Kiirehän tässä taas tuli, viimeinen lahja on vielä puikolla ja kesken. Noooh, onhan tässä vielä muutama tunti aikaa ennen kuin sen pitäis olla kuusen alla... :) Äitinikin innostui ja ideoi herkullisen mutta kestävän joulukoristeen, materiaalina pehmeää villakangasta ja ruskeita nappeja. Nyt meilläkin on tähtitorttuja, ei tosin mahassa vaan kuusessa! :)
24.12.2008
20.12.2008
Drama queen
Hermiitti-raukkaa ei ohuen turkkinsa kansa ole luotu Suomen ilmastoon, ei edes näin lauhaan talveen, ja kun me vielä pidetään sisälämpötila melko matalana niin kylmähän siinä välillä tulee noin pienelle eläimelle. Koska me ihmiset tykätään että huonelämpötila on hyvä just näin niin Hertan piti saada henkilökohtainen lämpötilannostaja. Siis villapaita.
Lanka/yarn: Novita Wool (merino) 100 g.
Puikot/Needles: 2,5 mm & 3,5 mm.
Käytin paitaan kaksi viimeistä kauan hautomaani tummanruskeaa merino-Wool-kerääni ja myös reilusti aikaa: vaikka paita on koiraa myöten eli erikoispieni, niin eri rytmissä menevät palmikonkierrot vaati tarkkaavaisuutta ja langan riittävyyden arviointi veti hermon piukalle. Lopputulos on just sopiva, nätti ja lämminkin, vaikka kaulus onkin ohjeesta poiketen matala (kun ei ollu sitä lankaa). Luulis Hertan olevan iloinen ja tyytyväinen kun on nätti ja sopiva vaate kylmyyttä vastaan. Niinpä. Mutta neidillä tuntuu olevan helkkarin korkea vaatimustaso: paita päällä näytetään supersurkealta ja tuijotetaan paidanpukijaa syyttävästi. Tai käännetään mielenosoituksellisesti selkä ja näytetään peräpeiliä.
No, en ole epätoivoinen, koska samaa veristä loukkaantumista on näytelty myös kaikkien aiempien vaatteiden kanssa. Ensin ollaan marttyyriä eikä liikuta mihinkään kun vaate on päällä, mutta pikkuhiljaa sinnikkään ehdollistamisen jälkeen nekin on alkaneet tuntua kivoilta. Eiköhän tän paidan suhteen käy samoin. Nytkin Hertta nimittäin nukkuu varsin tyytyväisenä paita päällään sohvalla, kun ensin oli luonut muhun tovin ajan painostavan syyllistäviä katseita. Varsinainen drama queen.
Hertta's coat is short and thin and she understandably loves warmth (e.g. she loves the sauna) . We humans however like to keep the room temperature in reasonable degrees, and so I had to make Hertta something to keep her warm in the house. Although the fit of the sweater is perfect and it's really warm, she still doesn't like it and tries to look as miserable as possible when I put it on her. She's a regular drama queen, and I'm sure she'll learn to like this sweater: she has pulled this act with every coat and sweater so far, and has always in time grown accustomed to them.
Hertta's coat is short and thin and she understandably loves warmth (e.g. she loves the sauna) . We humans however like to keep the room temperature in reasonable degrees, and so I had to make Hertta something to keep her warm in the house. Although the fit of the sweater is perfect and it's really warm, she still doesn't like it and tries to look as miserable as possible when I put it on her. She's a regular drama queen, and I'm sure she'll learn to like this sweater: she has pulled this act with every coat and sweater so far, and has always in time grown accustomed to them.
26.11.2008
Lissajous Socks
Malli/pattern: Lissajous Socks by Cookie A. (Ravelry)
Koko/size: 7,5 ankle & foot.
Lanka/yarn: Mokkasukka, "Bel air", 150 g.
Puikot/needles: 2,0 mm.
Näitä sukkia oli ilo neuloa. Onneksi on sellaisia sukkasuunnittelijoita kuin Cookie A., joka todella panostaa paitsi sukkien ulkonäköön myös ohjeen toteutukseen . Ja ensi keväänä näitä herkkuja on luvassa vielä lisää: Cookielta on tulossa oma sukkakirja, jei!
Lissajous-sukat on sarjoitettu sopimaan monenkokoisille jaloille: kerrankin polvisukkaohje, jossa otetaan huomioon, että pienipohkeisella voi olla leveä jalkapöytä ja päinvastoin. Polvisukkien lisäksi ohje sisältää myös nilkkapituisen version. Tämä sukkaohje on vähintäänkin hintansa väärti! (Suitsutuksesta huolimatta tämä ei ole maksettu mainos, vaan ohje nyt vain on mun mielestä kehujen arvoinen.)
Sukkien yksityiskohdat on tosiaankin mietitty viimeisen päälle. Säären yläosan kuvioruutu toistuu kantapäässä, ja pohjekavennuksia ei ole piilotettu sileään neuleeseen vaan niistä on tehty oma selkeästi erottuva kuvionsa.
Tuo pohje onkin ainoa asia, joka vähän mietityttää näissä sukissa. Mä kun en ole yhtään varma haluanko kulkea ympäriinsä kirkkoveneet jaloissa vilkkuen. Jep jep, tiedetään että se ei ehkä tule muille ekana mieleen, mutta mä nyt en vaan voi sille mitään että noi näyttää mun mielestä hieman, hmm, silmiinpistäviltä. :D
Jatkossa aion kyllä suosia Söderoiden ja Bintje-sukkien tapaa pohjelevennyksissä/-kavennuksissa, eli että ne upotetaan mallineuleeseen tasaisesti ympäri sukkaa. Sillä tavoin saadaan aikaan hienovarainen illuusio jalan levenemisestä tasaisesti, toisin kuin tässä mallissa, joka valitettavasti korostaa pohjetta melkoisesti. Saa kyllä olla aika sorjasäärinen neitokainen, ettei tuo kirkkovene saa jalkaa näyttämään isolta perunanuijalta. Ja huom., mun sukat on tehty juuri sillä kaikkein pienimmällä mahdollisella nilkka-jalka-kokoyhdistelmällä...
Edestä, sivusta, alta ja päältä nää on kyllä tosi nätit. :) Suuri kiitos kuuluu myös ihanaiselle Mokkasukka-langalle, jossa on juuri sopivasti elävyyttä ilman silmille hyppimisen tuntua. Ja taasen Flickristä voi katsella lisää sukkakuvia. Ja sitten eikun nauttimaan takkatulen lämmöstä Hertan kanssa!
I have to say that Cookie A. really knows how to make a sock knitter happy. What a great pattern with great sizing and gorgeous details! Just look at the heel! However, I'm still not convinced of the look of calf shaping. The oval shape with the accompanying ribbing actually makes my calves look enormous, which they rally aren't (you'll just have to take my word for it :D). Aside from that the socks are perfect in every way. Love the yarn too. The hand-dyed variegating colour gives the socks just that little extra something without stealing too much attention from the pattern.
