Suklaanappeja päärynälle

Villiviini puskee jo marjoja, mutta minä vielä kypsyttelen omaa satoani. Tahtoo siis sanoa, että vauva on edelleen mahassa. Neulebolero sen sijaan valmistui ennen kuin kesä loppui. Hurraa, pitkästä aikaa jotain uutta neuletta mulle eikä vain lapsille!

Malli: Mitat eräästä Vilan suosikkibolerosta, toteutus Tuulia Salmelan The Tailored Sweater -menetelmällä.
Lanka: Gjestal Knopp, 200 g.
Puikot: 3,0 mm & 2,0 mm
Virkkuukoukku: 2,5 mm
Ravelry-projektisivu

Palmikoita, nappeja ja pykäreunaa; poikkeuksellisen pikkusievää ja romantillista. Raskaus taitaa viirata päätä sen verran, että tällainen yksinkertaisuuden suosijakin alkoi hörsöillä. :) Tai sitten perusteena valinnalle oli laiskuus: En erityisemmin pidä napinläpien neulomisesta, joten päätin oikaista tekemällä napituksen virkkaamalla. Ja kun noita pikkuisia ruskeita nappeja sattui olemaan reilusti, niin sirottelin niitä oikein runsaalla kädellä nappilistan päälle. Ihan toimivalta tämäkin ratkaisu tuntuu.

Nappilista toimii hyvin avonaisenakin, mikä on armollista näin loppuraskauden aikaa ja tulevaa imetystä ajatellen. Voi nimittäin olla, että vauva ei malta odottaa hiljaa ja tyynenä ruokaansa niin kauan kuin noiden nappien auki näprääminen kestää, joten hyvä, että tätä voi pitää näinkin.

 

Ja sitten karua totuutta meikäläisen kropan nykytilasta. Vauva on siis tuon etupuolella olevan, jo melko alas laskeutuneen nyppylän sisällä, ei takapuolelle kasvaneessa vastaavassa kumpareessa. Huoh. Sanotaan nyt vaikka niin, että päärynä ei tällä hetkellä ole suosikkihedelmäni. Tämä neule kyllä joustaa ja mukautuu näihinkin mittoihin, vaikka en mä kyllä mitään kasvunvaraa toivo tarvitsevani lähikuukausina. Mun puolestani kroppa saisi mielellään jo pian alkaa palautua nykyisestä keilamaisesta Barbapapa-mallista vähän helpommin puettavaan muotoon. Nooh,  laskettuun aikaan on jäljellä enää kolme päivää, joten eiköhän tuo toive ala toteutua ihan viimeistään kolmen viikon kuluttua. Siihen asti ei auta kuin odottaa ja valita istuinpaikkansa huolella, ettei jää lantiosta jumiin tuoliinsa.

Pilvipouta

Malli: Pilvenreunalla by Tiina Arponen, 1-2-vuotiaan koko.
Lanka: Sirdar Snuggly Baby Bamboo
Puikot: 2,0 mm & 2,5 mm
Ravelry-projektisivu

Tytär sai uuden neuletakin, joka saa himoitsemaan herkkutriojätskiä kermavaahdolla. :) Väreissä yhdistelmä vaniljaa, suklaata ja mansikkaa taivaansinistä seuranaan. Kuin jätskiannos kuumana kesäpäivänä järven rannassa, nam. Neuleessa on sopivasti kasvunvaraa, eli mahtunee vielä talvellakin. Mikä on helpotus, koska ihan liian monta lapselle aloittamaani neuletta on ajanpuutteen takia jäänyt pieneksi jo tekovaiheessa. :/ Vetoketjulliset hupparit on todettu meillä varsin käytännöllisiksi vaatteiksi, vaikka itseasiassa huppua harvemmin tulee käytettyä. Pienensin huppua reippaasti ohjeesta, mutta silti se on melkoisen iso lärpäke. Laskeutuva lanka korostaa kokoa entisestään. Harmillista, että hupussa ei näy pilvikuviota, vaan se jää tuonne taitteen alle. Näkyyhän se toki silloin, jos sitä huppua joskus pitäisi päässä, heh.

