Weeruska

Kolme päivää vapaata, ulkona upea talvi, sisällä kynttilät ja kauan odotetut viikonloppuvieraat. Ja kohta pääsee 1,5 kuukauden tauon jälkeen saunaankin, kun ongelmallinen kiuasremontti on vihdoin saatu valmiiksi. Tässä alkaa täydellinen viikonloppu olla hyvin lähellä. :)

Malli: Weeruska by Jatta Saukko (ravlink)
Koko: XL, huovutuksen jälkeen L
Muokkaukset: Kuvioneule aloitettu puoli kukkaa aiemmin kuin alkuperäisessä ohjeessa, ja pääntietä madallettu saman verran. Valmis mekko on huovutettu pesukoneessa.
Lanka: Jämsän Huopatehtaan Retu, 620 g.
Puikot: 3,5 mm & 4,0 mm
Ravelryssä

Jatta tuli kylään sopivasti tarkistamaan, miltä mun sovellukseni Weeruskasta näyttää. :) Ei meinaan mennyt ihan suoraviivaisesti tämän mekkosen tekeminen, kiitos mun typerien valintojeni. Vastoin parempaa tietoani päätin tehdä Weeruskan XL-kokoisena, vaikka ohjeessa korostettiin, että mitoitus on reilu ja helma hyvin pallomainen. Sen kerran kun mä olen realistinen oman kokoni suhteen ja aloitan tekemään riittävän isoa kokoa, niin tietenkin se just sillä kertaa on virhe: helman neulottuani totesin, että mekkoon mahtuis puolisentoista Vilmaa. Tai että jos pukeudun tähän jouluna, niin voin huoletta vetää napaan puolet pöydän antimista eikä sittenkään kiristä mistään. Aasi.

Jatkoin kuitenkin valitsemallani tiellä ja päätin yrittää ratkaista ongelman vasta kokeiltuani valmista mekkoa. No, olihan se tietenkin edelleen iso, joten ei muuta kuin mekko pesukoneeseen ja jännittämään. Iik. Eka rundi ei vielä pienentänyt mekkoa tarpeeksi, joten myllytin mekon vielä toiseen kertaa 40 asteen täyspitkällä pesuohjelmalla ja maksimilinkouksella. Helpotus oli suuri, kun ongin rummusta pehmoisen napakan neuleen enkä epämääräistä kasaa pannulappumateriaalia. Tulihan siitä sittenkin pitovaate!

Huovutuksessa mekko lyheni tunikaksi, ja onhan se vielä aika väljä vyötäröltä, eikä rintamuksen kohdalta istuvuus ole ihan paras. Korjasin tilannetta hieman ompelemalla kaksi riviä ohutta kuminauhalankaa kirjoneuleosuuden alareunaan nurjalle. Eiköhän tuo rypytyskin tuosta asetu käytön myötä vähän sileämmäksi, ja muutenkin tuo huovutettu neulepinta varmaan tekeytyy lopulliseen kuosiinsa ajan kanssa. Ainakaan tänä talvena ei tarvitse palella, kun voi pukeutua villahuopaan! :P

Jatalle kiitos todella hyvästä ohjeesta ja kuvaajana toimimisesta! <3>

Odotettavissa lähiaikoina: heikentynyttä kuvanlaatua

Jos on tottunut nukkumaan höyhenpatjalla ja silkkilakanoilla, voi olkitäytteinen rohdinkangassäkki tuntua aika karulta yösijalta. Meikällä on nyt menossa vähän saman tyyppinen vaatimattomampaan laatuun totuttelu: pistimme digijärkkärimme kiertoon, ja uuden ostoa odotellessa pitää yrittää selvitä kuusi vuotta vanhalla pokkarikameralla. Sanoin miehelle, että mä pärjään vallan hyvin tuolla pikkukameralla tämän väliajan, sillähän saa ihan loistavia kuvia. Joopa joo, vähän on aika päässyt kultaamaan muistoja...

Kyllähän tuolla pokkarilla saa hyviä kuvia, kunhan vain a) valaistus osuu tismalleen kohdalleen, b) malli on ihan liikkumatta, c) kuvassa ole liikaa erilaisia värejä, eikä d) yritä kuvata mitään erityisen tummia pintoja. Siksipä siis menimmekin kuvaamaan ruskeassa neuleessaan sinne tänne pomppivaa punatukkaista naista vihreään metsään. Ou jee.

Malli: Still Light by Veera Välimäki (ostettavissa sivupalkin linkistä)
Koko: S
Lanka: King Cole Merino Blend 4 Ply, 435 g.
Puikot: 2,5 mm ja 3,0 mm
Ravelryssä

Kuvat ovat siis ihan huttua, mutta kuten yleiseen tapaan kuuluu korvaan laadun määrällä. :D Jos vaikka viidestä epätarkasta ja väritasapainon hukanneesta kuvasta yhteensä saisi sen käsityksen, minkä yksi hyvä kuva antaisi. Lisäksi varaan oikeuden käyttää tähän postaukseen tuhat sanaa, koska kuvat eivät riitä kertomaan. :)

Nyt kun olen valittanut ehkäpä just ja just tarpeeksi kuvista, voin siirtyä neuleen kehumiseen. Se kun onnistui vähän paremmin. Aloitin tekemään tunikamekkoa L-kokoisena, mutta kokeiltuani tekelettä hihojen erottamisvaiheessa totesin sen aivan liian väljäksi ja purin silmukat S-kokoon asti. Se olikin oikea valinta neuleen yläosan suhteen, koska tykkään ennemmin ihonmyötäisistä kuin väljistä hihoista. Sen sijaan alaosa olisi voinut olla isompi, jotta laskokset ja taskut erottuisivat selkeämmin. Istuvuuden puolesta alaosa on juuri sopivan väljä, mutta taas kerran noi mun tissit vie laskoksille tarkoitetun tilan. Kiitti tytöt.

Eli laskoksista on vähän turha puhua, mutta tulipahan tehtyä taskullinen mekko. Ja se on muuten loistovaate. Täysvillaisena mutta silti ohuena neule lämmittää ihanasti ilman tukalaa tunnetta. Taskuihin saa syksyllä ah niin tärkeät nenäliinat, ja pituus on juuri passeli. Ei vilku persposket eikä vilahda vesiraja, vaikka alla olisi vähän ohuemmatkin sukkahousut. :)

Käytännöllisten taskujen lisäksi tunikan ainoa "juttu" on tuo takapääntien halkio, joka kiinnitetään pienellä napilla. Yksinkertaisuus se vain jatkaa voittokulkuaan.

Loppuun vielä se pakollinen turha kuva, joka on laitettava ihan vain siksi, että se oli valokuvana parhaiten onnistunut (mikä taas kertoo kuvien laadusta kautta linjan... Vali vali). Viis siitä, että mekko on siinä ihan sivuosassa ja ruskean sävytkin ovat ihan liikaa siniseen vääristyneet. Ainakin tukka on hyvin, ja onhan tuo kaatuneen puun juurakko aika komea myös. :)