Helmikahvalaukku

Malli: Omasta päästä.
Lanka: Putkis, n. 400 g.
Virkkuukoukku: 7.
Kahvat: Oman tuotekehittelyn tulosta; Ø 18 cm metallirenkaat Sinooperista, helmet Tiimarista ja omista varastoista.
Vuorikangas ja vetoketju: Eurokangas.

Soon ny valmis! :) Enkä lopulta tarvinnukkaan kolvia, tai siis ratkaisin rinkuloiden yhdistämisen toisin: Ostin Harrasteesta jotain erikoisteippiä, jolla liitin metallirenkaat takas toisiinsa melko pitkältä matkalta. Teippipaketin kyljessä lukee Extra Power Perfect ja siinä on monta kuvaa, jotka antaa ymmärtää että tää tuote on HC-käyttöön. Eli siis just tähän tarkoitukseen. :D Toivotaan, että paketin lupaukset pitää paikkansa ja kahvat pysyy yhes koos. Tukevilta ne kyllä vaikuttaa, niin että en oo kovin huolestunu. Oikeestaan Extra Power Perfect -teipin pitäis kyllä kestää kolmas maailmansota ja ydinlaskeumat, joten kahvat kulkeutunee perheessämme sukupolvelta toiselle, ja legenda esiäidin suuuuunnattomista ponnistuksista helmikahvoja tehdessään senku kasvaa ja paisuu vuosien saatossa. :D Katsokaa siis tarkkaan, olette todistamassa tulevaisuuden antiikki- ja arvoesineen esittelyä. Tästä voi sitten ylpeänä kertoa lastenlapsille. ;)

Innostuin niin noiden kahvojen onnistumisesta, että tuunasin laukkua vielä lisää: ompelin tukevan kankaan virkattuun osuuteen kiinni laukun sisäpuolelle ja laitoin pohjalle pahvia, niin että veska on nyt oikein tätimäisen tukeva. Päätin laittaa laukkuun vielä vetoketjunkin, ettei tavarat lentele ympäriinsä, jos kassi tippuu tai kaatuu. (Molemmat erittäin mahdollisia ja jopa melko todennäköisiä tapahtumia meikäläisen ollessa kyseessä. Luultavasti tapahtuu ruuhkabussissa, kaupan kassajonossa tai keskellä suojatietä.) Virkkasin pylväillä, kiinteillä silmukoilla ja piilosilmukoilla lärpäkkeet, joihin ompelin vetoketjun kiinni. Lärpäkkeet kiinnitin vuorin ja virkatun päällysosan väliin.

Tästä kuvasta näkyy hiukka paremmin laukun koko ja mittasuhteet. Pohjan koko on n. 12 cm x 32 cm, korkeus 20 cm, kahvojen halkaisija on 18 cm. Oon kovasti paljon tyytyväinen veskaani, voipi olla että pitää lähteä ulkoiluttamaan sitä esim. terassille, tai sit mä vien sen tapaamaan melkein-sukulaistaan eli Jatan suklaahippus-väskyä. :P Helmikahvalaukusta tuli nimittäin puolittain samis sen kanssa, tosin vastaväreissä. Kokokin on lähes tismalleen sama, kahvat sentään on erilaiset ja helmet on sijoitettu toisin. ;) Mut onhan se kiva, ettei helmikahvalaukun tarvi tuntee itteensä yksinäiseksi ja erilaiseksi tässä karussa maailmassa, kun saman henkinen kaveri löytyy läheltä. :)

Mutta kirkkaimmin loistaa onnen tähteni tuikkiessaan...

Sisäisen villapaidan Suuri Tangoarvonta on suoritettu, kiitos kaikille osallistuneille! Tulipa järjestettyä varsinaiset tangolaulajien kokoontumisajot, ruuhkaa oli sekä lattialla että lavalla. :) Koska osallistujia oli yli 80, niin raadin arvovaltaisena (ja ainoana) jäsenenä päätin arpoa voittajan eli tangokuningattaren lisäksi kaksi perintöprinsessaa, joille lähtee pienet lohdutuspalkinnot. Loput rannalle ruikuttamaan jääneet voivat sitten sydänsuruissaan laulaa tangoa entistäkin teatraalisemmin ja tunteella, kun kohtalo näin julmast' heitä kolhi. ;) Ja sitten asiaan:

Valvovan Silmän läheinen ystävä Käsi poimi arvontahatun virkaa toimittavasta ruskeasta laukuntekeleestä ensimmäisenä lapun, jossa esittäytyy tämän kesän tanssilavojen vetonaula ORVOKKI PARTANEN! (Tunnetaan myös nimellä Kvilla :D) Raikuvat aplodit vastakruunatulle tangokuningattarelle! Enteilevästi Kvillalla on kuvassaan kruunu jo valmiiksi päässä... ;) Seuraavaksi Käsi tarttui JOHANNA OVASKAN (a.k.a. Lape) ja NIINA IKOLAN (alias Vanilla) lappuihin. He ovat siis Orvokki Partasen tangoprinsessat, onnea!

Kvilla, Lape ja Vanilla; laittakaapa yhteystietoja kommenttina. Tangokuningatar voi odotella postia ensi viikon puolella, tangoprinsessoille lähtee myös jotain pientä Kustin kuljetettavaksi.

Ja perinteiseen Tangomarkkinoiden tapaan voittajat laulavat yhdessä muiden finalistien kanssa tangon "La Cumparsita". :D Antaa mennä maestro!!! "Hiljaa yössä, näin sävel kaikaa, tähtein vyössä, on tummaa taikaa..."

Sitten asiaa helmikahvoista: ne on kolvia vaille valmiit! Luitte oikein, kolvia vaille valmiit. Ostin nimittäin eilen Sinooperista metallirenkaat, jotka hilpasin yhdestä kohtaa poikki. Rinkulat anto periks just sopivasti, että niihin pystyi vaivatta pujottelemaan helmiä. Nyt vaan pitäis saada renkaat taas yhtenäisiksi, että ne pysyis kunnolla kasassa ja toimisi tukevina kahvoina. Mies vähän ihmetteli eilen, kun mä pyysin siltä jotain työkalua, jolla sais metallia osiin ja hetken kuluttua pistin Dremelin laulamaan kipinät lentäen ja aurinkolasit silmäsuojina. Ei siinä vielä mitään, mutta kun mä pari tuntia sen jälkeen kysyin, oisko meillä mitään millä mä saisin ne äsken katkotut kohdat liitettyä takas kiinni toisiinsa. Siinä vaiheessa mies pyöritteli silmiään ja manas taivaita, että mikä järki on ensin pähkäillä, miten saa jotain rikki ja heti perään vaivata päätään että millä ihmeellä sen saa takas kasaan. Mun mielestä se taas oli ihan loogista. :)

Kahvat aattelin kiinnittää samalla tavalla kuin oisin tehny bambukahvojenkin kohdalla, eli siis virkatuilla palasilla viidestä kohtaa kiinni laukun kylkeen. Nyt siis puuttuu enää kolvi ja muutama ommel, niin mun helmikahvalaukku on valmis. Surruuttelin nimittäin eilisiltana kolvin puutteessa vuorinkin valmiiks. Jostain ihmeen syystä olin omituisen järkevä ja tunnollinen, ja tein vuoriin kokonaista kolme taskua joista yks on jopa vetoketjullinen, oi kun olin ahkera! Mut mistä tää ahkera tyttö löytäis sen hiivatan kolvin tähän hätään, hmm...

Seis! Stopp! Halt! Arrêt! остановка!

