Chocolate

Koskarin käsityökaupan tarjouspöytä sinetöi seuraavan Cavernin värin: tummaa suklaata, olkaapa hyvät. Tarjoiluastiana Iittalan Bottna-kulho, joita ostin samalla shoppailureissulla täydentämään meidän mustaa Teema-astiastoa.

Lanka on siis Garnstudion CottonViscose, joka on ylellisen tuntuista ja hohtaa ihanasti. Oli pakko ottaa kuva salamalla että kiilto näkyy sinnekin asti. :) Toivottavasti 7 kerää eli 350 grammaa riittää 3/4-hihaiseen Caverniin. Täyspitkät hihat ois plussaa, mut kesäversioon käy kyllä lyhyemmätkin.

Silmukat pääsee puikoille aikaisintaan huomenna, koska tänä iltana mennään ystävien kans leffaan ja sen päälle syömään hyvin ja istumaan iltaa. Tekee jo nyt mieli täyteläistä punaviiniä. Ja tummaa suklaata sen kanssa, miksköhän... :)

Cavern Cardi

Malli: Cavern Cardigan by Cosmicpluto
Lanka: Valvilla Oy:n Modella, 245 g
Puikot: 3 mm

Caverni on valmis, trallalallalaa!!! Ihana, istuva, lämmin ja - yllätys - täydellisen värinen! Perun aiemman valitukseni langan väristä: vaikka se edelleenkin on mun mielestä enemmänkin kuivuneen veren kuin viinin väristä, kuten Raglana sävyn nätimmin määritteli, niin mä tykkään siitä. Osasyy on tietty se, että neulepinta on täsmälleen mun hiusten värinen, mikä sopii mulle enemmän kuin loistavasti. :P Meitsi kun harrastaa melkoista värikoordinointia asusteiden ja kenkien kanssa, niin että kyllä vaatteiden pitää sopia hiuksiinkin. ;)

Vaikka langan väri alkoikin miellyttää, niin sen muille ominaisuuksille nyt ei vain voi mitään. Lanka on siis kotikodin vintiltä viime keväänä löytämääni vuosikertalankaa, jota äiti on joskus 1980-luvun alkupuolella ostanut varmankin kilon verran. Kerän koko on antelias 250 g, mihin mahtuu 800 metriä tavaraa. Materiaali on 65 % polyakryyliä ja 35 % villaa, mutta lanka ei silti oo konepestävää. :/

Koska lanka on huomattavasti ohuempaa kuin Cavernin ohjeessa käytetty ja M-koko olis ollut liian pieni, niin laskin silmukat kokonaan uusiks. Meikäläisen etuvarustus kaipasi hieman reilummin levennyksiä kuin M-koolle tehdyssä ohjeessa ja pituutta lisäsin sekä helmaan että hihoihin. Hihojen kavennukset heitin myös hatusta istuvammiksi, ja hyvät tuli. Etukiinnitys voi mennä uusiks, ehkä yks nappi vois olla noita ketjusilmukkanyörejä parempi. Tai sit satiininauhat? No, käytössä sen toimivuuden näkee, näillä mennään toistaseks.

Tykkään mallista tosi paljon ja mielessä siintelee ja toinen samanlainen. Lankavalinta vielä mietityttää; varastossa olis riittävästi Novitan Butterflytä, mut se on vaaleansinistä. Mä en oo sinut kyseisen värin kanssa, joten värjäyspata kutsuu perhoslankaa joka tapauksessa. Mä vaan en osaa päättää, minkä värisen Cavernin oikein haluaisin. Oliivinvihreä? Ruskea? Turkoosi?

Toinen houkutteleva vaihtoehto ois Rowanin tweed-langat. Mut niitä ei saa Suomesta, enkä mä (ainakaan vielä) osaa ostaa lankaa ilman, että pääsen hiplaan sitä näppituntumalla. Toukokuussa on kuitenkin tiedossa matka sekä Hollantiin että Tallinnaan, niin että ehkä jommankumman tuliaisina matkalaukussa on ihanaista Rowania (vai saako sitä etelänaapurista lainkaan?). Mut jaksanko mä odottaa uuden Cavernin aloittamista toukokuuhun asti? Ja ehkä Butterfly olis kesää ajatellen kivempi lanka neuletakkiin. Hmm, missäs kaikissa väreissä Dylonia olikaan tarjolla... :)

And this time a few words in English too. :) I finally finished Cavern Cardi, thanks to Cosmicpluto for the great pattern; I absolutely love it! I also love the colour of my Cavern because it's exactly the same colour as my hair! I'd like to make another Cavern, but I'm having problems deciding the yarn.

