-->

23.3.15

Se on siinä!

Mustan kankaan kuvaaminen / harmaa ja ankea valo /itselaukaisija / kotikaaos / lapset ympärillä pyörimässä. Ei ole helppoa. Kuvasinpa silti. Oli hauskaa. Kameran säädöt edelleen hakusessa (ei muka aikaa opetella uudestaan). Jälki epämääräistä. Julkaisenpa silti.


Tässä siis paranneltu versio Drape Drape -mekosta, erona edelliseen hihat ja kaksinkertainen mekko-osa. Päällinen tehty laskoskaavalla, vuori omille mitoille tehdyllä paitakaavalla (josta siis laskosmekon kaavakin on muokattu). Tuplakerrokset mahdollistavat siistin pääntien ilman kanttauksia ja pussiin ommellun helman. Lisäksi kiinnitin laskoksen vuoriin muutamilla pistoilla, niin että se laskostuu aina nätisti ja oikeaan kohtaan. Materiaalina Eurokankaan palalaarista kalastettu viskoositrikoo.

Tästä tuli aika lailla täydellinen. Luottomekko, little black dress, joka käy moneen tilaisuuteen. Asusteista riippuen tällä mennään niin hautajaiset, akateemiset päivätilaisuudet kuin rairaireissut. Kuvatessa huomasin ison aukon koruvalikoimassani: mulla ei ole juur yhtään värikkäitä ja näyttäviä kaulakoruja! Ja just semmoisia nyt tekis mieli, kun vaatevalikoima muuten alkaa karsiutua aina vain yksinkertaisemmille linjoilla.


No hei onneks mulla on kaksi tytärtä, jotka jatkavat äidin koruntekoharrastusta omalla laillaan. Typyjen kättentöistä löytyi pelastus äidin kuvaussession stailausongelmaan. No nyt! Voi olla, että pitää teettää likoilla lisää tällaisia värikkäitä puuhelmipujotuksia, niin että saan niitä  pysyvästi omaan käyttööni. ;)



The Laskos. Viskoositrikoo on ihan ässä materiaali tähän malliin.


Voimistelurenkaat roikkuvat meidän makuuhuoneen katosta (hehheh) ja ovat päivittäisessä käytössä (tirsk!) Tytöt niissä kieppuvat ja keinuvat ja pitävät muuten vain hauskaa. Suosittelen jokaiseen lapsiperheeseen tällaisia; niistä riittää iloa ja hyötyä vuosiksi! Minäkin päätin testata vanhoja taitojani, nämä kun ovat peräisin mun lapsuudestani. Ehta DDR-laatu kestää äidiltä tyttärille! :D Whiiiiiiii! (Ja nyt oikeesti opettelemaan ne kameran säädöt...)

30.1.15

Vinoon ja vaakaan

Olen ehkä joskus ennenkin kertonut, että olen varsinainen äkkiä nyt ja heti heti -ihminen. Kun inspis iskee, pitää se toteuttaa välittömästi ja viivyttelemättä. Ei siinä paljon jouda vertailemaan nettikauppojen hintoja ja odottelemaan parin viikon toimitusaikoja. Siksipä jäi tälläkin kertaa Drape Drape 2 -kirja ostamatta. En myöskään oikein usko saavani rahoilleni odottamaani vastinetta noista japanilaisista ompelukirjoista, kun niiden kokoluokitus ei yllä lähellekään meikäläisen 46-kokoa ja dd-kuppia. Kun joka tapauksessa joutuisin tekemään ison työn suurentamalla ja muokkaamalla alkuperäistä kaavaa, niin samalla vaivalla teen sen näin yksinkertaisessa mallissa alusta asti itse. 


Mekko siis jäljittelee Drape Drape 2 -kirjan mekkoa nro 2. Sen verran iisiltä näytti tuo kaava, että päätin kokeilla sitä omaa peruspaitakaavaani muokaten (ks. esim. Sew Busy Lizzyn postaus). Perusidea kyllä toimii, mutta mun toteutus vähän ontuu. Ensinnäkään ei ehkä olisi kannattanut valita kankaaksi vinoraitaa. Se kun menee nyt aika hassusti vaakaraidaksi selkäpuolella. Lisäksi isot raidat hukuttavat sivulaskoksen lähes kokonaan, mikä nyt ei ole alkuunkaan tarkoitus. Toiseksi pääntien ja kädenteiden kanttaukset ovat viturallaan, vaikka tein ne kolmeen kertaan. Mun pitäis aina muistaa, että vaikka vuorin tai alavarojen leikkaamiseen meneekin aikaa, niin sitä myös säästyy, kun saa kerralla siistiä jälkeä. Kolmanneksi, mua ärsyttää nuo näkyvät tikkaukset: musta lanka valkoisella kirvelee silmiä. Voipi olla, että puran vielä nuo valkoiset kohdat ja tikkaan ne valkoisella. Juu niin varmaan saan ton aikaseksi, muahhahaa...


Tuo laskos melkein toimii taskuna, mutta ei ihan. Sen pitäisi olla vähän syvempi, että sinne uskaltaisi laittaa kännykän tai avaimet. Ehkä aidossa kaavassa se onkin isompi pussi, mutta kankaan riittävyydenkin takia mun oli pakko tehdä maltillisempi laskos tähän plagiaattiin.


Kaava on sen verran erikoisen mallinen, että tarvittaisiin 170 cm leveä kangas, jotta mekon voisi leikata yhdestä kappaleesta. Mun kankaani oli vain 140 cm leveää, joten leikkasin takakappaleen kahdesta osasta. Etukappaleelle riitti ehjää kangasta, mutta se näytti jotenkin tylsältä, joten leikkasin sitten toisen yläkulman omasta palastaan. Näin sain tuon valkoisen kulman pääntien tuntumaan.



Kangaspala ei riittäny minkäänlaisiin hihoihin, mutta kyllä mä sellaisia tähän kaipaan. Onneksi on noita hihattimia, niin että asia on helposti autettu.


Hoplaa! Esikoisen kolmivuotissynttäreiltä jääneitä ilmapalloja pyörii edelleen lattioilla.