Nyt seuraa paljon kuvia ja värejä ja turhaa puhetta, oi onnea! :) Kevät puskee mielessä läpi paksujen hankien, eikä ihme: sen verran värikylläisiä näkymiä on ollut kotona tarjolla viime päivinä. Miehen työhön liittyvät näytteet tuovat silmäniloa työhuoneen pöydällä.
Värisuora on vähän kuin siirtymä talvesta kesään: ensin tammikuun hillittyjä harmaita sävyjä, ja sitten värit alkavat hiljalleen voimistua: hiirenkorvat, juhannuskoivut ja mökkirannan sininen vesi. Seuraavaksi iloiset ja lämpimät värit puhkeavat loistamaan: auringonkukat, ruusut, lemmikit ja unikot, kuumina väreilevät hellepäivät. Oi kesä, tule jo!
Kotona kukkasia on jo puhjennut loistoon, vaikka ikkunasta näkyy pelkkää valkoista. Parolan aseman sifonkikukan ohjetta on ollut aikeissa testata jo pitkään. Kova hinku kokeilla kukkasten tekemistä iski tietysti juurikin sunnuntai-iltana, jolloin sopivien kankaiden ostaminen on mahdollisimman mahdotonta. Eipä siis muuta kuin pemmastamaan omaa kangasvarastoa keinokuituisten kankaiden toivossa. Löytyihän niitä: sifonkia, polyesterisatiinia, organzaa. Eipä siis muuta kuin kangasta paloiksi ja kynttilän liekkiin, kerroksia päällekkäin ja helmiä heteiksi.
Näiden tekeminen on niin koukuttavaa, että mä en ilmeisesti pysty lopettamaan. Maanantaina kipaisin siis hakemaan kaupasta lisää organzaa. Se on ehdottomasti mun suosikkimateriaalini testaamieni kangaslaatujen joukosta; hentoa, herkkää ja läpikuultavaa, mutta silti sopivan jämäkkää ryhdikkääksi kukkaseksi.
Yksi 20 cm x 140 cm pala riitti seitsemään eri kokoiseen violettiin kukkaan ja hintaa koko erälle tuli 0,80 euroa! No, lasihelmet nyt maksoi sitten 1,75 euroa lisää, mutta halpaa kuin savi tää silti on. Ja ah niin kivaa!!! Vielä tekis mieli ainakin vihreitä ja turkooseja kukkia, pitänee poiketa kangaskauppaan huomennakin... :P
Meille tuli kesä siis jo nyt, koska kukkia on tosiaan joka puolella. Näiden kankaisten lisäksi löytyy nimittäin röykköittäin sytykeruusuja. Takan päällä niitä on lasimaljakossa talvenharmaina.
Meille tuli kesä siis jo nyt, koska kukkia on tosiaan joka puolella. Näiden kankaisten lisäksi löytyy nimittäin röykköittäin sytykeruusuja. Takan päällä niitä on lasimaljakossa talvenharmaina.
Pöydällä ne kukkivat kilpaa tulppaanien kanssa aurinkoisen oransseina.
Mieskin vannoo näiden nimeen sekä saunanpesää että takkaa sytytettäessä. Yhdellä ruusulla sytyttää tulipesän ilman tuohta tai paperia, ja näitä voi pitää kätevästi esillä kauniina koristeina. Eikä tarvitse enää rontata kananmunakennoja pahvikeräykseen. Anna on tehnyt selkeät kuvalliset ohjeet sytykeruusujen tekemiseen, joten näiden tekemisestä kiinnostuneiden sopii klikata itsensä sinne.
On meillä sentään eläviäkin kukkia, mutta kaikista iloisimmaksi tulin tänään postissa saapuneesta mustasta kaunottaresta. Tämän satiinikukalla kaunistetun hiuspannan voitin Annikin arpajaisissa. Looooove it!
