Hei älä koskaan ikinä...

...värjää, jätä langat sellaisiksi kuin ne o-oon. Tässä päivän toisessa postauksessa on luvassa taas yksi tarina sarjassamme paska proggis mutta tulipahan tehtyä. Lukekaa ja ottakaa opiksenne, eli älkää tehkö niin kuin minä tein. :)

Kaikki alkoi siitä kun ystäväni, joka ei kiireiltäään ollut ehtiny neulomaan kaapissaan pari vuotta marinoituneista Palma-keristä mitään, päätti lähettää ne mulle. "Teet niistä vaikka jonku kivan vauvaneuleen sille sun kummitytön pikkusiskolle" sanoi hän viattomasti aavistamatta lainkaan, minkälaiseen paikkaan poloiset langat päätyivät. Täällä nimittäin hierottiin jo käsiä yhteen ja päätettiin kerrankin kokeilla Palman värjäämistä: näistä keristä ei tulisikaan mitään pastellinsinisiä vauvanvaatteita, vaan kunnianhimoisena suunnitelmana oli värjätä langat sysimustiksi ja virkata niistä yhdessä jonkun tukilangan kanssa kolmiohuivi lankojen alkuperäiselle omistajalle. Ihan vaan kaikessa hiljaisuudessa ja yllärinä huivi valmiiks ja postiin. Palmahan on 100 prosenttista polyamidia, joka on kuulemma niitä ainoita tekokuituja, jotka ottavat väriä kuten luonnonkuidut ja jota voi värjätä kotikonstein. Tässä on lähtötilanne; painakaa mieleenne, kuinka kaunis tuo alkuperäinen väri on. :) (Keriä oli yhteensä kolme, mutta kuvanottovaiheessa yksi niistä oli jo vyyhdin muodossa.)

Tuumasta toimeen. Ostin kaksi nappia Dylonin mustaa kuumaväriä, niin että väriaine varmasti riittäisi 150 grammalle lankaa. Sitten langat keriltä vyyhdeille isukin tekemällä vyyhdinpuulla; siinä muuten vasta näpppärä laite, ei tartte ku kampea veivata niin vyyhti syntyy hetkessä.

Muutama minuutti ja jokusen kymmentä kammen pyöräytystä myöhemmin keristä oli sukeentunut kolme siistiä lankavyyhtiä. Siinä ne raukat odottelevat synkkää kylpyään, oijjoi.

Ja sitten seuraa varoituksen sana: jos sulla on taipumus jättää tarpeelliset alkuvalmistelut tekemättä ("mihin tässä ny muka suojahanskoja tarvii") ja hömeltää muutenkin ("ohoh, kuinkas se nyt noin läikky matolle") tai olet yleisesti ottaen riskialtis Murphyn lain ikuinen esimerkki (= minä), niin ÄLÄ HELVETISSÄ YRITÄKÄÄN VÄRJÄTÄ MITÄÄN MUSTILLA KUUMAVÄREILLÄ!!! Äläkä ainakaan tee sitä valkoiseksi laatoitetussa kylpyhuoneessa. Mä-vaan-äkkiä-vähän-kokeilen -periaate ei tosiaan toimi tässä. Mustaa värilientä nimittäin on helkkarin ikävä alkaa poistaan lattialta, lauvuaarista, saumoista, laatoilta ja ylipäätään mistään, jos ei oo tosi nopee. Ei siitä sen enempää, todettakoon vain, että oli viimonen kerta ku meikäläinen pelleili noiden värien kanssa. Tää tapahtui eilen ja vieläkin on kädet ku haudankaivajalla tai Kekkilän mainoksesta; mustaa väriä on joka ihopoimussa ja kynsien alla, ei lähde sitten millään. Kylppäri on onneks jo entisellään. :)

20 minuutin läträämisen seurauksena odotin näkeväni kolme yönmustaa lankavyyhtiä. Hekumoin ajatuksella vielä alkaessani huuhdella lankaa; pehmeää Palmaa sysimustana, ei enää kiljuvan kirkkaita karkkivärejä tai pehmeitä pastellisävyjä... Ja paskat. Väri karkasi lavuaarin reikään kuin kloriten jäljiltä, ja lopulta käsissäni vanui kolme häpeissään olevaa vyyhtiä suttuisen harmaata lankaa.