Ohjeesta on muuten pakko sanoa pari sanaa, hapanta sellaista. Oma vaatimustaso maksullisten ohjeiden suhteen on varmasti noussut mitä enemmän sellaisia on ostanut ja neulonut. Samoin tuntumani on, että ohjeiden taso on myös parantunut vuosien myötä esimerkiksi Ravelryn tarjoaman palaute- ja pisteytysmahdollisuuden myötä. Siksipä odotan saavani tietynlaista vastinetta, kun maksan neuleohjeesta. Pilvenreunalla-neuletakin ohjeessa olisi kyllä reilusti parannettavaa. Jos kyseessä olisi ilmaisohje, antaisin asian olla tai en ainakaan ärsyyntyisi pienistä puutteista. Nyt kuitenkin jouduin laskeskelemaan ja korjailemaan ihan liian monta asiaa edetessäni, ja homma alkoi todella harmittaa. Mielestäni on myös kohtuullista olettaa, että ohjetta noudattaen voi saada aikaiseksi täysin valmiin neuleen. No, tämä ohje ei anna sen kummempia neuvoja aika oleellisen asian eli nappilistan tekemiseen kuin että "nappilistan voi tehdä neuloen tai virkaten". No daa-a. Että siitä vain omien kykyjen mukaan, vassokuu. Vähän rahastuksen maku jäi suuhun myös siitä, että lapsen neuletakkiin joutuu erikseen ostamaan ohjeen kokoon 1-2 v. ja 4-5 v. Lankakauppa Kerä, joka ohjetta myy, ei muuten ollut kiinnostunut ottamaan vastaan tai edes välittämään ohjeen tekijälle paperille kirjoittamiani ja piirtämiäni kehittämisehdotuksia ohjeeseen (miten ohje palvelisi neulojaa vielä paremmin ja missä kohtaa epäilen olevan virheitä, millainen kaavio voisi olla avuksi neulojalle). Kun kävin paperiani tarjoamassa, sieltä todettiin että "me vain myymme ohjetta" ja "se on kyllä testineulottu, tuskin on virheitä". Onkohan linja sama sieltä ostettujen lankojen suhteen, eli jos langassa on virhe, niin valitukset sopii osoittaa myyjän sijaan suoraan valmistajalle? En tykkää. Mielestäni myyjällä on myös vastuunsa tuotteesta, ei vain sen valmistajalla.

Se siitä, olkoon. Lopputuloksena sain kuitenkin kivan neuletakin, vaikka jouduinkin pohtimaan monta kohtaa uusiksi. Kuten sen nappilistan. Nappien sijasta päädyinkin vetoketjuun ja huolittelin reunat neulotulla päärmeellä. Samoin korvasin joustimen neulotulla päärmeellä sekä helmassa että hihansuissa. Näin laskeutuvasta langasta kun olisi perusjoustimesta voinut tulla turhan antautuvaa ja löpsöä (etenkin, jos neuloisi ne ohjeen mukaan; yhtä isoilla puikoilla kuin sileänkin neuleen).

 

Kuvauspäivä oli tihkusateinen ja harmaa, mutta ehkä jatkossa pilvet pysyttelevät neuletakissa taivaan tummentamisen sijaan. Korkeintaan ohutta untuvaa ja hattaraa saa olla auringon  ja valon tiellä, toivoo tämä tyttönen. :)

Maailman vahvimmalle vauvalle

Olenkohan mä muuten maininnut, että täällä odotetaan kaksinkertaisesti? Ei, ei tosiaan kaksosia (phui, onneksi isäni kaksosuus ei nasahtanut kohdalle, ainakaan tällä kertaa), vaan onnekkaan sattuman ansiosta paras ystäväni saa myös vauvan. Kaiken lisäksi lasketut ajat ovat peräkkäisinä päivinä. :) Siispä vauvaneuleiden käyttäjiä on lähipiirissä pian muitakin kuin tämä oma perillinen.

 

Malli: Quadrature for Korrigan by Solenn DRN

Lanka: Drops Nepal, 450 g.

Puikot: 5,0 mm

Koko: n. 90 cm x 90 cm

Ravelryn projektisivu

Kun tupsahtaa maailmaan keskellä talvea, on varmasti mukavaa, jos on jotain lämmintä ja pehmeää vastassa. Tämä alpakkavillainen peitto toivottavasti pitää ystäväni vauvan lämpimänä vaunuissa, turvakaukalossa tai missä ikinä nyt tarvitseekaan. Ehkä tästä on hyötyä äidillekin. Njoo, voihan tää olla vähän tuhan pieni aikuisen peitoksi, mutta ehkä puolisen kiloa villaa äidin pään ympärille kiedottuna eristää myös ääntä tiukan paikan tullen. :P

Peiton malli on konstailemattoman yksinkertainen ja silti ilmeikäs reunuksen ansiosta. Koko homma neulotaan pyörönä, niin että melko sutjakasti tuollaisen saa tehdyksi paksusta langasta. Tekisi mieli tehdä samanlainen omalle beibille, mutta saas nähdä, kuinka aika riittää. Tai voishan tässä tietysti ottaa kisan vauvaa vastaan: "kumpi on eka valmiina, sinä vain sun peittos?" :D

  

Eihän näistä nahanalaisista tiedä, koska ne päättävät ilmiintyä, oli arvioitu saapumisaika mikä tahansa. Onneksi sentään sain tämän yhden tehdyksi ajoissa, niin että se on vain rusettia vaille valmiina pukinkonttiin.

