Pinnankiristäjä

Mä olen joissain asioissa melkoisen kärsimätön; mun mielestä asioiden pitäis tapahtua heti-pian-äkkiä enkä yhtään tykkää turhasta vitkuttelusta tai jahkaamisesta. Hommat halki, poikki ja pinoon, ja tehokkaasti kiitos. Olinkin ajatellut tehdä uudenvuodenlupauksen, että pyrin kehittämään malttiani ja pidentämään pinnaani. En kyllä ollut ajatellut hyödyntää neulomista tässä kehittämishankkeessa, mutta tahattomasti tuli otettua työn alle hermoja koetteleva projekti. Parin päivän nyhertämisen jälkeen tuntuu siltä, että perun uudenvuodenlupaukseni ennen kuin oon sitä antanutkaan...

Murheenkryyni on Muir syksyn Knittystä. Täytyy sanoa että tän huivin kanssa on ollut takkuamista enemmän kuin minkään pitsin kanssa ikinä. Neuloin ensin ohjeen mukaisia 125 silmukkaa yhden kaaviotoiston verran, ja niihin 32 kerrokseen mahtui käsittämättömän paljon virheitä, purkamista ja pirunmoista kiroamista. Varsinaiset itkupotkuraivarit meinasin saada vasta kun tuntien työn jälkeen totesin, että näillä silmukoilla huivista tulee ihan liian leveä mun makuuni, eikä lankakaan välttämättä riittäisi täyspitkään hetaleeseen. Rips raps ja purkuun kaikki 4000 neulottua silmukkaa. Tähän voi kukin kuvitella haluamansa painokelvottoman. Ja vaikka toisenkin.

Kärsivällisyyden kasvattamisen nimissä tartuin kuitenkin taas puikkoihin ja loin silmukat uudelleen, tällä kertaa yhden mallikerran verran vähemmän. Jostain syystä pitsikaavio näpäyttää mua edelleen sormille tämän tästä jos en oo riittävän tarkkaavainen, ja pienimuotoista purkamista/paikkailua on pitänyt harjoittaa toistuvasti. Kaavio ei edes ole vaikea, mutta jotenkin mä vain onnistun jatkuvasti sähläämään sen kanssa. Nyt mä olen kuitenkin saanut kasaan jo kolme kaaviotoistoa, ja homma alkaa näyttää lupaavalta. Jopa huivin muodostama varjo on huikaisevan kaunis ja kannustaa viemään työn loppuun asti.

Kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat, kuulemma. Tällä kertaa taitaa sanonta osua oikeaan, koska mun Muirini on kullanvärinen. Ja kai sen voi päähänkin kietaista, noin niin kuin kruunun korvikkeeksi.

Heijastuksia

Haa, keksin ohuelle heijastinnauhalle parempaa käyttöä kuin lankakukkaset, joista mun sormissani tuli melko rujoja. Se rumempi edellisen postauksen kahdesta heijastinkukkasesta sai purkutuomion ja hyvä niin, nämä Mielityn Riemupyörien innostamat heijastinrintanapit kun ovat paljon enemmän mun mieleeni.

Virkkasin siis muutaman kerroksen heijastinnauhaa tavallisten villalankakerrosten väliin. Heijastustehon parantamiseksi lisäsin molempiin rintarosseihin vielä leveämpää heijastinnauhaa ruseteiksi. Ja tietty nappeja nättiyden vuoksi. :) Virkatun pyörylän takana on pala huopaa tukea antamassa, ja koko komeus on kiinnitetty rintaneulapohjaan. Nyt kelpaa näkyä!

Harmaa Grå Grey

Malli: Rachel Iuferin Robin's Egg Blue Hat omin silmukoin ja kavennuksin. Seuraavan teen kyllä paksummasta langasta tai 2x2-helmineuleella ja ison puisen napin kera; tuo alkuperäinen on niiiin hieno.
Lanka: Jämsän Huopatehtaan Retu, 60 g.
Puikot: 3,5 mm.

Suutarin lapsilla ei oo kenkiä eikä tän neulojan perhe saa juur mitään itsetehtyä lahjaksi. Ens vuonna parempi yritys (ja aikaisempi aloitus, ehh...) Siskolle sentään sain aikaseks tän pipon, joka toivon mukaan täyttää tyylitietoisen siskoni kriteerit: ei söpöstelyä, pitsejä tai muutakaan hempeilyä, vaan yksinkertaista ja mahdollisuuksien mukaan modernin trendikästä. Pitäisköhän tikuttaa äkkiä toinenkin myssy vaihtoehdoksi, jos tää yritys ei mennytkään ihan nappiin.

Tuo nappi on niin hieno, ihan mun nappini: hopean värinen, satiininhohtoinen, yksinkertaisen tyylikäs ja kuitenkin näyttävä hyppimättä silmille. Napin lisäksi rakastuin tässä projektissa myös lankaan, onkohan osuvalla nimellä jotain tekemistä sen kanssa, vaikkei sukunimi olekaan Kivinen. ;) Retu on jämäkkää ja tiivistä mutta silti ihanan pehmeää ja kutittamatonta suomalaista peruslankaa, joka on kaiken muun hyvän lisäksi edullista kuin mikä. Olkoon vaan sukkalankaa, mutta mä aion tehdä tästä vielä jotain ihan muuta...

Lauran väkerrysten innoittamana kieputtelin pari heijastinkukkaa 2 mm leveästä heijastinnarusta. Etualalla oleva harjoitelma päätynee siskon piponkylkiäiseksi (tai purkuun). Toisen kiinnitin hopealangalla kirjailtuun valkoiseen huopapalaan, jonka takana on rintaneulapohja. Voi siis kiinnittää helposti takkiin tai pipoon huomiota herättämään.