I have some cottonviscose yarn in store and it would be a good choice considering that summer is here soon. The downside is that the yarn is light blue which is not my colour at all. So I'd have to dye the yarn, which leads me to another problem: what colour should I dye it? Olive, chocolate, turqoise? On the other hand this could be a perfect pattern for Rowan's tweed yarns. Oh, the choices one has to make! ;)

Hiha

Sain eilen Cavernin ekan hihan neulotuksi, hiphei! Nyt ei puutu kuin toinen samanlainen, perusteellinen pesu, pingotus ja lankojen päättely niin valmista on.

Ei, mua ei ole teljetty mihinkään ulkovankilaan tai häkkiin. Kyseessä on meidän parveke, joka on melkoisen karu paikka, kuten kuvasta näkyy. Pitäis taas jokakeväiseen tapaan pestä ja öljytä parvekkeen puulaatat ja tuolit ja ehkä hankkia jotain kukkia ja köynnöksiä kaltereiden peitoks. Jos vaikka sais tota häkkitunnelmaa niillä vähän häivytettyä.

No, maisemille nyt ei voi mitään, ankeeta asvalttiviidakkoa ja betonimöykkytaloja kun ei saa kukillakaan piiloon. Paitsi sulkemalla silmät. Ja jos pitää aina parvekkeella ollessaan simmut kii, niin on oikeestaan ihan turha pestä parveketta, kun ei sitä likaa ees näkis. Niin että siinä mielessä vois jättää koko homman väliin tänä vuonna. Ollako laiska vai eikö olla? ;)

valmis!

Phuuuuuh. Nyt olis valmista, ainakin tällä erää. Tykkään tästä uudesta ulkoasusta; blogi on paljon raikkaamman ja pirteämmän näköinen, ja samalla tuli päivitettyä sivupalkkiakin pitkästä aikaa. Lisäsin vihdoinkin myös Sagittarian ohjeen englanninkielisen version sivupalkkiin. Yhtään silmukkaa en sit tullu neuloneeks tänään. Valmistuukohan mun veri-Cavern ikinä... :P

Sagittaria Shawl

Here is my Sagittaria Shawl pattern translated into English. My native language isn't English, and therefore the translation might be far from flawless and it probably isn't grammatically correct either. :D If you have any questions or comments concerning the directions or translation please leave a comment to this post or contact me by email sisainen.villapaita (a) netti.fi. This pattern is also available as a downloadable PDF file.

Have fun knitting the shawl!

The shawl is named after the arrowhead pattern in the shawl edging. The triangular shape also reminds me of an archer drawing back the bow. Sagittarius is originally a Latin word meaning “armed with a bow and arrow”. Sagittarius is also an astrological sign. In Latin the word ending –us is usually masculine and a word ending –a is feminine. Therefore, Sagittaria is a woman armed with a bow and arrow, a female archer. When you are wearing this shawl you are carrying a bow and arrows with you.

Sagittaria is also a genus of water plants, including e.g. arrowheads.

Materials

Yarn: the brown shawl is made of Novita Wool (100 % merino wool, 50 g = 135 m), approx. 160 g. The green shawl is made of approx. 150 grams of Drops Alpaca ( 100 % alpaca wool, 50 g = 180 m). You can knit the shawl from virtually any yarn: the thinner the yarn the lighter the shawl and the smaller the pattern.

Needles: Pick about two sizes (2 mm) bigger needles than recommended to the yarn. The size of the needles depends on how tight or loose you knit: my knitting style is quite average, and with the brown shawl I chose 5,5 mm needles when the recommendation is 3,5 mm.

Other equipment: 4 stitch markers, and a tapestry needle to weave in the yarn ends.

Finished Measurements
The size of the brown shawl is 200 cm x 90 cm, the green shawl is 200 cm x 100 cm. The size can be easily adjusted by knitting less or more of rows 1-12 of chart 2.

Pattern Notes
The charts include both right side and wrong side rows: The odd rows are knitted on the RS, and then you read the chart from right to left. The WS rows, the even rows, are knitted from left to right on the charts. Note that in chart two the pattern continues also on the WS! To get larger, more readeble images of the charts move the mouse pointer on the images and click the mouse.