...eli arvontaan osallistumisaika on nyt päättynyt! Peijooni miten upeita tangonimiä, heti lähtisin lavalle tantsuamaan, jos näkisin jonkun noista keikkajulisteessa. ;D Arvonta tapahtuu tänä iltana, jolloin on odotettavissa myös sisältörikkaampi päivitys. Olosuhteiden pakosta eli oman tulostimen puuttuessa pitää tällä muuten turhalla postauksella sulkea osallistumisaika täältä työpaikalta käsin, jotta saan arvontalistan tulostettua. Eikä mulla jostain kumman syystä oo lähes valmiita (!) helmikahvoja ja kameraa täällä mukana, niin että kuvia ja arvonnan tulosta joudutte vielä pari tuntia oottelemaan. Malttia on valttia, sanoi kissa liukkaalla jäällä tai jotain sinne päin. :)

Kelle nalli napsahtaa…

…nalli napsahtaa! Sisäinen villapaita on pääsemässä kymppitonnin kerhoon, joten arvontaa pukkaa. Vastaavassa arvonnassa Tarja kyseli teiniajan musiikkisuosikkeja, Krista puolestaan halus tietää iän ja kengännumeron, joten mulle jäi kysyttäväksi seuraavaksi olennaisin asia: tangonimi. :D Niille joille käsite tangonimi on uusi kerrottakoon, että se saadaan kaavalla oma toinen ristimänimi + äidin tyttönimi. Näillä määritteillä meikäläisen tangonimi on Tuulia Huttunen. ;) Kyllähän tolla nimellä vedettäis Kutemajärven tanssilava täyteen hyrränmallisia ukkoja, jotka veivaa tangoa tyrät rytkyen ja maha verkkareiden kauluksen yli rellottaen, eikös vaan. ;D

Huomiseen postaukseen mennessä tangonimellä varustetun kommenttinsa jättäneet osallistuvat arvontaan, jonka palkinto on vielä pohdinnassa. Arvonta suoritetaan Valvovan Silmän alla. Silmän omistaja eli mun miäs toimii paitsi arvonnan valvojana myös sen suorittajana. Lasittunut katse johtuu varmaan siitä, että kuva on otettu juhannuspäivän iltana, jolloin takana oli jo useampi ultimate-krokettipeli sekä epälukuinen määrä oluita. :)

Jos Kummelin Arvontalaulu jäi ton otsikon vuoksi soimaan takaraivoon, niin sitä voi yrittää häivyttää (tai ainakin vaihtaa sen uuteen päässä soivaan biisiin) vierailemalla mainion suomalaisen tanssiorkesterin Kari ja Karvattomien nettisivuilla. Huomatkaa, että laulavan basistin Iivana ”The Man” Mannisen harrastuksiin kuuluu virkkaaminen. Siinäpä vasta miesten mies! :D

Ruskean laukun helmikahvat on kovaa vauhtia muotoutumassa mun mieleiseen suuntaan, tosin vasta ajatuksen tasolla. Poikkesin tänään Sinooperissa (ja siinä sivussa äkkiänopeesti myös Aili Jokisella ja Koskarin käsityökaupassa ja ja ja... :D) hakemassa tarvikkeita, helmiähän mulla on omasta takaa. Nyt kun vielä löytyis jostain rautasaha tai sivuleikkurit, niin pääsisin tositoimiin. Kyllä vaan, noi olis erittäin tarpeelliset projektin toteutumisen kannalta, huomenna (toivottavasti jo silloin) näätte miksi. :)

EDIT: Arvontaan saa osallistua kuka vain, omistipa blogin tai ei. Tangonimi on kuiteski kaikilla, niin että bloggaamisen asteeseen katsomatta mukaan vaan! ;)

Vuorikangas on mutta kahvat puuttuu

Kävin tänään pemmastamassa Eurokankaan laareja, minnekäs muualle käsityöhullu alennusmyynneissä rientäis. :) Mukaan tarttu valkoista, ruskeakukallista ja vaaleanpunaista kangasta laukkujen vuoriksi sekä palanen ohutta kirjailtua puuvillaa. Siitä tullee toivottavasti vielä tän kesän aikana toppi. Vaaleanpunainen kangas hyppäs mukaan väkisin, vaikka yritin sanoa sille, että prinsessalaukussa on jo vuori, eikä mulla ole tällä hetkellä mitään pinkkiä työn alla. Mutta se vaan puski itsepäisesti mukaan, enkä mä hennonu jättää sitä kyydistä. :) Kauppaan jäi onneks muutama muu erittäin potentiaalinen kankaanpala, kun järki tuli päähän hinnan kertovan vaa'an luona. Miks pitää aina ihastua normaalihintaisiin kankaisiin, kun ale-pakkoja olis tarjolla vaikka kuinka? No joo, siks tietty, että ne ale-kankaat on puoleen hintaan ihan syystäkin; ei oo menny kaupaks kun on sen verran, öhh, nätisti sanottuna erikoisia värejä ja kuoseja. :)

Ruskea laukku eteni eilisillan aikana tosi vauhdikkaasti, illalla nukkumaan mennessä ei puuttunu kuin kahvojen kiinnitys ja vuoritus. Mutta kuinkas sitten kävikään; kun aloin mallailla bambukahvoja kassiin kiinni, niin se ei näyttänytkään yhtään niin kivalta kuin piti. :/ Toi on jotenkin ihan liian tavis ja tylsä, en tykkää. Vuorikangas on kyllä ihan perfetto, si, mut kahvat menee kyllä vaihtoon.

Nyt lähteekin sit kokeiluun melko kauan takaraivossa pyörinyt idea puuhelmikahvoista. Mulla kun on noita puisia ja ruskean eri sävyisiä helmiä jonnin verran, joten luulis noista syntyvän jotain kivaa laukkuun. Päätavoitteena siis kahvat, se muu kiva on sit vain bonusta. :) Ois meinaan positiivista, että vois kantaakin laukkua jostain. :) Tuossa kasassa on erikokoisten Tiimarin lakattujen puuhelmien lisäks kaverin ylipitkästä kaulanauhasta purettuja pieniä helmiä, virkkaamalla huputettuja puuhelmiä sekä Seppälän alesta ostettu ruskea puuhelmikaulanauha. Se on joka tapauksessa mulle liian pitkä, niin että se voi ihan hyvin luovuttaa laukulle pari palluraa, jos tarvetta tulee. Eipä sit muuta ku askartelemaan, toivottavasti ei mee paskartelun puolelle eli sutta ja surkeeta jälkeä... :D

Edit: Typoja korjattu.

Ihanaa olla kotona!

Oi kun oli kiva juhannus! Edellisen postauksen täydellisen juhannuksen listan vesihiihto vaihtui jättirengasajeluun, mikä oli kyllä aivan mahtavaa!!! Veneen perässä mentiin tuhatta ja sataa, kaarteissa tuntu melkoset g-voimat ja kiinni sai pitää kaikin voimin. Ja suu oli järjettömässä hymynvirneessä koko ajan. :D On se vaan mahtavaa huomata, että osaa edelleen pitää hauskaa lapsen lailla. Ei sillä että pitäisin itteeni muutenkaan kovin vanhana, vakavamielisenä tai tosikkona, heh. ;) Tässä sitä mennään, mä oon siis tuolla renkaassa. Meikäläisen ahteri toimi kyllä aika tiiviinä varmistuksena, etten pienimmissä kurveissa pulpahtanu tuolta reiästä pois, ehheheee! :D

Tein sit torstaina tavaroita pakatessa poikkeuksellisen päätöksen, enkä ottanu MITÄÄN käsityötä mukaan juhannukseksi. Que?!?!? Perustelin homman siten, etten kuitenkaan olis voinut neuloa paljon yhtään, kun porukan kanssa tehtäis koko ajan jotain yhdessä enkä oikein vois jatkuvasti jättäytyä krokettigeimeistä tai mölkystä pois neulomiseen vedoten. Enkä ois halunnutkaan, että ei sen puoleen valittamista. Ratkaisu olikin sitten oikea juhannuksen vieton kannalta, mutta surullinen neulepaidan edistymisen suhteen. Hihat rellottaa edelleen samassa paikassa ja asennossa sohvan kulmalla, mihin ne edellisen postauksen kuvaa ottaessani ne asettelin. Ja mikä kamalinta, siihen ne toistaiseks jääkin. Mä nimittäin aloitin taas uuden laukun Putkiksesta, hyi mua! :P


Tästä olis tarkoitus tulla isompi kuin aiemmista, pohjan koko on jotain 12 cm x 30 cm näin silmämääräisesti arvioituna (mä en tajuu missä mun kaikki mitat ja viivottimet on. Jos meidän talonmies ois naimisissa niin yhtyisin Zen Caféeseen ja epäilisin sen akan sotkevan tätä asuntoa. :D) Kuvassa on pikkuinen luonnos siitä, mitä laukusta pitäis tulla. Kiinteillä silmukoilla pusken etiäpäin, kahvat kiinnitän laukkuun tuollaisten virkattujen kiinnityslappujen avulla. Ja tällä kertaa työn alla on ruskea Putkis, väri kun ei kovin selvästi erotu kuvasta.

