Tweediä mulle!

Malli: Moda 5/2006 malli 2 omin muutoksin.
Kangas: villatweediä Eurokankaasta.

Tekaisin viime viikonloppuna itelleni kevättalveksi takin villatweedistä, mutta kuvaamaan ja postaamaan pääsin vasta nyt (Soneralla on vaihteeks joku isompi alueellinen häiriö, eikä meidän netti pelitä kunnolla). Multa on puuttunut tämmöinen puolimittainen semisiisti talvitakki. Semisiistillä mä tarkoitan siis jotain toppatakin ja villakangastakin väliltä; takki, jota voi käyttää yhtä hyvin farkkujen ja repun kanssa kuin hameen tai jakkupuvun päällä. Tää ajaa asian mallikkaasti ja pitää mut lämpimänä talvipakkasillakin. Vuorasin nimittäin kaikki kappaleet tukikankaalla, niin että takista tuli tukevan ryhdikäs ja lämmin.

Kangas löytyi Ideaparkin Eurokankaasta ennen joulua hintaan 6 e/m, mikä oli melkoisen edullinen tarjous paksusta villakankaasta. Kaikkia ohjeita uhmaten heitin kankaan pesukoneeseen pyörimään, koska halusin kokeilla, voisko valmista takkiakin ehkä pestä koneessa omin toimin. Kangas ei tykännyt ollenkaan huonoa varovaisesta pesusta villaohjelmalla, eli jotain sekoitehässäkkää toi materiaali taitaa olla. Kyllä siinä on reilusti villaakin, koska kämppä haisi viikon verran lampaalle. :P Nappeja oli vaikeempi löytää, mä kun halusin tähän oikein isot pyöreät tummanruskeat napit. Yhdet todella hienot ja lähes täydelliset löysinkin, mutta kun kappalehinta oli 6,90 euroa, niin jätin ostamatta. Olis meinaan tullu napeille enemmän hintaa kuin muille materiaaleille yhteensä. Lähetyskirppikseltä löytyi sitten ihan ok napit hintaan 0,20 e/kpl. Taidan jatkossakin etsiä nappeja sieltä, nytkin oli vaikka minkälaisia erikoisuuksia tarjolla melkein ilmaiseks.

Peruskaavat takkiin otin viime syksyn Modasta, mutta muokkailin niitä sitten oman mieleni mukaan. Lisäsin pituutta helmaan ja hihoihin ja tein erilaiset taskut kuin ohjeessa. Taakse kiinnitin tampin, jossa on kaksi nappia. Mies ehdotti tuota, ja se oli kyllä hyvä idea, nyt takki ei oo niin tylsän näköinen takaa päin.

Kuvausta varten etsin takkiin sopivaa pipoa hattuhyllyltä ja tajusin, että mulla ei edelleenkään oo yhtään ruskeaa eikä luonnonvalkoista pipoa. Takkiin sopivia huiveja kyllä löytyy, mutta jos pakkaset jatkuu vielä maaliskuussakin, niin mun pitää äkkiä tikutella vielä pari pipaa niiden kavereiks. Ei siis muuta kuin sohvalle ja puikot käteen! :)

EDITH-mummu kävi ja muistutti, että itse asiassa taskujen mallikin oli miehen idea. Ettei parane tälleen ottaa kunniaa toisten hienoista ideoista, hyi mua! :)

Mustia palmikoita

Viime kesänä lupasin tehdä kaverille mustan virkatun laukun, jossa on pyöreät rottinkikahvat. Jostain syystä homma ei lähteny käynnistyyn kunnolla, heinäkuussa oli sentään jonkinlaista kassinalkua nähtävissä. Joskus elokuulla sain laukun virkkausosuuden valmiiks ja kahvatkin kiinnitettyä, mutta kuinka ollakaan vuorituksen kohdalla into taas lopahti. Kaiken lisäks laukku oli mun mielestä tosi tylsä ja tavis, enkä senkään takia syttynyt hommaan. Kyseinen kaveri ei asu Tampereella eikä ole toistaiseksi haikaillut laukun perään, niin että siksikin homma pääs venähtään. Eihän reilu puoli vuotta ole pitkä aika, eihän? :P

Laukkuasia tuli nyt uudelleen ajankohtaiseksi, koska ollaan menossa ens viikonloppuna Suomen Chicagoon tsemppaan ystävän miestä entistäkin loistavampiin suorituksiin molskilla. Lahdessa huutosakkiin liittyy laukun tilannut kaveri, joka myös majoittaa koko meidän monipäisen porukan. Laukku olis sopiva tuliainen, etenkin, kun tyyppi ei varmaan enää ees muista pyytäneensä mua tekemään sellaisen, heh. :) Tältä laukku näytti viikko sitten, kun kaivoin sen vaatehuoneesta esiin.