Directions
Cast on loosely 9 sts with the style you prefer. For example, in Flower Basket Shawl designed by Evelyn A. Clarke the stitches are casted on as follows: With contrasting waste yarn and crochet hook, ch 4. With 2 strands of yarn held tog, pick up and knit 2 sts in the bumps on the back side of the center 2 ch—2 sts. Knit 8 rows. Next row: K2, pick up and knit 1 st in each of the 5 garter ridges along selvedge edge of piece, unzip waste yarn chainto expose 2 sts at base of piece, place these 2 sts onto left needle, k2—9 sts total. Knit once rows 1-10 of chart 1.

Start knitting chart 2. This is the central pattern of the scarf. In the brown shawl in the pictures the rows 1-12 of chart 2 have been repeated 7 times while in the green shawl the chart has been repeated 10 times. The size of the shawl can easily be adjusted by repeating chart 2 fewer or more times. The main thing is, that you knit all the rows of chart 2 before starting chart 3, so that the last row knitted before chart 3 is row 12.

When you have repeated chart 2 enough start chart 3. Knit rows 1-12 once and begin knitting chart 4.

Knit rows 1-14 of chart 4 once and continue by knitting the last chart, chart 5.

Knit rows 1-10 of chart 5 once, and on the last row (row 10, WS) cast off sts loosely. Break yarn, but leave a long tail just in case you would have to cast off sts more loosely after blocking.

Finishing
Soak the shawl in water for about 15-20 minutes. Wrap the shawl into towel and gently press it to remove excess water. Lay the shawl flat and block it into shape. Let the shawl dry thoroughly, weave in ends of tails.

A few more pictures of the shawl are available here and here.

Uuden ilmeen säätöä

Heräsin, haukottelin, ja tulin unenpöpperössä koneelle postatakseni blogiin ihan pikaisesti ennen aamupalaa. Ja sit jostain päähänpistosta päätinkin klikata Bloggerista Upgrade your template -nappia; "ei kai siinä ny kauan mee jos tarvii pari linkkiä palauttaa, jotka ehkä hukkuu blogipohjan päivityksessä". Eipä... tässä sitä ollaan edelleen. :)

Oon nyt säätäny blogin ulkonäköä pari tuntia, ja pikkuhiljaa tää alkaa taas tuntua omalta. Vielä kun joku kertois, kuinka mä saan lisättyä headeriin kuvan. Mä en jostain syystä kykene hahmottaan koodin seasta oikeeta kohtaa, eikä tää uden layoutin palikkasäätö anna mun tehä headerille palijo mitn. Ohhoi, ehkä pitäis tässä välissä vähän syödä ja ehkä jopa pukee päälleen. :P Ja kai sitä pitää lähtee välillä ulkoileenkin (eli shoppaileen, hee), joten lisää säätöä tiedossa illalla. Pahoittelen haamuilua!

Löytöi

Tippi vinkkas, että Sampolassa on tänään tekstiilin rompetori, missä vois tehdä löytöjä muille tarpeettomista käsityötarvikkeista. No mä tietty kipitin heti puol yhdeltätoista tsekkaamaan, josko siellä olis mulle jotakin.

Tarjolla oli paljon nappeja, nauhoja, vetoketjuja, kankaita, lehtiä, lankoja, kaavoja ja muuta käsityötavaraa. Joukossa oli esimerkiks ihania vintage-kaavoja 1950-luvulta ja suunnilleen yhtä vanhoja nostalgisia Novitan neuleohjelehtisiä. Lankoja en kauheesti alkanut penkomaan, suurin osa näytti olevan akryyliä tai pieniä jämälankakeriä, ja molempaa sorttia multa löytyy omasta takaa ihan riittävästi. :) Erään rouvan pöydällä oli aitoa pellavarohdinta kauniisti yhteensopivissa sävyissä, kuulemma jäänteitä Tampellan ajoilta. Jos osaisin kutoa kangasta, niin vihreäsävyisten lankojen pussi ois ollut ehdoton ostos, mutta neulomista ja virkkaamista ajatellen pellavalanka oli liian karkeaa, joten jätin ne jonkun taitavamman löydettäviks.

Koska neulekirjoja ei kai voi olla liikaa, eikä mun hyllyssä vielä oo sitä sorttia tarpeeks, niin ostin kahdella eurolla perusopuksen vuodelta 1962. Ostin kirjan oikeastaan sen neulemalliston takia, erilaisia malleja nimittäin löytyy 166 sivua: jokaisesta mallista on kuva ja ohjekaavio, mustavalkoisena tietty, mutta se ei haittaa yhtään.