Idean tähän laukkuun sain neuletapaamisessa kiertäneestä Crocheted Bags -laukkukirjasta, joka tais olla Raijan..? Tarkoitus olis tehdä laukkuun vuori, jossa olis useampia pikkutaskuja ja lokeroita tavaroiden säilytystä varten. Ens viikko on kyllä ihan sairaan kiireinen töiden suhteen, joten saas ny nähä kuinka mä kerkeen tarttua koukkuun ja puikkoihin...

Juhannusta!

Olin tänään ekaa kertaa neuletapaamisessa, ja varmasti ilmestyn paikalle jatkossakin. Oli hirmu kiva tavata muita tamperelaisia neulojia (sekä yksi espoolainen :D) ja saada kasvot monille bloggaajille, kiitos kaikille mukavasta seurasta! :) Neulomisen puolesta ilta ei kylläkään ollut mulle suuri menestys; mä tein noiden parin tunnin aikana enemmän virheitä ku koko neuletakin tähän astisen neulomishistorian aikana. Mä en ilmeisesti osaa keskittyä yhtä aikaa neulomiseen, uusien kasvojen ja nimien mieleenpainamiseen, kiinnostavien kirjojen ja lehtien vilkuiluun, muiden neuletöihin tutustumiseen, keskusteluun ja kuuntelemiseen. :D

Eeeenivei, hihat on tasaisesti tuloillaan, ja ehkä mä Tarjan, Jennin ja muiden neuvojen perusteella osaan jopa tehdä niistä oikeen mittaiset. :D Juhannukseks toi tekele ei kuiteskaan valmistu. Heräsin todelliseen maailmaan, jossa vuorokaudessa on vain 24 tuntia, ja luovuin haaveesta saada neuletakki valmiiks huomiseen iltapäivään mennessä. :)

Teen hihoja yhtä aikaa samalla pyöröllä, ja se on kyllä kätevä systeemi. Molemmat hihat valmistuu yhtä aikaa ja tulee sit varmasti saman mittaiset hihat kerroksen tarkkuudella. Paitsi jos mokailee jatkuvasti niin kuin mä tänään, eli kääntyy liian aikaisin ja sillä tavoin neuloo vahingossa toiseen hihaan pari kerrosta enemmän... ;) Onneks tollanen on helposti korjattavissa.

Huomenna nää lähtee juhannukseks meren rannalle Porvooseen ja palaa vasta sunnuntai-iltana; blogikin on siis juhannuslomalla viikonlopun yli. Juhannuksen sääennuste sen ku paranee, nyt ne lupailee jo 22 astetta noille kulmille, jipii!!! :) Näissä maisemissa vietetään nyt jo neljättä peräkkäistä juhannusta. Tässä tunnelmakuvia viime juhannusyöltä.

Koivuvihdan tuoksua, rantasaunan piipusta hiljalleen nousevaa savua, veden liplatusta, vaakkuen laiturin ohi lipuvia sorsapesueita, lämmintä auringon paistetta, juhannusruusuja, pehmeää yöilmaa, kuikan huutoja, hyvää seuraa, naurua, lautapelejä, mölkkyä, krokettia, vesihiihtoa, grillausta, hyvää ruokaa ja juomaa sekä rentoutumista joka suhteessa: näistä rakentuu mun täydellinen juhannus. :D

Rattoisaa keskikesän ja yöttömän yön juhlaa kaikille! ;D

Terveisiä Toijalasta!

Nyt on sitten Toikakin nähty. Jatta räpsi sieltä kuvia, ja antoipa niitä mullekin blogia koristamaan, kun olin unohtanu oman kamerani kotiin. Kiitos siitä! ;) Toikan myyjä antoi luvan ottaa ja julkaista kuvia, ja oli muutenkin leppoisan palveluhenkinen. Ei kiirettä, ei hoppua, vaan verkkaista asioiden hoitamista. Liekö sit siitä johtunut, että aika kulki kuin siivillä: kun lähtiessä katottiin kelloa, niin ällistyttiin, ku huomattiin olleemme sisällä puoli tuntia. Oltiin molemmat ihan varmoja, ettei aikaa ollu menny kuin viis minuuttia! :D Oliskohan mun kännykän kello menny sekasin kun tultiin Toijalan aikavyöhykkeelle. :D

Myymälässä oli lankoja pari seinällistä, suurin osa tietty oli lähinnä kutomiseen tarkoitettuja, mutta ihan yhtä hyvin suurin osa niistä kävis neulomiseen ja virkkaamiseen. Ostin muutaman vyyhdin Putkista, ja vaikka tencel-lanka houkuttikin, niin jätin ne toistaiseks vielä hyllyyn. Ettei ihan lähde käsistä tää hyllyjen täyttö langoilla. ;) Se kyllä vaikutti oikein kivalta langalta vaikka huiveihin, ja eikös Siakin oo juuri tekemässä Icarusta jostain tencel-langasta? Berkshire Bulkya teki kyllä mieli Backyard Leaves -huivia ja syksyä varten, mutta ei Toikalla oo tietenkään ihan kaikkia värejä, joissa sitä lankaa saa, eikä tästä valikoimasta mikään vaatinu päästä tällä kertaa ja heti mukaan. Tosin vahva turkoosin tai oikeestaan petroolin värinen kerä kyllä vähän vilkutti mulle silmää siihen malliin, mutta vastustin kiusausta, toistaiseksi. :)

Tällainen hillitympi trio Putkista tuli ostettua. Toihan on vähän niin kuin pala englanninlakritsia, nam. ;) Josko näistä sit laukkuja joskus, jahka kerkee/jaksaa/viitsii/saa inspiksen. Tarjallekin löytyi tuota ruskeaa. :) Keskiviikon neuletapaamisessa Stockalla halukkaat pääsee hiplaamaan ja hypistelemään Putkista ja kyseleen lisää Toikasta. Eipä siitä kyllä paljon tän kummempaa kerrottavaa oo. ;)Nyt mä käyn taas neuletakin kimppuun; mulla on joku ihme pakkomielle saada se valmiiks ennen juhannusta, hullu minä. Vaik en mä kyllä millään ehdi, kun ei oo aikaa neuloa kun työtyöt ja kotityöt puskee päälle... Yritän ainaski! ;)

Hyvä sää, parempi mieli

Näin ihanalla ilmalla ei kerta kaikkiaan voi olla sisällä ja koneen ääressä, siksipä tämä meikäläisen mittakaavassa pitkä tauko päivityksissä. :) On ollut toooosi kiva viikonloppu, mikä on aika lailla upean sään ja hyvien ystävien ansiota. Perjantaina olin tytsyjen kanssa piknikillä järven rannassa, lauantaina istuskeltiin torikahvilassa ja käytiin syömässä ulkoilmaravintolassa. Sen jälkeen ajeltiin maalaismaisemissa kaverin mökille grillaamaan ja loikoilemaan auringossa. Tänään istuskeltiin puistossa syöden kiinalaista, ottaen aurinkoa ja neuloen. :D Ja sitten hilpastiin uimarannan kauttaa kotiin. Talviturkki on nyt siis heitetty, vihdoinkin! Yleensä mä käyn uimassa jo toukokuun alkupuolella, mut tänä vuonna on jostain syystä menny näinkin pitkään ilman järveen pulahtamista.