Siis ei kaunista ukkospilven harmaata tai teräksen synkkyyttä, vaan eri asteisia harmaan sävyjä KELLERTÄVILLÄ LÄIKILLÄ. Jep. Siellä täällä on selkeitä kuran värisiä kohtia, jotka tekee langasta vähemmän viehättävää. Kuva kertoo kaiken; vyyhdit muistuttaa enemmänkin viis vuotta ala-asteen käytäviä luutunneita moppeja tai äärettömän kokoista pölykasaa. Että mitä hittoa, niinpä. Vyyhtien haltijalankoina toimineet Kotiväen pätkät sitten onkin ihan läpeensä mustia, että se siitä luulosta, että polyamidi ja luonnonkuidut värjäytyy samalla lailla. Pah. Anteeksi Merita, mä tapoin sun ihanat langat!!! Poikkesin äsken Vapaa valinnassa hakemassa mustaa pesukoneväriä ja yritän tekohengittää vyyhdit eloon sen avulla. Vaikka Palmaa ei saiskaan pestä koneessa, niin mun mielestä tässä ei oo enää mitään menetettävää, joten heitin vyyhdit äsken koneeseen pyörimään. Katsokaa nyt noita raukkoja, nehän kärsii!

Ja just sopivasti tähän väliin eilen sain Kool-Aidit, jotka kaveri toi työreissultaan Jenkkilästä. Kuinka mä nyt uskallan näillä alkaa läträämään, kun eilinen värjäysyritys meni ihan vihkoon?! Vaikka toisaalta, oon mä ennenkin lankaa värjänny, ja ne kerrat on kyllä ollu menestyksekkäitä. Eli uutta vaan putkeen, yrittänyttä ei laiteta ja niin edelleen. Mutta just nyt ei vaan huvita, joten koolailut saa vielä odottaa. Etenkin, kun noi pussien värit ei välttämättä kovin hyvin soinnu yhteen.

Tässä on muuten taas klassinen tapaus siitä, kun laittaa miehen asialle: sanoin kaverilleni ennen reissua about 100 kertaa (ja sen aikana useasti meilitse ja mesessä) , että tuo niin paljon Kool-Aidia ku vaan jaksat kantaa ja aina vähintään kaks pussia per maku. Ja mitä tämä mies sanoo palatessaan kotomaahan: "Ei tästä ollu mitään vaivaa, eihän ne painanutkaan mitään, että ois voinu kyllä tuoda enemmänkin. Ja oli halpoja, ne makso 29 c kpl, mutta ku osti kymmenen pussia, niin hinta oli vain 10 c kpl. Toin näitä siis kymmenen." Siis anteeksi mitä?! Jokin vakava kommunikaatiokatkos tässä nyt on; mies tuo 10 pussia, kun mä pyydän tuomaan rajattomat määrät, ja sit se vielä toteaa, että oishan noita voinu tuoda vaikka kuinka paljon enemmän, kun ovat halpoja ja kevyitä. Voi tule ja puserra...

Ja kuinka ollakaan, kaksi näistä pusseista on Invisible, eli veden värisiä. Kaveri totes itekin, että "hmm, näillä ei taideta paljon värjäillä". No eipä niin. :) Ei vaineskaan, ihanaa saada nämäkin jauheet, iso kiitos niistä hänelle! :D Ja miehen kans muuten maistettiin tota Invisible Grapea: ihan kamalaa! Se haisi jotenkin omituiselta ja mun mielestä se maistukin ihan myrkylle, eikä me kumpikaan saatu sitä alas yhtä hörppyä enempää, uhhuh. ;)