24.11.2008
I niin kuin...
Tässä postauksessa oli tarkoitus esitellä valmiit Lissajous-polvisukat, mutta sukkien kuvaaminen ilman asianmukaista apuria osoittautui turhankin haasteelliseksi. Ylimääräisistä apureista puolestaan on vain haittaa. Etenkin pienet ja väsyneet hertat vaikeuttavat valokuvaamista tunkemalla syliin nukkumaan kesken kaiken. Sukkia siis myöhemmin, nyt on tyytyminen katsaukseen elämästäni kymmenenä iinä.
Ihannemies. Onnekseni olen naimisissa juuri minulle parhaiten maailmassa sopivan miehen kanssa. Kukaan ei liene täydellinen, mutta ihan pirun lähelle tässä nyt kuitenkin on päästy. Tosin aina on pidettävä mielessä, että vaikka oltaiskin nyt kuin vakka ja kansi, niin eihän sitä koskaan tiedä kuinka elämä muuttaa ja kuljettaa. Pääasia kuitenkin että molemmilla on tahtoa tehdä parhaansa että pysyttäis yhdessä elämän aallokoissa, ja sehän riittää hyvinkin pitkälle, sanoo urheilijat sitten mitä tahansa. :)
Ilo. Sen kautta, kiitos. Mulle päivittäisiä ilon, onnen ja naurun lähteitä ovat mies ja Hertta, sekä erikseen että yhdessä. Ystävät ja huumori kuuluvat yhteen, ja onneks mulla on myös niin hauskoja työkavereita että kahvipöydästä lähtee joka kerta suu virneessä takas tahkon ääreen. Mun elinikäni lisääntyy jokaisen kahvipaussin aikana varmaan puolella vuodella, jos asiaa voi mitata naurun määrällä. :)
Intelligence. Moniulotteinen asia, jonka ympärillä työpäivät pyörii. Toisessa merkityksessä eli älykkyyteen viitaten toivoisin omaavani riittävästi intelligenssiä päästäkseni työn puolella seuraavalle tasolle. Uusi hattu vois olla kiva. ;)
Iltavirkku. Mä en millään malta mennä ajoissa nukkumaan, mistä johtuen mulla onkin krooniset silmäpussit. Puff! Voin helposti valvoa aamuun asti silloin kun mulla on kiinnostavaa tekemistä. Mies joutuu välillä komentaan mua kuin lasta nukkumaan, ja nyt samaan komentajakaartiin on liittynyt myös Hertta. Jos mua ei ala kuulua sänkyyn niin epeli teputtaa noin tunnin välein olkkariin katsomaan missä mä viivyn ja yrittää sitkeällä paheksuvalla tuijotuksella saada mut mukaansa nukkumaan.
Irtopäälliset. Kaikissa huonekaluissa aina kun mahdollista, koska:
- rakastan valkoisia sohvia ja tuoleja, mutta en tykkää siitä että ne on kroonisesti likaisen näköisiä.
- meillä on pieni rapatassuinen koira, joka saa ihan luvan kanssa pomppia pitkin sohvia ja sänkyjä. Ja niin se sitten tekeekin.
- en halua joutua puunaamaan jokaista pikkutahraa kymmenen sekunnin kuluessa siitä kun lika koskettaa huonekalukangasta. Helpottaa kummasti kun kaiken voi huolettaa heittää 60 asteen pesuun kera kunnon tahranpoistajien ja antaa koneen hoitaa homman.
- mä tykkään sisustaa ja vaihtaa kodin ilmettä ja värimaailmaa useamman kerran vuodessa. Sohvanpäällisiä löytyy tällä hetkellä kolmessa eri värissä ja sisustustyynyjen päällisiä on laatikko pullollaan. Eikä sit edes lähdetä laskemaan tuikkukuppien, maljakoiden, oksien, kynttiläjalkojen, verhojen ja muiden sisustustuotteiden määrää... :)
Isosisko. Samoja ollaan, ja sen kyllä huomaa. Onneksi sitten taas monissa asioissa niin erilaisia että kumpikin on selkeästi oma persoonansa omine kilkkeineen ja kulmineen. Joskus ärsyttää niin pirusti ja salamat lyö, mutta sitten taas kohta nauraa räkätetään yhdessä. Kannustaa, uskoo, auttaa, kehuu, analysoi, oikaisee, antaa ajattelemista, haastaa ja halaa. Onneksi se on olemassa.
Itku. Herkistelen milloin mistäkin pienestä asiasta ja liikutun helposti, kuitenkin lähinnä positiivisessa mielessä. Ystävien häissä on ihan turha yrittääkään pitää silmiä kuivana ainakaan kirkko-osuuden aikana. Kirjoja lukiessa kannattaa myös olla nenäliinoja käden ulottuvilla, ja dundeellisten elokuvien loppukohtaukset on takuuvarmaa kyynelöintiä, oli ne kuinka siirappisen kökköjä tahansa. Lehtien kuolinilmoitukset pyrin ohittamaan suorilta, koska kaikki kliseisetkin "siellä on isi, siellä on kultaa" -fraasit saa mut tyrskimään välittömästi. Taidan kuitenkin olla lähinnä empatiaitkijä, koska kumma kyllä omalla kohdalla samat asiat ei sitten välttämättä avaakaan kyynelkanavia. Kun itse seisoin alttarilla niin kyynelten sijaan onni kupli pintaan leveänä hymynä ja pilkkeenä silmäkulmassa.
Itsehillintä. Tässä ois vielä opettelemista. Koskee myös ilmehtimistä: kaikki kyllä tietää koska mä bluffaan pokerissa, ja kun mä yritän pidättää naurua niin siitä kannattaa ottaa valokuva vakavia hetkiä varten. Joskus mä myös annan tulla täydeltä laidalta saman tien mitä ajattelen vaikka kuinka tiedän että ehkä kannattais odottaa viis minuuttia tunteiden tasaantumista tai edes sen verran että päästään jonnekin yksityisempään tilaan. Tämä koskee myös iloisten uutisten kertomista ja joululahjayllätysten paljastamista. "Oikeat" salaisuudet mä kyllä taas osaan pitää vuorenvarmasti.
Itsenäisyys. "Minä itte", sanoo mies musta aina. No joo, mä haluan pärjätä omillani ja tehdä asiat mieluiten itse. Apua osaan kyllä pyytää kun sitä todella tarvitsen, mutta yritän mahdollisimman pitkälle selvitä itsekseni muita turhanpäiten vaivaamatta. Kameraankin hankin äskettäin kaukolaukaisijan, ettei aina tartte miestä pyydellä kuvaamaan. :) Mä en myöskään tykkää että mun asioihin puututaan tai mua yritetään holhota johonkin suuntaan. Niin että älä kuule ala mulle, nih! ;)
Itsepäisyys. Ja mä olen sit kans. Joskus oon niin härkäpäinen että vaikka kuinka tiedän että pitäis antaa periks niin ei pysty, ei millään. Tällä sinnillä on sitten siirretty yhtä jos toista painavaa esinettä, hankittu pieniä tällejä sähkörasioista ja koettu paljon muutakin hyödyllistä ja opettavaista. :)
Muita mun elämää määrittäviä iillä alkavia asioita vois olla ainakin:
Internet. Itsepalvelu. Itsekritiikki. Inhimillinen pääoma. Inhimillisyys. Ipanat. Isä. Itsetunto. Interiööri. Isänmaa. Iskuporakone. Iloliemet. Irtiotot. Impulsiivisuus. Itsensä haastaminen. Irtokarkit. Ilkamointi.