Neuletakin etukappale eteni hieman tänään puistopiknikin aikana, mutta muuten on käsityöt ollu viikonlopun aikana paitsiossa. Perjantain työreissulla Vantaalle en paljon pystyny neuloon, koska menomatka meni töitä tehden ja paluumatkalla osuttiin junaan keskelle miljoonia Provinssi-rockiin matkaajia. Asemalla eivät suostuneet ees myymään paikkalippuja siihen junaan, mutta koska vaihtoehtona oli istuskella epämääräinen aika Tikkurilan asemalla odottelemassa väljempää junaa, niin päätettiin uhallakin hypätä ruuhkatuubiin saman tien. Sain onneks istua koko matkan, ja ehdin hieman neuloakin. Olin varmaan aika erikoinen näky, kun liituraitapuku päällä, korkkarit jalassa ja läppärilaukku sylissä pistin neuloen keskellä rock-kansaa. :)

Huomenna suunnataan Jatan kans nokat (ja lompakot) kohti Toijalaa ja Toikan myymälää. Toivottavasti ei ihan lähde lapasesta Putkisten ja muiden lankojen keskellä... :D

Ensimmäinen yhteys - first encounter

Sain eilen Jatalta lainaks Interweave Knitsin ja Knit.1:n kesänumeron, ja aloin heti innokkaana selaamaan lehtiä. Sitten selasin ne toiseen kertaan. Ja kolmanteen. Tänä aamuna bussissa kävin ne läpi vielä kerran, mutta sekään ei tuottanut tulosta: kummassakaan lehdessä ei ollu yhden yhtä mallia, joka ois huutanu mun nimeä ja pakottanu kipinkapin sipsuttamaan lähimpään lankakauppaan. Oli toki pari ihan kivaa juttua, kuten virkattu lierihattu ja Brooklyn cap, mutta hei, let’s face it: mä en kuiteskaan käyttäis niitä koskaan missään.

Icarus Shawl oli mun mielestä IK:n kaunein malli, mutta kavahdin heti pari askelta taaksepäin, kun näin seuraavan sivun täynnä erilaisia pikkupräntillä painettuja mallikertoja, joita huiviin pitäis neuloa. Huiiii, mä en ihan vielä uskalla lähtee siihen leikkiin mukaan, en tällä kärsivällisyyden puutteella ja ohjeiden huolimattomalla lukemisella. En ihan vielä taida olla mikään zen-neuloja. :D Tyydynpä siis seuraamaan vierestä, miten muiden Icarukset kasvattaa siivet ja lähtee lentoon. :)

Aivan viime aikoihin asti oon roikkunut turvallisesti suomalaisten käsityölehtien esiliinannauhoissa ja ujostellut englanniksi neulomista, mutta BO-pätkän ja Sandran neuletakin kautta sekin on tullut pikkuhiljaa tutuksi. Täytyy kyllä sanoa, että IK, Knit.1 ja Sandra, jotka on siis eka kosketukseni ulkomaisiin neulelehtiin, poikkeavat melkoisesti näistä kotoisista Novitoista ja Modista. Sandra on siitä reilu, että siinä ei tartte maksaa ylimääräisistä mainossivuista, kalliista kiiltävästä paperista tai höpölöpöjutuista, vaan lehdessä on vain ja ainoastaan neule- ja virkkausohjeita. Knit.1:ssä taasen tuntuu olevan enemmän juttuja neulomisesta kuin ite malleja ja ohjeita, mikä ei mua kauheesti kiehdo: mä kun olen ennemminkin ohjeiden ja ideoita antavien kuvien perään.

IK:ssa puolestaan parasta antia ensikertalaiselle lukijalle oli ne kaikki ihanat lanka- ja tarvikemainokset! Siis oikeesti! :D Aivan upeita kuvia erilaisista langoista ja mitä niistä voi tehdä ja kaikenlaiset neuletarvikkeet, joita maailma on pullollaan, oih ja voih! Enpä ollu ennen kuullutkaan vaihdettavapäisistä pyöröpuikoista, eli että ei tarvii kuin yhden siiman joka pituudesta, ja siihen voi sitten liittää tarpeen mukaan haluamansa kokoiset puikot. Aivan loistava keksintö!!! Jos siis toimii käytännössä… ;)

IK:n pitsineuleohjesarjan eka osa vaikutti kans ihan kiinnostavalta, niin että sen puoleen seuraavakin numero kiinnostaa. Jahka seuraavat numerot ilmestyy, niin mut voi löytää Akateemisen hyllyjen välistä plaraamassa lehtiä ahkerasti. En meinaan ihan sokkona maksa näistä melkein kymmentä euroa kappale. Sandra sentään lähtee neljällä eurolla hyllystä mukaan ihan kivuttomasti, jos siinä on ees yks toteutettava ohje. Nih. Väliaikatietoja neuletakista: vasen etukappale valmistui eilisillan tunteina, toivottavasti ehdin saada sen vastineen puikoille tänään. :)

Ain blogaten työtäs tee...

Neuletakin takakappale on nyt valmis, kiitos kovasti kaikille, jotka selvensivät mulle every alt row -mysteerin. :) Vaikka lontoo muuten taittuukin mallikkaasti, niin tällaisten erityissanastojen kanssa puskee aina epävarmuus päälle, että mitäköhän milläkin sanalla just tässä yhteydessä tarkoitetaan. Nytpä siis tiedän, että cast off on every alt row tarkoittaa jotta kavennapa joka toisella kerroksella, ole hyvä. Mikä muuten on hölmö tapa ilmaista asia, koska (kuten Susannakin kommenteissa sanoi) eihän kerroksen lopussa voi kaventaa, joten käytännössä siis kavennetaan joka kerroksen alussa. Eli joka toinen kerros onkin joka kerros. Aivan menee pieni pää sekaisin tässä neulontaterminologian visaisessa maailmassa.

Ei parane siis edelleenkään jäädä turhia miettimään, sen ku puskee eteenpäin vaan niin hyvä tulee. Tästä on osoituksena myös toi valmistunut takakappale. Vaikka kavennukset ei ehkä hihansuissa ookaan ihan ohjeiden mukaan, niin ihan hyvin mä saan ton venytettyä oikeisiin mittoihin. Kuva väittää takakappaleen olevan muotopuoli, mutta se ei pidä paikkaansa alkuunkaan. Toi mallikuviokin tulee esiin kunnolla sit vasta pingotettaessa. Seuraavaks ryhdyn sorvaamaan etukappaleita.

Kovasti on kiirettä töissä, kun on taas kasaantunu rutkasti palavereita ja työmatkoja tälle ja ens viikolle. Koska on niin mahdoton kiire, niin enhän mä toki voi käyttää kallista työaikaa bloggaamiseen. Enkä näpsiä neuletakin takakappaleesta kuvia työhuoneen pöydällä. Tai ottaa ohjeesta kopiota junassa neulomista varten. Enkä mä ainakaan oo ottanu neuletarpeita mukaan töihin, kukakohan ne on tuonut mun tuulettimen alle lojumaan... :D

Tämä 8 tuuman Holmes-merkkinen tuuletin on mun työpäivien pelastaja näillä helteillä. Aiemmin mulla oli käytössä 20-tuumainen Holmes, mutta hyvin tää pikku veitikkakin jaksaa virvoittaa kuumuuteen nuupahtavaa virkanaista. ;) Ainakin mun likainen mielikuvitus vetää tuulettimesta mielleyhtymät siihen kuuluisampaan Holmesiin, jonka mitat myös annettiin tuumina. ;D

Ai niin, nyt tuli pientä takapakkia Toijalan keikalle: Toikan myymälä onkin auki vain ma-pe. :( Ja vaikka ovat auki myös sopimuksesta, niin ei kai kukaan halua tulla helteisenä lauantaipäivänä pitään putiikkia auki kahden ihmisen ja muutaman Putkis-vyyhdin takia. Eli reissu taitaa lykkääntyä ens viikon alkuun. Mutta ei hätää Tarja, ennen keskiviikon neuletapaamista sinne on joka tapauksessa tarkoitus mennä! :)

Mitä kuttua tää tarkottaa?!

