Kaveri purkuun

Keväisen vihreä Sagittaria kohtaa liotuksen ja nuppineulat tänään, eli viimeisiä rivejä viedään. Harmittaa, oisin saanu sen viikossa valmiiks, jos ei ois ollu niin älytön kiire töissä. Yhtenäkään iltana en päässy kotiin ennen puol ysiä ja eilen jouduin tuleen taksilla, kun bussit ei enää puolen yön aikaan kulkenu. Mulla on periaatteena, että hommat hoidetaan kunnolla ja sovitut aikarajat pidetään, tällä kertaa meni kyllä melko tiukille mutta tulipahan silti valmista ajoissa, puuh.

Ja nyt voin hyvällä omallatunnolla pitää vapaapäivän ja tehä kaikkee kivaa. Kuten siivota. Viedä roskat. Pestä pyykkiä. Käydä kaupassa... Jos nää asiat on voinu odottaa koko viikon, niin kai ne voi hoitaa huomennakin. Mä ainakin aion neuloa. :)

Kun huivi on pois päiväjärjestyksestä niin tää setti joutaa työn alle: vihertävän harmaasta Novita Frendistä joskus neljä (?) vuotta sitten neulotut tumput ja kaulahuivi. Tumput on ihanat, mutta mikä järki oli neuloa tommonen rullalle vetävä paksu ja tiivis kaulaliinan luiru?! Kaverilangasta muodostui takkeja anteliaasti karvaava tönkköpatsas, joka kutittaa kaulassa niin pirusti. Ei oo ollut pahemmin käyttöä tolla mötikällä, se kun tosiaan rullautuu kasaan ja on kaulan ympärille kiedottuna niin paksu että näyttää ku mä piilottelisin sen alla jättimäistä struumaa, varsinainen Goiter Scarf. :D

Purkuun siis ja pipoa tilalle. Jei, mä pääsen testaamaan onko kärsivällisyys kasvanu vai katkaseeko mohairin purkaminen pinnan kuinka nopeesti. Ping. Tuleekohan tänään keksittyä paljonkin uusia kirosanoja, joilla ilahduttaa aviopuolisoa ja naapureita... :P

EDIT: Miksköhän Blogilista ei tunnista tätä päivitystä? Ilmoittelee vain tyytyväisenä, että juu ei tää blogi oo lainkaan päivittyny sitten viime viikon. Que?