Lotalle kiitos iistä. :) Kirjaimia kaipaavat voivat ilmoittautua kommenttilootassa, täältä pesee.
Sorry guys, only in Finnish this time. Describing my life through things beginning with letter i.
Ihannemies. Onnekseni olen naimisissa juuri minulle parhaiten maailmassa sopivan miehen kanssa. Kukaan ei liene täydellinen, mutta ihan pirun lähelle tässä nyt kuitenkin on päästy. Tosin aina on pidettävä mielessä, että vaikka oltaiskin nyt kuin vakka ja kansi, niin eihän sitä koskaan tiedä kuinka elämä muuttaa ja kuljettaa. Pääasia kuitenkin että molemmilla on tahtoa tehdä parhaansa että pysyttäis yhdessä elämän aallokoissa, ja sehän riittää hyvinkin pitkälle, sanoo urheilijat sitten mitä tahansa. :)
Ilo. Sen kautta, kiitos. Mulle päivittäisiä ilon, onnen ja naurun lähteitä ovat mies ja Hertta, sekä erikseen että yhdessä. Ystävät ja huumori kuuluvat yhteen, ja onneks mulla on myös niin hauskoja työkavereita että kahvipöydästä lähtee joka kerta suu virneessä takas tahkon ääreen. Mun elinikäni lisääntyy jokaisen kahvipaussin aikana varmaan puolella vuodella, jos asiaa voi mitata naurun määrällä. :)
Intelligence. Moniulotteinen asia, jonka ympärillä työpäivät pyörii. Toisessa merkityksessä eli älykkyyteen viitaten toivoisin omaavani riittävästi intelligenssiä päästäkseni työn puolella seuraavalle tasolle. Uusi hattu vois olla kiva. ;)
Iltavirkku. Mä en millään malta mennä ajoissa nukkumaan, mistä johtuen mulla onkin krooniset silmäpussit. Puff! Voin helposti valvoa aamuun asti silloin kun mulla on kiinnostavaa tekemistä. Mies joutuu välillä komentaan mua kuin lasta nukkumaan, ja nyt samaan komentajakaartiin on liittynyt myös Hertta. Jos mua ei ala kuulua sänkyyn niin epeli teputtaa noin tunnin välein olkkariin katsomaan missä mä viivyn ja yrittää sitkeällä paheksuvalla tuijotuksella saada mut mukaansa nukkumaan.
Irtopäälliset. Kaikissa huonekaluissa aina kun mahdollista, koska:
- rakastan valkoisia sohvia ja tuoleja, mutta en tykkää siitä että ne on kroonisesti likaisen näköisiä.
- meillä on pieni rapatassuinen koira, joka saa ihan luvan kanssa pomppia pitkin sohvia ja sänkyjä. Ja niin se sitten tekeekin.
- en halua joutua puunaamaan jokaista pikkutahraa kymmenen sekunnin kuluessa siitä kun lika koskettaa huonekalukangasta. Helpottaa kummasti kun kaiken voi huolettaa heittää 60 asteen pesuun kera kunnon tahranpoistajien ja antaa koneen hoitaa homman.
- mä tykkään sisustaa ja vaihtaa kodin ilmettä ja värimaailmaa useamman kerran vuodessa. Sohvanpäällisiä löytyy tällä hetkellä kolmessa eri värissä ja sisustustyynyjen päällisiä on laatikko pullollaan. Eikä sit edes lähdetä laskemaan tuikkukuppien, maljakoiden, oksien, kynttiläjalkojen, verhojen ja muiden sisustustuotteiden määrää... :)
Isosisko. Samoja ollaan, ja sen kyllä huomaa. Onneksi sitten taas monissa asioissa niin erilaisia että kumpikin on selkeästi oma persoonansa omine kilkkeineen ja kulmineen. Joskus ärsyttää niin pirusti ja salamat lyö, mutta sitten taas kohta nauraa räkätetään yhdessä. Kannustaa, uskoo, auttaa, kehuu, analysoi, oikaisee, antaa ajattelemista, haastaa ja halaa. Onneksi se on olemassa.
Itku. Herkistelen milloin mistäkin pienestä asiasta ja liikutun helposti, kuitenkin lähinnä positiivisessa mielessä. Ystävien häissä on ihan turha yrittääkään pitää silmiä kuivana ainakaan kirkko-osuuden aikana. Kirjoja lukiessa kannattaa myös olla nenäliinoja käden ulottuvilla, ja dundeellisten elokuvien loppukohtaukset on takuuvarmaa kyynelöintiä, oli ne kuinka siirappisen kökköjä tahansa. Lehtien kuolinilmoitukset pyrin ohittamaan suorilta, koska kaikki kliseisetkin "siellä on isi, siellä on kultaa" -fraasit saa mut tyrskimään välittömästi. Taidan kuitenkin olla lähinnä empatiaitkijä, koska kumma kyllä omalla kohdalla samat asiat ei sitten välttämättä avaakaan kyynelkanavia. Kun itse seisoin alttarilla niin kyynelten sijaan onni kupli pintaan leveänä hymynä ja pilkkeenä silmäkulmassa.
Itsehillintä. Tässä ois vielä opettelemista. Koskee myös ilmehtimistä: kaikki kyllä tietää koska mä bluffaan pokerissa, ja kun mä yritän pidättää naurua niin siitä kannattaa ottaa valokuva vakavia hetkiä varten. Joskus mä myös annan tulla täydeltä laidalta saman tien mitä ajattelen vaikka kuinka tiedän että ehkä kannattais odottaa viis minuuttia tunteiden tasaantumista tai edes sen verran että päästään jonnekin yksityisempään tilaan. Tämä koskee myös iloisten uutisten kertomista ja joululahjayllätysten paljastamista. "Oikeat" salaisuudet mä kyllä taas osaan pitää vuorenvarmasti.
