Missä on lumi?!

Taas valmistui yks joululahja pukinkonttiin, jess! Tuntuu tosi hyvältä, että saa jotain aikaseks vaikka tuntuu ettei aika riitä mihinkään. Se tunne taas johtuu valon vähyydestä; ihan kuin koko ajan ois ilta ja pitäis mennä nukkumaan. Siis keskellä työpäivääkin, heh. :) Lumi tois kaivattua valoa ja sitä ihanaa joulun odotuksen tuntua, joka valitettavasti ainakin multa uupuu tällä hetkellä. Että joko sitä hiutaletta alkais piakkoin tippuun taivaalta, helkkari soikoon!? Kysyy yks talvea ja joulua rakastava, joka ei ymmärrä eikä hyväksy käsitettä "musta joulu". Prkl.

Tekeillä oleva kaulahuivi toimii jotenkin lumenkorvikkeena, lähinnä siis värin ja koostumuksen puolesta. Hjertegarnin Milano on ihqun pehmeetä ja paijattavaa, mitä nyt vähän karvaa lähtee. Ekaks aattelin tehdä siitä ihan taviksen kaulaliinan sileällä neuleella, mutta langan pehmeys ja untuvaisuus meni jotenkin hukkaan niin tiiviissä neulepinnassa. Ekan kerän kerkesin jo neuloon sileellä, joten purkua on edessä. Kuvassa sileällä neuleella neulottua pintaa ja 2 o yht., lk -mallilla neulottu uus aloitus. Hirmusen nopeeta puuhaa 12 millin puikoilla, tunnen itteni tosi tehokkaakas ja nopeeks neulojaks, tykkään! :P Melkoset halot noi puikot kyllä on, onneks ne on sentään bambuiset niin ettei paina oikeestaan mittään.

Mallineule on sen verran aivoton elikkäs helppo, että tätä huivia ois hyvin voinu suuremmitta virheittä tehä neuletapaamisessakin. Yleensä mulla menee silmukat sekaisin siellä, kun on niin paljon nähtävää, kuunneltavaa, puhuttavaa ja hypisteltävää. :P Tänään jäi koko ilo väliin, kun päivän työreissu veny odotettua pidemmäks. Tuli istuttua auton takapenkillä viis tuntia, enkä voinu ees neuloo kun seura ei oikein ois ymmärtäny. Pitääkin nyt ottaa vahinko takas Housen ja Aliaksen aikana. :)