Eiks ookin ihan tyhmä. Ruma salamavalotettu kuvakin korostaa tekeleen mölliyttä. Jokin siinä mätti, joten pur-pur sano lanka kun vetelin sen takaisin kerälle. Uutta mallia miettiessä mun mieleen tuli Jatan mulle joskus esittelemät Margaret Nicolen mielettömän ihanat palmikkolaukut, joihin Tinnakin joku aika sitten linkitteli. Margaret Nicole -laukkujen hinnat on hyvinkin käsityötä kunnioittavia, eli meikäläisen näkövinkkelistä melkoisen kalliita. Idea on kuitenkin melko yksinkertainen, niin kuin hyvät ideat yleensä: laukuthan on kuvista päätellen tehty suorakulmion muotoisesta neulotusta palmikkokappaleesta, joka on sitten kiinnitetty kahvoihin virkkaamalla. Ei siis erityisen haastavaa, piti vain päättää sopiva palmikkoyhdistelmä ja pistää neuloen. Ja tässä lopputulos:

Malli: omasta päästä, inspiraatio Margaret Nicolen palmikkolaukuista.
Lanka: Toikan Putkis, n. 250 g.
Puikot: 9 mm.
Kahvat: halk. 17 cm, Sinellistä.
Nauhat: satiininauhaa Koskikeskuksen Käsityökeskuksesta.
Koko: korkeus (kahvojen kanssa) 35 cm, leveys (pohjasta mitattuna) 48 cm, syvyys 8 cm.

Kiinnitin paksua huopaa laukun alaosaan muotoa antamaan: laukku ei siis oo kirjekuorimaisen littana, vaan ompelin sivut yhteen siten, että laukulla on syvyyttä sivusuunnassa noin 8 cm. Sisään mahtuu kivasti tavaraa, eikä neuloksen pitäis pahemmin venyä, koska tein vuorin sen verran neulottua osuutta pienemmäksi, että kamat on vuorin ja kahvojen varassa eivätkä rasita neulosta. Ettei tavarat hukkuis kassin uumeniin, lisäsin mun tekemille laukuille tyypillisen avaimenpidikehakasen ja pienen vetoketjullisen pussukan, jotka saa käsiinsä helposti, ne kun on vuoriin ommeltujen satiininauhojen päissä kiinni. Kotiavaimet löytyy pimeessäkin laukusta nopeesti, kun ei tarvii kuin vetäistä laukun reunassa olevan nauhan päästä. Toivottavasti kelpaa kaverille, vaikka alkuperäisestä laukkutilauksesta onkin kulunu jo melkosesti aikaa. :)

Heidi kyseli edellisen postauksen kommenteissa ton palmikkomallin perään. Se on ihan perinteinen paksu palmikko, joka varmaan löytyy monista mallikirjoista ja neuleohjeista. Mulla tää malli on jossain selkärangassa, kun aikanaan tuli harrastettua enemmänkin palmikkoja. Isojen palmikoiden väliin tein kapeat palmikot pitkillä kiertoväleillä. Tässä vielä kaavio kiinnostuneille, kuva aukeaa isommaksi klikkaamalla.

Sitten jotain ihan muuta: Marika V kertoi kommenteissa bonganneensa tuttuja telkkarissa: Eilisessä Maikkarin Verkossa-ohjelmassa käsiteltiin lyhyesti Blogilistaa ja sen käyttöä, ja ruudussa vilahteli tuttuja blogeja: ainaoikein, Benrope, SchizoBlog ja Sisäinen villapaita. Ja koska ihmisluonteeseen, ainakin tämän yksilön kohdalla, kuuluu joskus aiheetonkin ylpeys ja turhamaisuus, niin laitanpa tähän linkin Verkossa-ohjelman nettiversioon (2-07 Webbivinkit). :D Uuu, pitääpä varoa ettei nouse päähän kun olin muutamia sekunteja telkkarissa. Tai siis mun punaiset hiukset oli. Tai siis kuva niistä. :P

Keskeneräisyyksiä

Aika: perjantai-ilta.
Paikka: olohuone.
Henkilöt: Vaimo ja Mies.
Tilanne: Mies istuu sohvalla, Vaimo puuhailee jotain lattialla saksien kanssa.