Neuletakin takakappale on edenny tosi ripeästi, nyt on jo hihansuukavennukset tehty. Ja tietty vasta tässä vaiheessa mä alan tarkistella, että kuinkas ne kavennukset oliskaan pitäny tehdä. Perse edellä puuhun, minäkö? Eeeeei kaiiii... :D Siis voisko joku viisaampi ystävällisesti selventää mulle, mitä tää tarkottaa suomeks: ”cast off 3 sts at each end once, then on every alt row 2 sts twice and 1 st once, then 1 st once and 4th following row=70 sts.” Muu on kyllä aika lailla pässinlihaa, mutta mitä tuo alt eli alternately row tarkoittaa käytännössä eli siis juuri tässä yhteydessä? Joka toinen rivi vai aina rivin vaihtuessa? Kuinka usein noi kavennukset siis tehdään? Rautalankaa kiitos... :)

Ees Marjutin neulesanasto ei pystynyt mua tässä onkkelmassa auttamaan, koska siellä alt on tulkittu alternatively (=vaihtoehtoisesti, tai), kun taas Sandra kertoo sen olevan alternately. Pää on pyörällä ja purkamista edessä, oivoi mua raukkaa. :( Toisaalta, kuka käski neuloa päätä pahkaa ohjeen tulkintaa tarkastamatta... MinäMinäMinä!!! Kuten yks työkaveri kerran sanoi: ei sen tarvii iso vika olla, kunhan on oikeessa paikassa (eli siis päässä). :D Mulla se vika aiheuttaa muun muassa parantumatonta malttamattomuutta ja kärsimättömyyttä ("kaikki-heti-valmiiks-äkkiä-nyt-mieluiten-jo-eilen-MIKSEI-SE-JO-OO-VALMIS?!?!"), ohjeiden luvussa kriittisten kohtien yli hyppelemistä ("ääh, ihan sama kai se on kuinka sen tekee, mä ainaski teen sen näin, kai mä ny tiedän tän asian paremmin kuin ton ohjeen laatija") ja kaikenlaista höseltämistä ("upsista!", "oho, kuinkas se ny noin" och samma på svenska "ojj då!"), joka sit lopulta kostautuu tavalla tai toisella (eli pura tyttö pura). :D

Ja on sitten kuuuuuuma, herranen aika sentään, ihanaa! Me on viime viikon lopulta asti käytännössä asuttu mun isän omakotitalossa, kun isukki on muutaman viikon sukuloimassa ja mun mies maalailee isukin pyynnöstä parin huoneen seinät raikkaampaan kuntoon. (Hyyyyvä vävypoika, istu, maahan, vuff! :D) Ihan luksusta kun pääsee saunaan koska vaan, on oma piha eikä varsinaisesti tartte välittää naapureista. Mutta. Kun isä toukokuussa lähti sukulaiskierrokselle, niin ulkolämpötilat oli sen verran koleat, että hän jätti lämmityksen päälle. Koska lämmön poislaittamiseks tarvii joitain vippaskonsteja, joita isä ei osaa selittää puhelimessa, niin me tukehdutaan tällä hetkellä kuumuuteen. Patterit paahtaa täysillä ja sisälämpötila on 29,6 astetta pohjoisen puoleisissa huoneissa, arvakkaa onko etelän puolella vielä kuumempi, kun aurinko porottaa ikkunoista koko ajan. Eli samat lämmöt on talon sisä- ja ulkopuolella. Mamma mia, vai pitäiskö sanoa jävla pappa! ;)

Lisäks talon nettiyhteys ja tietokone on vuodelta 1998, eli aika hiljasta on surffailu ja bloggaaminen niiden vehkeiden kanssa. :D Kauhee ikävä muitakin neuleblogeja, kun ei pääse niitä lukeen kun häthätää töissä, vieroitusoireita pukkaa (kädet tärisee, ei pysty neuloon, toimintakyky alentunut joka suhteessa). ;) Nytkin piti tulla varta vasten kotiin postaileen, että pääsen jatkamaan tota prkleen neuletakkia, jos joku kultainen ihminen osais neuvoo. Jaa, sitä odotellessa taidankin mennä syömään jätskiä parvekkeelle, etten vallan sula. :)

EDIT: Äääähhh, taas se pieni vika päässä aiheuttaa ongelmia: en mä malta odotella, osaisko joku neuvoa, vaan aion nyt paahtaa takakappaleen tällaisenaan loppuun. Ei sillä voi olla niin paljon väliä, että mä oon ehkä kaventanut liian harvoin eli en joka kerroksella. Ja eikös Samos antaudu aika nöyrästi muokattavaksi pingotettaessa? Etiäpäin siis! (Toivottavasti mä en joudu itkeen tän ratkaisun takia sit kappaleiden yhdistelyvaiheessa, kun hihat ei istu hyvin takakappaleeseen..)

Linjoilla ollaan!

Viikonloppu nettipimennossa on ohi, siistiä! Lauantain KIP-päivä meni multa sivu suun, en päässy edes Tampereen KIP-tapaamiseen Koskenrantaan, höh. :( Sen sijaan vietin koko päivän urheillen; järjestettiin kavereille Überurheilukisat eli kymmenottelun lajeja tahkottiin läpi pistelaskuineen kaikkineen. Koska mukana oli kaks ammattijääkiekkoilijaa, tuleva poliisi, balettitanssija ja muuten vain urheiluhulluja, niin tulokset oli sitten tosi hyviä. Paitsi mulla, hih, mutta tarkoitus olikin pitää hauskaa ja kisata ihan vaan itseä vastaan. Kisojen saldona oli mm. yksi 46,35 metrin (!!!) tulos keihäänheitossa, energiajuoman aiheuttamia rytmiähäiriöitä yhdellä kilpailijalla (ne kyllä saattoi johtua myös siitä, että mun miehellä oli päällä kohtuullisen kireet painitrikoot :D) sekä yksi sijoiltaan mennyt olkapää. Olkapäävammainen lankoni kuljetettiin morfiinihumalassa ambulanssilla terveyskeskukseen. Urheilu on vaarallista. :D Onneks olkapää on nyt jo parempi, ja mies oli ainakin ollu kipulääkkeiden ansiosta avottarelleen hilpeää seuraa loppuillan. Tapahtumientäyteistä ja kivaa päivää jatkettiin saunomalla ja huolehtimalla nestetasapainosta. Tässä vähän makua meikäläisen pituushyppysuorituksesta. ;)

Ehdin tuolla kentänlaidalla neuloa neljä riviä neuletakin takakappaletta, siinä oli mun KIP-päivän julkineulomiseni. Alunperin mun piti tehdä BO valmiiks ennen kuin aloitan neuletakin, koska mun 4,5 bambupyöröt oli kiinni huivintekeleessä. Tämän nuoren neidin syystä tai ansiosta, ihan miten vaan, pyöröt vapautukin aiottua aikasemmin.

Lotta Emilia :D oli meillä to-su hoidossa. Alle vuoden vanha rasavilli neiti hyppäsi mun syliin kesken BO:n neulomisen sillä seurauksella, että menin täysin sekaisin riveistä ja mallikerroista. Tällä erittäin uteliaalla epelillä on aikas terävät kynnet, kuten kuvasta näkyy, ja ne teki melko pahaa jälkee neulomuksessa. Siis ihan vahingossa, ei Lotta mitenkään tahallaan neuletta sotkenu tai riipiny, sille vaan tuli hellyydenkaipuu ja kova tarve päästä syliin. Siinä hötäkässä sitten BO sotkeutui sen kynsiin ja ohjelappunenkin lens jonnekin. Noin kymmenen erilaisen rivintulkinnan ja niitä seuranneiden neulonta- ja purkusessioiden jälkeen mä luovutin ja päättelin silmukat. BO on vain noin 70 cm pitkä, enkä oo viittiny vielä ees pingottaa sitä. Kun ei siitä oo oikein mihinkään tollasena pätkänä. Mieskin totes, että se näyttää ihan hautajaispitsiltä... Eli seuraava BO tulee sit jostain eri värisestä langasta. Toi pätkä toimi ihan kivasti ohjeen opettelussa, joten ei se ihan turhaa työtä ollut. :)

Tota neuletakkia on mukava neuloa, kun sen kahden kerroksen mallikerta on helppo muistaa, varsinkin ku vertaa BO:n mallikertaan. :) Ja Samos käy ohjeeseen sellaisenaan 4,5 puikoilla, joten ei tarvinu alkaa laskeen silmukoita ja tiheyksiä, onneks! Kuvassa näkyy eilisillan tulos, eli parikyt senttiä takakappaletta. Ehtisinköhän mitenkään saamaan neuletakin juhannukseks valmiiksi, tahtoo sen pian päälle... :D

Oikean väristä Samostakin löytyi Novitan Lauttasaaren myymälän tarjouskorista, uudet kerät on jopa samaa värjäyserää kuin sieltä maaliskuussa ostamani, jee!!! :D Tosin viis muuta kerää on sit muualta hankittuja ja eri erää, mutta tuskinpa se haittaa paljon. Mukaan tarttu myös vihreänkirjavaa Pop Plussaa ja siihen sopivaa vihreää Isoveljeä. Niistä tullee pipo ja lapaset äipälle joskus syksymmällä. Niin ja kai mun pitää hankkia Putkista lisää lähiaikoina, kun kaverit tilas multa eilen pari laukkua. :D Mä taidan lähtee autoilemaan Toijalaan joku päivä tässä, Jatta varmaan hyppää kyytiin, vai? Ja voin toimittaa lankoja myös muille tamperelaisille, jos tarvetta löytyy. Tarkoitus olis tulla seuraavaan neuletapaamiseen juhannuksen alla, niin että voisin tuoda langat silloin. Toijala kutsuu todennäköisesti lauantaina, joten jättäkääpä yhteystietoja/kommenttia ennen sitä, jos Toikalta jotain haluatte. :)