Heijastinten lisäksi valoa tän kaiken harmauden keskelle tuo joulun odotus. Mä saan aina avata pari lahjaa ennen kuin muut, koska tänään olen taas yhden vuoden vanhempi. Viisastumisesta en kyllä mene takuuseen. ;)

Puolukkavaara

Malli: Tikrun Vihervaara-huppari muunnettuna vetoketjulliseksi hupparitakiksi.
Koko: L pidennettynä (vartalo-osassa yksi ylimääräinen kaaviotoisto, hihoissa muutamia senttejä lisämittaa).
Lanka: Novita Mambo, 1050 g.
Puikot: 6,0 mm.

Se on lämmin, punainen ja pehmeä, minun puolukkavaarani. (Pikkumyylle kiitokset nimestä!) Tikrun ohje on loistava; sitä oli helppo seurata ja mukava neuloa. Tein joitain modauksia alkuperäisohjeeseen, koska halusin hupparista vetoketjullisen takkiversion: Neuloin etukappaleen keskelle kolmen nurjan silmukan steekin niin että voin neuloa koko höskän pyörönä vetoketjusta huolimatta. Mä en myöskään ole ihastunut saumojen ompeluun, joten en päätellyt kainalosilmukoita vaan silmukoin vartalon ja hihojen silmukat yhteen. Koska olen keskimääräistä pidempi eikä napapaidat sovi mulle niin lisäsin sekä hihoihin että vartalo-osaan pituutta. Lankaa tietysti meni näiden muokkausten vuoksi ohjeessa määriteltyä enemmän, reilu kilo. Onpahan ainakin lämmin huppari! :)

Mambot ostin elokuussa Novitan Lauttasaaren tehtaanmyymälästä pussilankana. Myyjä kuitenkin vakuutti, että ne olivat kaikki samaa värjäyserää. Karmea totuus paljastuu kuvasta: joukkoon oli soluttautunut yksi erisävyinen kerä, ja Murphyn lakia noudattaen mä olen huomaamattani neulonut sen tietenkin juuri vyötärölle. :D Ei se mitn, minuu ei haittaa eikä rahankaan takia harmita, pussilangan kilohinta kun oli alle 15 euroa.

Tää oli niin nopea ja miellyttävä projekti, että melkein tekis mieli tehdä toinenkin Vihervaara. Tekisin vetoketjun kanssa mutta harmaana ja miehen mittoihin muunnettuna. Toisaalta mä en innostu identtisistä tuulipuvuistakaan, ja samanlaiset hupparit menee ehkä samaan sarjaan... :)

Sitä on liikkeellä...

...Vihervaara-kuumetta meinaan. Täälläkin on puikoilla Tikrun loistava huppariohje, tosin punaisena vetoketjuversiona. Ohje on vallan mainio ja vastineeksi siitä jossain päin maailmaa annetaan HIV/aids-valistusta.

Täällä päin Suomea on liikkeellä suurisuuntaista vatsan- ja suolistonpuhdistusta, ja ihan ilman tilausta tai tarvetta. Mä olen valitettavasti myös kaatunut tautivuoteelle, vaikka en viime päivinä olekaan Nokialla tai Tampere-talossa vieraillut. Mikälie virus jostain tarttunut hihaan. Olo on sen verran voipunut ettei neulomisestakaan tule mitään.

Onneks voin sentään vilutuskohtauksen sattuessa käpertyä lämpimiin lankavyyhteihin, niitä kun on lyhyen ajan sisällä tullut hankittua lähemmäs kolme kiloa lisää uusia projekteja varten. (On tullut katottua jonkun verran Tankki täyteen -sarjaa DVD:ltä, oiskohan sieltä huomaamatta tarttunut meikäläiseen lisää Sulo Vilénin elämänaatetta: kun sai niin halvalla... :P) Kun nyt vaan pääsis äkkiä takas neulomiskuntoon. Tällä hetkellä ei pysty kykeneen mihinkään. Päh.

V niin kuin Vilma

Malli: Peruspolvisukka pohjekavennuksin; varressa 80 s, kavennusten jälkeen nilkassa 50 s. Ranskalainen kantapää, kärjessä nauhakavennukset ja viimeiset 8+8 s silmukoitu yhteen.
Lanka: Novita Nalle, 150 g, kirjailuun valkoista muliinilankaa.
Puikot: 2,0 mm ja 2,5 mm minipyöröt.

Twisted Flower Socksin polvisukkaversiot on olleet kovassa käytössä ja niin mieleiset, että heti niiden valmistuttua aloitin tekemään uusia polvisukkia. Halusin sukista lämpimät mutta ohuet ja koska TWS:ien neulomisessa meinas mennä ikä ja terveys ohuen langan ja tarkkaavaisuutta vaativan mallineuleen vuoksi, niin näiden sukkien halusin olevan mahdollisimman helpot ja nopeat neuloa. Jotain ekstraa piti kuitenkin keksiä, ja siksi päätin kirjailla koristeellisen monogrammin sukkien kylkeen. Sopivan koristeellinen mutta silti yksinkertainen V löytyi hartaan googlettamisen jälkeen 85-s-kirjasinaakkosista.

Monogrammin kirjailin vesiliukoisen kirjailukalvon avulla. Kuvion voi piirtää kalvolle tussilla ja sitten joko vain harsia kuvion ääriviivat tai kirjailla koko kuvion kalvon läpi. Lopuksi työ vain lämpimään veteen, ja kalvo liukenee pois. Kätevää!