Mies (katselee ympärilleen olohuoneessa ja toteaa kuivan lakonisesti): "Sulla on hei ainakin kolme keskeneräistä työtä näkyvillä. Tee kuule ees yks niistä valmiiks, jooko? Eihän tänne kohta mahdu ees kattoon telkkaria, kun ei uskalla siirtää noita neulomuksia mihkään."
Vaimo (jatkaa puuhailuaan ja toteaa olkansa yli): "Joo joo, kyl mä ne teen."
Mies: "Mitä sä muuten oikein kyykit siellä lattialla?"
Vaimo (innostuen toisen mielenkiinnosta): "Mä leikkaan takkikangasta, tästä tulee mulle tweed-takki kevättalveks, eiks ookin kiva kangas?"
Mies: "Siis mitä?! Sulla on noi kolme keskeneräistä tossa ja nyt sä kuitenkin aloitat jo neljättä?!"
Vaimo (aurinkoisesti hymyillen): "Nii-i, eiks oo hienoo?! Ja mulla on tuolla vielä yks mekkokangas, joka pitäis leikata ja ommella nyt viikonloppuna. Ai niin, ruokapöytää ei sit voi käyttää syömiseen pariin päivään. Mä tarviin sen ompelukonetta ja saumuria varten. Ja oo varovainen kun kävelet; täällä saattaa olla pari irrallista nuppineulaa lattioilla pyörimässä."
Mies (tarttuu luovuttaneena kaukosäätimeen): "Just."

Musta keskeneräinen näyttää tältä. Valmiilla työllä ois tarkoitus lahjoa ehtoisaa emäntää, joka majoittaa meidän rymyporukan ensi viikonloppuna Lahdessa, minne mennään kannustamaan kaveria kirkkaampaan mitaliin. Toinen keskeneräinen ja hyvin alkutekijöissä oleva neule on Cavern Cardigan, jota teen tuskastuttavan ohuesta langasta, ja se kokomuutosten kanssa vaatii jonkin verran säätöä alkuperäisohjeeseen. Valmista ei tuu kovin nopeesti, mutta toivottavasti ennen kesää.

Ompelupuolella työn alla on tweed-takki ja juhlamekko. Takki on jo hyvässä kuosissa, pitäis vaan kiinnittää vuori ja napit ja keksiä jokin Juttu takkiin. Nyt se nimittäin on ty-y-y-lsä. Mulla on vuorien kanssa toisen-sukan-syndroomaa vastaava ongelma: kun on kertaalleen ommellut päällikankaasta osat yhteen, niin on ärsyttävää joutua tekeen se toisen kerran vuorille. Sama homma sukissa: jos en tee niitä yhtä aikaa, niin eka sukka uhkaa jäädä parittomaks. Onneks on saumuri, niin vuorin surruttelu ei vie paljon aikaa. Nyt mä lähden ostaan olkatoppauksia, koska mun ompelutarvikkeista löytyy jostain mystisestä syystä vain parittomia toppauksia. Oiskohan niilläkin ollut joku parisyndrooma, ja ne on tuhonneet vastakappaleensa. :P

Ystävänpäivää!

Vihreä Sagittaria pääsee pian tositoimiin elikkäs lämmittämään mun palelevaa kaulaa ja hartioita myös ulkosalla; löysin nimittäin Stockalta just oikean väriset mokkahansikkaat sen kavereiks. Enää puuttuu pipo, ja siihenkin on kahdetkin langat valmiina: vaihtoehdot on huivin väriset Debbie Bliss Cotton Cashmere ja Drops Alpaca. Malli on vielä mietinnässä, kun en osaa päättää Odessan, Shedirin ja Santa Cruzin välillä. Toisaalta vois tehä kaks noista kun on kerran kaks lankaakin.

Tarja teki mulle taas ihania silmukkamerkkejä, jotka posti toi just sopivasti ystävänpäivänä. Kiitos Tarja, nää on upeita!

