-->

3.12.2015

Sammalta, jäkälää, moralisointia, mitä näitä nyt on

Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen, "Sammal", 100g
Puikot: 2,5 mm

Hyvissä ajoin alkusyksystä hommasin itselleni koko viikonlopun rannekkeen Suomen kädentaidot -messuille Tampereelle. Viime vuonna messut jäivät kokonaan väliin, joten päätin ottaa vahingon takaisin kolmen päivän ostosrupeamalla. ;)  Ennen messuja mulla oli kuitenkin vähän nolo ja syyllinen olo, koska kaksi vuotta sitten Tuulialta messuilla ostamani sukkalanka oli edelleen vyyhdillä. (No, ei sillä, on mulla vielä avaamattomissa pakkauksissa vuonna 2007 ostettuja pakko saada -messulöytöjä, mutta unohtakaa, että mä kerroin tämän... :D ) Jotta voisin messuilla paremmalla omatunnolla, pistin langan puikoille marraskuun alussa.


Sukkalangasta tuli sukat, tietysti. Mallin oikeita ja nurjia vuorotteleva pintakuvio antaa tilaa langan hillitysti vaihtelevalle sammalenvihreälle värille. Vahvistettu kantapää söi lankaa niin että hirvitti, mutta sain sentään vyyhdin riittämään juuri ja juuri. Takaporttina oli onneksi tieto, että messuilta olisin voinut ostaa samaa sävyä uuden vyyhdin. Nyt saatoin allokoida nekin rahat heräteostoksiin. :)


Yksi messujen kauneimmista osastoista oli kouvolalaisen Peltolan puutarhan jouluinen ständi. Tarojlla oli kaikenlaisia asetelmia ja koristeita sekä sisälle että ulos sekä paljon tarvikkeita sellaisten tekemiseen. Ihastuin puiseen laatikkoon tehtyyn adventtikynttiläasetelmaan, mutta asetelman koristeet eivät olleet ihan sitä, mitä halusin. Niinpä kysyin Peltolan puutarhan edustajilta, onko ok, jos ostan heiltä tarvikkeita ja kopioin asetelman oman maun mukaisesti, kun se valmis ei nyt ollut just sitä mitä hain. Siitä vain, sanoivat. Tokihan olisin voinut tehdä niin kysymättäkin, mutta ihan vain periaatteesta halusin kysyä luvan. Nimittäin vaikka messut toimivatkin tarkoituksellsestikin insipiraationlähteenä, ja hyvä niin, en tykkää siitä, että siellä kierrellään katselemassa käsityöläisten tuotoksia vain ideoiden kalastelumielessä. Toki ideoita saa toistaa omaan käyttöön, mutta taas tänä vuonna ärsytti kuunnella ihmisiä, jotka kojuilla tutkiskelivat tarkkaan myyjän tuotteita ja julistivat kovaan ääneen "en minä osta kun katson vaan miten oot tämän tehnyt, niin sitten kotona teen itse halvemmalla". Se siitä kotimaisen käsityön arvostuksesta ja pienyrittäjien tukemisesta.

No niin, edelläkuvattu pyhimyskehä pääni päällä loistaen *bling* aloin tehdä omaa jäljitelmääni kynttiläasetelmasta. Muutamia täydentäviä juttuja, kuten pehmeänä pysyvän värjätyn jäkälän, tilasin Kranssit.fi-verkkokaupasta. Laatikon nikkaroin itse vanhasta laudasta, jonka pintaan sudin vähän valkoisuutta. Tästä tuli juuri sellainen kuin halusin. Tosin vähän pitää säännöstellä ensimmäisten adventtien kynttilöiden polttamista, ettei kärähdä koko höskä.

14.10.2015

Pieni tarina ketunmetsästyksestä

No niin, varautukaa pitkään pohjustukseen ennen käsityösisältöä. Pari vuotta sitten tein esikoiselle takkeja, ja haikailin tuolloin erään jo silloin myynnistä poistuneen Ikean kettukankaan perään. Olisin halunnut tehdä siitä takkeja, mutta kangasta ei enää saanut oikein mistään. Nettikirppiksillä harvoin tarjolla ollessa hävisin kangaspalojen huutokaupat tai hinnat nousivat nopeasti yli oman maksuhalukkuuden, Luovutin, unohdin. Sitten tapahtui jotain hämmästyttävää. Eräänä talvisena päivänä löysin postilaatikostamme Saksasta tulleen paketin. Paketissa oli kaksi metriä juuri tuota etsimääni kangasta sekä kortti, jonka kerrottiin antavan vihjeen kankaan lahjoittajasta.