Olen mä neulonut omallekin  vauvalle, ja lisää on tulossa. Värimaailmasta on muuten turha yrittää päätellä, kumpaa merkkiä täällä odotetaan. Me emme nimittäin itsekään tiedä, onko tuleva perheenjäsen tyttö vai poika, eikä meillä ole mitään erityistoiveita asian suhteen. Toisekseen, meillä ei erotella värejä tyttöjen ja poikien lokeroihin, vaan värivalinnat kertovat enemmänkin allekirjoittaneen satunnaisista mieliteoista lankakaupassa. :)

Vastasyntyneen kokoinen Korrigan on peiton kanssa samaa perhettä. Langan sain pari vuotta sitten Maartsilta pikkujoululahjaksi. Lopusta langasta ajattelin tehdä jotain pupuhenkistä, Maartsia lämmöllä muistaen. <3

Snug-huppari on vähän isompaa kokoa, ehkä kevättalvea varten. Näistä (ja muista tekemistäni vauvaneuleista) löytyy lisäinfoa Ravelryssä, ettei tule ihan yliannostusta toukkavarusteista täällä blogissa. Voipi nimittäin olla, että ensi vuonna näitä on sitten tarjolla enemmänkin, jos siis vielä joskus ehdin puikkojen ja lankojen pariin. JA jos onnistun pysymään hereillä enkä vain torkkumaan puikot kätösissä. Joku kun on kertonut, että väsymystä saattaa olla ilmassa tulevina kuukausina. Tai vuosina. Ou nou. :)

Times like these

Nämä ovat niitä päiviä, joihin voisi jäädä viihtymään pidemmmäksikin aikaa. Viikonloppuja kivassa seurassa, ihan vain löhöillen, koirien touhuille hymyillen ja hyvästä mielestä nauttien. Pitää oikein pysähtyä kesken askelen huomaamaan iloisena, miten mallillaan oma maailma onkaan just nyt. Sopivilta tuntuvissa saappaissa, oikealla tiellä ja matkaseurana maailman parhaat. Onni, tätä se taitaa olla.

Malli: New York Cardigan by Erin Harper
Lanka: Katia Austral, 500 g.
Puikot: 3,0 mm, 3,5 mm ja 4,0 mm
Muokkaukset: paljon, niistä lisää Ravelryn projektisivulla.

Yksi noista mainituista kivoista viikonlopuista piti sisällään käynnin Työväenmuseo Werstaassa, joka löytyy aivan Tampereen ytimestä Finlaysonin alueelta. Vanha tehdasrakennus on jo sinänsä näkemisen arvoinen, ja samoista tiloista löytyy monenmonta mielenkiintoista museota (esim. tekstiiliteollisuusmuseo ja höyrykonemuseo) ja näyttelyä.

Olen käynyt Werstaassa ennenkin, ja nähtävää riittää useammallekin kerralle. Omiin suosikkeihini lukeutuu pieteetillä rakennettu pienoismalli 1930-luvun Pispalasta ja osuuskauppahuone punnuksineen, sokeritoppineen ja krumeluurikoristeisine kassakoineineen. Näkemisen arvoinen on myös kokonainen työväentalointeriööri, jossa voi ihailla esiäitien taidokkaasti kirjomia työväenyhdistysten lippuja. Niin, ja siellä saa soittaa urkuharmoonia niin paljon kuin vain itse jaksaa polkea. :) Menkää siis hyvät ihmiset käymään Werstaassa, kun se ei edes maksa mitään!

Böyyyy. Meinasin punnita mahan museon osuuskauppahuoneessa, mutta ei löytynyt sopivia vastapunnuksia. :D Joo-o, maha tulee nykyään ensin kulman takaa, muu Vilma seuraa sitten pienellä viipeellä perässä. Mä noudatan Marko Paanasen Innossa aikanaan jakelemaa ohjetta: korosta sitä, mitä et voi piilottaa. Siispä sijoitin neuletakin kiinnitysmekanismina toimivan rusetin just niin, ettei kellekään jää epäselväksi, että tämä rouva toimii parhaillaan inkubaattorina.

Sitten muutama sana neuletakista. Mallina tämä New York Cardigan on tosi kiva, ja lopputulos on monikäyttöinen, mutta itse ohjeeseen tekisin kyllä useita muutoksia. Niistä lisää Ravelryn puolella. Jos joku aikoo tämän mallin tehdä, niin suosittelen lukemaan Ravelrystä muiden kokemuksia, jos haluaa välttyä esimerkiksi turhauttavan paljolta saumojen ompelemiselta ja pitsimallikertojen silmämääräiseltä kohdistamiselta.Tekis melkein mieli tehdä toinen tällainen, mutta ei siksi, että varsinaisesti hinkuisin toista samanlaista neuletta, vaan ihan vain, että pääsisin tekemään sen "järkevästi" ja turhat kiertotiet oikaisten.

