Kirjoneulekokemus

Olipa rankka viikko, en ehtiny ees lukee blogeja saati bloggaan ite mitään, kun kaikki päivät ja illat piti hillua työhommissa pois koneen ääreltä. Sain mä sentäs jotain neulottuakin, kun rohkaistuin ottaan eilen ja tänään neuleen mukaan työjutskiin, niin ettei tarvinnu vaan öönä istua yleisössä ja kuunnella pajatusta puhujanpöntöstä. :)

Malli: We Call Them Pirates
Lanka: Mustaa ja valkoista Novita Woolia, molempia alle 50 g, ja vähän mustaa Novita Kotiväkeä vuoriin.
Puikot: 2,5 mm.

Tää olis menossa kummipojalle joululahjaks, mutta mua hiukka epäilyttää toi koko. On meinaan melko pienen tuntunen. Mikä on 6-7-vuotiaiden päänympärys? Entä kuinka korkee sen ikäisen jampan pipan ois hyvä olla? Toi vaikuttaa ennemminkin kolmevuotiaan koolta ja on melkoinen kalottimalli. Höh. :/

Tää pipo ei kyllä tehny musta aiempaa suurempaa kirjoneuleiden ystävää, koska lopussa kovan työn jälkeen ei seisonutkaan se kuuluisa kiitos: Siinä vaiheessa kun vaihdoin pyöröiltä sukkiksille, niin aloin ilmeisesti kiristellä lankoja liikaa --> vähän piukee päälaki. En tiiä viittiikö tämmöstä antaa lahjaks, jos se ei sit ookaan sopiva. Tai sit pitää tehdä uus ja vähän isompana. Tai sit tehä noi saman sarjan tumput. Paitsi että siinä on sit taas ongelma; minkä kokoset niiden tumppujen sit pitäis olla?

Taidanpa jättää ton ongelman ratkomisen huomiselle, koska aivot on ollu jotensakin ylityöllistetyt viime aikoina. Pari lasia punkkua vaikuttaa nyt huomattavasti houkuttelevammalta ajatukselta ku neuletiheyksien ja kämmenkokojen laskeminen. :P