Tehdäkö vai eikö tehdä?

Kevään mittaan tuli hamstrattua kilon verran beigeä Samosta varastoon, kun kerran halvalla sai (1,00–1,50 e/kerä). ;) Tähän asti mulla ei oo ollu kovin selvää käsitystä, mitä niistä tekisin. Mielessä on käynyt pitkähihainen hihatin OSW:n tyyliin ja kolmiohuivi Pirkan ohjeella, mutta toisaalta kun lankaa kerrankin on reilusti, niin ei viitti sirpaloittaa sitä moneen pieneen projektiin. Pari päivää sitten Samokset alkoivat puhua mulle; ne kertoivat, että haluavat neuletakiksi ja mielellään mahdollisimman pian. :)

Selvä, teen Samoksista siis neuletakin. Seuraava ongelma onkin sitten mallin päättäminen ja mahdollisen ohjeen etsiminen. Ku ei tää vielä tiiä, mitä tää tahtoo. Eikä ne Samokset itekään osannu kertoo sen tarkempia speksejä tulevasta olomuodostaan. Starsky on kiva, mut ei kuiteskaan ihan Se Oikea. Mariah ois vähän lähempänä mielessä kangastelevaa kuvaa, mut sit kuiteski Tikrun lehtineuletakissa on vielä enemmän sitä jotain. Ja Derean turkoosi neule on melkein täysosuma. Ja Laura meni vielä esittelemään uutta Sandraa, ja se viimeisen kuvan neuletakki sykäytti aikas paljon. Poikkesin siis kotimatkalla töistä hakemassa oman Sandrani, ihan vain tämän vuoksi:

Mua kyllä vähän epäilyttää, sopiiko toi mun vartalolle. On meinaan tota rintavarustusta jonkin verran enemmän ku kuvan mallilla, eikä kaikki neuletakit senkään takia passaa mulle. Eli pitäiskö mun jättää toi kyseinen neuletakki vain haaveisiin siinä pelossa, ettei toi malli sovikaan mulle vai tehdä se ja pahimmassa tapauksessa purkaa sitten koko höskä? Voi apua, mun pitää varmaan ite alkaa säätään mallia, tiheyksiä ja silmukkamääriä. Eihän ne sinänsä niin vaikeita juttuja oo, mutta mulla on jotenkin paha karma niissä. Mitähän ilkeetä ja peruuttamattoman pahaa mä oon joskus lapsena tehny silmukoille ja neuletiheyksille, kun ne edelleen tuntuu kostavan mulle sitä? Ja kostohan on aina seitsenkertainen… :D Mä alan nyt siis hauduttelemaan ajatusta Samos-neuletakista, toivottavasti malli joskus putkahtaa pään sisältä paperille asti, ettei tääkin vaan jää roikkumaan jonnekin to-do-listan hännille.

Ai niin, Sisäinen villapaita saavutti eilen yhden kuukauden kunnioitettavan iän! :D Mä oon vallan otettu ja ihmeissäni, kuinka moni blogissani on tähän mennessä vieraillut, ja laskurista päätellen moni on tullut toistekin käymään. :P Täysin vihreänä bloggaajana oon tosi iloinen ja mielissäni, että mut ja mun blogipahaseni on näin lämpimästi otettu vastaan Blogistanian valtakunnan neuleheimoon. :D Iso kiitos teille kaikille!!! :) Se siitä juhlapuheesta, nyt takas arkiseen taaperrukseen. ;)