Yks setti tulee heti käyttöön neuleprojektiin, jota aloittelin eilen illalla. Siitä lisää kun on jotain näytettävääkin. Oikein rattoisaa ystävänpäivän iltaa kaikille!

Red

Blondius alkoi kyllästyttää, joten keskiviikkona vaihdoin väriä.

Ihmisten reaktioita on ollu tosi hauska seurata: vain muutama tiesi etukäteen mun aikeista, joten uus look on ollut monelle melkoinen yllätys. Esimerkiks anoppi ei tuntenu mua ollenkaan, kun satuttiin samaan junaan torstaina. :D Lankomies tokas "Porkkana!" mun hiukset nähdessään ja kävi hakemassa kyseisen vihanneksen keittiöstä verratakseen väriä, ja puoliskonsa alkoi kiljua kun näki mut. :D Koska näin suurimman osan kavereista vasta eilen ja halusin säilyttää yllätyksen, niin en hiiskahtanut täälläkään mitään ennen kuin nyt, ettei salaisuus ois vuotanu ennen aikojaan. Kaikki kommentit on ollu positiivisia ja ite tykkään tosi paljon. Tää on niin mua!

Nyt voi sit kai tehä ihan mitä huvittaa, kun ei ne taivaanportit kuiteskaan aukene tällä tukalla! ;)

Laaaaaacy Kerchiiiiiiief Scaaaaaarf

Malli: Lacy Kerchief Scarf, Interweave Knits Holiday 2006.
Lanka: Viola-puuvillalanka, n. 150 g.
Puikot: 3,5 mm.
Koko: 30 cm x 270 cm.

Siitä tuli ihan hurjan piiiiitkä. Mulla taitaa olla aika joutuisa käsiala kerrospituuksien suhteen, koska neuloin muuten ihan ohjeen mukaan paitsi että vähensin yhden mallikerran molemmista päistä. Lankakin oli ohuempaa kuin ohjeessa, joten ois voinu kuvitella, että huivista ois tullu lyhyempi ja pienempi. Mut ei se mitn, tätä saa nyt vain kieputella muutaman ekstrakierroksen kaulan ympärille.

Siinä onkin sit seuraava onkkelma: mä en oikein tiiä, kuinka tota huivia pitäis pitää. Koska se on niin tajuttoman pitkä, niin sen asettelu kaulan ympärille/harteille nätisti on melko haastavaa. Pitää kai vaan harjotella ahkerasti, kaipa se luonteva kieputustapa löytyy jossain vaiheessa.

Ai juu, en noudattanut ohjetta päättelyssä, koska mun mielestä reunasta tuli jotenkin omituinen ohjeen mukaan tehtynä. Eli päättelin silmukat ihan normaalisti ennen sitä langankiertokerrosta.

Valkoista vaihteeks

Tarjan upeiden huivien innoittamana aloin eilen neuloa Lacy Kerchief Scarfia. Lankana Raglanalta lankavaihtomiitissä ostettu puhtaanvalkoinen Viola. Ohje on tosi mukava, ja ainaoikein-keskiosa on kivan nopeeta neulottavaa. Tarjan ja Tipin neuvomana neuloin alussa yhden mallikerran vähemmän, ettei huivista tulis ihan älyttömän pitkä. Tosin eipä kai yhen mallikerran vähentäminen alku- ja loppupäästä lyhennä huivia kuin jotain alle kymmenen senttiä? Vai?

Alun perin suunnitelmissa oli värjätä huivi valmiina, mutta valkoinen kyllä tuo mallikuvion niin nätisti esiin, että taitaa jäädä värikylpy väliin. Mulla ei ookaan valkoista huivia ennestään, ja kun lanka sallii pesun 95 asteessa, niin tahrojenkaan ei luulis olevan ongelma. Voi kun sais tän äkkiä valmiiks ja käyttöön!

Vihreä Sagittaria

Malli: Sagittaria
Lanka: Drops Alpaca (väri 7300) n. 150 g.
Puikot: 5 mm
Mitat: Korkeus 100 cm, leveys 200 cm.