Itsenäisyys. "Minä itte", sanoo mies musta aina. No joo, mä haluan pärjätä omillani ja tehdä asiat mieluiten itse. Apua osaan kyllä pyytää kun sitä todella tarvitsen, mutta yritän mahdollisimman pitkälle selvitä itsekseni muita turhanpäiten vaivaamatta. Kameraankin hankin äskettäin kaukolaukaisijan, ettei aina tartte miestä pyydellä kuvaamaan. :) Mä en myöskään tykkää että mun asioihin puututaan tai mua yritetään holhota johonkin suuntaan. Niin että älä kuule ala mulle, nih! ;)
Itsepäisyys. Ja mä olen sit kans. Joskus oon niin härkäpäinen että vaikka kuinka tiedän että pitäis antaa periks niin ei pysty, ei millään. Tällä sinnillä on sitten siirretty yhtä jos toista painavaa esinettä, hankittu pieniä tällejä sähkörasioista ja koettu paljon muutakin hyödyllistä ja opettavaista. :)
Muita mun elämää määrittäviä iillä alkavia asioita vois olla ainakin:
Internet. Itsepalvelu. Itsekritiikki. Inhimillinen pääoma. Inhimillisyys. Ipanat. Isä. Itsetunto. Interiööri. Isänmaa. Iskuporakone. Iloliemet. Irtiotot. Impulsiivisuus. Itsensä haastaminen. Irtokarkit. Ilkamointi.
Lotalle kiitos iistä. :) Kirjaimia kaipaavat voivat ilmoittautua kommenttilootassa, täältä pesee.
Sorry guys, only in Finnish this time. Describing my life through things beginning with letter i.
18.11.2008
Susia lampaiden vaatteissa
Malli/pattern: MarioBeret by Jatta.
Lanka/yarn: Katia Peru, 210 g.
puikot/needles: 5,0 mm.
Napit/buttons: Hannele Hämäläinen.
Oon tahkonnut Lissajous-sukkia niin pitkän kaavan mukaan (elokuusta asti) että kaipasin väliin jotain nopeasti valmistuvaa. Käsityömessuilla poimin Biketexin osastolta mukaan kolme kerää Katia Peru -lankaa, ainoa lankaostokseni koko messuilta muuten. Mielessä oli jo valmiina suunnitelma MarioMyssystä ja lapasista viime vuoden messuilta ostettujen susinappien kanssa.
Tänäkin vuonna vietin aikaa Hannele Hämäläisen upeaa keramiikka ihaillen. Nämä susiaiheiset napit ja rintakorut on mun ykkössuosikkeja, ja vihdoin sain ne sijoitetuksi oikeaan paikkaan.
Virkkasin sakarareunaisen pyörylän harmaasta suomenlampaanvillasta ja myssyn valkoisesta langasta. Pyörylän alle laitoin valkoista hahtuvaa korostamaan susi lampaan villoissa -ajatusta. Enpä tiedä hahtuvan käyttökestävyydestä tumpuissa, mutta eiköhän joitain haituvia löydy vielä tämän talvenkin jälkeen. Parhaassa tapauksessa hahtuva vain huovuttuu käytössä ja kiinnittyy paremmin harmaaseen villalankaan.
Hahaa, beware of the wolves in sheep's clothing! I bought these ceramic wolf buttons from craft fair last year. I had a clear vision of how to use the buttons, but only last weekend at this year's fair I got around to buy the yarn for this set. Pointy-edged circles are crocheted of grey and white yarn and placed on unspun sheep's wool. On the top of the circles are ceramic wolf buttons made by artisan Hannele Hämäläinen.
Hahaa, beware of the wolves in sheep's clothing! I bought these ceramic wolf buttons from craft fair last year. I had a clear vision of how to use the buttons, but only last weekend at this year's fair I got around to buy the yarn for this set. Pointy-edged circles are crocheted of grey and white yarn and placed on unspun sheep's wool. On the top of the circles are ceramic wolf buttons made by artisan Hannele Hämäläinen.
13.11.2008
Anteeksi häiriö, mä vain vähän sisustan täällä...
Ei täällä vielä mitään valmiita sukkia ole, niin että anteeksi nyt turhasta käynnistä. Tulipahan vain palava halu muokata blogin ulkonäkö uuteen uskoon. Nimittäin vaikka marraskuun synkkä sää ei aina ilahduta, niin joskus se myös insipiroi ja kannustaa etsimään niitä valoisia, pehmeitä ja kirkkaita harmaan sävyjä.
Sorry, no finished socks here yet, I'm just making a few changes in the blog's appearance. All greys aren't bleak and depressing, right?
12.11.2008
Teaser
Pientä esimakua tulevasta:
Taivaallisen väristä Mokkasukka-lankaa ja Cookie A:n polvariohje. Tässä ollaan nyt kuulkaas aika lähellä täydellistä neulenautintoa.
Here's a taster of an FO to come. Unique hand dyed Mokkasukka sock yarn by Villa Mokka and a knee-high sock pattern by Cookie A. You can't get much closer to a perfect knitting project.
Taivaallisen väristä Mokkasukka-lankaa ja Cookie A:n polvariohje. Tässä ollaan nyt kuulkaas aika lähellä täydellistä neulenautintoa.
Here's a taster of an FO to come. Unique hand dyed Mokkasukka sock yarn by Villa Mokka and a knee-high sock pattern by Cookie A. You can't get much closer to a perfect knitting project.
27.10.2008
Hopeakuume nousussa
Koti on edelleen kaaosta ja laatikoita, ei täällä voi harrastaa. Onneks ennakoin tilanteen jo loppukesästä ja ilmoittauduin kansalaisopiston hopeatyökurssille. Pari viime viikonloppua oonkin ollut sitten ihan hopeapöllyssä. Bling!
Veivasin, sahasin, avasin ja ketjutin. Ja hurahdin täysillä hopeaan. Nyt on hankittuna pihtiä j, sahaa ja veiviaineksia, koruntekopöytäkin suunnitteilla. Ja heti kun ehdin Biltemaan asti niin ostan kaasupolttimen. Ja sitten toivon että homma ei lähde ihan hanskasta. Tää kun ei oo halvin harrastus, ainakaan näin tuoreen asuntovelallisen näkökulmasta.
Viikonlopun aikaansaannoksia oli hiton haastava kuvata. En tosiaankaan vielä osaa, mutta opettelen kyllä. Kaikista tyytyväisin oon akvamariinista ja hopeasta tekemääni settiin, johon kuuluu kaula- ja rannekorun lisäksi korviksetkin. Siitä en tietenkään saanut yhtään hyvää kuvaa näytettäväksi, mutta onhan siitä jotain näkyvissä tossa ekassa kuvassa. Ne vihertävät.
Viikonlopun aikaansaannoksia oli hiton haastava kuvata. En tosiaankaan vielä osaa, mutta opettelen kyllä. Kaikista tyytyväisin oon akvamariinista ja hopeasta tekemääni settiin, johon kuuluu kaula- ja rannekorun lisäksi korviksetkin. Siitä en tietenkään saanut yhtään hyvää kuvaa näytettäväksi, mutta onhan siitä jotain näkyvissä tossa ekassa kuvassa. Ne vihertävät.
Kaulakoru hopeasta ja värjätyistä marmorihelmistä. Helmet on luonnossa syvän petroolinsinisiä. Lumoavia.
Rannekoru Oili-ketjun sovelluksena, mukana makeanvedenhelmiä.