Herttakin sai hetkeksi kaulaansa väreihinsä sopivan kukkasen ja keimaili kameralle kuin paraskin señorita. Ei passaa laittaa Hertalle kukkaa lenkin ajaksi, ettei kulmakunnan uroot aivan mene sekaisin tästä pikku koketista. ;)
It is still winter and cold and everything, but I feel spring coming already. Maybe it has got something to do with all the flowers surrounding me at home: I tried out making fabric flowers and sort of became addicted to it... Now I have a great big pile of them, and I don't want to stop! Thank goodness they are cheap to make, and they can be worn in various ways and outfits. I'm not seriously going to accessorize Hertta with them, but she looks really cute in her matching flower, doesn't she. A flirtatious little señorita. :)
It is still winter and cold and everything, but I feel spring coming already. Maybe it has got something to do with all the flowers surrounding me at home: I tried out making fabric flowers and sort of became addicted to it... Now I have a great big pile of them, and I don't want to stop! Thank goodness they are cheap to make, and they can be worn in various ways and outfits. I'm not seriously going to accessorize Hertta with them, but she looks really cute in her matching flower, doesn't she. A flirtatious little señorita. :)
Ihania kukkasia postaus täynnä.. Kovasti haluttais kokeilla nuita sifonkikukkia, pitäis vaan tosiaan siellä kangaskaupassa muistaa pistäytyä. Aivan valloittavia nuo oranssit sytykkeetkin, onko ne värjätty vai myydäänkö jossakin kananmunia oransseissa kennoissa.. Tahtoo heti semmosia.
VastaaPoistaIhania kukkia! Ja tähän aikaan vuodesta sitä tosiaan kaipaa jo värejä sen herkän valkoisen ja synkeän mustan sijaan. Pitää varmaan taas itsekin kaivaa ne sifongit ja organtsat esiin ja alkaa taas kukkailemaan. Harmi, etten huomannut aikaisemmin, kun tänään kävi matka taas kangaspuodin ohi, olisi voinut tarttua vähän noita materiaalejakin kevään väreissä mukaan.
VastaaPoistabaula: keltaisia munakennoja on, ja niistä nuo on tehty. Tummenivat oransseiksi kun kastoin ne valkoisten kynttilöiden steariiniin. Vaaleanvihreitä munakennoja on myös, mutta ne mistä mä yritin tehdä kukkia oli huononmallisia ei ollut kunnon "kuppeja" munille, joten ei saanut ruusujen pohjia). Tekemään vaan siis, ja munia popsimaan tai leipomaan niin että on hyvää syy hankkia kennojakin! :)
VastaaPoistaLaura: Näihin tulee todellinen himo! Valoisat kevätvärit vielä houkuttelee tekemään näitä enemmän ja enemmän. Jos mulla olis tyttölapsi, niin varmaankin koristelisin sen huoneen verhot ja kaikki seinät tällaisilla kukkasilla. Jaa muuten, tykkäisköhän mun kummityttö tällaisia, hmm... :)
Mielettömän kauniita kukkasia, molemmat! Pitänee kokeilla tuota Parolan aseman ohjetta, kunhan sopiva kangas löytää tiensä kotiin. Ja kuinka söpö Hertta onkaan kukkansa kanssa. Saara lähettää terkkuja lajitoverilleen :)
VastaaPoistaOih, ihania värejä! Voisi tosiaan se kevät jo pikkuhiljaa tulla, mua ainakin kyllästyttää jo tää valkeus.
VastaaPoistaAnna-Kaisa: Kiitokset! Suloiselle Saaralle takas paljon terkkuja; pitäiskö tosiaan yrittää järkätä neideille leikkitreffit joskus? Tuutte vaikka meille peuhaamaan, niin ei tarvii olla säiden armoilla.
VastaaPoistaNina: Sanos muuta! On kyllä ollut ihanan luminen ja kunnolla kylmä talvi, mutta kohta piisais jo. Kevättä tännekin kiitos! Jos ei muuten niin keinokukkasten avulla.
Neidit vois kyllä tykätä yhteisesti leikkihetkestä. Saaralla on nyt ensimmäinen juoksu meneillään, mutta kunhan siitä selvitään niin kaivetaan kalenterit esiin ja sovitaan päivä. :)
VastaaPoistavoi miten herkullisia nuo siniset sifonkikukat, ja mitä enemmän sen parempi. ja sytykeruusujenkin kanssa olet ollut ahkerana. nuo oranssit, siis vau :D vanhemmilta olen saanut samanlaista palautetta, että sytyttävät takan tehokkaasti. koskaan noita ruusuja ei ole kuulemma tarpeeksi ;)
VastaaPoistaAnna-Kaisa: Juu, järjestetään aikaa sitten kun juoksut on ohi! :)
VastaaPoistaAnna: Ai juu, pitikin lisätä linkki sun loistavaan kuvalliseen sytykeruusuohjeeseen, mutta unohtui. Kiitos kimmokkeesta ruusuihin! Niitä tosiaan ei ole ikinä liikaa, siksipä mä ahkeroin niitä kerralla useamman kymmenen kappaleen satsin. Jos vielä osuis eteen vaaleanpunaisia munakennoja niin avot! :)
Noi värimallit kolahti kyllä heti meikäläiseenkin.
