Iltapuku x 2

Puikot ei oo ehtiny viipyä mun käsissä viikkoon, mutta ompelukone ja saumuri puolestaan on olleet kovassa käytössä. Surrur. Viime ajat on menny valmistautuessa eiliseen juhlaan, johon etiketti vaati pukeutumista nilkkapituiseen juhlavaan iltapukuun. Mä halusin tehdä itelleni uuden iltapuvun, ja päätin käyttää loppiaisviikonlopun tehokkaasti puvun ompelemiseen. Viime perjantaina olinkin jo niin pitkällä, että joululahjasilkistä oli syntynyt jonkinmoinen puvun aihio. Ja sitten ekassa sovituksessa alko iskeen epäilys: tylsä, kangas ei ehkä laskeudu tarpeeks hyvin, jokin vaan mätti ja pahasti. Ei siis muuta kun koko suunnitelma vaihtoon.

Koska lauantai oli pyhä ja kangaskauppa kiinni, niin ei auttanu muu kuin sukeltaa omiin kangasvarastoihin. Sieltä onneks löytykin sopivat kankaat, jotka erikseen oli ihan kamalat mutta yhdessä loistavat:

Toi satiini on oikeasti lähes neonoranssia, ei tosiaan noin nättiä syvän punaista kuin kuva yrittää väittää. Kamerakin tais pelästyä aidon värin rajuutta ja päätti näyttää nätimmän version siitä. :) Toinen kangas on jotain verkkomaista kuivuneen veren väristä hässäkkää. Yhdessä nää kaks sitten näytti parhaat puolensa ja niistä tuli ihan toimiva punainen iltapuku. Solki on harjattua hopeanväristä metallia, löytö lähestyskirpparilta hintaan 0,30 e.

Kaiken piti siis olla valmista ja kunnossa, paitsi että pukuun sopivat kengät ja laukku puuttu. Ja arvatkaa vaan oliko kliffaa etsiä niitä alennusmyyntien tyhjentämistä kaupoista, joihin tulee uudet juhlakengät ja -laukut "joskus keväämmällä". Ai siis että ennen toukokuuta ei kukaan juhli ja punaisessahan juhlitaan vain jouluna. Hmph. Kenkien ois ehdottomasti pitänyt olla punaiset ja juhlavat eikä hinta ois saanu olla ääretön. Ei ollu kliffaa ei. Eikä löytyny kenkiä ei. Lisäks aloin epäillä, että punainen puku saattais sittenkin olla turhan räväkkä kyseiseen juhlaan, joten ei auttanu kuin laittaa koko homma uusiks toistamiseen: vihree puku muokkaukseen ja siihen sopivien mustien asusteiden metsästykseen. Se oli onneks huomattavasti helpompi tehtävä kuin punaisten vastaavien etsiminen.

Kiire oli kova, koska rva tuuliviiri teki päätöksen puvun vaihdosta keskiviikkoiltana. Eilen puol seiskalta ompelin vielä laukkuun viimeisiä pistoja (eihän mulle ostolaukku kelvannut sellaisenaan vaan piti sitäkin alkaa tuunaan, joopa joo :D), mutta ehdin onneks ajoissa juhlapaikalle seitsemäksi. Kuvakin on napattu kesken tulisimman äksönin eteisen ovella: kameramies soitti samalla taksia, joten hiukka heilahti tuo otos. :) Puku ei oikeesti vedä vinoon rinnuksen alta, vaan mä venkoilen jotenkin omituisessa asennossa. Silkki hohtaa ihanasti ja laskeutuu kauniisti ja on täydellisen väristä. Puvusta tuli loistava, jatkossa mä kirjailen siihen jotain helmiä tai muuta, tällä hetkellä se on hyvin pelkistetty eli tylsä. Huivi on mustaa organzaa, ja päihin ompelin kanttaukset puvun silkkikankaalla. Toimii!

Nuuskamuikkunen laulaa jossain muumikirjassa näin:

Voi sua pientä juhlijaa
aamu jo alkaa sarastaa
kello viisi on.
Vaellat yössä yksinään
väsymys tuntuu käpälään
et löydä kotohon.

Samat fiilikset täälläkin, tosin mä löysin kotiin vasta klo 7 aamulla. Loistojatkot. :D Väsymys tuntuu edelleen käpälässä sen verran, etten menis lyömään vetoo pysyykö puikot kädessä. Huivi on kuitenkin ihan loppusuoralla (luulisin, en muista kun viime kohtaamisesta on niin kauan), että ois kyllä intoo saada se valmiiks asap. Nyt mä kuitenkin otan sohvan selkään ja meen lepuuttaan väsynyttä käpälää ynnä muita ruumiinosia. Nimenomaan siis ruumiinosia; ei tunnu kovin elävältä ainakaan tää pääkoppa just nyt. Oivoi. :P