...ja paino on sanan jälkipuoliskolla. On meinaan hiukka masentavaa neuloo ja purkaa vuorotellen, kun ei oikein mikään tunnu luonnistuvan. Tai sit huomaa vasta purkamisen jälkeen, että hohhoijaa, sehän oiskin ollu just passeli. Eli ekan oman pitsihuivin suunnitteleminen siis kivestää ja kovasti.
Päätin sittenkin vaihtaa huivin muodon puolisoikiosta kolmioksi. Teen sen soikion joskus toiste ja ehkä toisella mallineuleella. Yllättävää kyllä, mutta kolmiohuivi tuntuu syntyvän paljon helpommin ja vailla suurempaa luomisentuskaa. Ja kun on 5,5, puikot, niin homma eteneekin melko sutjakkaasti. Mutta pidän silti mielessä lyömättömän sanonnan "pessimisti ei pety", ettei tuu tästäkin hetkellisestä onnistumisen ilosta surkea parku.
Toi näyttää kyllä tosi kivalta. Seuraan mielenkiinnolla :)
VastaaPoistaNo toivottavasti se nyt siitä lähtee. :) kiva kun kommentoit. :)
VastaaPoista