Olennaisen jäljillä

Uskomatonta, täällä on jotain neulottua (!) ja jopa valmista (!!) näytettävää! Tyytyväisyys on luettavissa myös tomerasta asennosta: "Mahtavaa, se on viimeinkin valmis! Mihinkäs sitä sitten ryhtyis?"

malli/pattern: Plain and Simple by Veera Välimäki
koko/size: L
lanka/yarn: King Cole Merino Blend 4 Ply, n. 400 gr.
puikot/needles: 2,0 mm & 2,5 mm.
muokkauksista tarkemmin Ravelryssä/more about the modifications in Ravelry

Ohje on nimensä mukainen; pelkistetty ja yksinkertainen. Joten pitihän siitä tehdä vähän monimutkaisempi, hööö. :P Suoran vartalo-osan sijaan tein muotojeni mukaiset kavennukset ja levennykset, meikäläisen leveä lantio ja isot rinnat kun kaipaavat välilleen vyötärön korostamista sen piilottamisen sijaan. Tein joitain muitakin pieniä modauksia, mutta niistä lisää Ravelryssä.

Lanka loppui tietysti kesken, mutta pelastus tuli Turun suunnasta, niin että poolokaulus sai sittenkin tarpeeksi pituutta. Simppelit metallinapit hankin Näsilinnankadun Nappipuodista. Se on ihana pieni vanhanajan kauppa, jonne menen aina kuin tarvitsen nappeja, nauhaa tai jotain erikoisempaa ompelutarviketta. Kannatan mielelläni tällaisia pieniä erikoisliikkeitä ja suosittelen samaa muillekin; valikoimaa ja palvelualtiutta löytyy ihan erilailla kuin jostain Eurokankaasta.

Ennakkoon epäilin noiden muotoilemattomien hihojen sopivuutta. Yllätyksekseni mua ei yhtään haittaakaan, että hihan alosa ryttääntyy kainaloon ja näyttää ylähihaa lyhemmältä. Se jotenkin antaa juuri oikean ilmeen puserolle ja vie katseen napituslistaan, eli on olennainen osa mallin ydintä. Tulipa taas opituksi, ettei pidä olla aina niin varma etukäteen, mistä pitää ja mistä ei: sitä voi yllättyä myös positiivisesti.

Päivätyöni keskeisimmässä projektissa on jo hetken ollut meneillään vaihe, joka innostaa ja imee mukaansa aina vain syvemmälle. Maali alkaa hahmottua entistä selkeämmin, ja nuoletkin osuvat tauluun aika nättinä kuviona. Aikaa ja päätä työ kuitenkin vie entistä enemmän. Syksyllä yritin silti mahduttaa kaiken entisenkin puuhailun elämääni, vaikka oikeastaan en olisi jaksanut. Se ei tietenkään ollut hyvä idea, vaan tuloksena oli inhottava riittämättömyyden tunne ja surkeaa räpellystä siellä täällä.

Tajusin, että jotta aika ja puhti riittäisi asioiden tekemiseen kunnolla ja siten, että niistä voi nauttia, on jostain tingittävä. Neulominen on jäänyt valitettavaan paitsioon, mutta sen tuoma tekemisen ilo, rentoutuminen ja onnistumisen tunne ovat asioita, joita kaipaan ja tarvitsen. Siksipä nostankin nyt neulomisen prioriteettilistalla ylemmäs ja heivaan sieltä jotain muuta. Siivoan vaikka (entistäkin) vähemmän. :)

Tämä talvi on niin kaunis, että kun välillä havahdun sitä oikein katsomaan, niin henki melkein salpautuu. Puhallan vain hiljaa huurua ulos ja katselen pehmeän huurteista maisemaa. Jos on ihan hiljaa, sulkee silmät ja keskittyy, niin voi kuulla kevään valmistautuvan heräämään hangen alla. Mutta ollaan vielä hetki ihan hiljaa ja annetaan sen rauhassa kerätä voimia. Ihan hiljaa.

It's unbelievable how beautiful winter we are having here in Finland! The frost covered trees are magical, and the snow dampens all excess noise. I'm loving it. It's also damn cold in here, so this pullover really comes in handy in the office. The pattern has all the essential elements and I really like the outcome. Something grey, soft and warm in the middle of all the wintery whiteness is just what I needed.