Iso on tämäkin. Leveys on sama kuin ekassa versiossa, mutta ohuemman langan (n. 180 m=50 g) ja siihen nähden reilun puikkokoon (5 mm) vuoks tää huivi venyi korkeussuunnassa kymmenisen senttiä enemmän. Jotenkin mä kyllä tykkään enemmän siitä ruskeasta Woolista tekemästäni Sagittariasta; tässä on jotenkin liikaa tota keskuskuviota verrattuna reunuksen leveyteen. Nyt toistin kakkoskaaviota kymmenen kertaa, kun Wool-versiossa tein vain seitsemän toistoa.

Lankaa kului tarkalleen 152 grammaa, koska jouduin ottaan neljännen kerän käyttöön huivin tokavikalla rivillä. :/ Punnitsin valmiin huivin uudelleen kun olin päätellyt langat, ja tulos oli 150 g tasan. Eli jos käy hyvä säkä ja kerien vaihdot menee kohdalleen (tai sit jos tykkää vaihtaa keskellä kerrosta eikä reunassa, niinku mä) niin kolme kerää Alpacaa riittää just ja just. Nyt mulla on sit kaks grammaa vajaa kerä Alpacaa, joten taidanpa tekaista jonkinlaisen pipon huivin seuraks.

Tänään on ollut aivan ihana talvipäivä, just loistava ulkoiluun ja valokuvaamiseen. Harmi vain, että kameramies oli toisaalla ulkoilemassa (hyvällä menestyksellä, jipii! :D), joten mä jouduin tuleen toimeen omin voimin.

Pi-pi-pi-pi-pi-pi-pi-pi-pi-KLIK! Itselaukaisimen avulla saa hämäävän levollisia kuvia; tästäkään ei näy, että mä oon just rynniny kameran luota hirveellä kiireellä poseeraamaan ja jähmettyny tohon noin puol sekuntia ennen räpsähdystä. :)

Lähikuvaa mallikuvioista.

Ihana sää sai niin hyvälle mielelle, että kävin ostamassa kukkia. Minulta minulle, rakkaudella! ;)

Kaveri purkuun

Keväisen vihreä Sagittaria kohtaa liotuksen ja nuppineulat tänään, eli viimeisiä rivejä viedään. Harmittaa, oisin saanu sen viikossa valmiiks, jos ei ois ollu niin älytön kiire töissä. Yhtenäkään iltana en päässy kotiin ennen puol ysiä ja eilen jouduin tuleen taksilla, kun bussit ei enää puolen yön aikaan kulkenu. Mulla on periaatteena, että hommat hoidetaan kunnolla ja sovitut aikarajat pidetään, tällä kertaa meni kyllä melko tiukille mutta tulipahan silti valmista ajoissa, puuh.

Ja nyt voin hyvällä omallatunnolla pitää vapaapäivän ja tehä kaikkee kivaa. Kuten siivota. Viedä roskat. Pestä pyykkiä. Käydä kaupassa... Jos nää asiat on voinu odottaa koko viikon, niin kai ne voi hoitaa huomennakin. Mä ainakin aion neuloa. :)

Kun huivi on pois päiväjärjestyksestä niin tää setti joutaa työn alle: vihertävän harmaasta Novita Frendistä joskus neljä (?) vuotta sitten neulotut tumput ja kaulahuivi. Tumput on ihanat, mutta mikä järki oli neuloa tommonen rullalle vetävä paksu ja tiivis kaulaliinan luiru?! Kaverilangasta muodostui takkeja anteliaasti karvaava tönkköpatsas, joka kutittaa kaulassa niin pirusti. Ei oo ollut pahemmin käyttöä tolla mötikällä, se kun tosiaan rullautuu kasaan ja on kaulan ympärille kiedottuna niin paksu että näyttää ku mä piilottelisin sen alla jättimäistä struumaa, varsinainen Goiter Scarf. :D

Purkuun siis ja pipoa tilalle. Jei, mä pääsen testaamaan onko kärsivällisyys kasvanu vai katkaseeko mohairin purkaminen pinnan kuinka nopeesti. Ping. Tuleekohan tänään keksittyä paljonkin uusia kirosanoja, joilla ilahduttaa aviopuolisoa ja naapureita... :P

EDIT: Miksköhän Blogilista ei tunnista tätä päivitystä? Ilmoittelee vain tyytyväisenä, että juu ei tää blogi oo lainkaan päivittyny sitten viime viikon. Que?