Tykkään sukista kovasti ja paljon. Mustan ja valkoisen liitto toimii, ja koristeellinen kirjain passaa hyvin yksinkertaiseen neulepintaan ja malliin. Nää on parhautta, jei! :)

Testasin kirjailua miehen pipoon ennen kuin älysin käyttää kirjontakalvoa, ja lopputulos on huomattavasti suttuisempi: langan säikeet ja karvat kun puskivat neulan mukana pintaan ja kirjontakuvion ääriviivoja ei saanut riittävän selkeästi jäljennettyä neulepintaan. Kalvon ratkaisi sukkien kohdalla nämä ongelmat, joten luotan siihen jatkossakin.

Malli: omasta päästä, mallineuleena *1 kierretty o, 2 n*.
Lanka: Ornaghi Filati Oslo, 75 g, kirjailuun valkoista muliinilankaa.
Puikot: 3,5 mm.

Mies pyysi talvipipon, joka pitäis tuulen ja kylmän loitolla. Toiveena oli yksinkertainen mutta silti yksilöllinen pipo, mieluiten musta ja kutittamaton. Lanka löytyi messuilta, yksilöllisyys oli sopivaa monogrammikirjailun testausta. Miehen nimen eka kirjain on M, ja sopiva malli löytyi French Script -fontin isoista kirjaimista. Tiivis neulepinta pitää tuulen loitolla, ja lämpöäkin kuulemma piisaa. Näitä ehkä lisää, mutta siistimmin kirjailtuina.

Mustaa pitsiä

Malli: Omasta päästä; ylhäältä alas neulottu toispuoleinen raglan. Pitsikuvio sama fir cone kuin esim. Shetlan Triangle Shawlissa.
Lanka: Emmebi Kiddy Mohair, 50 g + hiukkasen jotain toista mustaa mohairia.
Puikot: 4,0 mm Addin pitsipyöröt.

Tämän on tarkoitus olla juhlava lämmike, jonka voi heittää topin päälle lämmikkeeksi vaikka pikkujouluissa tai teatterissa. Lämmin se kyllä on seittimäisen ohuesta pinnasta huolimatta, ja sopii myös em. tilaisuuksiin. Silti jokin tässä vähän mättää.

Pääntie olis saanut olla avarampi, ja pingoittaminen oli yhtä tuskaa. Koska bolero on neulottu yhtenä kappaleena, niin mä en oikein saanut sitä pingotettua riittävästi toisin sanoen niin että se siukuu ja soi. :) Reunukset ja hihat ei siis erotu niin nätisti kuin oisin halunnut. Plääh.

Lankakin loppui pari kerrosta ennen päättelyä, enkä halunnut alkaa ruikuttamaan taas lisälankaa lahden eteläpuolelta, mistä nämäkin Kiddyt kesällä ostin. Apu löytyi lähempää (niin no, Brysselistä), kun AnneV armollisesti lahjoitti samankaltaista mustaa mohairia työn viimestelyyn. Kiitos siitä, muuten tästä ois tullut synkkä UFO pidemmäksi ajaksi. :)

Kaipa tää kuitenkin pitoon tulee, koska oma kriittinen silmä alkaa jo tottua noihin pieniin puutteisiin Ja saahan tuon aina pingotettua paremmin, jos vain malttia löytyy (vähän kyllä epäilen... :P) Nätimpi kiinnityssysteemi voisi myös pelastaa aika paljon; joku kevyt mutta koristeellinen nappi esimerkiksi täydentäisi pitsihärpäkettä kivasti. Lauantaina on tarkoitus mennä teatteriin ja ravintolaan, niin että voin vaikka koeajaa tämän silloin. Voihan olla, että mieli muuttuu tositoimissa, ja tästä tuleekin lemppari.

BTW, kuvat näkyy jostain syystä tosi suttuisina blogissa, mutta niitä klikkaamalla pääsee Flickriin tarkastelemaan edes vähän laadukkaampia versioita. Tosin mustan hattaraisen mohairin kuvaaminen tähän vuodenaikaan ei ihan parhaan A-luokan kuvia tuota muutenkaan...

Lohikäärmehuivin ohje

Yleisön pyynnöstä lohikäärmehuivin ohje, olkaa hyvä! :) Huivin alkuperäinen inspiraationlähde on Silvia66:n Leopardi Scarf. Mitat, silmukkamäärät, tekniikat ja muut speksit kehittelin kuitenkin itse, joten uskallan tarjota muillekin oman huivini mukaisen reseptin. Koska huivi perustuu muutamaan erialiseen joustinneuleeseen ja yksitellen neulottuihin läppiin, voi sen tehdä missä koossa ja mistä langasta tahansa. Sen vuoksi ohje ei sisällä tarkkoja määrityksiä langalle, puikoille tai silmukkamäärille.

Jos huomaat ohjeessa epäselvyyksiä tai virheitä, niin laita meiliä osoitteeseen sisainen.villapaita(a)netti.fi. Lisää kuvia lohikäärmehuivista löytyy Flickristä, ja näistä linkeistä pääsee aiempiin postauksiin lilasta ja vihreästä huivista.

Ohje
Lanka: mikä tahansa paksuhko lanka (puikkosuositus n. 6-10 mm), varsinkin löyhäkierteiset ja ilmavat langat toimivat hyvin tässä mallissa.
Langan menekki: Riippuu huivin koosta ja langan ominaisuuksista. Lilaan huiviin kului 185 g Novita Maxi Mohairia, vihreään puolestaan meni 250 g GB Wollen Floridaa.
Puikot: langan suosituksesta ja käsialasta riippuen 6-10 mm. Neulepinnasta ei kannata tehdä pellinjäykkää, toisaalta liian löyhästi neulottu huivi ei välttämättä tottele aseteltaessa kaulan ympärille.
Muut tarvikkeet: halkaisijaltaan 8-10 cm muovi-, metalli- tai puurengas sekä kiinnitystikku. Virkkuukoukku viimeistelyä varten.

