Paikka: olohuone.
Henkilöt: Vaimo ja Mies.
Tilanne: Mies istuu sohvalla, Vaimo puuhailee jotain lattialla saksien kanssa.
Mies (katselee ympärilleen olohuoneessa ja toteaa kuivan lakonisesti): "Sulla on hei ainakin kolme keskeneräistä työtä näkyvillä. Tee kuule ees yks niistä valmiiks, jooko? Eihän tänne kohta mahdu ees kattoon telkkaria, kun ei uskalla siirtää noita neulomuksia mihkään."
Vaimo (jatkaa puuhailuaan ja toteaa olkansa yli): "Joo joo, kyl mä ne teen."
Mies: "Mitä sä muuten oikein kyykit siellä lattialla?"
Vaimo (innostuen toisen mielenkiinnosta): "Mä leikkaan takkikangasta, tästä tulee mulle tweed-takki kevättalveks, eiks ookin kiva kangas?"
Mies: "Siis mitä?! Sulla on noi kolme keskeneräistä tossa ja nyt sä kuitenkin aloitat jo neljättä?!"
Vaimo (aurinkoisesti hymyillen): "Nii-i, eiks oo hienoo?! Ja mulla on tuolla vielä yks mekkokangas, joka pitäis leikata ja ommella nyt viikonloppuna. Ai niin, ruokapöytää ei sit voi käyttää syömiseen pariin päivään. Mä tarviin sen ompelukonetta ja saumuria varten. Ja oo varovainen kun kävelet; täällä saattaa olla pari irrallista nuppineulaa lattioilla pyörimässä."
Mies (tarttuu luovuttaneena kaukosäätimeen): "Just."
Musta keskeneräinen näyttää tältä. Valmiilla työllä ois tarkoitus lahjoa ehtoisaa emäntää, joka majoittaa meidän rymyporukan ensi viikonloppuna Lahdessa, minne mennään kannustamaan kaveria kirkkaampaan mitaliin. Toinen keskeneräinen ja hyvin alkutekijöissä oleva neule on Cavern Cardigan, jota teen tuskastuttavan ohuesta langasta, ja se kokomuutosten kanssa vaatii jonkin verran säätöä alkuperäisohjeeseen. Valmista ei tuu kovin nopeesti, mutta toivottavasti ennen kesää.
Ompelupuolella työn alla on tweed-takki ja juhlamekko. Takki on jo hyvässä kuosissa, pitäis vaan kiinnittää vuori ja napit ja keksiä jokin Juttu takkiin. Nyt se nimittäin on ty-y-y-lsä. Mulla on vuorien kanssa toisen-sukan-syndroomaa vastaava ongelma: kun on kertaalleen ommellut päällikankaasta osat yhteen, niin on ärsyttävää joutua tekeen se toisen kerran vuorille. Sama homma sukissa: jos en tee niitä yhtä aikaa, niin eka sukka uhkaa jäädä parittomaks. Onneks on saumuri, niin vuorin surruttelu ei vie paljon aikaa. Nyt mä lähden ostaan olkatoppauksia, koska mun ompelutarvikkeista löytyy jostain mystisestä syystä vain parittomia toppauksia. Oiskohan niilläkin ollut joku parisyndrooma, ja ne on tuhonneet vastakappaleensa. :P
Ompelupuolella työn alla on tweed-takki ja juhlamekko. Takki on jo hyvässä kuosissa, pitäis vaan kiinnittää vuori ja napit ja keksiä jokin Juttu takkiin. Nyt se nimittäin on ty-y-y-lsä. Mulla on vuorien kanssa toisen-sukan-syndroomaa vastaava ongelma: kun on kertaalleen ommellut päällikankaasta osat yhteen, niin on ärsyttävää joutua tekeen se toisen kerran vuorille. Sama homma sukissa: jos en tee niitä yhtä aikaa, niin eka sukka uhkaa jäädä parittomaks. Onneks on saumuri, niin vuorin surruttelu ei vie paljon aikaa. Nyt mä lähden ostaan olkatoppauksia, koska mun ompelutarvikkeista löytyy jostain mystisestä syystä vain parittomia toppauksia. Oiskohan niilläkin ollut joku parisyndrooma, ja ne on tuhonneet vastakappaleensa. :P
Voi hitsi. Meidän pitäisi huhuilla, kun tänäänkin meitä on ainakin kolme käynyt peräkkäin Tullilla (oletus, että hait toppinkit sieltä). Tympi itekseen juoda ne pakolliset kahvinsa. Tulipahan taas tyyris reissu, ihan vaan yhtä tiettyä kangasta läksin hakemaan...
VastaaPoistaMinua vaivaa myös tuo vuoriangsti, ei kovin paha, mutta huomattava. Hmm.. sait vähän takkihimoa heräämään. Mulla on uinunut tuolla yksi soma ruutukangas ties kuinka monta vuotta, jo aattelin, että eihän sitä nyt enää tällekään talvelle. Mutta miksei...
tippi
No höh, ollaan sit varmaan menty ihan ristiin kaikki. Mä tosin kävin kiireessä vain noukkimassa ne toppaukset mukaan. Kotona sit huomasin, että sopivat napit uupuu. Hitsi. Pitää odottaa maanantaihin.
VastaaPoistaTästä takista tulee vähän vasemmalla kädellä tehty maanantaikappale, kun en jaksanu tetsailla ja olla huolellinen vuorin päärmäysten ja muun kanssa. Käyttöön se tulee kummiskin, kunhan löydän oikeet napit jostain.
Oi, miten hieno tuo palmikkokuvio on! Mikä malli on kyseessä? Vai onko se oman luovuutesi tuotosta?
VastaaPoistaBongasin just blogisi verkossa ohjelmasta maikkarilla, kun siinä käsiteltiin blogeja. Muistin nuo sun värjäämät hiukset, jotka vilahti kuvissa telkus.
VastaaPoistaHeidi: Palmikkokuvio on perinteistä mallia, neljällä letitettävä versio. Varmaan löytyy jostain mallikirjastakin, mutta multa tää tuli ihan vanhasta muistista. Voin laittaa kaavion samalla kun esittelen valmista työtä myöhemmin tänään.
VastaaPoistaMarikaV: Hei onpa hauskaa, kiitos tiedosta! :D Maikkarin nettisivut ei just nyt aukea, mutta heti kun ne pelittää niin meen katsomaan jutun. Voin sit kehua kavereille olevani melkein julkkis, hehee! :P
Höh, ei Maikkarin netissä vielä ollu tän päivän Verkossa-ohjelmaa, mut eiköhän se sinne lähipäivinä ilmesty. Joo, jostain syytä mä vaan haluan nähdä omat hiukseni tv-ohjelmassa... ;)
VastaaPoistaKassin "kauneusleikkaus" kannatti, paljon kauniinpi ja mielenkiintoisempi uudessa kuosissaan. Huivisi ovat myös kauniita. Piti kommentoida niitä jo aiemmin, mutta kun tällä yksikätisellä (=vauva toisessa käpälässä ja soppakauha/näppäimistö toisessa) on aina (muka) kiire jonnekin...
VastaaPoista