Mustia palmikoita

Viime kesänä lupasin tehdä kaverille mustan virkatun laukun, jossa on pyöreät rottinkikahvat. Jostain syystä homma ei lähteny käynnistyyn kunnolla, heinäkuussa oli sentään jonkinlaista kassinalkua nähtävissä. Joskus elokuulla sain laukun virkkausosuuden valmiiks ja kahvatkin kiinnitettyä, mutta kuinka ollakaan vuorituksen kohdalla into taas lopahti. Kaiken lisäks laukku oli mun mielestä tosi tylsä ja tavis, enkä senkään takia syttynyt hommaan. Kyseinen kaveri ei asu Tampereella eikä ole toistaiseksi haikaillut laukun perään, niin että siksikin homma pääs venähtään. Eihän reilu puoli vuotta ole pitkä aika, eihän? :P

Laukkuasia tuli nyt uudelleen ajankohtaiseksi, koska ollaan menossa ens viikonloppuna Suomen Chicagoon tsemppaan ystävän miestä entistäkin loistavampiin suorituksiin molskilla. Lahdessa huutosakkiin liittyy laukun tilannut kaveri, joka myös majoittaa koko meidän monipäisen porukan. Laukku olis sopiva tuliainen, etenkin, kun tyyppi ei varmaan enää ees muista pyytäneensä mua tekemään sellaisen, heh. :) Tältä laukku näytti viikko sitten, kun kaivoin sen vaatehuoneesta esiin.

Eiks ookin ihan tyhmä. Ruma salamavalotettu kuvakin korostaa tekeleen mölliyttä. Jokin siinä mätti, joten pur-pur sano lanka kun vetelin sen takaisin kerälle. Uutta mallia miettiessä mun mieleen tuli Jatan mulle joskus esittelemät Margaret Nicolen mielettömän ihanat palmikkolaukut, joihin Tinnakin joku aika sitten linkitteli. Margaret Nicole -laukkujen hinnat on hyvinkin käsityötä kunnioittavia, eli meikäläisen näkövinkkelistä melkoisen kalliita. Idea on kuitenkin melko yksinkertainen, niin kuin hyvät ideat yleensä: laukuthan on kuvista päätellen tehty suorakulmion muotoisesta neulotusta palmikkokappaleesta, joka on sitten kiinnitetty kahvoihin virkkaamalla. Ei siis erityisen haastavaa, piti vain päättää sopiva palmikkoyhdistelmä ja pistää neuloen. Ja tässä lopputulos:

Malli: omasta päästä, inspiraatio Margaret Nicolen palmikkolaukuista.
Lanka: Toikan Putkis, n. 250 g.
Puikot: 9 mm.
Kahvat: halk. 17 cm, Sinellistä.
Nauhat: satiininauhaa Koskikeskuksen Käsityökeskuksesta.
Koko: korkeus (kahvojen kanssa) 35 cm, leveys (pohjasta mitattuna) 48 cm, syvyys 8 cm.

Kiinnitin paksua huopaa laukun alaosaan muotoa antamaan: laukku ei siis oo kirjekuorimaisen littana, vaan ompelin sivut yhteen siten, että laukulla on syvyyttä sivusuunnassa noin 8 cm. Sisään mahtuu kivasti tavaraa, eikä neuloksen pitäis pahemmin venyä, koska tein vuorin sen verran neulottua osuutta pienemmäksi, että kamat on vuorin ja kahvojen varassa eivätkä rasita neulosta. Ettei tavarat hukkuis kassin uumeniin, lisäsin mun tekemille laukuille tyypillisen avaimenpidikehakasen ja pienen vetoketjullisen pussukan, jotka saa käsiinsä helposti, ne kun on vuoriin ommeltujen satiininauhojen päissä kiinni. Kotiavaimet löytyy pimeessäkin laukusta nopeesti, kun ei tarvii kuin vetäistä laukun reunassa olevan nauhan päästä. Toivottavasti kelpaa kaverille, vaikka alkuperäisestä laukkutilauksesta onkin kulunu jo melkosesti aikaa. :)

Heidi kyseli edellisen postauksen kommenteissa ton palmikkomallin perään. Se on ihan perinteinen paksu palmikko, joka varmaan löytyy monista mallikirjoista ja neuleohjeista. Mulla tää malli on jossain selkärangassa, kun aikanaan tuli harrastettua enemmänkin palmikkoja. Isojen palmikoiden väliin tein kapeat palmikot pitkillä kiertoväleillä. Tässä vielä kaavio kiinnostuneille, kuva aukeaa isommaksi klikkaamalla.

Sitten jotain ihan muuta: Marika V kertoi kommenteissa bonganneensa tuttuja telkkarissa: Eilisessä Maikkarin Verkossa-ohjelmassa käsiteltiin lyhyesti Blogilistaa ja sen käyttöä, ja ruudussa vilahteli tuttuja blogeja: ainaoikein, Benrope, SchizoBlog ja Sisäinen villapaita. Ja koska ihmisluonteeseen, ainakin tämän yksilön kohdalla, kuuluu joskus aiheetonkin ylpeys ja turhamaisuus, niin laitanpa tähän linkin Verkossa-ohjelman nettiversioon (2-07 Webbivinkit). :D Uuu, pitääpä varoa ettei nouse päähän kun olin muutamia sekunteja telkkarissa. Tai siis mun punaiset hiukset oli. Tai siis kuva niistä. :P