No, enköhän mä kumminkin suuntaa katseeni mieluummin ihan muihin neuleisiin. Ilmat kylmenee ja saa kaipaamaan myssyjä, säärystimiä, sukkia ja mitä-tahansa-lämmittimiä. Uusia, tietenkin, koska eihän niitä voi tehdä liikaa, eihän? ;)

Valeraskausvaate

Malli: Celery Cardigan by Veera Välimäki
Lanka: Manos del Uruguay Lace, 115 g.
Puikot: 3,0 mm & 4,0 mm
Koko: M + lisää pituutta (lopputulos XL-kokoiselle sopiva)
Ravelryssä

Huh. Ohuenohutta lankaa, sileää neuletta edes-takas-edes-takas. Tulihan se lopulta valmiiks. Ja ohan se iha jees. Mutta ei sitten sen enempää. Tää malli ei vain sittenkään ollut mun juttu.

Peili kertoo yhden syyn tälle plääh-fiilikselle: jotain tää neule vielä kaipaisi seurakseen. Nimittäin vauvamahan. Mä väitän, että tämä on loistovaate pyöristyvän vatsan ympärille kaarevine liepeineen. Mulla ei ole sellaista tarjolla, joten neuletakin kohtalona on laskostua laatikkoon odottajaa odottamaan.

Koska todistamisenhaluni voitti turhamaisuuteni, laitan tähän alle väitteeni vakuudeksi esimerkkikuvan. Etupainoinen poseeraus yhdessä mustan mekon ja ihkaomien mahamakkaroideni kanssa saavat aikaan näköharhan orastavasta vauvamasusta. En siis ole tippaakaan raskaana, joten varokaakin onnittelemasta: nämä fyllingit eivät poistu luonnollisesti yhdeksän kuukauden kuluttua! :)

Joopa. Kuvaa otettaessa ei tosiaan ollut mielessäkään mikään feikkiraskausposeeraus, vaan tämä oli täysi vahinko (heh). Ehkä siis pitää alkaa pikkuisen tarkkailla, mitä suuhunsa lappaa. Muutenhan mut kohta ohjataan vaatekaupassakin äitiyspuolelle ja sukulaistädit alkaa vaivihkaa neulomaan kaikkea pehmeää ja pörröistä. Pitääkin laittaa tämä neule päälle uskomusta pönkittämään pahimpina ruuhka-aamuina, niin saan varmasti istumapaikan täydessä bussissa! ;D

Pieni luotolainen

On tainnut tulla ennenkin mainittua, ja useasti, että meikäläisellä on sukujuuret syvällä Hailuodon hiekassa. Perämeren suurin saari valkeine hiekkoineen ja tsiljoonine hyttysineen on veressäni äidinäitini peruina. Nykyisin äitini viettää suurimman osan ajastaan Luovosa, ja sitä kautta se säilyy seuraavallekin sukupolvelle isoäidin saarena. Siispä myös perheen uusimman jäsenen (1 v. 3 kk) piti saada juuristaan kertova villapaita.

Malli: Luotolainen. Ei valmista ohjetta, vaan mallia otettu aikuisten paidasta, josta peruspiirteet siirretty lasten kokoon.
Koko: n. 2-vuotiaan
Lanka: 2-säikeinen hailuotolainen suomenlampaan villalanka kaksinkertaisena.
Puikot: 2,5 & 3,0 mm
Ravelryssä

Kyseessä on siis perinteinen Hailuodon paita, joka meidän perheessä on aina tunnettu nimellä luotolainen. Mulle luotolainen ei ole luotolainen, ellei se ole tehty nimenomaan Hailuodossa laiduntaneiden lampaiden villoista. Tästä langasta saan kiittää äitini serkkua, joka lahjoitti sen omista varastoistaan. Näin ohuesta langasta olisi toki voinut tehdä vaikka huivin, mutta se oli niin pehmoista, että päätin käyttää sen kaksinkertaisena parempaan tarkoitukseen. Siskonpoika on pitänyt paitaa nyt reilut pari viikkoa, eikä korkea kauluskaan näyttäisi turhia vaivaavan. Hyvä niin, koska näillä pakkasilla rehellinen pässinpökkimä villapaita on pienelle tarpeen.

