Mun neuleplääh jatkui koko viikonlopun. Raglanan lääke inspiraation puutteeseen oli sormettomien neulominen, mut mua sekään ei auttanu. Kokeilin kyllä, mut kertaakaan en päässy viittä senttiä pidemmälle ennen kuin päädyin purkamaan tekeleen. Halu neuloa on kyllä kova, mut kun mikään ei tunnu saavan intoa päälle. Päätin sit kokeilla, tulisko inspiraatio kiireen vilkkaa ja kauhistuneena takaisin nähdessään mihin mä sen puutteessa tartuin: kamalaan mörvelöön, jonka neulominen on hidasta (50 g ~ 180 m, kolmosen puikot) ja jonka lanka
a) on epäilyttävän väristä ( semmoista kuivuneen veren väristä, mikä ei oo houkuttelevin mielleyhtymä: verilankaa...)
c) haisee (marinoitunut hiirien seurassa vintillä n. 20 vuotta. Lanka on 250 g jättikerillä, joten en viitti alkaa vyyhteämään, pesemään ja tuulettamaan. Valmiina neuleena sitten.)
d) narisee (70 % polyamidia 30 % villaa ja vanhat Inoxit on aika karsee yhdistelmä. Nirsk narsk.)
Lisäks mä pelkään, että valmis neule on liian iso. Mulla kun ei ole 100 cm pitkiä 3 mm pyöröjä, joten jatkuva sovittaminen olis turhan työlästä. Sitä varten pitäis jakaa silmukat kahdelle lyhyemmälle pyörölle, jotta alareunan saa suoraks. Nääh, emmä viitti. :P Toistaseks mennään sokealla luottamuksella ja hyvällä uskolla, että tästä tulee ees jotenkin käytettävä.
Ainoastaan malli on kiva, tästä pitäis tulla isona (voih, kunhan ei liian isona!) Cavern cardigan. Aloitin neulomisen joskus helmikuun alussa, mut jo parin päivän jälkeen sulloin edellä mainituista syistä tympiintyneenä tekeleen mörvelöitymään laatikon pohjalle. Sen uudelleen esiin kaivamisella ja neulomisen jatkamisella on kolme hyvää puolta:
1) on ees jotain tekemistä kun kattoo telkkaria,
2) inspis ehkä kokee suurempaa painetta palata nopeasti kotiin kun joudun sen puutteessa tekeen jotain näin puistattavaa,
3) Cavern valmistuu joskus (ja on pieni mahku, että siitä tuleekin hyvä).
Lanka ei ole liukuvärjättyä, kuten kuvasta saattais päätellä; mä vain en kestäny kattoo tota väriä koko ankeudessaan, joten rustasin kuvan Picasalla osittain mustavalkoiseks. Onneks tota lankaa voi värjätä, jos tekele ikinä valmistuu. Että tällasta kuuria mä nyt kokeilen neuleanemiaan, saas nähä pureeko lääke ennen kuin Veri-Cavern valmistuu! :)
Hui, mikä lääke. Jos ei tuon jälkeen ala neulominen hotsittaa, ni..en suoranasesti ihmettelis :)
VastaaPoistaMut Cavernista näyttäis tulevan varsin kiva.
Juu, kovasti tässä pyörii laadukkaammat langat mielessä kun tota muovia survoo menemään. ;)
VastaaPoistaMun pitäis varmaan käydä Stockalla selaamassa tarkemmin viimeisin IK, Vogue knitting ja muut kivat lehdet. Niistä voi hyvällä säkällä löytyä oikea malli herättämään innostuksen.
Hihi, käänteispsykologiaa! Joskus mitä kauhein lanka saa tosiaan inspikset liikkeelle, ja käy niinkin, että tekeleestä tulee mainio, vaikka lanka ei itsessään antaisi paljon odottaa. Ei ole mitään onnistumisen paineita, saa luovuus kukkia vapaasti.
VastaaPoistaKuvassa oleva väri olis kauniimmin sanottuna viini ;-)
Isompi inspis on mullakin vielä piilossa, nyt pipoa, näyttää vaan että lanka loppuu.
Toivotaan että käänteispsykologia tehoaa! Ja joo, on se viinin väristä. MIelikuvahrajoittelulla projekti voiskin tuntua kivemmalta; verilangan sijasta mä neulonkin täyteläistä punaviinin väristä lankaa. Olkoonkin sit nihkeetä ja kitisevää. ;)
VastaaPoistaJaa, liittyiskö neulekriisi kevääseen ja siihen että ei ole oikein mikään vuodenaika? Mulla on ollut nimittäin ihan sama ongelma tässä joitakin viikkoja, niin että välillä ihan itkettää, kun ei mikään neulomus innosta, mutta neulomista sinänsä on ikävä.
VastaaPoistaOnneksi on rukki :)
Voit Outi olla ihan oikeessa, tää välitila jotenin lamauttaa. Ei viitti enää tehdä pipoja tai tumppuja, kun talvi alkaa olla jo ohi. Sit toisaalta kesätoppien neulominen tuntuu hiukka kaukaiselta ajtukselta vielä. Ohhoi, kaipa tää tästä kohta helpottaa, kun kevät tulee kunnolla päälle. Pitäisköhän munkin ostaa rukki? :P
VastaaPoista