Kortin koirat vihjasivat mielestäni selkeästi Jattaan, mutta kuulemma väärin meni. Hmm? Kellään toisella tuntemallani ei ole kahta tuollaista koiraa, enkä muutakaan vihjettä kortista keksinyt. Yritin ratkaista mysteeriä myös huhuilemalla vinkkejä siellä täällä Facebookia myöten, mutta kankaan lähettäjä on edelleen mysteeri. Oletan, että joku ihana blogini lukija huomasi aikoinaan kangashaaveeni ja päätti toimia takkihaaveideni mahdollistajana kankaan osuttua sattumalta kohdalle. Haluan sydämestäni kiittää Sinua, joka kankaan minulle lahjoitit. Odottamaton hyvänmielenteko keskellä arjen hulinaa todella riemastutti ja sykähdytti. Olisin onnellinen, jos voisin joskus vastaavasti ilahduttaa Sinua, joten kerrohan, kuka olet ja kuinka saan sinuun yhteyden. :) 

En hennonut pilkkoa kallisarvoista kangasta takeiksi, joten se pääsi kunniapaikalle eli värittämään lastenhuoneen ikkunaa. Joskus voi  kuitenkin saada enemmän kuin toivoo, jopa kahdesti saman toiveen kohdalla. Nimittäin jokin aika sitten eräs kaveri ilmoitti löytäneensä samaista kettukangasta ison palan kirppikseltä ja tiedusteli, vieläkö sille olisi käyttöä. No jumalaare, todellakin!


Kaava: Against the wind, Ottobre 1/2013 omin muokkauksin (mm. erilaiset taskut ja hiharesorit)
Koko: 98 cm ja 110 cm
Kankaat: Kettukangas Annemoa (Ikea) ja valkoinen tikkivuori (Eurokangas)


Kangasta oli reilusti, ja  silppusin sen surutta vähemmän taloudellisesti, koska halusin takkeihin tietyt kuviot. Molempien selässä seikkailee vaaleanpunainen orava, samoin kauris, pilvet ja puput pääsivät takkeihin. Saaliinhimoisen kiilusilmäketun ja päärynäpuut jätin kokonaan käyttämättä. Jos joku kaipailee kettuja ja muita ylijäämäpaloja tästä kankaasta, niin sopii laittaa sähköpostia tulemaan! :)


Hupun reunaan lisäsin suloista minipompulanauhaa. Koska se on jotain pehmoista tekokuitua, saattaa se käytössä ja pesuissa nyppyyntyä. Siksipä kiinnitin sen vasta viimeiseksi valmiiseen huppuun päällitikkauksella, niin että sen voi helposti poistaa, jos pompuloihin alkaa ilmestyä häiritsevän paljon nyppyjä. Takit on vuoritettu tikkivanulla, niin että näillä pärjää hyvin kauppa- ja kaupunkireissut pikkupakkasillakin. 


Taskut ovat näille likoille tärkeitä, joten molemmat saivat sellaiset takkeihinsa. Vähän eri kohtiin, niin että oman takin tunnistaminen on helpompaa. :) Äidin takkiunelmasta tuli siis vihdoin totta. Onneksi tytöt itsekin ihastuivat takkeihinsa, niin että kaikki ovat enemmän kuin tyytyväisiä. Pienemmän myssykin on omaa tuotantoa. Malli on kehitelty yhdistämällä tuosta isomman ostopiposta korvaläpät Noshin lippapipon yläosaan. Päällinen on trikoota ja vuorina pehmoista, ohutta pörrökangasta. Lisäsin heijastinkalvosta sydämiä muutamien kankaan sydänten päälle näkyvyyden parantamiseksi. 


Siitä kuvien ottamisen vaikeudesta, huoh. Pyydäpä nyt kahta pikkutyttöä poseeraamaan kameralle, että äiti saa otetuksi kuvan takeista. Vastauksena salamannopea peppupose ja riemukas käkätys "Terveisiä pepusta!" Että terkkuja sitten vaan teillekin. :D