Miehen luotolaista tahkosin silloin joskus ennen blogiaikaa pitkään ja hartaasti. Se ei tuntunut valmistuvan ikinä, ja hautautuikin välillä keskeneräisenä pariksi vuodeksi kaapin perukoille. No hei, kuka käski tehdä miehenkokoisen villapaidan kakkosen puikoilla, puistattaa vieläkin... :) Tämä miniversio sen sijaan valmistui reilussa viikossa. Ja vitsi että sitä oli ihanaa tehdä! Ajatus siitä, että taas yksi perheestämme saa vetää ylleen sukumme saaren paidan oli jotenkin sykähdyttävä ja teki tästä projektista erityisen rakkaan.

Olen edelleen aivan hillittömän iloinen paidan saamasta vastaanotosta. Paras palkinto oli siskoni ilme, kun hän näki, minkälaista lämmikettä olin hänen pojalleen tehnyt. Me likat osataan arvostaa luotolaista, kun ollaan molemmat pienestä pitäen totuttu hakemaan lämpöä ja suojaa hyttysiä vastaan juuri siitä villapaidasta.

Malli: Pikkuveli by Suvi Simola
Koko: 2 v.
Lanka: Novita 7 Veljestä (tummanturkoosia 140 g, vaaleanturkoosia 75 g, vihreää 50 g)
Puikot: 3,0 & 3,25 & 3,5 & 3,75 mm
Ravelryssä

Sisko kiitti ja totesi, että vielä olisi tarvetta neuletakillekin. Konepestävyys olisi tietty plussaa, ja mielellään saisi olla myös vähän kasvunvaraa. Hah, helppoja valintoja: Pikkuveli perinteisestä novitalaisesta. Ja täytyypä sanoa, että pitkästä aikaa oli nautinto neuloa seiskaveikkaa! Se oli jotenkin jämäkämmän ja kimmoisamman oloista kuin muistin. Aika näyttää, kuinka se käytössä nuhjaantuu.

Ohjetta ei voi kehua liikaa. Ihan oikeasti: en muista koska olisin yhtä suurella ilolla neulonut suoraan ohjeesta ilman mitään muutoksia, kyseenalaistamista tai epäilyjä onnistumisesta. Neulomisnirvanaa parhaimmillaan, kiitos Suvi!

Pikkukaveri on utelias ympäristöstään: kaikkea uutta on kosketettava ja kokeiltava, kaappeihin pitää kurkistaa ja tädin vyyhdinpuiden toimivuus todettava omin käsin. Silti poika on ihailtavan rauhallinen, harkitseva ja tottelevainen. Ei siis ehkä ihan samaa maata kuin tätinsä, öhöm. :)

Pikkuinen hymypoika ja hyväntuulentuoja.

Messuille!

Malli:Rosamund's Cardigan by Andrea Pomerantz, Interweave Knits Fall 2009.
Lanka:King Cole Merino Blend DK, 450 g.
Puikot: 3,75 mm silmukoiden luomisessa, 3,5 mm helman ja hihojen joustinneuleessa, kaikkialla muualla 4,0 mm.
Ravelryssä lisää tietoa.

Syksy on ollut ihania kiireitä täynnä: parhaan ystävän kolmekymppiset, työkaverin väitöstilaisuus ja karonkka, siskon polttarit ja häät... Kaikki ilolla odotettuja ja huikaisevia juhlia, ja kaikki festattu läpi pitkän kaavan mukaan. Huh. 1,5 kuukautta on mennyt ohi ihan hujauksessa ja lähes ilman viikonloppuvapaita. Onneksi vapaa-ajan kiireet hellittävät nyt hetkeksi, muuten pää ois kyllä sanonut ihan kohta kukkuu, näkemiin ja nähdään ens vuonna. Seuraavat viikot aion nauttia kaikessa rauhassa talven tunnelmasta ja pikkuhiljaa heräävästä joulunodotuksesta.

Mulle yksi selkeä rajapyykki arkisen syksyn ja joulunodotuksen välissä on Tampereen käsityömessut. Tänäkin vuonna aion messuilla kahtena päivänä: perjantain auttelen Andraa Biketexin kojulla (paikka A 430). Tulkaahan morjestaan jos huomenna messuilla pyöritte! Lauantaina siirrynkin sitten myyntitoimista hankintapuolelle. :) Ostoslistalla on ainakin korumateriaaleja ja neulepuikkoja, ja kai tähän pitäis kirjata jo etukäteen, että suurin osa on kumminkin heräteostoksia. :D

Mulla on muutamia vakipaikkoja, joiden ständeiltä tarttuu joka kerta jotain mukaan. Tänäkin vuonna suuntaan Hannele Hämäläisen keramiikkanappien luo, mistä toivon löytäväni tähän vastavalmistuneeseen Rosamund's Cardiganiin sopivan yksilöllisen kiinnittimen. Parhaat lankalöytöni oon aina tehnyt Piikkopirran/Biketexin ständiltä, minkä vuoksi niin mielelläni toiminkin heillä messuapuna: langat ovat laadukkaita ja valikoima hyvä, ja voin rehellisesti omien kokemusteni perusteella suositella niitä. Muuten en hommaan suostuisikaan, koska itse inhoan imelää tyrkytystä myyjiltä, jotka eivät oikeasti tunne myymäänsä tuotetta.