Tässä kaulakorussa epäsäännöllisiä isohkoja vuorikristalleja ja hopeaketjua vuorotellen. Rakkautta, ehdottomasti. Tein kurssilla myös muutamia hopeaketjuharjoitelmia, mutta tykkään kuitenkin enemmän tällaisista kevyemmistä helmien ja hopean yhdistelmistä. Siksipä tein omia sovelluksia ja löysin oman tyylini kokeilemalla sitä sun tätä. Lisää kuvia koruista Flickrissä.
Löysin muuten käsityöpussini. Olinkin jo kokonaan unohtanut että mullahan on yhdet polvisukatkin tekeillä. Kun ne valmistuu voi kuvat sitten ottaakin jo olohuoneessa, uudella lattialla. Kyllä vain, meidän remontti etenee aikataulussa, ja mä pääsen purkamaan laatikoita ehkä jo loppuviikosta. Jo on aikakin.
I've spent the last two weekends learning how to make silver jewelry. And I'm loving it! It isn't the cheapest hobby, at least for someone like me with a mortgage... I'm still going to get me a blow torch and some other gadgets so that I can continue to learn working with silver at home. A girl's got to have some bling in her life, right? :)
6.10.2008
Kaikki hukassa mutta kotona kuitenkin
Kuukausiko tässä jo meni? Hitto. Paljon on kyllä tapahtunutkin. On pakattu ja muutettu, saatu päätökseen yksi remontin osaprojekti, aloitettu toista, lykätty kolmatta ja suunniteltu noin neljää muuta. Ja lotottu, toistaiseksi olemattomin tuloksin. Tällä hetkellä asumme keskellä purkamattomia pahvilaatikoita yhdessä ahtaassa huoneessa, koska 50 neliömetriä asunnon lattiasta on kuorittu betonille. Tässä sitä sitten kärvistellään kunnes uusi lattia asennetaan joskus kuun lopulla. Jos siis kaikki menee putkeen eikä ikäviä yllätyksiä ilmene.
Viikonloppuna purettiin vanhat lattiamateriaalit parista huoneesta, ja Hertta joutui taas sopeutumaan isoon muutokseen. Raukka on ollut melko ymmällään ympäristönvaihdoksesta ja kaoottisesta kodista, jossa tavaroiden paikat vaihtuvat tuiki tiheään eikä pehmeitä sohvia näy missään. Onneksi epeli tuntuu olevan joustavaa laatua, ja muuttoahdistuksen laannuttua arki on jo alkanut sujua normaaliin tapaan.
Oma olo on kuitenkin levollinen ja hyvä kaikesta keskeneräisyydestä huolimatta. Suuri kiitos tästä kuuluu ihanalle avotakalle, jonka valossa ja lämmössä on tullut nautittua punkkulasi jos toinenkin syysiltojen pimetessä. Vielä kun ne punkut vois juoda valmiin lattian päällä ja sohvalla loikoen...
Neulerintamalla on sitten ollutkin tyystin kuollutta. Minkäs sille voi, kun en muistanut mihin laatikoista silloin muutama viikko sitten tuli pakattua kaikki keskeneräiset työt, ehh. Viime viikolla alkoi ahdistaa sen verran että oli pakko käydä laatikoiden kimppuun lankojen toivossa. Kaivausurakka kannatti, ja nyt on puikoilla pehmeää ja pörröistä kaulan ympärille kiedottavaksi. Joo, en siis edelleenkään ole löytänyt niitä keskeneräisiä töitä, joten oli pakko luoda uudet silmukat. Muutto ja remontti, mitä ihania tekosyitä, ihan kaikelle! ;)
I've spent the last month packing boxes, moving houses and planning and executing renovation projects. We're living in the middle of chaos and there's still a lot of work to be done. Despite all of this I'm feeling quite content, thanks to a beautiful fireplace which makes a perfect setting for sipping red wine, haha. I haven't done any knitting because I can't remember where I packed my WIPs and I can't unpack the boxes before we get 50 m2 of floor done (hopefully by the end of the month). Luckily I found some yarn and needles so I could start a new project. I'm really in need of something warm, soft and fuzzy to in the middle of these concrete floors and ongoing chaos...
7.9.2008
Pahvissa löytyy
Löysin vihdoin läppärin ja hetken aikaa, joten pystyn katkaisemaan pitkäksi venähtäneen blogihiljaisuuden. Syy päivittämättömyyteen on jokapäiväisen elämän täyttyminen muuttolaatikoiden metsästämisestä (naapuritalojenkin pahvikeräyslaatikoiden ratsaaminen on nykyään mun ykkösharrastus illan pimetessä) ja täyttämisestä (kenen nää kaikki tavarat on ja miten ne on meille tulleet?!) Harmikseni me ei nimittäin voida käyttää käteviä lainalaatikoita, koska me muutetaan keskelle remonttia eikä tavaroita pääse purkamaan vielä viikkoihin. Normaalielämään pyrkiminen on haastavaa jo nyt ennen varsinaista muuttoa ja remonttia. Suurin osa tarpeellisista tavaroista kun on ahdettu tsiljooniin pahvilootiin ja joka aamu joutuu reitittämään uuden väylän makuuhuoneesta vessaan kiitos alati kasvavan ja vaikeutuvan laatikkoesteradan.
Langat ja suurin osa muistakin käsityötarpeista on jo mun ulottumattomissa (eroahdistusta pukkaa jo), mutta jotain pientä oli pakko silti tehdä, että voin todistaa itselleni että mun kädet pystyy edelleen muuhunkin kuin käärimään laseja sanomalehtipaperiin ja rullaamaan pakkausteippiä laatikoiden ympärille.
Joku aika sitten näin Taija Leinosen Rissarossin ja ihastuin. Verkkokaupassa ei ollut näytillä kuin muovisia Rissarosseja, ja mä halusin ehdottomasti blingimmän metallisen kukan. Mä en tullut ajatelleeksi että sellaista vois ehkä pyytää erikseen suoraan suunnittelijalta, joten aloin työhön itse. Kaikkein huonointa omaatuntoa ja käsityöstä leipänsä saavien oikeutetusti vihaamaa harrastelijoiden ajatustapaa välttääkseni tein sentään omanlaiseni version vetoketjukukasta.
Vasta tänään törmäsin Scaredy-Catin blogissa tarkempaan tarinaan Rissarossien synnystä ja näin siellä just haluamanilaisen metalliketjuversion... No, ainakin tuo oma söheröni on uniikki ja kelpaa somistamaan mun takkiani jahka pääsen omakätisesti valkkaamaan aidon Rissarossin Seccosta. Jos siis joskus vielä löydän tien ulos täältä pahvilaatikoiden keskeltä. Hjälp.
We're moving houses and I've been really busy packing things in different-sized carboard boxes. I've had no time to knit but I felt that I had to do at least something else with my hands than just loading boxes with stuff. I reallt like Rissarossi brooch designed by Taija Leinonen, but thought there were none made of metallic zippers. So I made my own version based on the same idea. And then just today I bumped into this beautiful metallic version of Rissarossi followed with more detailed information about the product and designer. Well, now I know there are metallic zipper brooches also available and will buy me one as soon as I'll be able to visit Secco Shop in Helsinki. Yes, I probably could email the designer and ask if she had any of those available, but I want to handpick my brooch and maybe find some other great recycled design products they have for sale.