Höh

Arvatkaa hei mitä: mä oon taas ollu niiiiiin tyhmä. (Ai, ihan tosi, onpas yllättävää… :D) Aloin eilen katteleen noita Samoksia tarkemmalla silmällä, ja totesin, ettei mulla ookaan neuletakkiin tarvittavaa beigeä kuin 500 grammaa. Voi myrkky! L-kokoon tarttis olla 550 g, ja kaiken varalta kantsis varmaan olla ainakin yks kerä ylimääräistä. Nyt sit muistelen kaiholla ja katumuksella niitä monia kertoja kevään aikana, kun oon Samoksen poistoväritarjouskorien edessä todennu, että vaikka on halpaa, niin ei mun kannata ostaa enempää tota beigeä, kun mulla on sitä jo kilo. Aaaaarghhhhh!!! Siis mullahan on sitä kymmenen 50 gramman kerää, ei kiloa!! Ja koko ajan mä siis olen tiennyt, että Samos-kerässä on 50g ja että mulla on niitä kymmenen. Jotenkin nää tiedot ei vaan oo yhdistyneet mun aivoissa oikein. Nyt sopii kysyä, että kuinka mä koskaan oon saanu peruskoulun päästötodistusta saati valmistunu nykyiseen ammattiini, jonka ydinosaamista on nimenomaan tiedonhallinta. Pah.

Huomenna on onneks työreissu Hesaan, joten ehkä siellä käy tuuri ja löydän jostain kaks kerää tuota poistoväribeigeä. Novitan tehtaanmyymälä siis kutsuu jälleen… Sen lisäks käyn Askarellissa ja Sinellissä hamstraamassa parit kahvat laukkuihin. Vaikka en mä niitä oikeesti tarvii, kun pahin laukkukuume on jo hellittäny. No, tuleepahan taas täytettä komeron pohjalle. :)

Ettei olis ihan tylsä kuvaton postaus, niin laitanpa tähän kuvan tekemästäni mohairhuivista ja rintakorusta. Näin tästä saadaan siis tylsä postaus kuvan kera. :) En oo mikään aktiivihelmeilijä tai Tarjan kaltainen korutaituri, mun korujen tekeminen on lähinnä tarvepohjaista. Sama juttu tässäkin; turkoosi huivi tarvitsi jonkin sopivan rintakorun, jolla sen voi kiinnittää olalle tms., enkä löytäny kaupasta mieleistäni. Siispä kehittelin tuollaisen kukan, ja se toimii ihan kivasti, vaikkei ehkä oo ihan puhdasoppisella tekniikalla toteutettu. :)


Huivin lanka on jotain nimetöntä vyyhtimohairia Menita Outletista. Milloinkahan mä opin, ettei mun kannata ostaa mohairlankaa, kun en tykkää niistä hemmetin karvoista joita sit on joka paikassa? Ton huivin käyttöä nimittäin rajoittaa se, että käytön jälkeen alla olevan puseron de-karvaamiseen kuluu puolet tarraharjasta, hmph.

Oon maanantaihin asti netittömässä paikassa, joten suuria postauksia ei oo viikonlopun aikana odotettavissa. Paitsi jos mä saan uuden työkännykkäni toimimaan nätisti yhdessä läppärin kanssa; sit kyllä netti pelittää vaikka suonsilmässä. :D

Tehdäkö vai eikö tehdä?

Kevään mittaan tuli hamstrattua kilon verran beigeä Samosta varastoon, kun kerran halvalla sai (1,00–1,50 e/kerä). ;) Tähän asti mulla ei oo ollu kovin selvää käsitystä, mitä niistä tekisin. Mielessä on käynyt pitkähihainen hihatin OSW:n tyyliin ja kolmiohuivi Pirkan ohjeella, mutta toisaalta kun lankaa kerrankin on reilusti, niin ei viitti sirpaloittaa sitä moneen pieneen projektiin. Pari päivää sitten Samokset alkoivat puhua mulle; ne kertoivat, että haluavat neuletakiksi ja mielellään mahdollisimman pian. :)

Selvä, teen Samoksista siis neuletakin. Seuraava ongelma onkin sitten mallin päättäminen ja mahdollisen ohjeen etsiminen. Ku ei tää vielä tiiä, mitä tää tahtoo. Eikä ne Samokset itekään osannu kertoo sen tarkempia speksejä tulevasta olomuodostaan. Starsky on kiva, mut ei kuiteskaan ihan Se Oikea. Mariah ois vähän lähempänä mielessä kangastelevaa kuvaa, mut sit kuiteski Tikrun lehtineuletakissa on vielä enemmän sitä jotain. Ja Derean turkoosi neule on melkein täysosuma. Ja Laura meni vielä esittelemään uutta Sandraa, ja se viimeisen kuvan neuletakki sykäytti aikas paljon. Poikkesin siis kotimatkalla töistä hakemassa oman Sandrani, ihan vain tämän vuoksi:

Mua kyllä vähän epäilyttää, sopiiko toi mun vartalolle. On meinaan tota rintavarustusta jonkin verran enemmän ku kuvan mallilla, eikä kaikki neuletakit senkään takia passaa mulle. Eli pitäiskö mun jättää toi kyseinen neuletakki vain haaveisiin siinä pelossa, ettei toi malli sovikaan mulle vai tehdä se ja pahimmassa tapauksessa purkaa sitten koko höskä? Voi apua, mun pitää varmaan ite alkaa säätään mallia, tiheyksiä ja silmukkamääriä. Eihän ne sinänsä niin vaikeita juttuja oo, mutta mulla on jotenkin paha karma niissä. Mitähän ilkeetä ja peruuttamattoman pahaa mä oon joskus lapsena tehny silmukoille ja neuletiheyksille, kun ne edelleen tuntuu kostavan mulle sitä? Ja kostohan on aina seitsenkertainen… :D Mä alan nyt siis hauduttelemaan ajatusta Samos-neuletakista, toivottavasti malli joskus putkahtaa pään sisältä paperille asti, ettei tääkin vaan jää roikkumaan jonnekin to-do-listan hännille.

Ai niin, Sisäinen villapaita saavutti eilen yhden kuukauden kunnioitettavan iän! :D Mä oon vallan otettu ja ihmeissäni, kuinka moni blogissani on tähän mennessä vieraillut, ja laskurista päätellen moni on tullut toistekin käymään. :P Täysin vihreänä bloggaajana oon tosi iloinen ja mielissäni, että mut ja mun blogipahaseni on näin lämpimästi otettu vastaan Blogistanian valtakunnan neuleheimoon. :D Iso kiitos teille kaikille!!! :) Se siitä juhlapuheesta, nyt takas arkiseen taaperrukseen. ;)

BO for dummies

...tai siis oikeestaan for a dummy, eli tein itelleni vähän tukimateriaalia BO:n neulomiseen. ;) Eilen valittelin, että mun pitää BO:ta neuloessa pitää koko ajan ohjelappusta esillä ja seurata siitä, mikä silmukka seuraavaks on vuorossa. Se oli vähän hankalaa, ja välillä pelotti, että hyppäsinkö mä vahingossa väärälle riville kesken kaiken. Toi purkaminen kun ei oo mun juttu, eikä varsinkaan pitsineuleen purkaminen. :P