Huivi koostuu kahdesta erilaisesta joustinneuleesta, sileän neuleen osuudesta sekä yksitellen neulotuista läpistä. Ensin neulotaan 2 o, 2 n -joustinta 12 cm, sen jälkeen siirrytään 1 o, 3 n -joustimeen, jota neulotaan 4 cm. Tämän jälkeen neulotaan sileää neuletta 2 cm ennen läppien aloittamista. Huivin rakennepiirros havainnollistaa eri neulepintojen osuuksia.

Silmukkamäärä riippuu valitusta langasta ja huivin halutusta pituudesta. Kuvien huivit ovat 130-150 cm pitkiä, ja molemmat koot toimivat hyvin myös kaulan ympäri kiedottuina. Päätä, kuinka pitkän huivin haluat, tee mallitilkku 2 o, 2 n -joustimella ja laske sen tiheyden mukaan tarvittava silmukkamäärä. Jotta molempien joustinneuleiden ja läppien silmukat menisivät tasan, olisi silmukkamäärän hyvä olla 20:llä jaollinen lisättynä 2 reunasilmukalla (esim. 102 s, 122 s, 142 s). Reunasilmukat kavennetaan pois läppien neulomisen yhteydessä.

Luo silmukat ja aloita 2 o, 2 n -joustimen neulominen. Oikealla puolella kerros alkaa ja loppuu 2 o. Kun olet neulonut 12 cm, siirry 1 o, 3 n -joustimeen työn oikealla puolella seuraavasti: *neulo 2 o yht. (=2 o silmukat), nosta seuraava silmukoiden välinen lanka puikoille ja neulo se takareunastaan nurin (=kierretty nurja silmukka, estää reiän syntymisen lisäyskohtaan), neulo 2 n*. Toista *-* kerroksen loppuun saakka, kerros päättyy 2 o yht. HUOM: lilassa huivissa siirtymää 2 o, 2 n -joustimesta 1 o, 3 n -joustimeen ei ole kohdistettu tällä tavalla, joten älä ota tähän kohtaan mallia lilan huivin kuvista.

Neulo 1 o, 3 n -joustinta 4 cm. Siirry sitten neulomaan sileää neuletta: neulo oikealla oikein ja nurjalla nurin. Reunasilmukat voit joko nostaa neulomatta tai neuloa ainaoikein rullaantumisen estämiseksi. Neulo sileää neuletta 2 cm.

Seuraavaksi vuorossa ovat läpät: neulo työn oikealla puolella reunasta katsoen 5 o, käänny, 5 n, käänny. Neulo näillä 5 silmukalla 10 krs sileää neuletta, päättele silmukat, katkaise lanka. Tee seuraava läppä samoin, ja jatka näin kunnes olet neulonut kaikki silmukat läpiksi.

Mikäli olet luonut huiviisi silmukoita 20:llä jaollisen määrän + 2 reunasilmukkaa, silmukat eivät mene tasan läppiä tehdessä. Toinen reunasilmukoista on kavennettu pois jo 1 o, 3 n -joustimeen siirryttäessä, joten nyt kavennettavana on vain yksi ylimääräinen silmukka: neulo tällöin yksi läppä seuraavasti: 2 o yht., 4 o, käänny, 5 n, käänny, jne.

Sileällä neuleella neulotut läpät rullaantuvat helposti sisäänpäin, joten tämän estämiseksi ne kannattaa reunustaa. Voit tehdä sen esimerkiksi virkkaamalla huivin ympäri kiinteitä silmukoita, samalla läppien neulomisesta jääneet langanpätkät voi piilottaa virkattujen silmukoiden sisään. Toinen vaihtoehto, joka vie vähemmän lankaa, on neulan avulla ommella/pujottaa paksuhkoa lankaa läppien reunasilmukoiden sisälle. Tämäkin estää rullaantumista.

Lopuksi päättele langat, kastele huivi ja pingota/asettele nuppineulojen avulla alustalle muotoonsa. Anna kuivua täysin kuivaksi, ennen kuin irrotat nuppineulat.

Halutessasi voit tehdä huiville päällystetyn kiinnitysrenkaan. Kiinnitysrenkaan pohjaksi käy metalli-, muovi- tai puurengas, joka on halkaisijaltaan 8-10 cm. Virkkaa renkaan ympäri kiinteitä silmukoita, ja päättele lanka silmukoiden sisään.

Kietaise huivi kaulaan tai harteille haluamallasi tavalla, käytä asettelussa apuna kiinnitysrengasta ja siihen sopivaa puikkoa tai tikkua.

Kerta kiellon päälle

Messuraportteihin kyllästyneiltä pyydän anteeksi, nyt tulee nimittäin jo toinen sellainen tässä blogissa yhden viikonlopun sisällä. Tarja kun ystävällisesti tarjosi aamulla ylimääräistä messulippua, ja mähän retkahdin saman tien. Pari juttua oli jäänyt kaihertamaan mielen pohjalle perjantain käynnistä, joten puoli tuntia sängystä nousemisen jälkeen mä olinkin taas matkalla kohti Pirkkahallia. (Joo-o, mä oon tapoihini pinttynyt enkä kertakaikkiaan vaan osaa kutsua sitä Tampereen messu- ja urheilukeskukseksi. Ihan liian virallista perustamperelaisen suuhun.)

Lankaa:
- 3 x 50 g tummanharmaata Merino Blend Anti-tickleä, 1,80 e/kerä, Piikkopirta.
- 2 x 50 g mustaa Osloa, 1,50 e/kerä, ostopaikka sama kuin yllä.
- 3 x 50 g (musta, valkoinen ja harmaa) ONlinie 2 Supersocke Silkiä, 5,90 e/kerä, Vihreä vyyhti.
- 1 kiekko maastonvihreää hahtuvaa, 7 e, Pirtin kehräämö.