We're moving houses and I've been really busy packing things in different-sized carboard boxes. I've had no time to knit but I felt that I had to do at least something else with my hands than just loading boxes with stuff. I reallt like Rissarossi brooch designed by Taija Leinonen, but thought there were none made of metallic zippers. So I made my own version based on the same idea. And then just today I bumped into this beautiful metallic version of Rissarossi followed with more detailed information about the product and designer. Well, now I know there are metallic zipper brooches also available and will buy me one as soon as I'll be able to visit Secco Shop in Helsinki. Yes, I probably could email the designer and ask if she had any of those available, but I want to handpick my brooch and maybe find some other great recycled design products they have for sale.
18.8.2008
Valssiin mut vaivuta, uumaani taivuta, hiuksiain lennätä...
Juhlan kunniaksi tämä postaus sisältää paljon kuvia ja pajatusta, koettakaa kestää! :) Rakkahin ystäväni meni lauantaina naimisiin ja sain osakseni kaason kunniatehtävän. Tyylikkäissä häissä kaasonpuvun piti tietty olla vimpan päälle ja juhlan arvoinen, joten jälleen kerran ryhdyin räätälinhommiin istuvan puvun toivossa.
Ja kyllä kannatti! Lopputulokseen oon aivan äärettömän tyytyväinen: tää on ehdottomasti paras iltapukuni ikinä! Istuvuus on lakanakankaasta tehdyn yläosan koeversion ansiosta huippuluokkaa, ja puvun kangas on aivan jumalaista eläväpintaista viskoosisekoitetta. Se taittaa valoa jännästi hohtaen kylmästä platinasta lämpimään kultaan. Päivänvalossa puku läikehtii hillitysti, mutta salamavalo paljastaa juhlavamman hohteen:
Luonnossa puku ei ole ihan noin kiiltävä, vaan loiste tulee esiin lähinnä kankaan poimuissa ja liikkuessa. Koska kangas itsessään on kyllin juhlavaa tein puvusta muuten yksinkertaisen (alkuperäiset kaavat Moda 2/2005, muokattu reilusti). Ainoa koristus on lantiolle ommeltu huivikankaasta tehty epäsymmetrinen organzavyö. Vyön taitekohtaan kiinnitin ruusukkeen ja helminapin sekä muutamia helmaa kohti laskeutuvia leveitä nauhoja.
Alkuperäinen idea vyöhön ja koristeeseen tuli Nejan puvusta, ja omaan versiooni oon älyttömän tyytyväinen.
Alkuperäinen idea vyöhön ja koristeeseen tuli Nejan puvusta, ja omaan versiooni oon älyttömän tyytyväinen.
Tota kampausta mä sen sijaan inhoan. Mä en tiedä mikä kommunikaatiokatkos mun ja kampaajan välillä oli, mutta toi ei kyllä vastaa mun toivomusta kampauksesta, jossa hiukset on suurimmaks osaks ilmavasti auki ja vain osittain kiinni, ei siis mitään takaraivolle koottua perusjuhlakampausta eikä päänmyötäistä tätinutturaa kiitos. Siltäkö tää nyt näyttää?!
Siinä vaiheessa kun pinnit oli päässä ja kampaajan oli aika ottaa morsian käsittelyyn oli turha enää reklamoida ja latistaa tunnelmaa, joten nielin mielipiteeni, vedin hymyn naamalle ja keskityin olennaiseen eli häihin. Etuhiukset oli ihan ok, mutta koko illan teki mieli repiä pinnit irti tosta takaraivon kananpersepehkosta ja avata hiukset laskeutumaan ryöppynä harteille. Onneks kaasontehtävät piti mut niin kiireisinä etten ehtinyt moiseen uhkayritykseen. Vaikka lakalla pöyhitty pörrökin ois ehkä ollut parempi kuin toi tätimäinen töyhtökasa...
Siinä vaiheessa kun pinnit oli päässä ja kampaajan oli aika ottaa morsian käsittelyyn oli turha enää reklamoida ja latistaa tunnelmaa, joten nielin mielipiteeni, vedin hymyn naamalle ja keskityin olennaiseen eli häihin. Etuhiukset oli ihan ok, mutta koko illan teki mieli repiä pinnit irti tosta takaraivon kananpersepehkosta ja avata hiukset laskeutumaan ryöppynä harteille. Onneks kaasontehtävät piti mut niin kiireisinä etten ehtinyt moiseen uhkayritykseen. Vaikka lakalla pöyhitty pörrökin ois ehkä ollut parempi kuin toi tätimäinen töyhtökasa...
Myönteistä oli kuitenkin se, että mun kampaus oli ainoa asia joka häissä jäi hieman harmittamaan, ja sekin oli ihan vain mun henkilökohtainen salainen päänsärky. Hääjuhla oli morsiusparin näköinen, vieraat viihtyivät ja kaikki meni taukoamattomasta sateestakin huolimatta aivan nappiin.
Mä haluan pukeutua juhliin viimeistä yksityiskohtaa myöten, kun kerran tilaisuus on. Siksipä tein tätäkin asua varten vaijerikaulakorun pukukankaan värisistä helmistä. Ja pitihän mun myös ehdottomasti saada huivin ja vyön suklaanruskeaan sopivat juhlakengät. Kaupat kuitenkin myi eioota ruskeiden kohdalla, joten kaappasin mukaan valkoiset alekengät ja silkkiväriä. Viime kerrasta oppineena ostin lämpökiinnitteistä silkkimaalia, joten mehumaijaa ei tarvittu.
Voitte arvata että mä hihkuin ja tanssin ilosta kun kengistä tuli aivan tismalleen huivin väriset! Ja silkkimaalin kanssa hintaa popoille tuli kokonaista 25 euroa. Pitänee ostaa valkoisia satiinikenkiä varastoon alesta, niin voin jatkossakin esiintyä sävysävyyn olevissa asusteissa. ;) Voi kun tulis pian sellaiset juhlat jossa vois käyttää tätä asukokonaisuutta uudestaan (ja vähän paremmalla kampauksella, kiitos)!
I got the honour to be a bridesmaid at my best friend's wedding last weekend. I sewed the dress and scarf myself, made also the pearl and wire necklace as well as dyed the satin shoes to fit the accessories. Man was I satisifed with the outcome! Ofcourse something had to go wrong to balance my success and that something was my hairdo. I requested for and airy and modern look with most of my hair left open, absolutely no buns or traditional granny-look. I guess the hairdresser had a different opinion, because this is what I got instead. Ugh!
Oh well, my hairdo was the only thing that wasn't quite satisfactory at the wedding, everything else was perfect and that's the main thing really. Now I'm just waiting for another big party so that I could wear this outfit again soon, and maybe have a better hair-day that time... :)
15.8.2008
Villa - sitä koira ostaisi
Ja tämän?