Rompetorilla ei myyty laatukonjakkia, vaan kuvan laatikko toimi yhden myyjän puikkokotelona. Myyjä oli hieman yllättynyt, kun puikkojen sijaan kysyin laatikon hintaa. "Oisko 20 senttiä liikaa?" No ei tosiaan; vanha kokopuinen konjakkilaatikko, jossa on kunnolliset saranat ja magneettisuljenta. Vihdoinkin mun sukkapuikot, virkkuukoukut ja silmukkamerkit sai kodin! Ne on raukat seilanneet ympäri laatikoita välillä eksyneinä ja pahasti hukassa, mutta nyt ne on kaik yhes koos, jei!

Ja löytyhän sitä lankaakin; 7 kerää valkoista Mandarin Classicia yhteensä 5 euroa. Korkkaamattomia keriä, vyötteet tallella. Ei paha. :)

Kun ei kerran hyvällä niin...

Mun neuleplääh jatkui koko viikonlopun. Raglanan lääke inspiraation puutteeseen oli sormettomien neulominen, mut mua sekään ei auttanu. Kokeilin kyllä, mut kertaakaan en päässy viittä senttiä pidemmälle ennen kuin päädyin purkamaan tekeleen. Halu neuloa on kyllä kova, mut kun mikään ei tunnu saavan intoa päälle. Päätin sit kokeilla, tulisko inspiraatio kiireen vilkkaa ja kauhistuneena takaisin nähdessään mihin mä sen puutteessa tartuin: kamalaan mörvelöön, jonka neulominen on hidasta (50 g ~ 180 m, kolmosen puikot) ja jonka lanka

a) on epäilyttävän väristä ( semmoista kuivuneen veren väristä, mikä ei oo houkuttelevin mielleyhtymä: verilankaa...)
c) haisee (marinoitunut hiirien seurassa vintillä n. 20 vuotta. Lanka on 250 g jättikerillä, joten en viitti alkaa vyyhteämään, pesemään ja tuulettamaan. Valmiina neuleena sitten.)
d) narisee (70 % polyamidia 30 % villaa ja vanhat Inoxit on aika karsee yhdistelmä. Nirsk narsk.)

Lisäks mä pelkään, että valmis neule on liian iso. Mulla kun ei ole 100 cm pitkiä 3 mm pyöröjä, joten jatkuva sovittaminen olis turhan työlästä. Sitä varten pitäis jakaa silmukat kahdelle lyhyemmälle pyörölle, jotta alareunan saa suoraks. Nääh, emmä viitti. :P Toistaseks mennään sokealla luottamuksella ja hyvällä uskolla, että tästä tulee ees jotenkin käytettävä.

Ainoastaan malli on kiva, tästä pitäis tulla isona (voih, kunhan ei liian isona!) Cavern cardigan. Aloitin neulomisen joskus helmikuun alussa, mut jo parin päivän jälkeen sulloin edellä mainituista syistä tympiintyneenä tekeleen mörvelöitymään laatikon pohjalle. Sen uudelleen esiin kaivamisella ja neulomisen jatkamisella on kolme hyvää puolta:

1) on ees jotain tekemistä kun kattoo telkkaria,
2) inspis ehkä kokee suurempaa painetta palata nopeasti kotiin kun joudun sen puutteessa tekeen jotain näin puistattavaa,
3) Cavern valmistuu joskus (ja on pieni mahku, että siitä tuleekin hyvä).

Lanka ei ole liukuvärjättyä, kuten kuvasta saattais päätellä; mä vain en kestäny kattoo tota väriä koko ankeudessaan, joten rustasin kuvan Picasalla osittain mustavalkoiseks. Onneks tota lankaa voi värjätä, jos tekele ikinä valmistuu. Että tällasta kuuria mä nyt kokeilen neuleanemiaan, saas nähä pureeko lääke ennen kuin Veri-Cavern valmistuu! :)

Ei sitte, emmä ois oikeesti ees halunnu neuloo

Neulerintamalla on sitten aivan kuollutta. Metsässä ei liikahda lehtikään, laine ei liplata, viljapelto ei heilimöi tuulessa, on kuin kuollut luonto ois. Neulepuikot on siis lakossa ja langat ei pukahda mulle mitään. Inspiraatio on piilosilla mun kanssa. Pah.

