Löytöi

Tippi vinkkas, että Sampolassa on tänään tekstiilin rompetori, missä vois tehdä löytöjä muille tarpeettomista käsityötarvikkeista. No mä tietty kipitin heti puol yhdeltätoista tsekkaamaan, josko siellä olis mulle jotakin.

Tarjolla oli paljon nappeja, nauhoja, vetoketjuja, kankaita, lehtiä, lankoja, kaavoja ja muuta käsityötavaraa. Joukossa oli esimerkiks ihania vintage-kaavoja 1950-luvulta ja suunnilleen yhtä vanhoja nostalgisia Novitan neuleohjelehtisiä. Lankoja en kauheesti alkanut penkomaan, suurin osa näytti olevan akryyliä tai pieniä jämälankakeriä, ja molempaa sorttia multa löytyy omasta takaa ihan riittävästi. :) Erään rouvan pöydällä oli aitoa pellavarohdinta kauniisti yhteensopivissa sävyissä, kuulemma jäänteitä Tampellan ajoilta. Jos osaisin kutoa kangasta, niin vihreäsävyisten lankojen pussi ois ollut ehdoton ostos, mutta neulomista ja virkkaamista ajatellen pellavalanka oli liian karkeaa, joten jätin ne jonkun taitavamman löydettäviks.

Koska neulekirjoja ei kai voi olla liikaa, eikä mun hyllyssä vielä oo sitä sorttia tarpeeks, niin ostin kahdella eurolla perusopuksen vuodelta 1962. Ostin kirjan oikeastaan sen neulemalliston takia, erilaisia malleja nimittäin löytyy 166 sivua: jokaisesta mallista on kuva ja ohjekaavio, mustavalkoisena tietty, mutta se ei haittaa yhtään.

Rompetorilla ei myyty laatukonjakkia, vaan kuvan laatikko toimi yhden myyjän puikkokotelona. Myyjä oli hieman yllättynyt, kun puikkojen sijaan kysyin laatikon hintaa. "Oisko 20 senttiä liikaa?" No ei tosiaan; vanha kokopuinen konjakkilaatikko, jossa on kunnolliset saranat ja magneettisuljenta. Vihdoinkin mun sukkapuikot, virkkuukoukut ja silmukkamerkit sai kodin! Ne on raukat seilanneet ympäri laatikoita välillä eksyneinä ja pahasti hukassa, mutta nyt ne on kaik yhes koos, jei!

Ja löytyhän sitä lankaakin; 7 kerää valkoista Mandarin Classicia yhteensä 5 euroa. Korkkaamattomia keriä, vyötteet tallella. Ei paha. :)