And this?
And this?
Niin, Herttahan on alusta asti ollut suuri langanystävä. Ekoina viikkoina Hertan kotiuduttua neulominen oli mahdotonta pennun ollessa hereillä, koska se halusi osallistua toimintaan vähän liian aktiivisesti. Hertta osoittautui myös ensiluokkaiseksi langanvainuajaksi ja esiinkaivajaksi, ja useampi kuin yksi kerä koki karmean kohtalon sen leikeissä. Mä puolestani opin laittamaan langat parempiin säilytyspaikkoihin Hertan ulottumattomiin.
Nyt mä oon kuitenkin jo pitkään saanut neuloa rauhassa Hertan loikoillessa näennäisen välinpitämättömänä sylissäni. Tämän säyseän käytöksen sumuttamana olenkin asteittain löyhentänyt lankojeni suojelua. Nyt mä alan uumoilla että juuri se olikin Hertan pitkän tähtäimen suunnitelma...
Viime viikolla Tapion kaupasta ostetut lankakerät jäi välisäilytykseen muovipussiin olohuoneeseen (kun en löytänyt niille tilaa kaapeista, oivoi! :P) Tällä kertaa Hertta kuitenkin katsoi hetken koittaneen, joten kotiin tullessa mua kohtasi tämä näky:
Huomatkaa tyytyväinen hymy ja silmien ylpeä loiste. No, ainakin Hertta on laatu- ja materiaalitietoinen: noi kaksi vihreää kerää se oli vain kiskonut esiin kassista mutta jättänyt rauhaan huomattuaan että ne on akryyliä. Sitäkin suuremmalla tarmolla se olikin sitten retuuttanut Maija-raukkaa. Se kun on täyttä villaa...
I thought we were already pass the stage of Hertta secretly digging into my yarn stash and destroying the loot. Nope, sadly I was wrong. This was the sight waiting for me when I came home. Notice the smile on her face saying "Look what I did! Isn't it great?!"
Well, at least she knows what she wants: the untouched green skeins are polyacrylic, and the demolished yellow one is 100 percent wool. Nice to have a dog with such a selective taste. :)
Huomatkaa tyytyväinen hymy ja silmien ylpeä loiste. No, ainakin Hertta on laatu- ja materiaalitietoinen: noi kaksi vihreää kerää se oli vain kiskonut esiin kassista mutta jättänyt rauhaan huomattuaan että ne on akryyliä. Sitäkin suuremmalla tarmolla se olikin sitten retuuttanut Maija-raukkaa. Se kun on täyttä villaa...
I thought we were already pass the stage of Hertta secretly digging into my yarn stash and destroying the loot. Nope, sadly I was wrong. This was the sight waiting for me when I came home. Notice the smile on her face saying "Look what I did! Isn't it great?!"
Well, at least she knows what she wants: the untouched green skeins are polyacrylic, and the demolished yellow one is 100 percent wool. Nice to have a dog with such a selective taste. :)
8.8.2008
Ylävartalonpeittimiä
Ensimmäisenä vuorossa on paidallinen retrokuosista satiinia, josta tulee vähän mieleen Marimekon Kaivo-kuosi. Leikkuuvaiheessa huolellisesti tehty kuvioiden kohdistus sivuissa meni vähän vituralleen, kun jouduin ottamaan saumoista sisään istuvuuden parantamiseksi. Tykkään hurjasti. Lupasin jo näyttää paidalle paljon Tampereen yöelämää. ;)
Seuraava tuotos onkin dundeellisempaa tyyliä. Tätä kangasta oli tarjolla valitettavan vähän, minkä vuoksi jouduin unohtamaan kaavailemani hihat. Höh, koska hihattomat paidat jää mulla yleensä vähälle käytölle. Tän alle ehkä sopis joku 3/4-hihainen paita, jos se vaikka pelastais tän hautautumiselta vaatekaapin perukoille. Kirjailua on myös paidan helmassa, mutta niihin kuviin iski sensuuri (itselaukaisijalla kuvaaminen sisällä sadepäivänä ei ole helppoa, huoh).
Kankaan kirjailut on kauniit, ja satiininauhahan sopii mun mielestä vaikka saapassukkiin niin että lykkäsin sitä tietysti tähänkin. Ja tietty piti rusettikin laittaa selkään, kun kerran romanttiseks yllyin.
Kolmas ja suurin rakkaus on lumivalkeaa ohutta puuvillaa, ja kapeaa satiininauhaa pitsiin pujotettuna, oih! Irvistys ei ehkä sovi paidan romanttiseen tyyliin, mutta haitanneeko tuo. :P
Kangas löytyi Euronkankaan verho-osaston jämäpaloista kahdella eurolla, pitsinippu maksoi 40 senttiä ja satiininauha 1,50 e. Alle neljällä eurolla hellepaita siis (ja joo, mä en laske työlle ja välillisille kustannuksille hintaa).
Tää paita kuvattiin mun ja Jatan maakuntamatkalla Ikaalisten kauniissa maisemissa. Varsinainen neiti kesäheinä. :)
A sewed these three sihrts on the first day of my summer vacation. I'm really pleased with them all, but I like the last one best.
A sewed these three sihrts on the first day of my summer vacation. I'm really pleased with them all, but I like the last one best.
4.8.2008
Näin se kesäloma toimii
Oi riemua, nyt se vihdoinkin alkoi! Koko kesä on menny käsitöiden suhteen vähän ohi. Mitään kunnollista valmista ei oo syntynyt, ja bloggaaminenkin on sitä myöten jäänyt vähiin. Heti eka lomapäivä käänsi onneks tuulen suunnan: istuin ompelukoneen ääressä loman riemua rallatellen ja tulosta syntyi. Sen lisäks että korjasin vihdosta viimein pari ostovaatetta pitokuntoon sain aikaiseksi kolme (3!) uutta paitaa. Ja ne on kaikki ihania! Uskokaa. Todisteeksi tarjoan lähipäivinä kuvia. Tehokkuutta riitti ompelulta myös neulomiseen, ja se kirkuvankeltainen myttykin valmistui.
Malli: Luna Moth Shawl by Shui Kuen Kozinski.
Lanka: Keinokuituista mysteerilankaa kaksinkertaisena, 85 gr. Itsepäistä se ainakin on, koska vetäytyi heti hieman kasaan pingotuksesta päästyään. Ei voi mitään, ja kaulahuivikäytössä se tuskin haittaakaan.
Puikot: 4,0 mm pitsi-Addit.
Koko: 82 cm x 165 cm.
Ja Flickristä löytyy lisää huivikuvia...
Keltainen, nimenomaan tää lämmin maissin- tai leijonankeltainen, on asettautunut tykysti mun mieleen ja vaatekaappiin. Nahkainen kapea panta löytyi H&M:n alesta, nappikorvikset Ruoveden kirpparilta ja keltaiset tossut Mekasta. Muutama metri keltaista puuvillapitsiä odottelee vielä ompelulaatikossa paitoja, jotka vois tuunata näihin sopiviksi. Puikoilla on myös tulossa lisää samaa väriä: Cookie A:n Lissajous-polvisukat Twist Collectivessa kolahti lujaa ja napsuttelin ohjeen samantien ostoskoriin ja työn alle.
