-->

11.4.2017

Kootut muistot

Tiedättehän ompelujumin; sen tilanteen, että vaikka suunnitelmia, tarvetta ja intoakin ompelemiselle on, mutta ei silti saa mitään aloitetuksi. Mun ratkaisuni ompelujumiin on leikellä jämäpaloja tilkuiksi. Se on sopivan aivotonta sijaistoimintaa, jonka ansiosta jämäpalalatikko tyhjenee, ompelutila siistiytyy ja koen saavani aikaan edes jotain.


Tämän seurauksena olikin kertynyt melkoinen kasa trikootilkkuja värimaailman mukaan lajiteltuina. Suurin osa oli tyttöjen vaatekankaiden jämistä, joten päätin tehdä molemmille omat tilkkupeitot, joissa olisi muistoja jo pieneksi jääneistä lempivaatteista. Kumpikin tyttö sai valita tilkkukasoista mitä kankaita peittoon halusivat ja mitä eivät. Mulle jäi vain tilkkujen sommittelu ja yhdistely. "Vain", joopa joo... :D


No joo, sommittelu ja yhteen ompelu oli hauskaa ja helppoa. Mutta miten sitä aina unohtaakin, kuinka tuskaista on ommella tilkkuosa yhteen paksun vanun ja taustakankaan kanssa. Usch. Tässä tapauksessa olin kaiken lisäksi päättänyt tehdä peitoista tosi muhkeat, joten vanun sijaan käytin välissä Ikean valmispeittoa ja taustana velouria. Sitä muhkeutta sitten riittikin tikkausvaiheessa melkein hermojen menetykseen asti. Mutta valmista tuli kuitenkin.

Lopputuloksena tytöillä on mieleisistään tilkuista tehdyt peitot, jotka voi vaikka ottaa autoon lämmikkeeksi pidemmille reissuille. Kiva niihin on kääriytyä kotioloissakin ja yhdessä muistella, minkälaisia vaatteita tilkkujen kankaista tytöillä onkaan ollut, minkä ikäisenä niitä on pidetty ja mitä tarinoita niihin liittyy. Siten nämä ompelemalla yhteen kootut muistot lämmittävät myös sydäntä.


16.1.2017

Musta on aina musta

Tein pipon. Se on musta. Koska monivärirakkaudesta huolimatta huomaan kuitenkin toistuvasti etsiväni eteisin lipaston laatikosta mustaa, harmaata, valkoista asustetta. Nyt sieltä voi löytää yhden näistä kolmesta. Valkoinen ja harmaa odottakoot to do -listalla vielä hetken.

Malli: Dustland Hat by Stephen West
Lanka: Debbie Bliss Rialto Aran, vajaat kaksi kerää.
Puikot: 4,0 mm
Ravelry

Sieltä alati kasvavalta ja hyvin hitaasti toisesta päästä lyhenevältä joskus tulevaisuudessa tehtäviksi suunniteltujen neuleiden listalta on tämä mallikin poimittu. Oikeiden ja nurjien silmukoiden vuorotteluun perustuvilla mallineuleilla leikittely tuottaa varsin pätevän näköistä jälkeä. Tosin jouduin purkamaan osan mallikerroista, sillä piposta tuli ihan älyttömän korkea ohjeen mukaan tehtynä. Semmoinen Marge Simpsonille sopiva malli. Mun tukkani ei onneksi juuri koskaan ole niin pystyssä, joten purin kiltisti silmukoita ja aloitin kavennukset jo kolmannen mallineuleen jälkeen. Ja hyvä tuli. Semmoinen Vilman päähän sopiva.


Tätä nykyä suurin osa käsityöajastani kuluu saumurin, ompelukoneen ja peitetikkikoneen kanssa. Mä nimittäin vaatetan suurelta osin sekä molemmat lapseni että itseni, niin että koneet ovat kovassa käytössä aina, kun aikaa järjestyy. Viimeisen silauksen ompeluksille antaa oma ompelumerkkini, joita syksyllä tilasin vaatimattomat tuhannen kappaletta.Näitä ei siis tarvitse säästellä, kun eivät ihan heti kesken lopu meikäläisenkään ompelutahdilla. Siispä pipokin sai reunaansa tällaisen signeerauksen. Tuo Siviä muotoutuu tytärteni nimistä äidin ä-kirjaimen täydentämänä. :)


Pipo tuntui vähän kaljulta sellaisenaan, joten koristin sen tekoturkistupsulla. Tämä yksilö löytyi Hennesin alerekistä. Siinä tosin oli vielä ostohetkellä kiinni nyppyinen akryylipipo, mutta onhan mulla sakset. Naps vain ja nyppykasa irtautui uuteen elämäänsä kengänkiillotustehtävissä.