Pieni luotolainen

On tainnut tulla ennenkin mainittua, ja useasti, että meikäläisellä on sukujuuret syvällä Hailuodon hiekassa. Perämeren suurin saari valkeine hiekkoineen ja tsiljoonine hyttysineen on veressäni äidinäitini peruina. Nykyisin äitini viettää suurimman osan ajastaan Luovosa, ja sitä kautta se säilyy seuraavallekin sukupolvelle isoäidin saarena. Siispä myös perheen uusimman jäsenen (1 v. 3 kk) piti saada juuristaan kertova villapaita.

Malli: Luotolainen. Ei valmista ohjetta, vaan mallia otettu aikuisten paidasta, josta peruspiirteet siirretty lasten kokoon.
Koko: n. 2-vuotiaan
Lanka: 2-säikeinen hailuotolainen suomenlampaan villalanka kaksinkertaisena.
Puikot: 2,5 & 3,0 mm
Ravelryssä

Kyseessä on siis perinteinen Hailuodon paita, joka meidän perheessä on aina tunnettu nimellä luotolainen. Mulle luotolainen ei ole luotolainen, ellei se ole tehty nimenomaan Hailuodossa laiduntaneiden lampaiden villoista. Tästä langasta saan kiittää äitini serkkua, joka lahjoitti sen omista varastoistaan. Näin ohuesta langasta olisi toki voinut tehdä vaikka huivin, mutta se oli niin pehmoista, että päätin käyttää sen kaksinkertaisena parempaan tarkoitukseen. Siskonpoika on pitänyt paitaa nyt reilut pari viikkoa, eikä korkea kauluskaan näyttäisi turhia vaivaavan. Hyvä niin, koska näillä pakkasilla rehellinen pässinpökkimä villapaita on pienelle tarpeen.

Miehen luotolaista tahkosin silloin joskus ennen blogiaikaa pitkään ja hartaasti. Se ei tuntunut valmistuvan ikinä, ja hautautuikin välillä keskeneräisenä pariksi vuodeksi kaapin perukoille. No hei, kuka käski tehdä miehenkokoisen villapaidan kakkosen puikoilla, puistattaa vieläkin... :) Tämä miniversio sen sijaan valmistui reilussa viikossa. Ja vitsi että sitä oli ihanaa tehdä! Ajatus siitä, että taas yksi perheestämme saa vetää ylleen sukumme saaren paidan oli jotenkin sykähdyttävä ja teki tästä projektista erityisen rakkaan.

Olen edelleen aivan hillittömän iloinen paidan saamasta vastaanotosta. Paras palkinto oli siskoni ilme, kun hän näki, minkälaista lämmikettä olin hänen pojalleen tehnyt. Me likat osataan arvostaa luotolaista, kun ollaan molemmat pienestä pitäen totuttu hakemaan lämpöä ja suojaa hyttysiä vastaan juuri siitä villapaidasta.

Malli: Pikkuveli by Suvi Simola
Koko: 2 v.
Lanka: Novita 7 Veljestä (tummanturkoosia 140 g, vaaleanturkoosia 75 g, vihreää 50 g)
Puikot: 3,0 & 3,25 & 3,5 & 3,75 mm
Ravelryssä

Sisko kiitti ja totesi, että vielä olisi tarvetta neuletakillekin. Konepestävyys olisi tietty plussaa, ja mielellään saisi olla myös vähän kasvunvaraa. Hah, helppoja valintoja: Pikkuveli perinteisestä novitalaisesta. Ja täytyypä sanoa, että pitkästä aikaa oli nautinto neuloa seiskaveikkaa! Se oli jotenkin jämäkämmän ja kimmoisamman oloista kuin muistin. Aika näyttää, kuinka se käytössä nuhjaantuu.

Ohjetta ei voi kehua liikaa. Ihan oikeasti: en muista koska olisin yhtä suurella ilolla neulonut suoraan ohjeesta ilman mitään muutoksia, kyseenalaistamista tai epäilyjä onnistumisesta. Neulomisnirvanaa parhaimmillaan, kiitos Suvi!

Pikkukaveri on utelias ympäristöstään: kaikkea uutta on kosketettava ja kokeiltava, kaappeihin pitää kurkistaa ja tädin vyyhdinpuiden toimivuus todettava omin käsin. Silti poika on ihailtavan rauhallinen, harkitseva ja tottelevainen. Ei siis ehkä ihan samaa maata kuin tätinsä, öhöm. :)

Pikkuinen hymypoika ja hyväntuulentuoja.

Weeruska

Kolme päivää vapaata, ulkona upea talvi, sisällä kynttilät ja kauan odotetut viikonloppuvieraat. Ja kohta pääsee 1,5 kuukauden tauon jälkeen saunaankin, kun ongelmallinen kiuasremontti on vihdoin saatu valmiiksi. Tässä alkaa täydellinen viikonloppu olla hyvin lähellä. :)

Malli: Weeruska by Jatta Saukko (ravlink)
Koko: XL, huovutuksen jälkeen L
Muokkaukset: Kuvioneule aloitettu puoli kukkaa aiemmin kuin alkuperäisessä ohjeessa, ja pääntietä madallettu saman verran. Valmis mekko on huovutettu pesukoneessa.
Lanka: Jämsän Huopatehtaan Retu, 620 g.
Puikot: 3,5 mm & 4,0 mm
Ravelryssä

Jatta tuli kylään sopivasti tarkistamaan, miltä mun sovellukseni Weeruskasta näyttää. :) Ei meinaan mennyt ihan suoraviivaisesti tämän mekkosen tekeminen, kiitos mun typerien valintojeni. Vastoin parempaa tietoani päätin tehdä Weeruskan XL-kokoisena, vaikka ohjeessa korostettiin, että mitoitus on reilu ja helma hyvin pallomainen. Sen kerran kun mä olen realistinen oman kokoni suhteen ja aloitan tekemään riittävän isoa kokoa, niin tietenkin se just sillä kertaa on virhe: helman neulottuani totesin, että mekkoon mahtuis puolisentoista Vilmaa. Tai että jos pukeudun tähän jouluna, niin voin huoletta vetää napaan puolet pöydän antimista eikä sittenkään kiristä mistään. Aasi.

Jatkoin kuitenkin valitsemallani tiellä ja päätin yrittää ratkaista ongelman vasta kokeiltuani valmista mekkoa. No, olihan se tietenkin edelleen iso, joten ei muuta kuin mekko pesukoneeseen ja jännittämään. Iik. Eka rundi ei vielä pienentänyt mekkoa tarpeeksi, joten myllytin mekon vielä toiseen kertaa 40 asteen täyspitkällä pesuohjelmalla ja maksimilinkouksella. Helpotus oli suuri, kun ongin rummusta pehmoisen napakan neuleen enkä epämääräistä kasaa pannulappumateriaalia. Tulihan siitä sittenkin pitovaate!

Huovutuksessa mekko lyheni tunikaksi, ja onhan se vielä aika väljä vyötäröltä, eikä rintamuksen kohdalta istuvuus ole ihan paras. Korjasin tilannetta hieman ompelemalla kaksi riviä ohutta kuminauhalankaa kirjoneuleosuuden alareunaan nurjalle. Eiköhän tuo rypytyskin tuosta asetu käytön myötä vähän sileämmäksi, ja muutenkin tuo huovutettu neulepinta varmaan tekeytyy lopulliseen kuosiinsa ajan kanssa. Ainakaan tänä talvena ei tarvitse palella, kun voi pukeutua villahuopaan! :P

Jatalle kiitos todella hyvästä ohjeesta ja kuvaajana toimimisesta! <3>