Tänä kesänä on empiirisen ja subjektiivisen tarkastelun perusteella tullut todistetuksi, että paras ase hellettä vastaan on ohut puuvillamekko. Sitä Oikeaa puhtaanvalkoista mekkoa ei vain löytynyt kaupoista, vaikka aloitin etsimisen jo keväällä. Nii-i, itte pitää kaikki tehdä, kerta. :)
Sopiva malli tuli yllättäen vastaan Seppälän aletangolla persikkaisessa eläinkuosissa: mekon muodot sopivat meikäläisen makuun, mitä nyt pituudessa oli vähän toivomisen varaa. Ostinkin sitten saman tien kaksi muutaman euron mekkoa: yhden purin kaavoiksi ja käytin ylijäävät osat toisen mekon muokkaamiseen itselleni sopivammaksi. Kaavoilla surautin sitten oman valkoisen versioni. Erona ostovaatteeseen on kapeampi ja pidempi helma ja röyhelö sekä enemmän 1950-luvun henkeä mukaileva rintamus olkaimineen.
Eikä ole ollut valittamista lämpötiloissa tämä mekko päällä. Kangas on ohutta ja pehmeää puuvillaa, jonka päätin suosiolla käsitellä ryppyiseksi. Toisin sanoen mekko kierretään märkänä pituussuunnassa patukaksi ja kuivataan pötkönä. Samalla lailla pakattuna se myös vie tosi vähän tilaa matkatavaroissa, ja lisäbonuksena on käytön huolettomuus: eipähän tarvitse käytellä silitysrautaa eikä peitellä istumisen aiheuttamia ryppyjä.
Värinsä puolesta valkoinen mekko sopii moniin asusteisiin ja vaatteisiin, mikä tekee siitä kiitettävän muuntautumiskykyisen: jos on kuuma niin kolttu palvelee sellaisenaan ilman lisiä. Illan viiletessä päälle voi viskata neuletakin ja jalkaan legginsit hyttysiä torjumaan. Sateen sattuessakaan ei tarvitse panikoida: kun on muistanut ommella osat kaksinkertaisesta kankaasta, niin ei tarvitse esitellä sulojaan miss märkämekko -kisassa. ;)
Piiitkästä aikaa ehdin istahtaa hetkeksi myös korupöydän ääreen. Verryttelyn tuloksena syntyi Lempi-sarjan rannekoru makeanvedenhelmillä kolmessa rivissä. Tästä tuli minun oma koruni, ensi-Lempeni, josta en henno luopua. <3 Kauan uinunut koruinnostus kuplii taas pinnan alla, ja toivottavasti ehdin pian toteuttamaan niitä ideoita, joita olen pitkin alkuvuotta hautonut mielessäni.
Ihana valkoinen mekko!!
VastaaPoistaMinä en voi kuvitellakaan mitään valkoisia vaatteita, kun olen niin kova sotkemaan!! :-)
Todella kaunis mekko! Jotain tuollaista olisin ittellekin halunnut, mutta kun ei, niin ei. Ei löytynyt kaavoja, eikä kaupastakaan sopivaa...
VastaaPoistaJa todella kaunis koru! Onko tuo lukkokin omaa tuotantoa? Se on kaunis!
Pami, onhan toi valkoinen melko arka väri, tiedetään. Ei tosiaan parane läiskiä pulleita hyttysiä tuota vasten, köhöm... :D Mutta onneksi puuvilla kestää 60 asteen pesun, niin että toistaiseksi ei ole ollut ongelmia.
VastaaPoistaSannu, kiitos kehuista. Mäkään en onnistunut löytämään sen paremmin mekkoa kuin mieleisiä kaavoja mistään. Tai vaikka kaavat oliskin löytyneet, niin aina kalvoi epäilys, että mites se istuvuus ja onko toi malli oikeasti mulle sopiva. Sitä suurempi oli ilo, kun pääsi testaamaan mallimekkoa ja sai sen vielä niin halvalla, että raaskin leikata yhden kaavoiksi.
Rannekoru on kokonaan omaa tuotantoa (niin no, en mä nyt noita helmiä ole itse viljellyt :D). Lukko on oma mallini, eli vanhasta hopealusikasta sahattu, siis sekä tuo sydänosa että salpa. Näitäkin olis tarkoitus tehdä myyntiin, kunhan vain ehdin korujen pariin.
Voi miten ihana mekko!
VastaaPoistaOlet niin hehkeän näköinen noissa kuvissa, ettei helteestä tietoakaan.:)
VastaaPoistaUpea mekko! Ihailen taitoasi löytää vartalollesi sopivia vaatteita. Monesti on muuten sama tunne, että kaupasta ei löydy sitä mitä haluaisi. Mä vaan en osaa ommella itse kovinkaan paljoa.
