Takaisin satulaan

2,5 kuukautta neulomatta yhden yhtä silmukkaa ja kolme kuukautta blogaamatta. Miksi?! Koska jäin kiinni kainaloihin. Luitte aivan oikein, k-a-i-n-a-l-o-i-h-i-n. Niihin asti nimittäin pääsin toukokuussa alussa Millefiori Cardiganin kanssa. Neulominen edistyi hyvällä sykkeellä ja joutuisasti, kunnes kuulin ohjeen hihojen olevan vähintäänkin kehnosti istuvat ja tosi kapeat. Hmm. Minä inhoan huonosti istuvia hihoja, koska ne voivat romuttaa koko neuleen ryhdin ja muodon. Piti siis alkaa miettimään omaa sovellusta neuleen yläosalle. Ja siihen pohtimiseen se innostus ja koko neulominen sitten lopahtikin. Uutta työtäkään en osannut aloittaa, kun puolivalmis neuletakki kummitteli tiellä.

Malli: Millefiori Cardigan by Andrea Pomerantz, Interweave Knits, Spring 2009 (monilla muokkauksilla) sekä The Tailored Sweater by Tuulia Salmela
Lanka: Garnstudio Cotton Viscose, 450 g.
Puikot: 2,5 mm (joustin ja simpukkaneule) & 3,0 mm.
Ravelry

Elokuun alussa päätin tarttua puikkoihin uudestaan ja kokeilla ehkä vähän poikkeuksellista lähestymistapaa neuleen valmiiksi saamisen toivossa. Olin jo pidempään halunnut kokeilla Tuulian The Tailored Sweater -metodia, koska istutettujen hihojen neulominen saumattomana ja omille mitoille räätälöitynä kuulosti taivaanlahjalta. Koska kumminkin olin jo neulonut 3/4 neuletakista alhaalta ylöspäin, ei huvittanut alkaa purkaa tehtyä työtä. TTS-metodin voi kuulemma kääntää tehtäväksi myös alhaalta alkaen, mutta kaiken jumituksen jälkeen ei huvittanut ruveta säätämään yhtään enempää kuin oli pakko. Etenkään kun en ollut koskaan kokeillut metodia kumpaankaan suuntaan...

Siispä neuloin Millefiorin yläosan ja hihat TTS:llä ylhäältä alaspäin ja silmukoin osat yhteen kainaloiden kohdalla. Monimutkaista? Ehkä. Kannattavaa? Ehdottomasti! Tuulian TTS:n avulla sain täydelliset istutetut hihat ja ohjeen, jota voi noudattaa suurinpiirtein sokeasti jäämättä joka kohdassa pohtimaan, tuleekohan tästä hyvä ja pitäisiköhän jotain sittenkin muuttaa. Silmukointikin sujui nopeasti ja kivuttomasti, eikä yhdistämiskohtaa huomaa oikeastaan mistään. Vai onnistuuko joku teistä muka bongaamaan sauman jossain? :)

Millefiorin alkuperäisestä ohjeesta en siis oikeastaan käyttänyt muuta kuin tuota simpukkaneuletta. Siitäkin tipautin kolmosriviltä yhden langankierron pois, koska se nyt vain näyttää mun silmääni paremmalta tiiviimpänä. Kun tiheyskin oli eri kuin ohjeen vaatima, niin laskin sitten silmukat uusiksi ja tein saman tien omalle vartalolleni sopivat vyötärömuotoilut neuleeseen. Seuraavalla kerralla taidan kyllä tehdä myös rintamuotolaskokset lyhennetyillä kerroksilla, koska ehkäpä tässäkin neuletakissa lisätila rintamuksen kohdalla olisi ollut tarpeen. Köhöm.

Todennäköisesti pidän tätäkin neuletakkia useimmiten tällä lailla yhdellä napilla kiinnitettynä, koska kaulaan asti napitettuna olo on jotenkin ahdas (voiko neule aiheuttaa ahtaanpaikankammoa? :)) Tein neuletakista tarkoituksella hieman naftin, sillä kokemukseni mukaan tämä laskeutuva lanka venyy ja antaa periksi käytössä. Mieluummin haluan neuleen, joka käytössä muotoutuu sopivan kokoiseksi kuin neuleen, joka heti kättelyssä lörähtää liian isoksi. Sallikaa siis toistaiseksi hieman irvistelevä nappilista; kyllä se siitä ajan myötä asettuu nätimmäksi (kunhan neule venyy tai minä kutistun, kumpi tahansa käy! :D)

Sitten vielä Hertta-kuulumisia. Herttaa voi sanoa varsin itsepäiseksi ja omanarvontuntoiseksi pieneksi hauvaksi, joka pyrkii aina kipuamaan mahdollisimman korkealle tähystämään ympäristöään ja saamaan huomiota. Kun se nyt kerrankin nostettiin jalustalle ihailtavaksi, niin neiti koki olonsa vähemmän varmaksi, kuten kuvasta ehkä näkyy. :)

Mutta ei hätää, Hertta pääsi pian pienehköstä korkeanpaikankammostaan ja alkoi kuningattaren elkein tarkastella valtakuntaansa ja alamaisiaan. Kuvaa otettaessa hänen kuninkaallinen korkeutensa Hertta I ei vielä aavistanut, että kuvitellusta valta-asemastaan huolimatta se joutuisi aivan pian alistumaan pestäväksi ja kynsienleikkuuseen... :)