Muuta mukavaa:
- Hinku ja Vinku -avaimenperät, 5 e/kpl, Villaruusu.
- Tuoksusaippuoita 6 kpl/5 e, jokin kynttilöitä myyvä koju A-hallissa.
- Keraaminen nappi, 3 e, Hannele Hämäläinen.
- Punaisia säröhelmiä 1 e/nauha, savunharmaita lasihelmiä kahta kokoa, 1,90 e/nauha, HelmiQ.

Niin, ja sitten äiti soitti Hailuodosta, että nyt ois tarjolla paikallista tummanruskeaa 3-säikeistä lampaanvillalankaa, jota mä yritin kesällä etsiä omaa luotolaista varten. Pyysin äippää ostamaan lankaa saman tien kokonaisen kilon. Eipä tuo enää tunnu tässä konkurssissa, ja onpahan sitten lankavarastoa omasta takaa, jos vaikka kaikki maailman lampaat menee kerintälakkoon. :P

Pääomasijoituksia (olemattomin tuotto-odotuksin)

Kiitos armollinen työnantajatahoni siitä, että palkanmaksupäivä on kuun puolessa välissä! Maksu suoritetusta palveluksesta kilahti tilille torstaina 15. päivä, ja perjantaina taskuissa poltteli euro jos toinenkin innokkaana vaihtamaan omistajaa Suomen Kädentaidot -messuilla Tampereella.

Piikkopirta sai eniten mun palkkarahoista:
- 2 x 500 g kartiota vihreää King Colen Anti-tickle Merino Blendiä, 18,50 e/kpl.
- 5 x 50 g oranssia King Colen Anti-tickle Merino Blendiä, 1,80 e/kerä.
- vyyhti mustaa Merino Oroa, 6,50 e/100 g.

Vihreään vyyhtiin jätin myös pari ropoa, vaikka pätkävärjätyn langan neulepinnan mahdollinen ylilevottomuus hieman epäilyttikin:
- Oranssinkirjava ONlinen Supersocke, 6,50 e/100g.

Ostin myös yhden poro-hirvi-tai-muu-sarvieläin-aiheisen kangaspainantatilkun, 2 e. Sanokaa joku mikä sen paikan nimi oli joka noita myi, minen muistanut katsoa. Olisin ostanut myös apinakaksikolla tai nallella varustettuja lappuja, mutta kun niitä oli vain semmoisilla pliisunvärisillä kankailla. Joku sanoisi maanläheisillä, mun makuuni ne oli masentavia. Tän vois ommella vaikka jonkun laukun kylkeen.

Hannele Hämäläisen keramiikkakojulla piti käydä pariinkin otteeseen. Ja juu, ostin myös enkä vain ihaillut:
- 2 sudenpäänappia 5 e ja rintakoru niiden kaveriksi 8 e. Nämä varmaankin pipon ja tumppujen koristeiksi.

Kivimessujenkin puolella vaeltelin, mutta enpä mä sieltä oikein osannut mitään ostaa. Yksi vihreä makeanvedenhelminauha piti kuitenkin hamstrata, kun se oli niin upean värinen. Ois ehkä pitänyt ostaa saman tien toinenkin, ja vähän pienempiä vihreitä ja vaaleita helmiä. Niin ja lisää lukkoja ja muita tarvikkeita, niin tuosta ois jonkun korun saanutkin aikaseks. Onneks on nettikaupat. :)

Messut oli ihan jees, tarjonnan puolesta ei mitään järisyttäviä yllätyksiä ollut. Jäin kaipailemaan erikoisempia laadukkaita sukkalankoja pätkävärjättyjen ja itseraidoittuvien rinnalle. Kokonaisuudessaan oli oikein mukava päivä, ja parit blogeissa vilahtaneet kasvotkin tuli bongattua entuudestaan tuttujen kanssaneulojien lisäksi.

Sosiaalipsykologian opinnot varmaan auttais ymmärtämään ihmisten käyttäytymistä messuilla. Eilen kyllä hämmästytti ja kummastutti moneen kertaan, kun ihmiset rynni päättömästi sinne tänne sekä töni ja arvosteli suureen ääneen kanssamessuilijoitaan. Enimmäkseen kuitenkin nauratti; on meitä vaan niin moneen junaan, ja joidenkin juna taitaa lähteä asemalta vain kerran vuodessa käsityömessujen aikaan. :D

Twisted Flower Stockings

Malli: Cookie A:n Twisted Flower Socks muokattuna polvisukiksi.
Lanka: Valvilla Modella (65 %polyamidia, 35 % villaa; 50 g=160 m), 120 g.
Puikot: 2,0 mm.

Meinas vähän kestää kuvaamisen kanssa, mutta tässä ne nyt on, polvisukat kierretyin kukkakuvioin. Cookie A:n loistava sukkamalli muuntui mun käsissäni polvipituiseksi, koska mä nyt vaan kerta kaikkiaan tykkään polvareista. Jonkun verran piti rapsutella päätä, että sain leveämmän pohjeosion ja kavennukset sopimaan mallineuleeseen, mutta lopputulos on kyllä kaiken vaivan arvoinen. Näistä tuli ehdottomasti mun tän syksyn ykkössukat, jees määm!