Uus Knitty oli ihan jees, mutta eipä sieltäkään löytyny apuja tähän neulontablokkiin. Ihan kivoja ohjeita kyllä löytyi, muttei mitään niin järisyttävää, että ois heti pitäny alkaa kilisytteleen puikkoja. Yritin nyt kuitenkin Dashingiä, että josko tästä nyt sit lähtis kone käyntiin. Aloitin ensin Violalla (joo ja purkuun), sit kokeilin Samosta (äkkiä purkuun!) ja kuvassa näkyvä kolmas yritys Nallesta taitaa sekin joutaa takas kerälle. Tulee meinaan sen verran piukkaa jälkeä ettei veri kierrä ranteesta alaspäin jos noi kiskasee käsiin. Puikot ja langat yrittää selvästi saada mua hengiltä, etten mä enää koskaan neulois: "Joo kato pistetään se neuloon tämmöset ylikireet kämmekkäät, nii että sit ku se on kerran vetäny ne käsiinsä niin se ei pysty enää ikinä neuloon niiden aiheuttamien pysyvien verenkiertovammojen takia!" Varsinaiset murharukkaset siis tulossa. Plääh.

Onneks sentään ompelukone, saumuri ja kankaat on mun ystäviä, vaikka puikot ja neulelangat onkin mut hyljänneet. Meidän kodin kevätilme on samoilla linjoilla Jatan sisustuksen kanssa, eli raikasta vihreää ja pastellipinkkiä olis tarjolla. Kuvan kolme ylintä kangasta on ollu jo pari vuotta eri kokoisten sohvatyynyjen muodossa ja asuttaneet meidän olohuonetta kesäisin. Raidallinen kangas osu tänään sattumalta silmiin Eurokankaassa, siitä tulee parit päälliset sohvan isoihin selkänojatyynyihin. Raikkaat värit piristää kivasti olkkarin muuten valkoista ilmettä ja tuo kevään sisälle. Jokohan vois hakea koivunoksia maljakkoon niin sais pian ihmetellä hiirenkorviakin. Kevät! :)

Yhtä juhlaa tämä elämä!

Paras ystäväni valmistui maisteriksi ja piti saavutuksen arvoiset valmistumisjuhlat lauantaina. Juhlat pidettiin pitkän kaavan mukaan äärettömän upeassa vanhassa jugend-huvilassa, jossa kummittelee. Kyllä, myös lauantai-illan aikana tapahtui pari erikoista sattumusta, vaikka kukaan ei varsinaisesti nähnytkään Margareta-rouvaa, hrrr... :P

Juhlan kunniaksi pukukoodikin oli pari astetta arkista juhlavampi, eli kaikilla oli lupa tälläytyä. Iltapukuja mulla olis sattuneesta syystä ollut kaapissa useampikin, mutta ihan niin fiiniä pukinetta ei tällä kertaa kaivattu. Juhla-asua miettiessäni mä päätin, että kerrankin meen kauppaan ja ostan juhlavaatteeni valmiina enkä tuunaa niitä yhtään. Yksikään neulanpisto tai silkkinauhan lisäys ei tulis kysymykseenkään, vaan vaatteiden piti löytyä täysin valmiina. Monesti mä nimittäin ostan kaupasta jonkun melkein kivan vaatteen, jota sit kotona leikkelen ja ompelen uuteen uskoon. Nyt on kaikki toisin, mä vannoin ja kahlasin Tampereen vaateliikkeitä muutamaan otteeseen.

Ajatuksissa oli musta juhlava taftihame ja yksinkertainen musta yläosa. Hame löytyi, mutta niinhän siinä sit kävi, etten mä kertakaikkiaan voinut ostaa hametta, joka ois maksanu 79,90 euroa (siis jo alennettuna!), kun tiesin, että osaisin ihan yhtä hyvin tehä samanlaisen ite. Joten pari päivää ennen juhlia mä pyörsin lupaukseni ja marssin Eurokankaaseen, ostin metrin mustaa brodeerattua taftia, vähän tylliä ja vetoketjun. Ja sitten kiireen vilkkaa sorvin elikkäs ompelukoneen ääreen.

Malli: Moda 1/2006, malli 3 helmaa lyhentäen ja lantiota kaventaen.
Kankaat: 1 metri Sindal-taftia (sama kangas kuin uusimman Modan malleissa 6 ja 7 paitsi täysmustana), jonkin verran tylliä ja vuorina sileää mustaa taftia, kaikki Eurokankaasta .