Näissä kuvissa mulla on päällä viime vuoden messupalkkoja: mun ykkössuosikkilankaani King Cole Merinoa, tällä kertaa dk-paksuisena. Messuilta mukaan saattaa lähteä villatakillinen samaa kamaa aran-vahvuisena. Koska mää oon sen arvonen. :)

Takaisin satulaan

2,5 kuukautta neulomatta yhden yhtä silmukkaa ja kolme kuukautta blogaamatta. Miksi?! Koska jäin kiinni kainaloihin. Luitte aivan oikein, k-a-i-n-a-l-o-i-h-i-n. Niihin asti nimittäin pääsin toukokuussa alussa Millefiori Cardiganin kanssa. Neulominen edistyi hyvällä sykkeellä ja joutuisasti, kunnes kuulin ohjeen hihojen olevan vähintäänkin kehnosti istuvat ja tosi kapeat. Hmm. Minä inhoan huonosti istuvia hihoja, koska ne voivat romuttaa koko neuleen ryhdin ja muodon. Piti siis alkaa miettimään omaa sovellusta neuleen yläosalle. Ja siihen pohtimiseen se innostus ja koko neulominen sitten lopahtikin. Uutta työtäkään en osannut aloittaa, kun puolivalmis neuletakki kummitteli tiellä.

Malli: Millefiori Cardigan by Andrea Pomerantz, Interweave Knits, Spring 2009 (monilla muokkauksilla) sekä The Tailored Sweater by Tuulia Salmela
Lanka: Garnstudio Cotton Viscose, 450 g.
Puikot: 2,5 mm (joustin ja simpukkaneule) & 3,0 mm.
Ravelry

Elokuun alussa päätin tarttua puikkoihin uudestaan ja kokeilla ehkä vähän poikkeuksellista lähestymistapaa neuleen valmiiksi saamisen toivossa. Olin jo pidempään halunnut kokeilla Tuulian The Tailored Sweater -metodia, koska istutettujen hihojen neulominen saumattomana ja omille mitoille räätälöitynä kuulosti taivaanlahjalta. Koska kumminkin olin jo neulonut 3/4 neuletakista alhaalta ylöspäin, ei huvittanut alkaa purkaa tehtyä työtä. TTS-metodin voi kuulemma kääntää tehtäväksi myös alhaalta alkaen, mutta kaiken jumituksen jälkeen ei huvittanut ruveta säätämään yhtään enempää kuin oli pakko. Etenkään kun en ollut koskaan kokeillut metodia kumpaankaan suuntaan...

Siispä neuloin Millefiorin yläosan ja hihat TTS:llä ylhäältä alaspäin ja silmukoin osat yhteen kainaloiden kohdalla. Monimutkaista? Ehkä. Kannattavaa? Ehdottomasti! Tuulian TTS:n avulla sain täydelliset istutetut hihat ja ohjeen, jota voi noudattaa suurinpiirtein sokeasti jäämättä joka kohdassa pohtimaan, tuleekohan tästä hyvä ja pitäisiköhän jotain sittenkin muuttaa. Silmukointikin sujui nopeasti ja kivuttomasti, eikä yhdistämiskohtaa huomaa oikeastaan mistään. Vai onnistuuko joku teistä muka bongaamaan sauman jossain? :)

Millefiorin alkuperäisestä ohjeesta en siis oikeastaan käyttänyt muuta kuin tuota simpukkaneuletta. Siitäkin tipautin kolmosriviltä yhden langankierron pois, koska se nyt vain näyttää mun silmääni paremmalta tiiviimpänä. Kun tiheyskin oli eri kuin ohjeen vaatima, niin laskin sitten silmukat uusiksi ja tein saman tien omalle vartalolleni sopivat vyötärömuotoilut neuleeseen. Seuraavalla kerralla taidan kyllä tehdä myös rintamuotolaskokset lyhennetyillä kerroksilla, koska ehkäpä tässäkin neuletakissa lisätila rintamuksen kohdalla olisi ollut tarpeen. Köhöm.