VastaaPoistaTosi kaunis mekko! Ja tosi kaunis sinäkin :)
VastaaPoistaJudiuni, voi kiitoksia! <3
VastaaPoistaouti, oi miten hyvältä kuulostaa! :) Kuvat on otettu Mathildedalin ruukkialueella Teijossa, Salon lähettyvillä.tuossa kosken partaalla oli kyllä mukavan vilpoisaa, tai siis auringossa olemiseen verrattuna.
Minna, aika monta hutia on tullut tehtyä niitä sopivia vaatteita etsiessä. Ja varmaan edelleen löytyy kaapista vaatteita, joita mun ei ehkä kannattaisi pitää... :P Mutta pääsääntöisesti alkaa tuntua siltä, että oma tyyli alkaa hahmottua ja että sitä jo osaa valita sopivia vaatteita.
Ja toki ompelutaito auttaa siinä, että ostovaatteetkin voi pienillä muutoksilla muokata itselle sopiviksi. Nyt oli kyllä onni myötä sekä kaupasa että ompelukoneella, kun lopputulos onnistui näin hyvin! :)
Paula, kiitos ja kiitos! :)
Aivan mielettömän kaunis! Ongelmana on tosiaan tuo kaavojen puuttuminen, mutta josko laittaisin vinkin korvan taakse ja lähtisinkin kiertelemään ja katselemaan alevaatteita...
VastaaPoistaAina noita sun kuvia kattellessa tulee hinku värjätä hiukset taas punaiseksi, mutta josko nyt kesän yli yrittäisi vaaleana olla...
En voi muuta kuin ihailla, miten istuvia vaatteita osaat tehdä. Minulla on haaveena oma ompelija, joka tekisi minulle mieleisiä vaatteita. Mekko on tosi kaunis.
VastaaPoistaKoru on ihana! Minulla on valitettavasti niin paksut ranteet, ettei mikään normikoko niihin mahdu (rannemurtuma lisäsi paksuutta entisestään), joten joudun vain ihailemaan näin kuvien välityksellä.
Mikä mekko ja koru! Mä tahdon kanssa tuollaiset. Miksi ihmeessä pitää olla tenttikirjat, gradu, kesätyöt, marjametsät ja helle kiusana? Muuten voisi vaan opetella neulomaan ja etenkin ompelemaan kaikki päivät.
VastaaPoistaIhanan vilpoisan näköinen mekko! Sopii sulle mainiosti.
VastaaPoistaValkoinen on juu arka väri, mutta onpa alkanut meikäläistäkin houkutella... Vielä ehtisi surauttaa sellaisen - jos keksisi, miten piiskaisi itsensä vuorittamaankin mekon. (Ai minäkö laiska & helppoushakuinen ompelija?)
On ihana, livenä vielä parempi <3 Oli vaan muuten hauska reissu!
VastaaPoistakaunis mekko tuli, hieno ja iski itsellekin ompelu into kun jäänyt turhan vähille tänä vuonna :( ja aivan ihana koru, tuon taidon kun oppis vielä :D terkuin tallu
VastaaPoistaUpea mekko! Josko sitä itsekin uskaltaisi?
VastaaPoistaJa korukaan ei ole ollenkaan hassumpi, ihan minun oloinen...
Nanna, kiitos! Ja tosiaan, kansii pitää silmät auki alennusmyynneissä mahdolliset kaavojen suhteen: ei väliä vaikkei väri tai kangas miellytä, jos malli on oikea.
VastaaPoistaMä en tästä punaisesta kyllä luovu. Aina välillä nään unta, että oon blondi taas, ja oon unessa kamalan pettynyt. :D
Marjut, oma ompelija olis kyllä aarre. Mutta ensin kyllä palkkaisin oman kokin, niin että saisin terveellistä ruokaa joka päivä. Sitten vasta ompelija, talonmies, suutari... :P
Anna-Kaisa, sanos kuule muuta! Mäkin täällä konttorissa istun ja puurran, vaikka olis paljon kivempaakin tekemistä. Ne marjat nyt esimerkiks, mutta etenkin neulominen ja ompelu. Huoh. Onneks on vielä pieni pätkä lomaa reilun viikon päästä, niin että ehkä silloin taas vähän ehtii näitäkin juttuja.
mamselli h, vuoritus on joskus tuskaa, tiedetään. Vaan valkoisessa mekossa se on aika lailla pakko, ellei halua vilkutella nimettömiään suuremmalle yleisölle. :)
Jatta, kiitti! Reissu oli tosiaan hauska, haisevine koirakarkulaisineen kaikkineen. :D
tallu, kiitos kiitos! Koruhommat kyllä vievät mukanaan, jos sille tielle lähtee, niin että varo vain! ;)
ikki, mä aina sanon, että kokeilemalla oppii parhaiten. Ei kannata pelätä epäonnistumista, vaan antaa mennä vain. Sillä lailla sitä osaaminen karttuu ja kynnys tehdä madaltuu. Puskii vain! :)
Kylläpä näytät upealta tossa mekossa!
VastaaPoista