Tein siis tänään kaikille kymmenelle kerrokselle oman lappunsa ja nidoin ne yhteen, eli jokainen kerros on nyt omalla sivullaan. Neuloessa esillä on vain sillä hetkellä työn alla oleva kerros, eikä silmät pääse eksymään väärälle riville. Nyt mä uskallan myös jättää kymmenen kerroksen mallikerran kesken, kun voi jättää läpykästä auki seuraavaksi neulottavan kerroksen. Siitä sitten pääsee suoraan jatkamaan ilman epävarmuutta ja arvuuttelua, että mikä kerros viimeks tulikaan tehtyä. Ihan yhtä hyvin sen vois tietty kirjoittaa muistilapulle tai merkata ohjeeseen, että mille kerrokselle työ jäi, mut tää on mun mielestä paljon toimivampi ratkaisu. Ei tarvii kynää muistiinpanojen ja kerrosten merkkailuun, eikä ne mun kiireessä tehdyt hieroglyfit aina oo kovin selkeitä, niin että niiden tulkitsemisessa on joskus melkoinen työ. :)

Tähän malliin mun BO siis etenee. Tai siis etenis, jos ehtisin istahtaan edes hetkeks sitä neulomaan; koko ajan ois kaikkee säätämistä kotona ja töissä. Ei oo silti yhtään ahkera olo, tuntuu etten kaikesta touhuamisesta huolimatta saa mitään aikaseks. Se on varmaan tää maanantai, huomenna on toivottavasti jo toinen tahti, myös BO:n suhteen! :)

Banana & Branching

Malli: Omasta päästä.
Lanka: Putkis-lankaa n. 320 g.
Kahvat: 17 cm rottinkikahvat vanhasta laukusta.
Helmet: Intialaisia käsintehtyjä helmiä Helmimeriltä Tampereelta.
Virkkuukoukku: 7

Useamman yrityksen ja purkukerran jälkeen Banaanivenelaukku on siis valmis, kun sain vihdosta viimein tehdyksi siihen vuorin. En millään löytäny laukkuun sopivaa kivaa vuorikangasta, joten loppujen lopuks tein vuorin tavallisesta valkaisemattomasta lakanakankaasta. Tylsää, mutta toimivaa.


Tykkään erityisesti tästä kohdasta, jossa kahvat kiinnittyy virkattuun osuuteen. Taitoin tuon kiinnityslärpäkkeen laukun sisältä ulospäin, eli tuossa kahvojen päällä on siis nurjaa puolta. Lärpäkkeen reunaan virkkasin pari kerrosta piilosilmukoita. Tuo kohta onnistui mun mielestä tosi hyvin ja näyttää kivalta. Hyvä minä! :D


Ja tuttuun tapaan tässäkin laukussa on maskotti. Helmet ostin Helmimeriltä Tarjan vinkin perusteella. Se on tosiaan järkyttävän ihana karkkikauppa, tosi paljon erilaisia helmiä ja kaikkee saa rauhassa hiplata ja valikoida. Kiva paikka, siellä tulee varmasti käytyä toistekin.

Jottei tästä tulis pelkkä laukkublogi, niin aloitin tänään ekaa Branching Out -huiviani. Sannan BO näytti niin älyttömän kauniilta, että päätin vihdoin aloittaa ton jo kauan mun to-do-listalla roikkuneen huivin neulomisen. Lankana on jotain nimetöntä mustaa villasekoitetta, jota ostin vyyhtinä Menita Outletista helmikuussa. Se on tosi ohutta, joten ois voinu olla parempi neuloa se kaksinkertaisena tai pienemmillä puikoilla (nyt tikutan 4,5 bambupyöröillä). No, ihan hyvä kokeilu tääkin on, seuraavaan sitten osaa jo soveltaa paremmin. :)

Ihailen kyllä suunnattomasti näitä pitsineuleohjeiden tekijöitä: mä en ikuna osais kehittää BO:n tyyppisiä juttuja omasta päästä! Virkkaamalla mä kyllä osaan kehitellä omia ratkaisuja ja ohjeita, mut tuollaisen pitsineulemallin luominen on sit jo korkeemman tason matikkaa. :) Pitsineuleet on mulle muutenkin aika vieraita, oikeestaan BO on eka varsinainen "kuviollinen" pitsineule, jota teen. Ihan hauskalta vaikuttaa, mutta en kyllä varmaan ikinä opi tota kymmenen kerroksen mallikertaa ulkoa, lapusta pitää tarkistaa joka silmukka. ;)

Chocolate, anyone?

Mitä tapahtuu, kun värjää pastellinsinistä Palmaa Dylonin mustilla kuumavärinapeilla ja sen jälkeen saman valmistajan 40 asteen mustalla konevärillä? Kuten eilinen postaus odotti, ekassa tapauksessa langoista tuli harmaita pölyrättejä, tokalla yrittämällä koneesta nousi RUSKEAA lankaa.


Älkää kysykö multa, mä en ymmärrä enää mistään mitään. :) Koneen täytteenä oli myös pari värin puolesta kulahtanutta elastaanisekoitepaitaa, ja ne on kyllä ihan syvän mustia, siistiä. Palmasta kuiteski tuli tuollaista suklaanruskeeta, mikä kyllä passaa mulle ihan hyvin. Nää väriaineiden kiinnittymiset on näitä kemia- ja materiaalitekniikkajuttuja, ei siis lainkaan mun alaani. Joten loppuyhteenvetona todettakoon, että ihmeelliset ovat kissojen ja polyamidin tiet tässä matoisessa maailmassa. :D

Mä oon kyllä aikas tyytyväinen lopputulokseen. Lopputulos on ehdottomasti parempi kuin se aikaisempi moppikasa, vaikka en nyt suoralta kädeltä osaakaan sanoa, että mitä tosta tulee. Lankojen lähettäjän nykyistä suhdetta ruskeaan väriin en tiedä, joten pitänee hältä nyt kysyä kantsiiko tehä näistä hälle jotain vai ei. Mutta joka tapauksessa nytpä mulla on kolmen kerän verran ruskeaa Palmaa, joten nyt aukes monta uuttaa mahdollisuutta sen soveltamiseen; ei tarvii rajoittua pelkästään vauvaneuleisiin.

Kone vispas vyyhdit aikamoiseen sekamelskaan runsaista haltijalangoista huolimatta, joten en viittiny eilen illalla selvitellä kuin yhden niistä keräksi asti. Loput sitten huomenna, jos jaksan. Parin tunnin päästä lähetään yo-turneelle miehen serkkujen luo, ja voihan se olla, että juhlamieli tarttuu ja siiderihammasta alkaa kolottaan itelläkin. :) Niin, ja ruskea kukkalaukku pääsee tositoimiin yhdessä noiden ihkujen ruskeiden pitsiballerinojen kanssa. :)


Ballerinat mä bongasin jo ennen laukun aloittamista, ja alusta asti tarkoituksena oli, että nää sopis yhteen. Kuvasta ei näy, mutta noiden ballerinojen sivuissa olevien kukkien keskellä on ruskea hiottu lasihelmi, joka sopii just hyvin tuohon laukun puuhelmikoristeeseen! Ai että mä oon nyt tyytäväinen. :D

Hei älä koskaan ikinä...

...värjää, jätä langat sellaisiksi kuin ne o-oon. Tässä päivän toisessa postauksessa on luvassa taas yksi tarina sarjassamme paska proggis mutta tulipahan tehtyä. Lukekaa ja ottakaa opiksenne, eli älkää tehkö niin kuin minä tein. :)

Kaikki alkoi siitä kun ystäväni, joka ei kiireiltäään ollut ehtiny neulomaan kaapissaan pari vuotta marinoituneista Palma-keristä mitään, päätti lähettää ne mulle. "Teet niistä vaikka jonku kivan vauvaneuleen sille sun kummitytön pikkusiskolle" sanoi hän viattomasti aavistamatta lainkaan, minkälaiseen paikkaan poloiset langat päätyivät. Täällä nimittäin hierottiin jo käsiä yhteen ja päätettiin kerrankin kokeilla Palman värjäämistä: näistä keristä ei tulisikaan mitään pastellinsinisiä vauvanvaatteita, vaan kunnianhimoisena suunnitelmana oli värjätä langat sysimustiksi ja virkata niistä yhdessä jonkun tukilangan kanssa kolmiohuivi lankojen alkuperäiselle omistajalle. Ihan vaan kaikessa hiljaisuudessa ja yllärinä huivi valmiiks ja postiin. Palmahan on 100 prosenttista polyamidia, joka on kuulemma niitä ainoita tekokuituja, jotka ottavat väriä kuten luonnonkuidut ja jota voi värjätä kotikonstein. Tässä on lähtötilanne; painakaa mieleenne, kuinka kaunis tuo alkuperäinen väri on. :) (Keriä oli yhteensä kolme, mutta kuvanottovaiheessa yksi niistä oli jo vyyhdin muodossa.)