Todennäköisesti pidän tätäkin neuletakkia useimmiten tällä lailla yhdellä napilla kiinnitettynä, koska kaulaan asti napitettuna olo on jotenkin ahdas (voiko neule aiheuttaa ahtaanpaikankammoa? :)) Tein neuletakista tarkoituksella hieman naftin, sillä kokemukseni mukaan tämä laskeutuva lanka venyy ja antaa periksi käytössä. Mieluummin haluan neuleen, joka käytössä muotoutuu sopivan kokoiseksi kuin neuleen, joka heti kättelyssä lörähtää liian isoksi. Sallikaa siis toistaiseksi hieman irvistelevä nappilista; kyllä se siitä ajan myötä asettuu nätimmäksi (kunhan neule venyy tai minä kutistun, kumpi tahansa käy! :D)

Sitten vielä Hertta-kuulumisia. Herttaa voi sanoa varsin itsepäiseksi ja omanarvontuntoiseksi pieneksi hauvaksi, joka pyrkii aina kipuamaan mahdollisimman korkealle tähystämään ympäristöään ja saamaan huomiota. Kun se nyt kerrankin nostettiin jalustalle ihailtavaksi, niin neiti koki olonsa vähemmän varmaksi, kuten kuvasta ehkä näkyy. :)

Mutta ei hätää, Hertta pääsi pian pienehköstä korkeanpaikankammostaan ja alkoi kuningattaren elkein tarkastella valtakuntaansa ja alamaisiaan. Kuvaa otettaessa hänen kuninkaallinen korkeutensa Hertta I ei vielä aavistanut, että kuvitellusta valta-asemastaan huolimatta se joutuisi aivan pian alistumaan pestäväksi ja kynsienleikkuuseen... :)

She's a lady?

Huh ja hui! Mä oon kaakottanut paikasta toiseen kuin tuli pyrstön alla pari ekaa kesälomaviikkoani. Miten voi ihmisellä olla muka näin kamalasti menoa ja tekemistä ilman että saa aikaiseks juur mitään?! :) Ja mä kun ajattelin, että lomalla mä ehdin neuloa vaikka mitä, kirjoittaa ja testata pari ohjetta valmiiksi ja vääntää kasan korujakin. Ja pöh, hyvä kun oon ehtinyt edes nukkua kaikelta kivanpitämiseltä ja reissaamiselta. Sainpas sentään yhden pitkään jonossa olleen neuleen tehdyksi. Cherry sai mut yrittämään poseerausta 1950-luvun leidien tyyliin, tai ainakin sinne päin. :)

Malli/pattern: Cherry by Anna Bell
Koko/size: 40"
puikot/needles: 2,0 mm & 2,5 mm
Lanka/yarn: Finlayson Karoliina, 385 g.
Muokkaukset/modifications: Syvempi kaula-aukko/deeper decolté Ravelry

Poseerausyrityksistä huolimatta mulla taitaa olla ihan vääränmallinen vartalo tälle kauniille vintage-henkiselle neuleelle. 1950-luvun ampiaisvyötärölle tehdyn mallin solmimisnauha kun saa mun keskivartalon näyttämään tasapaksulta pölkyltä ja lyhyet puhvihtavat hihat ei ainakaan ohenna meikäläisen paksuja käsivarsia. Buuu!

Kiinni napitettuna neule saa kaiken lisäksi mut tuntemaan itseni varsinaiseksi tädiksi. Siispä kokeilin, josko ylimpien nappien avaaminen auttais ja vapauttais ikäännyttävästä tätikahleesta. Nääh, ei tuntunut ihan omalta sekään, vaan ehkä jopa enemmän tanttamaiselta. Lisää buuausta.

Loppujen lopuksi päätin heivata mäkeen yritykseni olla ladylike, vaikka ihanainen neule siihen eväät yrittikin antaa, ja leuhottaa menemään takki auki niin kuin mulle on ehkä luonteenomaisempaa. Ja heti tuntui mukavammalta ja vähemmän homeiselta opettajattarelta.

Halusin kuitenkin jättää punaisen satiininauhan vyötärölle samanväristen nappien seuraksi, joten piilotin nauhan päät nurjalle niin ettei ne liehu miten sattuu. Vaikka vaatteet kuulemma tekevät miehen, niin musta ei nähtävästi millään saa Grace Kellyä tai Marilyniä,vaikka kuinka olis asianmukainen neule auttamassa. Paras olla siis ihan vain Vilmana, sen mä ainakin osaan.

I've been having lots of fun during the first two weeks of my summer vacation and hardly any time to knit. I still managed to finish this lovely vintage style cardigan. I was in hopes of trying to look like a 1950s lady when wearing this, but it seems that that'll never happen. My body just isn't built for shrt puffy sleeves or waist bands. I still like this cardigan really much, and luckily found a way to wear it comfortably; only the first button closed and hiding the extra length of satin ribbon on the WS. Guess I'll never be a ladylike as Grace Kelly or Marilyn Monroe, but nevermind; I'm quite hapy being me!