VastaaPoistaVoi simpura. Olisinpa itsekin tajunnut ottaa organzaa. Väännän sifonkikukkia samalla ohjeella keijun vanhojenpäiväpukuun, ja ne on ihan vähän liian pehmeitä, löpsöttää sillai vähän liikaa. :( No saa kelvata tän kerran, näiden kemujen jälkeen sitä pukua käytettäneen orkesterissa ilman kukkia. Ja nyt tiedän sitten seuraavan kerran marssia organzalaarille.
Upean oransseja noi sytykeruusut. Ajattelin ensin, että sulla on ollut oransseja kynttilän pätkiä varastossa. Kaikki kehuu noita niin kovasti, että pitäis testata. Tosin raaskiiko noin hienoja polttaakaan?
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTästä tuli kyllä iloiseksi! Niin ihanan pirteitä värejä ja kauniita kukkia! Kuinka voi sytykevärkitkin olla noin kauniita? Ja Hertta on aivan suloinen kukkasineen!!!
VastaaPoistaKyllä se kevät sieltä pikkuhiljaa alkaa tulla... =)
Oih ja voih, mitä silmänruokaa! Tänään töistä lähtiessä tuntui jo aavistuksen siltä, että olis kevättä ilmassa - nää kuvat vaan vahvisti sitä fiilistä!
VastaaPoistaVau, ihania nuo sifonkikukat! Voitko kertoa, että onko niiden poltteleminen turvallista vai tuntuuko, että leimahtaa liekkiin koko kangaskasa samantien ;) haluisin kokeilla, en vaan ole vielä uskaltanut...
VastaaPoistaKiitos myös ihanan aurinkoisesta, värikylläisestä ja kevättä ennakoivasta postauksesta, se toi väriä tännekin talven harmauteen! Loppuis jo talvi ja tulis kevät!
Outi
Hyvä, että tuli perille! Minä kadehdin täällä jo nuita sinun kukkasia, kun oikein näen, mihin kaikkeen niitä voisi kiinnittää. Ehkä sitä vielä joskus on niin reipas, että onnistuu väkertämään itsekin!
VastaaPoistaKukat on iiiiihaaaania! Mullakin on noiden kokeilu siellä kilometrin mittaisella todo-listalla.
VastaaPoistaJa sytykeruusut - ihan ehdottomat meilläkin. Hakkaavat kaupan sytykepalat 5-0. Ovat taas loppu vaikka niitä talkoillaan ukkokullan kanssa aina kun kennoja on kertynyt tarpeeksi.
Ihanan värikkäitä kukkia näin heti aamusta! Kyllä tota väriä jo kaipaakin kun ensin oli pitkään ankean harmaata ja nyt on maa valkoisena. Tän päivän taidan viettää askarrellen jotain kivaa ja värikästä!
VastaaPoistami oon noihin sytykeruusuihin tökänny vielä semmosen kabekkotikun, niin voi hyvin asetella esim. takkaan sytyttämisen jälkeenkin. =)
VastaaPoistaAivan upeita sifonkiruusuja! Näitä täytyy itsekin päästä tekemään. :)
VastaaPoistaTurhaa puhettako? Voi että oli asiaa, Vilma! Ihan tänne asti tarttui hyvä tuuli ja mieli. Ja esikoinen repeää liitoksistaan, kunhan kerron, että nyt on Hertasta uusi kuva.. on odotellut. Koketin lumovoima puree myös kaksijalkaisiin. :) Ja nuo kukat! Ei kait se auta. Jos on helppoa ja nopeaa, niin täytyyhän se koittaa. Kukkanen tai pari.. Mukavaa kevään odotusta sinne!