Tuumasta toimeen. Ostin kaksi nappia Dylonin mustaa kuumaväriä, niin että väriaine varmasti riittäisi 150 grammalle lankaa. Sitten langat keriltä vyyhdeille isukin tekemällä vyyhdinpuulla; siinä muuten vasta näpppärä laite, ei tartte ku kampea veivata niin vyyhti syntyy hetkessä.

Muutama minuutti ja jokusen kymmentä kammen pyöräytystä myöhemmin keristä oli sukeentunut kolme siistiä lankavyyhtiä. Siinä ne raukat odottelevat synkkää kylpyään, oijjoi.

Ja sitten seuraa varoituksen sana: jos sulla on taipumus jättää tarpeelliset alkuvalmistelut tekemättä ("mihin tässä ny muka suojahanskoja tarvii") ja hömeltää muutenkin ("ohoh, kuinkas se nyt noin läikky matolle") tai olet yleisesti ottaen riskialtis Murphyn lain ikuinen esimerkki (= minä), niin ÄLÄ HELVETISSÄ YRITÄKÄÄN VÄRJÄTÄ MITÄÄN MUSTILLA KUUMAVÄREILLÄ!!! Äläkä ainakaan tee sitä valkoiseksi laatoitetussa kylpyhuoneessa. Mä-vaan-äkkiä-vähän-kokeilen -periaate ei tosiaan toimi tässä. Mustaa värilientä nimittäin on helkkarin ikävä alkaa poistaan lattialta, lauvuaarista, saumoista, laatoilta ja ylipäätään mistään, jos ei oo tosi nopee. Ei siitä sen enempää, todettakoon vain, että oli viimonen kerta ku meikäläinen pelleili noiden värien kanssa. Tää tapahtui eilen ja vieläkin on kädet ku haudankaivajalla tai Kekkilän mainoksesta; mustaa väriä on joka ihopoimussa ja kynsien alla, ei lähde sitten millään. Kylppäri on onneks jo entisellään. :)

20 minuutin läträämisen seurauksena odotin näkeväni kolme yönmustaa lankavyyhtiä. Hekumoin ajatuksella vielä alkaessani huuhdella lankaa; pehmeää Palmaa sysimustana, ei enää kiljuvan kirkkaita karkkivärejä tai pehmeitä pastellisävyjä... Ja paskat. Väri karkasi lavuaarin reikään kuin kloriten jäljiltä, ja lopulta käsissäni vanui kolme häpeissään olevaa vyyhtiä suttuisen harmaata lankaa.

Siis ei kaunista ukkospilven harmaata tai teräksen synkkyyttä, vaan eri asteisia harmaan sävyjä KELLERTÄVILLÄ LÄIKILLÄ. Jep. Siellä täällä on selkeitä kuran värisiä kohtia, jotka tekee langasta vähemmän viehättävää. Kuva kertoo kaiken; vyyhdit muistuttaa enemmänkin viis vuotta ala-asteen käytäviä luutunneita moppeja tai äärettömän kokoista pölykasaa. Että mitä hittoa, niinpä. Vyyhtien haltijalankoina toimineet Kotiväen pätkät sitten onkin ihan läpeensä mustia, että se siitä luulosta, että polyamidi ja luonnonkuidut värjäytyy samalla lailla. Pah. Anteeksi Merita, mä tapoin sun ihanat langat!!! Poikkesin äsken Vapaa valinnassa hakemassa mustaa pesukoneväriä ja yritän tekohengittää vyyhdit eloon sen avulla. Vaikka Palmaa ei saiskaan pestä koneessa, niin mun mielestä tässä ei oo enää mitään menetettävää, joten heitin vyyhdit äsken koneeseen pyörimään. Katsokaa nyt noita raukkoja, nehän kärsii!

Ja just sopivasti tähän väliin eilen sain Kool-Aidit, jotka kaveri toi työreissultaan Jenkkilästä. Kuinka mä nyt uskallan näillä alkaa läträämään, kun eilinen värjäysyritys meni ihan vihkoon?! Vaikka toisaalta, oon mä ennenkin lankaa värjänny, ja ne kerrat on kyllä ollu menestyksekkäitä. Eli uutta vaan putkeen, yrittänyttä ei laiteta ja niin edelleen. Mutta just nyt ei vaan huvita, joten koolailut saa vielä odottaa. Etenkin, kun noi pussien värit ei välttämättä kovin hyvin soinnu yhteen.

Tässä on muuten taas klassinen tapaus siitä, kun laittaa miehen asialle: sanoin kaverilleni ennen reissua about 100 kertaa (ja sen aikana useasti meilitse ja mesessä) , että tuo niin paljon Kool-Aidia ku vaan jaksat kantaa ja aina vähintään kaks pussia per maku. Ja mitä tämä mies sanoo palatessaan kotomaahan: "Ei tästä ollu mitään vaivaa, eihän ne painanutkaan mitään, että ois voinu kyllä tuoda enemmänkin. Ja oli halpoja, ne makso 29 c kpl, mutta ku osti kymmenen pussia, niin hinta oli vain 10 c kpl. Toin näitä siis kymmenen." Siis anteeksi mitä?! Jokin vakava kommunikaatiokatkos tässä nyt on; mies tuo 10 pussia, kun mä pyydän tuomaan rajattomat määrät, ja sit se vielä toteaa, että oishan noita voinu tuoda vaikka kuinka paljon enemmän, kun ovat halpoja ja kevyitä. Voi tule ja puserra...

Ja kuinka ollakaan, kaksi näistä pusseista on Invisible, eli veden värisiä. Kaveri totes itekin, että "hmm, näillä ei taideta paljon värjäillä". No eipä niin. :) Ei vaineskaan, ihanaa saada nämäkin jauheet, iso kiitos niistä hänelle! :D Ja miehen kans muuten maistettiin tota Invisible Grapea: ihan kamalaa! Se haisi jotenkin omituiselta ja mun mielestä se maistukin ihan myrkylle, eikä me kumpikaan saatu sitä alas yhtä hörppyä enempää, uhhuh. ;)

Vihdoinkin!

Siinä se nyt seisoo, kauan odotettu ruskea kukkalaukku kahvoineen kaikkineen. :) Päädyin eilisellä kaupunkikierroksella ostamaan rottinkikahvojen sijasta bambuiset, kun en jaksanu alkaa ravata lakan perässä. Kaipa noi bambuiset sopii ihan hyvin, ainakin ne on oikeen kokoiset (halkaisija 15 cm). Edelleen harmittaa, etten saanu niitä haluamiani tummanruskeita pyöreitä puukahvoja, hmph. Jotenkin meni ihan into ja hohto laukun viimeistelystä, kun tiesi, ettei siitä tuu just sellainen kuin oisin halunnut. No, tulipahan tehtyä kuitenkin. Ja onhan se söötti noinkin. :)

Jostain syystä mä oon tykästynyt laukkumaskotteihin ja -koristeisiin, joten tähänkin kehittelin kaksi eri vaihtoehtoa. Noi puuhelmet kyllä sykäyttää enemmän, joten rusetti saa jäädä odottelemaan parempia aikoja.

Laukussa on kaksi vuoria. Kukkaverkon välistä näkyy tummempi satiini, josta laitoin ulospäin sen himmeämmän nurjan puolen, kun kiiltävä puoli läikkyi valossa jotenkin liikaa. Sisempi vuori on ihan tavallista vuorikangasta, ja niiden välissä on vanulevyä. Se tuo sopivasti runsautta ja tukevuutta laukkuun ja pitää laukun paremmin ryhdissä. En ommellut vuoriin kännykkätaskua, vaan ajattelin virkata erillisen pussukan, johon kännykkä mahtuu. Ja se sit samalla lailla nauhalla kiinni vuorin sivusaumaan kuin avainnauhakin.


Tässä vielä laukku helmikoristeineen. Laukku on paljon kivempi luonnossa, mutta jostain syystä mä en onnistu saamaan siitä tarpeeks hyviä kuvia. Toivottavasti näistä nyt näkyy tärkeimmät. Jos onnistun näpsimään parempia otoksia, niin laitan niitä sit näkyviin. Siihen asti on tyytyminen näihin. :)