Eple

Malli/pattern: Whisper by Hanna Fettig, Interweave Knits Spring 2009.
Koko/size: 24"
Lanka/yarn: King Cole Merino Blend 4 ply, 285 g.
Puikot/needles: 1,5 mm, 2,0 mm, 2,5 mm.
Muutokset/modifications: --> Ravelry

Jos oli kesämekon kuvaaminen kaukosäätimellä vaikeaa, niin tän liehukkeen ikuistaminen vasta hankalaa olikin. Whisper on ihan kiva päällä ja luonnossa, mutta sen muodon ja idean järkevä esiintuominen kuvissa oli t-o-d-e-l-l-a hankalaa. Ja hermoillekäypää. Näiden puolivillaisten otosten aikaasaamiseksi tarvittiin kolme eri kuvauskertaa, kaksi kuvaaja sekä kaukosäädin, noin tunti aikaa ja kopallinen kärsivällisyyttä.

Ohjeen suositus oli neuloa ohutta ja laskeutuvaa pitsilankaa isohkoilla puikoilla. Mitäpä minä tein? No tietty otin villalankaa ja pikkuiset puikot ja aloin neuloa sitkeän tiivistä pintaa. Keskellä kesän parhaita helteitä. Hullu. Peltineuleelle kävi onneksi niin kuin toivoinkin; se antautui liotuksessa ja sukeutui ihanan laskeutuvaksi ja sileäksi neulepinnaksi. Mutta ei tätä nyt voi pitää, liian kuuuuuma (onneksi, ihana kesä! :D)

Whisper neulotaan ensin hihasta hihaan siten, että selän keskikohdassa puolet silmukoista kavennetaan pois pienimmillä puikolla ja sitten taas lisätään ne heti takaisin. Taakse tulee siis tuollainen ryhtisauma. Sitten hihakkeen aukon ympäriltä poimitaan tsiljoona silmukkaa ja neulotaan kuolettavan tylsää joustinneuletta muutamia senttejä. Phuuh. Suurin osa joustimen silmukoista päätellään, mutta kainaloiden välisillä silmukoilla jatketaan helman neulomista. Helman reunoissa lisäillään koko ajan silmukoita, jotta eteen saadaan rullaavat liehukkeet.

Neuloin hihoista ja helmasta ohjetta pidemmät. Mä en vain tajunnut helmaa neuloessani, että tietenkin se myös levenee samassa suhteessa enemmän, kun kerran joka toisella kerroksella lisätään silmukoita molemmissa reunoissa. Siispä lankaa kului ihan tyhmästi hukkaan noissa liehukkeissa, jotka rullautuu sisäkkäin kuin simpukankuori.

Voisihan noi härpäkkeet tietty kiinnittää tuohon eteen jollain soljella... Öhh, ei ehkä kuitenkaan. Tarkoituksena kun ei kuitenkaan ole esitellä, että puskureissa löytyy. Miksköhän mä aina päädyn tekemään tällaisia bosat huomion keskipisteeseen nostavia anteliaita neuleita, kun se ei tosiaankaan ole tavoitteena... :)

Ohjeessa hihansuut ja helma neulotaan sileällä ja tavoitteena onkin antaa niiden rullautua hieman. Meikäläisen tiheydellä villalanka spurttasi sisäänpäin aivan liikaa, joten neuloin hihansuihin jälkeen päin sarjan nurjia rivejä. Saman setin tein myös helmaan, muuten neuleen alareuna olis rullannut jonnekin puoleenselkään asti. Nyt pysyy kurissa sekä helma että hihat. Kaikki tekemäni muokkaukset ja poikkeamat ohjeesta löytyvät Ravelrystä.

Meidän pihan omenapuut puskee jo näin isoja raakileita! Mä en halua ajatella syksyä ja omppuja vielä, kun mun kesälomakin on vasta edessä. Ainoa omena joka mulle kelpaa nyt on Röyksoppin Eple. On huippua pitkän ajan jälkeen löytää ihan uudestaan vanha suosikkinsa ja hukuttautua taas sen parhaisiin vanhoihin biiseihin ja hypätä suinpäin uusien kappaleiden syvyyksiin!

This Whisper from this spring's IK was a nasty little cardi to photograph. It was almost impossible to capture the form and idea of the cardigan in pictures, but I hope these pics show the essentials. I made quite a few modifications to the pattern: cast on fewer stiches, added length to sleeves and hem, used different kind of yarn and smaller gauge etc. I wrote down all the mods I made in Ravelry. Apples are already growing fast in our apple trees, but because I don't want to think of fall yet the only apple good enough for me is Röyksopp's Eple.