VastaaPoistaHertta ♥
VastaaPoistaTuliko kovasti käryä noista sifonkikukkasten poltteluista?
Ooooo... Ihania kauniita kukkasia!
VastaaPoistaVarsinkin panta <3
Ihana kuva koiruudesta, sillä on niin ujon häkeltynyt ilme. Pisti hymyilyttämään ja naurattamaankin.
VastaaPoistaNoista sifonkikukista saisi askarreltua tyttölapsille kivat hepeneet kesäksi... Plus kiitos että laitoin linkin sytykeruusujen sivuille. Olen viihtynyt sivuillasi aina, laiska vaan kommentoimaan... Tämä oli erityisen inspiroiva postaus. Kiitos :-)
Et katsonut Rillit huurussa-ohjelmaa maanantaina? Pennyllä oli vähän samoja harrastuksia... ;)
VastaaPoistaTosi upeita kukkia! Tekisi kovasti mieli kokeilla noita "Parolan aseman" kukkia, mutta ei taida olla sellaista hommaa, jota voi tehdä lasten pyöriessä ympärillä =)
VastaaPoistaMietin myös tota käryämistä, josta joku jo aikaisemmin kysyikin..
Muutama kukka on kyllä ihan pakko kokeilla lähiaikoina!
Kiitos myös organzavinkistä ja sytykeruusulinkistä!
Ihanan keväthenkinen postaus! Nuo sifonkikukat on ihania. Harkitsin itsekin tuollaisten tekemistä, mutta vielä en ole ehtinyt niitä näpertelemään... Upeita ovat!
VastaaPoistaNuo kukat on niin kauniita.
VastaaPoistaIhania kukkasia :) Mie olinki jo ehtinyt unohtaa sytykeruusut. Piti ennen joulua kokeilla niiden tekemistä, mutta unohtui koko juttu. Voiski kokeilla viikonloppuna...
VastaaPoistamorso: Nuo värimallit on munkin mielestä aivan mahtavia! Voisin laittaa ne vaikka seinälle sisustuselementiksi, mut mies tarvii niitä myös kotitoimiston ulkopuolella niin että antaa olla sitten. :)
VastaaPoistaSifonkin on tosiaan melko löperöä kukkamateriaaliksi, mutta kyllä niistä tulee todella nättejä ja hentosia. Organza ainakin toimii ja pysyy ryhdissä. Niin ja kyllä noi sytykeruusut menee surutta tuleen, kun niitä saa aika nopsasti aina lisää tehtyä.
Heidi: Ihanaa jakaa kevätiloa! Kukkasia ja aurinkoa sulle sinne vielä toinenkin iso sylillinen, olepa hyvä! :)
Katri: Valo vain lisääntyy ja aurinkokin pilkistelee, niin että kyllä se kevät vahvasti on tulossa. Muutaman viikon kun vielä jaksaa niin sitten helpottaa talven ote.
O: Parolan aseman ohjeessa kangasta poltellaan sytkällä, mutta mun mielestä paras on ehdottomasti tukeva pöytäkynttilä. Silloin voi molemmin käsin ohjailla kangasta ja pitää etäisyyden liekkiin sopivana.
Kangas ei laiteta suoraan liekkiin, vaan se viedään lähelle liekin reunaa: kuumuus riittää sulattamaan kankaan reunan muutaman sentin etäisyydeltäkin. Liian lähelle vieminen vain aiheuttaa rusehtavat palaneet tai rei'ille sulaneet reunat, joten etenkin vaaleiden kankaiden kanssa pitää olla tarkkana.
Jos keinokuitukangas syttyy, niin sen saa helposti tukahdutetuksi puhaltamlla tai sormilla (jos sormet kestää). Silkki ja muut luonnonkuiduthan leimahtavat eri lailla, mutta keinokuitu lähinnä sulaa eikä ota samalla lailla liekkiä. Eli pääasiat:
1. Kankaan pitää olla keinokuitua, ei luonnonmateriaalia (puuvilla, pellava, villa...)
2. Sulata reunat viemällä kangas lähelle kynttilän liekkiä, ei liekkiin asti: ole varovainen, sillä liika kiire kostautuu. Kokemuksen kautta sopiva etäisyys kullekin kankaalle löytyy. Muista myös, että ilmavirrat ja veto liikuttelevat liekkiä äkkiarvaamatta, niin että ole tarkkana sormiesi kanssa!