Maissinkeltainen on siitäkin hyvä sävy, että se passaa myös Hertan värimaailmaan. :P Eikä tää keltainen vallankumous muuten sitten ole mikään syksynmerkki, kuuletteko!? Mulla on nyt kesäloma, joten sovitaan että koko elokuu on pelkkää hellettä ja syksyyn on vielä paaaljon aikaa, eikös juu? :)
I started my long-waited summer vacation with a sewing spree: I sewed three (3!) shirts in one day, and I LOVE them all. And for a reason, believe me. I'm sure You'll agree with me as soon as I get some pics taken and posted. ;) I also finished my Luna Moth Shawl, which was the screaming yellow project in the earlier post. Love it too, and as you can see my acessories agree with the choice of colour. And by accessories I don't mean our puppy dog Hertta, although the warm yellow matches also her brownish coat perfectly... :)
Malli: Luna Moth Shawl by Shui Kuen Kozinski.
Lanka: Keinokuituista mysteerilankaa kaksinkertaisena, 85 gr. Itsepäistä se ainakin on, koska vetäytyi heti hieman kasaan pingotuksesta päästyään. Ei voi mitään, ja kaulahuivikäytössä se tuskin haittaakaan.
Puikot: 4,0 mm pitsi-Addit.
Koko: 82 cm x 165 cm.
Ja Flickristä löytyy lisää huivikuvia...
Keltainen, nimenomaan tää lämmin maissin- tai leijonankeltainen, on asettautunut tykysti mun mieleen ja vaatekaappiin. Nahkainen kapea panta löytyi H&M:n alesta, nappikorvikset Ruoveden kirpparilta ja keltaiset tossut Mekasta. Muutama metri keltaista puuvillapitsiä odottelee vielä ompelulaatikossa paitoja, jotka vois tuunata näihin sopiviksi. Puikoilla on myös tulossa lisää samaa väriä: Cookie A:n Lissajous-polvisukat Twist Collectivessa kolahti lujaa ja napsuttelin ohjeen samantien ostoskoriin ja työn alle.
Maissinkeltainen on siitäkin hyvä sävy, että se passaa myös Hertan värimaailmaan. :P Eikä tää keltainen vallankumous muuten sitten ole mikään syksynmerkki, kuuletteko!? Mulla on nyt kesäloma, joten sovitaan että koko elokuu on pelkkää hellettä ja syksyyn on vielä paaaljon aikaa, eikös juu? :)
I started my long-waited summer vacation with a sewing spree: I sewed three (3!) shirts in one day, and I LOVE them all. And for a reason, believe me. I'm sure You'll agree with me as soon as I get some pics taken and posted. ;) I also finished my Luna Moth Shawl, which was the screaming yellow project in the earlier post. Love it too, and as you can see my acessories agree with the choice of colour. And by accessories I don't mean our puppy dog Hertta, although the warm yellow matches also her brownish coat perfectly... :)
21.7.2008
Minne katosi päivät?
No minäpä kerron: ne katos nenäliinaan. Niin ja toki oman aikansa vei myös kuumemittarin teholämmittäminen, erinäisten yskösten tuottaminen ja pienet mutta sitäkin hullunkurisemmat harhaiset unet. Kaks viikkoa mun elämästä siis meni että vilahti kunnon kesäflunssan kourissa. Nyt on sitten paniikki pöksyissä että ehdinkö tehdä rästiin jääneet työt ennen elokuista lomaani vai joudunko kiikkumaan konttoriapinana vielä ansaituilla vapaillakin. Päh.
Olo oli niin surkea että sohvalla makaamiseen ja telkkarin katseluun ei pystynyt yhdistämään minkäänlaista lankaa, koukkua tai puikkoa. Varmaan ihan hyvä, koska edellinen tautituotos osoitti ettei sairaana kannata aloittaa uusia projekteja, kun terveenä tarkasteltuna lopputulos on jotain ihan muuta kuin kuumeinen mieli kuvitteli...
Viikonloppu enteili onneks jo taudin talttumista, ja aloitin uuden projektin. Ja se näyttää jopa näin parantuneen silmissä suht fiksulta. Bakteerien osuus aivotoiminnassa näkyneekin sitten värivalinnassa, hehe. Tosin jostain syystä mä tykkään tuosta keltaisesta, vaikka se kirkuukin melko lujaa. Mikälie värikausi taas tulossa, kun mun asusteisiin on viime aikoina ilmestynyt lämmintä maissinkeltaista enemmänkin. Flickriä selailtuani mä alan kyllä vakuuttua siitä, että samaa väriä tulee vaatekaappiin vielä lisää...
The last two weeks went by in a blur. I caught a nasty flu that just wouldn't give in. I didn't get any knitting or crocheting done because I was engaged in coughing, nose blowing and feeling feverish. Finally this weekend I felt so much better that I started a new knitting project. I blame the sickness for the choice of colour, but actually I kinda like that screaming yellow (am I still sick?) I've noticed that there are a few warm yellow newcomers in my accessories, which indicates that it will be my next colour phase. A quick tour in Flickr convinced me that yellow IS good, so bring it on baby!
Olo oli niin surkea että sohvalla makaamiseen ja telkkarin katseluun ei pystynyt yhdistämään minkäänlaista lankaa, koukkua tai puikkoa. Varmaan ihan hyvä, koska edellinen tautituotos osoitti ettei sairaana kannata aloittaa uusia projekteja, kun terveenä tarkasteltuna lopputulos on jotain ihan muuta kuin kuumeinen mieli kuvitteli...
Viikonloppu enteili onneks jo taudin talttumista, ja aloitin uuden projektin. Ja se näyttää jopa näin parantuneen silmissä suht fiksulta. Bakteerien osuus aivotoiminnassa näkyneekin sitten värivalinnassa, hehe. Tosin jostain syystä mä tykkään tuosta keltaisesta, vaikka se kirkuukin melko lujaa. Mikälie värikausi taas tulossa, kun mun asusteisiin on viime aikoina ilmestynyt lämmintä maissinkeltaista enemmänkin. Flickriä selailtuani mä alan kyllä vakuuttua siitä, että samaa väriä tulee vaatekaappiin vielä lisää...
The last two weeks went by in a blur. I caught a nasty flu that just wouldn't give in. I didn't get any knitting or crocheting done because I was engaged in coughing, nose blowing and feeling feverish. Finally this weekend I felt so much better that I started a new knitting project. I blame the sickness for the choice of colour, but actually I kinda like that screaming yellow (am I still sick?) I've noticed that there are a few warm yellow newcomers in my accessories, which indicates that it will be my next colour phase. A quick tour in Flickr convinced me that yellow IS good, so bring it on baby!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)