Lopputulos oli parempi kuin kaupan versio, johtuen varmaan siitä, että käytin tuota metristä kankaanpalaa tavalla, joka kauhistuttais mun vanhaa käsityönopettajaani suunnattomasti. Ai mikä ihmeen langansuunta ja kuinka niin kantsii käyttää kaarevaa brodyyrireunaa tasaisesti? :D Leikkelin siis kappaleet kankaasta hyvin luovasti, lyhensin kaavan pituutta reilusti ja kaventelin ronskisti myös lantion kohdalta. Ja johan toimii! Neuletapaamisessa Jatta pohdiskeli, joko tyllihelmat ois out ens kesänä, mutta kai ne vielä näin maaliskuussa menee? :) Halusin hameen helmasta pöyheän ja ilmavan, joten tyllin lisäksi ompelin vuoriksi taftia tehden siitä eräänlaisen helmaa nostavan pussin. Ei hame meinaan litistynyt istumisenkaan jälkeen, ja ryppykäsitelty tafti pysyy silittämättä siistinä. Kunnon bilekiltti siis, kestää kovemmankin menon! ;)

Mustasta hameesta on hiukka vaikea ottaa illalla sisätiloissa kunnon kuvia, mutta nää nyt kertoo pääpiirteissään, minkä mallinen hamonen on kyseessä. Ylintä kuvaa klikkaamalla näkee ehkä hieman paremmin hameen pinnan brodyyrin. Harmittaa, ettei hameesta saanut oikeestaan yhtään kunnollista kuvaa, joka näyttäis sen juhlavuuden ja istuvuuden kuin luonnossa. Pusero on muuten ihan yksinkertainen musta, mutta ompelin hihansuihin 5 cm leveää organzanauhaa, jonka päät solmin liehuviksi ruseteiksi. Ai ei näy kuvasta vai? No eipä tietenkään, höh.

Kotona mua odotti tänään ihana iso kimppu lempikukkiani liljoja. Mä toin kuohuviinin. Hääpäivä nähkääs, 2 v. Kippis, nyt mua kutsuu rakkaani syli! :)

Ameriikan mummo

Malli: Santa Cruz, MagKnits
Lanka: Novita Isoveli, 45 g.
Puikot: 5 mm

Tässä nyt ois se luonnonvalkoinen pipo tweedin kaveriks. Taitaa vain jäädä hiukka vähälle käytölle, mulle nimittäin tulee tosta pitsimyssystä mieleen legendaarinen Mummo-tv-sarja. :P Ei hyvä, ei. Sitä paitsi pakkaskeleillä viima käy otsalohkoon vähän turhan rapsakasti ilmavan pitsineuleen ansiosta. Mallihan on tosiaan kalifoornjalaisen suunnittelema, kuten nimikin vihjaa, eikä sitä siis varmastikaan oo alunperin tarkoitettu härmäläiseks talvipipoks. Eniten mua kuitenkin hämää se, että hiukset näkyy jotenkin hassusti noista rei'istä. Tulee tosiaan mieleen heinäkuinen Tammelantori ja mummojen pitsiantennipipot viipottamassa mansikkakojujen luona. Kokeilin pistää toisen pipon ton alle, ja heti näytti kivemmalta. Pitäis siis varmaan ommella vuori tohon piponn, niin tulis ehkä käytettyäkin sitä joskus.

Voin todellakin suositella ohjetta, ja aion jossain vaiheessa tehdä keväisemmän version ohuemmasta langasta. Malli on helppo ja nopea tehdä (mulla meni aikaa jotain 1,5 h), ja loistojuttu on se, että suunnittelija Sarah-Hope Parmeter antaa ohjeessa silmukkamäärät ja muut speksit neljälle eri paksuiselle langalle. Kaikista versioista on vielä kuvatkin ohjeessa, niin että näkee, miltä mallineule näyttää eri paksuisista langoista tehtynä. Ei siis tarvii alkaa laskea neuletiheyksiä ja silmukkamääriä omin päin, sen kun vain valkkaa taulukon neljästä lankapaksuudesta suunnilleen sopivan ja neuloo sitten sille tehtyjen ohjeiden mukaan.

Mä tosin yhdistelin ohjeita siten, että loin silmukat bulkyn mukaan, mutta neuloin 1,5 mallikertaa, kuten worstedissa. Ja puikotkin vaihdoin 1,5 mm pienemmiksi kuin bulkyn ohjeessa, mut se oli vähän turhaa. Nyt pipa kiristää ehkä inansa tehden siitä vähän epäsuhtaisen, kuten kuvasta näkyy. Onneks kyseessä on vain fyysinen vanne pään ympärillä eikä tiukkapipoisuus oo muuten vallannut alaa meikäläisessä. ;)