3. Paloturvallisuuden vuoksi kannattanee laittaa kynttilä vaikapa uunipellin päälle: jos kangaspala syttyy ja säikähtäessäsi pudotat sen pöydälle, niin pelti estää tulipalon ja vauriot pöytäpinnalle.
Annikki: Se on IHANA! Kiitos myös suklaasta; paketti pelasti mun päiväni täydellisesti! :)
Silmukatti: Sytykeruusut on ihan parhaita! Sarjatyö tosiaan kannattaa niitä tehdessä, ettei mene turhan näpertämiseksi.
Satuh83: Askarteluiloa siis sinnekin! :)
ullapulla: Tikku ruusun vartena on varmaan tosi toimiva, jos ruusuja tarvii tosiaan tuleen lisäillä. Ja varrellisista ruusuistahan saa tosi kivoja asetelmia myös. :)
Käsityöperhonen: Kiitti! Varoituksena on pakko sano, että näiden tekeminen on todella koukuttavaa... ;)
Outi: Hyvä että hyvää mieltä voi jakaa muillekin! :) Esikolle tiedoksi, että lisää Hertan kuvia löytyy Flickristä, lisäsin sinne pari muutakin eilistä otosta... Aurinkoista kevättalvea sinnekin ja kivoja kukkasteluhetkiä! :)
KirsiÄr: Hertta on sulotar. :)Ei noista kukkasista tule yhtään käryä, jos ei tosiaan änge sitä kangasta ihan liekkiin asti. reunat huolitellaan nätisti parin sentin päässä liekistä, enkä mä ainakaan ole havainnut mitään hajuja tai käryjä. Ei tää silti ihan pienten lasten hommaa ole, kun on kuitenkin tuli kyseessä.
VastaaPoistasiina*k: Samaa mieltä! :)
tuijam: Hertta osaa keimailla ja varsinkin käyttää noita isoja silmiään. :) Onpa kiva kuulla, että postaus inspiroi ja ilahdutti. Suosittelen lämpimästi sekä sytykeruusujen että kangaskukkasien tekemistä, helppoa, hauskaa ja edullista puuhaa molemmat.
Terhi: En kyllä ollut ruudun ääressä tuon ohjelman aikaan. Mutta voin kuvitella sen blondin puuhien olevan melkoisia... :D
Jole: Joo en ehkä itekään lähtis ihan pienten muksujen keskellä noita kankaita sulattelemaan, vaikka mitään käryä en tosiaan itse ole saanut aikaan. Kumminkin touhu varmaan kiinnostaa natiaisia sen verran, että keskittymisrauha on kyseenalainen ja naperot varmaan haluais itekin työntää sormensa liekkiin. :)
No voi kettu, just heitin kennoja paperinkeräykseen... :/
VastaaPoistaJa hei, toi sun hiusväri on kyllä ihan mahtavan punainen, mikä mahtaa olla kyseessä?
Nunt: No, munia tarttee moneen asiaan, niin että eiköhän kennojakin taas kerry. Tai ainakin saa hyvän syyn tehdä pannaria tai marenkia. :)
VastaaPoistaHiusväri on Wella Colourtouch, sävy 66/45. En tiedä luovunko tästä ikinä, on niin mun värini että ainakaan paluu blondiksi ei houkuta.
Hih, ihania ja kovin vaarallista. Pelko on että minäkin voin hurahtaa, joten voi olla parempi olla kokeilematta mahdollisimman pitkään ;)
VastaaPoistaElli
Ihanaa, värejä, kukkia!!!
VastaaPoistaKiitos organzavinkistä, mun on kans pitäny kokeilla Parolan kukkasia mutten ole vielä pässyt kangaskauppaan asti ;)
Täällähän on jo selvästi kevät, kun kaikki kukkii niin kauniisti! :-)
VastaaPoistaOi miksi, oi miksi minun päässä ei synny yhtä ihania ja yksinkertaisia ideoita? Kerrassaan kauniita kukkasia.
VastaaPoistaVoihan kukkanen, tosi kivoja. On sulla kyllä ihastuttavan suloinen mannekiini.