Lanka on samaa vinttimarinoitua vuosikertalankaa, josta keväällä tein Cavern Cardiganin. Kuten jo silloin totesin, niin väri on lähes prikulleen sama kuin mun hiuksissa (ehh, joku tosin tais viime keväänä haukkua langan sävyä kuivuneen veren väriseksi ja koko nyörin muutenkin pelsepuubin kehräämöstä tulleeks... :P). Nää sukat siis sopii asun kuin asun kanssa, kun samaa väriä löytyy kuitenkin aina asukokonaisuuden yläpäästä hiusten muodossa. :)

Nämä Sokoksen 3+1-päiviltä käsittämättömän edullisesti löytyneet maijapoppaskengät on ihan täydelliset kaverit polvisukille: korkoa on riittävästi kävelymukavuuden kärsimättä, remmit antaa sukille tarpeeksi näkyvyyttä eivätkä popot kiristä tai purista lainkaan, vaikka sisällä on vähän paksummatkin sukat. Nää kengät suorastaan vaatii lisää polvisukkaystäviä, ja hameet kaapissa kahisuttelee helmojaan samansuuntaisin ajatuksin. Talvipakkasilla hameilu on huomattavasti miellyttävämpää kun jalkoja lämmittää nätit polvarit pelkkien sukkahousujen sijaan...

Lisää kuvia löytyy jälleen Flickristä. Nyt nää sukat ja sääret lähtee viettämään rattoisaa lauantai-iltaa, hiphei! :)

Lohikäärmeen kesyttäjä

Malli: Apinoitu Silvia66:n Leopardi Scarf/Capeletista kuvien perusteella, samoin kuin edeltäjänsä.
Lanka: G B Wolle Florida, 250 g.
Puikot: 8,0 mm.
Koko: 32 cm x 155 cm.

Tämän lohikäärmeen suomut säkenöivät kultaa ja vihreää, mutta posken ihoa vasten ne ovat pehmeitä kuin sammal. Lämpöäkin se tarjoaa, etenkin kietoutuessaan kerälle kaulan ympärille. Taltuttamiseen tarvittiin puikkojen lisäksi apua toiselta rohkealta prinsessalta lahden eteläpuolelta, mutta nyt peto on vihdoin kesytetty. Aivan joka kerta se ei kuitenkaan vielä taivu voittajansa tahtoon, vaan sen paikallaan pitämiseen tarvitaan kultaisen renkaan apua.

Monipuolinenkin tämä satuolento on, ja notkea. Se taipuu moneen muotoon ja venyttää mittaansa tarvittaessa suuntaan jos toiseenkin.

Meistä tulee vielä hyvät kaverit talven tuiskuissa, lohkarista ja musta. Kokoonpanon heikoin lenkki on edelleen kiinnitysrengasta avustava tikku; vieläkään en oo saanut hankittua parempaa tuon väliaikaisen tilalle. Grillitikusta yllättävään tarpeeseen kesällä veistelty palmikkopuikko ei jotenkin sovi tän sadunhohtoisen huivin arvolle... :)

Ruosteenpunaiset polvisukatkin on sitten muuten myös valmiit, jei! Kuvia on luvassa heti kun kameramiehen, mun ja auringon aikataulut saadaan sovitettua yhteen. Peukkuja pystyyn, että se tapahtuu ennen kevätpäivän tasausta... :P

Kieli vyön alla

Pari viikkoa sitten huutelin Tallinnasta ostetun ja kesken kaiken loppuneen langan perään. Krentu tarjosi ystävällisesti apuaan, ja eilen saapui paketti Tallinnasta sisällään odotetut lankakerät sekä ihanan makuista eestiläistä suklaata, nam! :) Hurjan paljon kiitoksia vielä kerran, Krentu! <3

Thanks again for your help, Krentu! Keep an eye on your mailbox, something from Finland is on its way... ;)

Elämässä on just nyt ihan kamala ruuhka päällä; en meinaa ehtiä nukkua tai neuloa saati lukea ja kommentoida blogeja, kun on koko ajan vauhti päällä ja menossa. Kiire on onneksi positiivista ja innostavaa eikä liian stressaavaa. Neulomisaika olis kyllä plussaa, ettei kesken olevat projektit ehdi vallan pölyttyä. Ja Ravelryn myötä tulevien suunnitelmin lista on vain kasvanut, koskahan niihin pääsis käsiks...

Voi kun olis yksi kokonainen ilta aikaa, niin saisin nää polvareiksi muunnetut Twisted Flower Socksit valmiiksi. Niiden tekeminen on tuntunu melkoisen työläältä (kakkosen puikot, ohut keinokuituvoittoinen lanka ja tsiljoona palmikonkiertoa kierretyillä silmukoilla, uhhuh) mutta nyt oon jo kantapäissä ja loppukiri häämöttää. Äkkiäkös ne rykäsis valmiiksi, mutta seuraava vapaa hetki taitaa olla vasta ensi keskiviikkona. :/ Kamalaa kun pitää jo aikatauluttaa neulominenkin, mihin ihmeeseen tässä elämässä muka oikein voi olla näin kiire? Ja voisko jo kohta alkaa olla perillä, kiitos, tässä vauhdissa voi tulla huono olo pitemmän päälle. :P

Lohikäärmehuivi

Malli: Apinoitu Silvia66:n Leopardi Scarf/Capeletista kuvien perusteella.
Lanka: Novita Maxi Mohair, 185 g.
Puikot: 7,0 mm
Virkkuukoukut: 6,0 mm reunojen virkkauksessa, 8,0 mm kaksinkertaisena virkatussa kiinnitysrenkaassa.
Koko: 130 cm x 26 cm.

Ihastuin Flickrissä tähän vaaleanpunaiseen runsaan, pehmeän ja monipuolisen näköiseen huiviin, joka toimii myös keeppinä. Kaikki kunnia moneksi muuntautuvan huivin suunnittelusta kuuluu italialaiselle Silvialle, jonka muitakin kauniita keeppejä, ponchoja ja huiveja voi ihailla Flickrissä. Leopardi Scarfin kuvia tiiraillen kehitin siitä oman versioni, lankana pörröinen ja paksu Novita Maxi Mohair, joka ehti tätä ennen palvella monta vuotta ihan tavallisena kaulahuivina. Tulipa muuten taas kerran koettua, että mohairin purkaminen on arsesta. Huh.

