Mutta kirkkaimmin loistaa onnen tähteni tuikkiessaan...

Sisäisen villapaidan Suuri Tangoarvonta on suoritettu, kiitos kaikille osallistuneille! Tulipa järjestettyä varsinaiset tangolaulajien kokoontumisajot, ruuhkaa oli sekä lattialla että lavalla. :) Koska osallistujia oli yli 80, niin raadin arvovaltaisena (ja ainoana) jäsenenä päätin arpoa voittajan eli tangokuningattaren lisäksi kaksi perintöprinsessaa, joille lähtee pienet lohdutuspalkinnot. Loput rannalle ruikuttamaan jääneet voivat sitten sydänsuruissaan laulaa tangoa entistäkin teatraalisemmin ja tunteella, kun kohtalo näin julmast' heitä kolhi. ;) Ja sitten asiaan:

Valvovan Silmän läheinen ystävä Käsi poimi arvontahatun virkaa toimittavasta ruskeasta laukuntekeleestä ensimmäisenä lapun, jossa esittäytyy tämän kesän tanssilavojen vetonaula ORVOKKI PARTANEN! (Tunnetaan myös nimellä Kvilla :D) Raikuvat aplodit vastakruunatulle tangokuningattarelle! Enteilevästi Kvillalla on kuvassaan kruunu jo valmiiksi päässä... ;) Seuraavaksi Käsi tarttui JOHANNA OVASKAN (a.k.a. Lape) ja NIINA IKOLAN (alias Vanilla) lappuihin. He ovat siis Orvokki Partasen tangoprinsessat, onnea!

Kvilla, Lape ja Vanilla; laittakaapa yhteystietoja kommenttina. Tangokuningatar voi odotella postia ensi viikon puolella, tangoprinsessoille lähtee myös jotain pientä Kustin kuljetettavaksi.

Ja perinteiseen Tangomarkkinoiden tapaan voittajat laulavat yhdessä muiden finalistien kanssa tangon "La Cumparsita". :D Antaa mennä maestro!!! "Hiljaa yössä, näin sävel kaikaa, tähtein vyössä, on tummaa taikaa..."

Sitten asiaa helmikahvoista: ne on kolvia vaille valmiit! Luitte oikein, kolvia vaille valmiit. Ostin nimittäin eilen Sinooperista metallirenkaat, jotka hilpasin yhdestä kohtaa poikki. Rinkulat anto periks just sopivasti, että niihin pystyi vaivatta pujottelemaan helmiä. Nyt vaan pitäis saada renkaat taas yhtenäisiksi, että ne pysyis kunnolla kasassa ja toimisi tukevina kahvoina. Mies vähän ihmetteli eilen, kun mä pyysin siltä jotain työkalua, jolla sais metallia osiin ja hetken kuluttua pistin Dremelin laulamaan kipinät lentäen ja aurinkolasit silmäsuojina. Ei siinä vielä mitään, mutta kun mä pari tuntia sen jälkeen kysyin, oisko meillä mitään millä mä saisin ne äsken katkotut kohdat liitettyä takas kiinni toisiinsa. Siinä vaiheessa mies pyöritteli silmiään ja manas taivaita, että mikä järki on ensin pähkäillä, miten saa jotain rikki ja heti perään vaivata päätään että millä ihmeellä sen saa takas kasaan. Mun mielestä se taas oli ihan loogista. :)

Kahvat aattelin kiinnittää samalla tavalla kuin oisin tehny bambukahvojenkin kohdalla, eli siis virkatuilla palasilla viidestä kohtaa kiinni laukun kylkeen. Nyt siis puuttuu enää kolvi ja muutama ommel, niin mun helmikahvalaukku on valmis. Surruuttelin nimittäin eilisiltana kolvin puutteessa vuorinkin valmiiks. Jostain ihmeen syystä olin omituisen järkevä ja tunnollinen, ja tein vuoriin kokonaista kolme taskua joista yks on jopa vetoketjullinen, oi kun olin ahkera! Mut mistä tää ahkera tyttö löytäis sen hiivatan kolvin tähän hätään, hmm...