-->

8.6.2006

Höh

Arvatkaa hei mitä: mä oon taas ollu niiiiiin tyhmä. (Ai, ihan tosi, onpas yllättävää… :D) Aloin eilen katteleen noita Samoksia tarkemmalla silmällä, ja totesin, ettei mulla ookaan neuletakkiin tarvittavaa beigeä kuin 500 grammaa. Voi myrkky! L-kokoon tarttis olla 550 g, ja kaiken varalta kantsis varmaan olla ainakin yks kerä ylimääräistä. Nyt sit muistelen kaiholla ja katumuksella niitä monia kertoja kevään aikana, kun oon Samoksen poistoväritarjouskorien edessä todennu, että vaikka on halpaa, niin ei mun kannata ostaa enempää tota beigeä, kun mulla on sitä jo kilo. Aaaaarghhhhh!!! Siis mullahan on sitä kymmenen 50 gramman kerää, ei kiloa!! Ja koko ajan mä siis olen tiennyt, että Samos-kerässä on 50g ja että mulla on niitä kymmenen. Jotenkin nää tiedot ei vaan oo yhdistyneet mun aivoissa oikein. Nyt sopii kysyä, että kuinka mä koskaan oon saanu peruskoulun päästötodistusta saati valmistunu nykyiseen ammattiini, jonka ydinosaamista on nimenomaan tiedonhallinta. Pah.

Huomenna on onneks työreissu Hesaan, joten ehkä siellä käy tuuri ja löydän jostain kaks kerää tuota poistoväribeigeä. Novitan tehtaanmyymälä siis kutsuu jälleen… Sen lisäks käyn Askarellissa ja Sinellissä hamstraamassa parit kahvat laukkuihin. Vaikka en mä niitä oikeesti tarvii, kun pahin laukkukuume on jo hellittäny. No, tuleepahan taas täytettä komeron pohjalle. :)

Ettei olis ihan tylsä kuvaton postaus, niin laitanpa tähän kuvan tekemästäni mohairhuivista ja rintakorusta. Näin tästä saadaan siis tylsä postaus kuvan kera. :) En oo mikään aktiivihelmeilijä tai Tarjan kaltainen korutaituri, mun korujen tekeminen on lähinnä tarvepohjaista. Sama juttu tässäkin; turkoosi huivi tarvitsi jonkin sopivan rintakorun, jolla sen voi kiinnittää olalle tms., enkä löytäny kaupasta mieleistäni. Siispä kehittelin tuollaisen kukan, ja se toimii ihan kivasti, vaikkei ehkä oo ihan puhdasoppisella tekniikalla toteutettu. :)


Huivin lanka on jotain nimetöntä vyyhtimohairia Menita Outletista. Milloinkahan mä opin, ettei mun kannata ostaa mohairlankaa, kun en tykkää niistä hemmetin karvoista joita sit on joka paikassa? Ton huivin käyttöä nimittäin rajoittaa se, että käytön jälkeen alla olevan puseron de-karvaamiseen kuluu puolet tarraharjasta, hmph.

Oon maanantaihin asti netittömässä paikassa, joten suuria postauksia ei oo viikonlopun aikana odotettavissa. Paitsi jos mä saan uuden työkännykkäni toimimaan nätisti yhdessä läppärin kanssa; sit kyllä netti pelittää vaikka suonsilmässä. :D

9 kommenttia:

  1. Hih, minäkin kävin hamstraamassa Samosta Larusta, ja laskin hienosti että 500 g riittää neulepuseroon ja kaskas, mullahan oli sitä 5 kerää eli 250 g. Ja uus keikka piti tehdä, ja johan niitä lankoja taas kotiutui säkkikaupalla. Mukavaa ostosreissua!

    VastaaPoista
  2. Oi miten kaunis huivi ja koru. -Tuula

    VastaaPoista
  3. nätti on tuo koru ja käy hyvin huivin kanssa! minä en osaa tehdä yhtään koruja mutta joskus olisi kiva kokeilla

    VastaaPoista
  4. Susanna L-A: Heh, kiva tietää, etten oo ainoo. :) Ja eiköhän Larusta tartu mukaan vähän kaikenlaista, toivottavasti ois hyviä tarjouksia.

    Tuula: Kiitos paljon, oon itekin noihin kovasti tyytyväinen, paitsi niihin mohairin karvoihin... :)

    Joko: Ei mullakaan mitään sen kummempaa osaamista oo korujen suhteen, kunhan vähän pyörittelen ja pujottelen helmiä metallilankaan. ;) Tästä kirjasta katselin vähän tekniikkavinkkejä ja ideoita tuota kukkakorua varten. Sen avulla pääsi ainakin kivasti alkuun, suosittelen! :)

    VastaaPoista
  5. Hieno tuo kukka, ja ihana väri huivissa! Minä tarvisin kanssa jonkun kiinnityssysteemin yhteen huiviin ja tuohan olisi kaunis. Onko sulla siinä tavallinen koruneula alla?

    VastaaPoista
  6. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Tinna: Mä tunnen itteni ihan pöllöksi aina käytettyäni mohairhuiveja; kurkussa pyörii karvapallo jota tekis mieli kakoa ulos. Olo on tosiaan ku huuhkajalla joka on hotkinu yhden turhan pitkäkarvaisen mäyrän. ;)

    Tarja: Kaipa se ihan tavallinen koruneula on, siis sellainen pitkulainen, jossa on puolen sentin levyinen lattana se yläpuoli. Sen päälle tein kyllä pyöreän "reikälevyn", johon pujottelin noi terälehtien metallilangat ym. härpäkät. Kun ei sillä hetkellä ollu oikeita tarvikkeita, niin leikkasin sopivan kokoisen palan säilykepurkin kannesta ja rei'itin siihen sopivat pujottelureiät. :D Noita pyöreäpohjaisia ja rei'illä varustettuja koruneulapohjia kai myydäänkin jossain, mutta siihen hätään en ehtiny kaupoille, joten piti kehittää oma patenttiratkaisu. :)

    VastaaPoista
  9. Ihanan värinen huivi ja tosi kaunis kukkanen! Sinun käsissäsi kyllä syntyy kaikkea kaunista:) Oon haikaillut semmosten rintaneulapohjien perään, mutta en ole löytänyt. Tosin näkyyhän se käyvän noinkin. Kun sen osaa... :)

    VastaaPoista