Huivissa on kahdenlaista joustinneuletta, ja toinen sivu koostuu suorakulmion mallisista lärpäkkeistä. Ne muistuttaa mun mielestä vanhan linnan rintavarustusta tai lohikäärmeen harjaksia. Läppien ansiosta huivi avautuu ja asettuu nätisti kaulan ympärille, ja onhan nuo hauskan näköiset muutenkin. Pari lisäkuvaa jälleen Flickrissä.

Kiinnitysysteeminkin matkin Silvialta. Virkkasin kiinteitä silmukoita kaksinkertaisella langalla muovisen renkaan ympärille. Vt. kiinnitystikkuna kuvissa toimivat sukkapuikko ja lyhyt palmikkopuikko. Elegantimman version hommaan jahka sellaisen löydän.

Huivi toimii kivasti myös pitkittäin kaulalle heitettynä. Keepiksikin tästä olisi, mutta kameran itselaukaisijan mielestä siitä ei passannut ottaa esittelykelpoisia kuvia. Tämäkin on niillä rajoilla, mutta menköön. Tarkoitus on tehdä toinen, paranneltu versio huivista, ja sen kuvauksissa mulla on toivottavasti kameramies mukana niin että saan hiukka havainnollisempia otoksia.

P.S. Ravelry imaisi mutkin mukaansa; nyt on vihdoin puikkovarasto asiallisesti inventoitu ja to do -lista senkun kasvaa... :)

Onks kellään..?

Anteeksi, mutta nyt on pakko julkaista pikainen etsintäkuulutus:

Mistä löytyisi G-B Wollen Florida-efektilankaa, väri vihreä/kulta?

Keksin vihdoin, mitä tästä langasta tekisin ja aloitin neulomaan heti isolla innolla. Pian kävi kuitenkin selväksi, että tietysti lankaa on liian vähän. Kuukeloimalla ei selvinnyt mitään muuta kuin että lankaa saa edelleen Liann Lõngadista Eestistä, mistä sen kesällä ostin. Vaan he kun eivät toimita tuotteita postitse, eikä mun tiedossa ole yhtään potentiaalista lankakuriiria, jonka matkassa tuon puuttuvan kerän saisi lahden eteläpuolelta tänne lähiaikoina.

Tarvitsisin Floridaa ainakin yhden kerän saadakseni projektini kunnialla loppuun. Jos jollain on tietoa, missä muualla tätä lankaa myydään (Suomessa tai Suomeen toimittavassa nettikaupassa) tai jos joku on valmis luopumaan omasta keräsestään käypää hintaa vastaan, niin lähettäköön meiliä osoitteeseen sisainen.villapaita(a)netti.fi. Kiitos!

Villiviiniä ja chiantia

Malli: Eunny Jangin Deep V Argyle Vest omin muokkauksin ja yksivärisenä, koko 42 ".
Lanka: Schachenmayr Nomotta Extra, väri 3604 chianti, 320 g.
Puikot: 2,5 mm joustimessa, muuten 3,0 mm.

Keväällä Eunomiasta tilatut ale-Extrat muokkautui reilussa viikossa syksyslipoveriksi. Mallin lähtökohtana hyödynsin samaa Deep V Argyle Vestiä kuin Marianne-sliparissakin, mutta tällä kertaa maltoin tehdä neuleesta riittävän pitkän. Lisäsin ohjeeseen pituutta ehkä noin 15 cm, ja se kyllä kannatti: nyt ei tarvii nykiä helmaa koko ajan alaspäin ja istuvuus on muutenkin kohdallaan.

Steekingiä tuli harjoiteltua nyt toista kertaa, ja homma meni jo rutiinilla turhia jännittämättä. Tein steeking-listat nurjin silmukoin, jotta ne erottuisivat tarpeeksi yksivärisessä neuleessa. Se olikin kannattava ratkaisu, koska siten steekkausreunoista tuli huippusiistit! Tein steekit vain kolme silmukkaa leveiksi, enempi olis ollut langan ja työn haaskausta, koska ompelukoneella varmistetut saumat ei tarvii suuria varmuusvaroja.

Lanka on herkullisen punaista, ja sliparia neuloessa välillä epäilytti mahdollinen "joulu ainainen" -tunnelma. Nyt tumma punainen tuntuu kuitenkin just sopivan lämpimältä syksyyn. Mun hiuksetkin on selkeästi tähän vuodenaikaan väritetyt, ainakin ne sulautuu hyvin taustan villiviiniköynnökseen. :)

Sliparin väri on parhaiten kohdallaan tässä kuvassa. Syvän tummanpunainen lanka on nimetty toscanalaisen chianti-viinin mukaan, ilmankos tamperelainen villiviiniköynnös tunsi sielujen sympatiaa neuleen kanssa ja pyrki lähempään tuttavuuteen. :) Lisää kuvia neuleesta löytyy Flickristä.

Kevätvauvalle

Malli: Saartje's Bootees (PDF-tiedosto).
Lanka: Drops Alpaca, 9 g.
Puikot: 2,0 mm.

Ystävä kertoi eilen odottavansa vauvaa, ja innoissani neuloin ensi kevään tulokkaalle pienenpienet tossut. Mulla ei tosiaankaan ole kovin tarkkaa käsitystä minkä kokoinen jalka vastasyntyneellä on, mutta ei nää ainakaan liian suuret liene. Kananmuna antaa osviittaa töppösten mittakaavasta.