VastaaPoistaElli: Jos olet helppo hurahtamaan, niin pysy kaukana näistä kukkajutuista! :) Voi muuten käydä tosi huonosti... ;)
VastaaPoistaJatta: Organzaa, ehdottomasti. Toinen hyvä juttu on ostaa monta sävyä ja väriä organzaa ja sitten yhdistää niistä eri kerroksia ja terälehtiä. Tulee eläväisempi lopputulos.
Mari: Kevättalvi on ihanaa odotuksen aikaa; aurinko lämmittää jo mukavasti mutta silti saa nauttia valkoisesta talvesta. Ja tietää, ettei menee enää kauan, kun leskenlehdet ja krookukset ja puskevat mullasta meitä ilahduttamaan. :)
Kaisa: Sanos kuule muuta. Parolan asema on varsinainen ideatehdas ja inspiraationlähde muillekin. Sinne vain lisäideoita hakemaan!
Amalia: Hertta on jo tottunut mannekiini. Se osaa jo odttaa kameran laukaisimen napsahdusta, siis jos vain malttaa. Sielukkaat ilmeet sillä on ihan luonnostaan, niitä ei voi harjoitella. :)
Voi, nyt kyllä innostui niin että meinasin pissata housuihin. Just tekeillä itelle ja tytöille juhlamekot 70-vuotis bileisiin. Mitenhän paljon olisin sitä organzaa tiistaina ostanut jos olisin nähnyt tämän ennen sitä : ) Haa, nyt ainakin tiedän mitä tulee koristeeksi. Ah kiitos kaunis tästä innostavasta vinkistä.
VastaaPoistaVilma, kiitos paljon kukkien tarkoista ohjeista!
VastaaPoistaOuti
Waaaau mitä kukkaistyttöjä!!! Ihania kuvia jälleen kerran!!!
VastaaPoistaKauniita ruusuja! Nuo organzaiset on aivan upeita! :)
VastaaPoistaUpeita kukkia! Sytykeruusut olisivat myös käteviä, jos vain ensin saisi sen takan:)
VastaaPoistaTaitavat paikkakunnan uroot mennä Hertasta sekaisin ilman kukkaakin (nimim. uroskoiran omistaja)
Kukkasia keskellä talvea! Jeiii!
VastaaPoistaMä olen niin helppo yllytettävä, luin postauksen eilen ja tänään kangaskaupan kautta töistä kotiin - nyt neljä kukkasta valmiina. :)
Rapsutus Hertalle, hää on niin übersöpö...
Christina: No osuipa tämä kukkajuttu sitten hyvään aikaan, jos kerran sulla juuri oli koristeet mietinnässä. :)
VastaaPoistaO: Olepa hyvä!
Satu U: Thanks! Hertta sekä emäntä ovat molemmat hienosteluun taipuvaisia neitejä, niin että kukkaset sopivat meille kuin, hmm, kuin kukat päähän. :P
Annika: Kiitti! Organzaiset ovat ehdottomasti parhaita, kauneimpia ja käytännöllisimpiä. Vielä tarttis tehdä muutamia vihreitä ja turkooseja ennen kuin jätän ruususet rauhaan...
Marjut: Sytykeruusut on tosiaan turhia jos ainoa tuli mitä voi poltella on kynttilässä. :) Hertta keikuttaa peräänsä pojalle kuin pojalle, niin että tosiaan yks kukka ei siinä meiningissä paljon enää tunnu. :D
mamselli h: Hii, mä sain koukutettua jonkun muunkin! :) Terkut myös ihanaiselle Protolle; se on kuin jalosukuinen lämminverinen tän meidän suomenhevosmaatiaisen rinnalla. <3
Voi hitto jos heitin mun tollasen sifonkipalasen pois mitä oon säästelly ties kuin kauan :D Koira on niiiiiiiin suloinen! ei auta tätä kuumetta ollenkaan!!
VastaaPoistaMinen ole ikinä tykännyt tekokukista enkä mistään söpöstä tai romanttisesta. Mutta nämä kukat ovat kyllä kauniita (ja värinkin voi valita ihan itse). Ainakin lahjaksi näitä voisi tehdä, tai koettaa maalata oranssia kangasta mustalla kangasta ja tehdä unikkoja.
VastaaPoistanoita sytykeruusuja täytyy kyllä koklata tehdä joskus..
VastaaPoista