseen (koska 100 g=1950 m). Tuollaisen tavallista reilumman hyllynreunapitsin kun kietaisee kaulan ympärille, niin se aika helposti näyttää edelleen hyllynreunapitsiltä. Tartti tehrä jotain. Koska hetkeäkään ei ole hukattavana, turvauduin vanhaan kikkaan ja tein kukkarintaneulan.

Knit flower and crochet scarf

Kuten edellinen vastaava, on tämäkin kukka yhdistelmä RobinHillin lehtiä ja Jatta Saukon Liljaa. Lisänä virkattuja pyörylöitä ja ommeltuja nyppyjä, tukirakenteena rautalankaa. Tässä lanka oli maltillisesti nelinkertaisena, niin että neuloin 1,5 mm puikoilla ja virkkasin 1,5 mm koukulla. Tykkään tästä ihan hurjasti!

Flower scarf

Luontevuus ei ole aina helppo juttu, kun ottaa kuvat itselaukaisijalla ja kiireessä. Paras apu voi joskus löytyä lattian tasolta. Jäykkä poseeraaminen vaihtuu huomaamatta aitoon hymyyn, kun alaviistosta kurkistaa silmät sikkaralla nauraa kikattava nysähampainen viihdyttäjä. Ja sitten tulikin kiire äkkiä pelastamaan kameraa, jonka jalustaa se samainen utelias untuvikko tietysti ehti keikuttamaan harhautettuaan äidin tarkkaavaisuuden hetkeksi. On se nopee, mutta onneks oon minäkin.

11.11.13

Pää pilvissä

Silence

Malli: peruspipo pilvikuviolla.
Lanka: Teetee Primavera (3 x 50 g, kiitos tupsumokailun)
Puikot: 2,5 mm ja 3,5 mm
Ravelryssä

Sovitaanko, että pystyyn nukahtaminen on sallittua sellaisille, joilla on univelkaa yli 1,5 vuoden ajalta ja ilmeisesti toinen mokoma valvomista vielä edessä? Välillä kun tuppaa väsyttämään, kun talossa on kaksi alle kaksivuotiasta tenavaa, joiden mielestä nukkuminen (etenkin äidin ja isän uni) on tuhlattua aikaa. Tekis mieli vain vetää pipo silmille ja korville, sulkea ulkomaailma pois ja vaipua talvihorrokseen. Eikä edes hävettäis vaikka kuolaa valuis suupielestä ja kuorsaisin kuin mursu. Saletisti elämä mursunakin olis auvoista, jos vain saisi nukkua rellottaa rannalla rasvaisena ihan rauhassa. Hmm, kuulostaa muuten kovasti mun edelliseltä etelänlomalta. :P

Tammerkoski rapids

Tästä voitte siis päätellä, että mahani on pienentynyt yhdellä vauvalla (tyttö, 6.9.2013, ihana). Tälläkin kertaa aloitin hyvissä ajoin kotona neuleen, jota voisin sitten laitoksella neuloskella joko synnytystä odotellessa tai sen jälkeisenä luppoaikana. Heh. Tälläkään kertaa en neulonut sairaalassa silmukkaakaan, ja nytkin neuleen valmistumiseen meni pari kuukautta. Valmistuipa sentään sopivaan vuodenaikaan, niin että ei pää palele, kun lykin vaunuja pitkin kyliä sateessa ja viimassa.

Pom-pom

Järkyttävää huomata, kuinka monta kertaa ihan tavallisen tupsun tekemisen voi ryssiä. Univelka, j'accuse! Tuhosin sekä sinisen että ruskean langan loput idioottimaiseen sähläämiseen. Kolmas yritys meinasi sekin mennä ihan vihkoon, mutta kovalla skarppaamisella sain  kuitenkin pompulan aikaiseksi. Lopulta taisi olla ihan hyvä, että tämä viimeinen vaihtoehto onnistui, koska beige tupsu istuu huipulle jopa paremmin kuin alunperin ajattelemani sininen. Että kaikella lienee tarkoituksensa, myös lankaa tuhlaavalla räpeltämisellä. Siispä sittenkin merci, univelka?

Say what?

On tää pienihmisten kanssa puuhaaminen melko rajua rokkia ja hikistä humppaa. Energinen uhmaikäinen ja tuttipullosta kieltäytyvä vauva ovat selkeästi sopineet tauottomat tanssitusvuorot, ettei äiti vain jää seinäruusuksi vaan pysyy täystyöllistettynä ympäri vuorokauden. Ei auta kuin hytkyä mukana allit heiluen, helmat hulmuten, silmäpussit täysinä ja pitää hauskaa niin kauan kuin pyöritystä riittää. Ja aina välillä varastaa pieni hetki omaa aikaa vaikka siihen pipo silmillä nukkumiseen, niin taas jaksaa, kun valo syttyy siihen kylttiin missä lukee "lasten haku" ja pitää lähteä möröksi piiriin. Tinttantanttantallallei!