Tossujen kanssa tuli vähän kiire, koska kuulin vauvasta eilen aamupäivällä ja olin sopinut tapaavani tulevan äidin heti tänä aamuna. Nappikauppaan en enää töiden jälkeen ehtinyt, mutta Katen monipuolisesta nappivarastosta löytyi täydellisesti lankaan sopivat napperoiset. Kiitos vielä tätäkin kautta! :)

Käsittämätöntä kuinka pieniä vauvojen vaatteet on; nappeineen päivineen nää tossut painoi hätinä 9 grammaa! Ja kuinka nopeasti tällaiset miniatyyritossut neuloo, valmista tulee yhdessä hujauksessa. Kun neulejumi taas joskus iskee eikä mikään tunnu etenevän, niin taidan tekaista toiset tällaiset ensi hätään, niin voin tuntea olevani tosi tehokas ja aikaansaava.

Kesänjatkajat

Malli: Mallineule Kathy Zimmermanin Katharine Hepburn Cardiganista (kirjassa Lace Style), muutoin neulottu omasta päästä.
Lanka: Nimetön Menita Outletista ostettu villasekoitelanka kaksinkertaisena, 130 g.
Puikot: Joustimessa 2,5 mm, pitsineuleessa 3,0 mm.

Syksyä on ilmassa, vaikka lämpötilat just nyt melko kesäisiä onkin. Mä kuitenkin päätin varautua ilmojen kylmenemiseen säärystimillä, jotka mahdollistaa korkkareiden käyttämisen talvellakin ilman säärien ja nilkkojen jäätymistä. Nää kai on jotensakin in tänä syksynä, kun erilaisia neulottuja säärenlämmittimiä näyttäis olevan kaupat pullollaan. Mut mullapa onkin uniikit, hähhähäää! :)

Mallineule on pihistetty Katharine Hepburn -neuletakista, joka on keikkunut mun to do -listan porteilla keväästä asti. En oo ollut ihan varma, oonko mä tuon neuletakin tyylinen vai en. Nyt tuli päätös sillekin arpomiselle, tosin ihan muusta syystä: vaikka neuletakki on ihana, niin palmikoita ja pitsiä yhdistävä mallineule kolmosen puikoilla oli puuuuuduttavaa neulottavaa! Säärystimien verran sitä jaksoi, ne varmaan vastaa noin suunnilleen hihoja kooltaan ja työmäärältään, mutta jos pitäis vielä tehdä etu- ja takakappaleet samaan malliin... nou tänks! Kaunista pintaa tuo kyllä on, niin että voipi olla että pyörrän puheeni joskus.

Syksy saa mut aina täyteen energiaa ja tunnetta: töitä jaksaa painaa ihan eri lailla ja iloisesti rallatellen kuluu vapaa-hetketkin. Tarmoa on niin paljon, että sohvannurkassa neulominen meinaa jäädä muun juoksemisen jalkoihin. Jotain sentään on kehitteillä, ja viimeistään seuraavan sadepäivän sattuessa sekin projekti alkaa taas houkuttamaan. Siihen asti mä kirmailen pitkin syksyistä kaupunkia iloinen virne naamalla ja säärystimet sojossa: ota kiinni jos saat! ;)

Vauvanvaatekuumetta

Anoppi toimitti mulle oman mummunsa käsityöjäämistöä kolmenkymmenen vuoden takaa. Joukossa on Mary Oljen pitsikirjoja, ompeluohjeet 10 pehmoeläimelle sekä pari Marksin neulonta- ja virkkauslehteä jostain 1950-60-lukujen tienoilta. Nannaa!

Marksin Baby Journal on täynnä söpöyksiä taaperoikäislle lapsille. Jos mulla olis aikaa ja lapsia (ja käsitys siitä, mikä on käytännöllinen vaate pienelle lapselle) niin voisin tehä vaikka ne kaikki! Vaikka mulla ei minkäänlaista vauvakuumetta olekaan, niin siitä huolimatta tekis mieli jo nyt lisätä muutamat näistä to do -listalle.

Tää Kippari-Kalle-asu ei tosin olis kaikista varteenotettavin pukine mun pienokaiselle. Menee ehkä samalle linjalle kuin koirien pukeminen irvokkaisiin naamiaisasuihin: katsojia naurattaa mutta itse huomion keskipistettä nolottaa niin pirusti. Ja mallin ilme kruunaa asun. Ei muuta kuin suoraan taaperoikäisten Village Peopleen, kiitos.

Jos mulla olis pieni tyttö, niin sillä vois hyvinkin olla tämmöiset söpöt peppuröyhelöpöksyt vaippojen peittona. Tiedä sitten kuinka katu-uskottava tarha-asu tää olis, eikös noi byysat oo lähinnä alusvaatemallistoa..?

Tässä on sitten sitä jotain, vois vaatteidensa puolesta olla vaikka mun lapsi tämä. Selkeää, toimivaa eikä liian söpöhöpöpastellia. Kuva ei valitettavasti kerro, että väriyhdistelmä on herkullinen TURKOOSI-ruskea, ei vaaleansininen. Mie tykkään. Ja on toi lapsikin ihan kiva. :P

Ja sitten on vuorossa pikku prinsessan söpöilyisku. Tän tyttösen kimppuun hyökkäis kaikki täti-ihmiset kaupassa ja kadulla taputtelemaan päätä ja paijaaamaan poskea. Kuvitelkaa tohon vielä minikokoiset kaunokkaat, luisteluhame ja muhvi tai vanhanmallinen puukelkka perässä vedettäväksi, niin Martta Wendelinin idyllinen postikortti on osoitetta vaille valmis. :)

Antaudun! Mun on ilmeisesti pakko joskus tulevaisuudessa ees yrittää hankkia lapsi, jotta pääsen pukemaan sen tähän hellanduudelismekkoon ja myssyyn (huom. äiti, anoppi ja sisko: paino sanoilla joskus tulevaisuudessa). Ja äiskälle kans mätsäävä setti, ehkä vähän pidemmällä helmalla. Ai miten niin mulla on väärät motiivit lastenhankkimiseen, eikö ne olekaan asusteita? :D