Malli: Shetland Triangle Shawl kirjasta Wrap Style. Keskusmallikertaa toistettu 11 kertaa ohjeen 8 sijaan.Lanka: Pirkanmaan Kotityö Oy:n ohut Pirkka-lanka, 110 g.
Puikot: 4,5 mm.
Koko: 170 cm x 85 cm.
Lomailin viime viikon äidin mökillä Hailuodossa, ja nappasin niissä maisemissa muutaman kuvan Shetland Trianglesta. Nuo olikin melkein ainoat hetket, kun ei satanut, päh. Yksi reissun tarkoitus oli ostaa repullinen hailuotolaista lampaanvillalankaa, koska haluan tehdä itellenikin luotolaisen. Mun tuurillani lankaa ei sitten ollut riittävästi saatavilla tähän hätään, joten kalastajaneuleen teko lykkääntyy. Oulun Taito Shop Maakarissa etsimääni luotolaista lankaa kyllä olis ollut, mutta hinnassa oli reilu manterelisä, joten jätin vyyhdit hyllyyn. Pitää siis tilata langat lammastilalta erikseen ja pyytää äitiä toimittamaan. Voishan sen puseron tehdä muustakin langasta, mutta ei se tuntuis oikeelta luotolaiselta, ellei villat ole laiduntaneet saarella mummini kotimaisemissa.
Matkaneuleena tein oman apinointini Maijun upeasta hunajakennohatusta. Mun versio tosin tuo sammalenvihreän värinsä vuoksi mieleen enemmänkin jonkin metsänhaltijan tai menninkäisen. En saanut reunasta yhtä nätisti rullautuvaa kuin Maijun hatussa, joten virkkasin reunukseksi puoli tuumaa kiinteitä silmukoita. Nyt on huivilla kaveri, pitäisköhän vielä tehä sormikkaat noiden seuraksi.
Malli: Kunhan neuloin menemään; idea ja linkki mallineuleeseen Maijulta.Lanka: Pirkanmaan Kotityö Oy:n ohut Pirkka-lanka, 40 g.
Puikot: 2,5 mm.
Virkkuukoukku: 3,0 mm reunuksen virkkaamiseen.
Kotimatkalla poikkesin Keski-Pohjanmaan neuletapaamisessa Kokkolassa, kun se sattui olemaan sopivasti matkan varrella. VR:n lomapassi on kyllä loistava juttu, se kun mahdollistaa moiset harharetket. ;) Kokkolassa on paitsi mukavia neulojia :) myös loistavia kangaskauppoja, joista lähti mukaan yhtä jos toistakin. Onnekseni löysin myös kankaat juhlamekkoon, jota tarvitsen ensi viikonloppuna häissä. Taitaa taas tulla vähän hoppu, kun vielä ei oo ees mallia mielessä, eikä tuntuis ees olevan sopivia korujakaan valmiina. Saas nähä minkälainen paniikki on päällä loppuviikosta ja tuleeko öisin nukuttua montaa silmällistä... ;D
Voi kun se on sun väri! Kaunista kaunista..
VastaaPoistaJaan tuskasi kiireen kanssa, pitääkö aina olla ahne? Mun tarvis vielä tehdä töitäkin tässä samalla ja sun on ihan pakko ehtiä nauttia ilmoista (munkin puolesta)! Tiesihän sen että helteet alkaa kun palaan sorvin ääreen :P
Tosi kauniita! Ja just niin metsänhenkisiä :)
VastaaPoistaEikö ookin?! Mä oon ihan pihkassa vihreään, just tuohon sävyyn. Kuinka ollakaan se mun juhlapukukangaskin on samaa sammalenvihreää... ;)
VastaaPoistaVoi meitä kunnianhimoisia minä ite teen -ihmisiä! Mulla on onneks tällä kertaa loma, sun aikataulus on kyllä varmasti tuskainen töiden takia. No, onhan meillä sitten vielä automatkalla aikaa harsia mekkojamme, ja juhlissa voidaan sit korjailla toistemme hepeniä jos joku paikka alkaa repsottaa. Ei vaa, kyl me saadaan puvut valmiiks, usko pois! ;)
Tikrulle kiitos! :)
VastaaPoistaIhana väri... niin ja hienoja ovat työtkin. Kuinka suuri muuten tuosta huivista tuli?
VastaaPoistaKysyin muuten Esikolta että tunnetko kuka on kuvassa? 'Joo, sehän on Iines' :DDD Että näin.
Tsemppiä ompeluun! Saa nähdä mitä mä teen noiden vaatteiden kanssa... laitanko pelkät korkkarit ja huivin :D
Oi, ompa kauniit asusteet! Noista olis itse Mielikki metsänemäntäkin mielissään :)
VastaaPoistaKauniit huivi ja pipo. Pipoa taisit tehdäkin Kokkolassa tapaamisessa, väri oli luonnossa vielä kauniimpi kuin kuvissa.
VastaaPoistaVoi jee kuinka nätti pari! Ilman muuta käsineet vielä, tai kynsikkäät!
VastaaPoistaVoi kun kauniita kuvia!
VastaaPoistaIhanat huivi ja pipo! Tuollainen vihreä väri on just aivan mun lemppari tällä hetkellä!
Upea kokonaisuus.
VastaaPoistaKaunis väri.
Upea kokonaisuus, mä oon kanssa ihaillu salaa tota Maijun hattua. Täydellinen sävy tossa langassa. Ihanasti alkaa mieleen hiipiä jo syysasusteet, vaikka helleaalto vielä tulikin...
VastaaPoistaKate: Huivin koko on 170 cm x 85 cm, jäi vahingossa mitat laittamatta. Ja ne häävaatteet, uhhuh. Kivaahan niitä on suunnitella ja tehdä, mutta se kiire se kiire... :D Onneks on vertaistukea kaksin verroin, voidaan kolmisin Jatan ja sun kanssa voivotella ens viikolla ahdistusta. ;D Ja oonko mä kummitypyn mielestä ankan näkönen vai? :D :D :D
VastaaPoistaNasti: Thank you, se oli kauniisti sanottu!
Johanna: Juu tota pipoahan mä siellä tikuttelin. Väri on kyllä aivan ihana, hieman vaihteleva vihreä, jota ei kertakaikkiaan saa kuviin vangittua yhtä nättinä kuin luonnossa. Tykkään! :)
Helena: Ei kahta ilman kolmatta, eli pitäis kyllä tehä sormikkaat tai muut noiden kavereiks. Lankaa tosin on enää 50 grammaa, joten kynsikkäät on ehkä realistisempi suunnitelma. Sit ois koko setti kasassa. ;)
Hanna langankierto: Tää vihreä on myös mun ykkössuosikkiväri just nyt, ei voi saada kyllikseen... :)
Upa: Kiits! :)
Jaana: Maijun hattu on todella kaunis, väri ja kaikki. Se reunuskin on niin hieno, mä en vaan saanut omaani käyttäytymään nätisti. Syksy on siitä kivaa aikaa, että saa asustella itseään huiveilla ja pipoilla; hyvä syy tehdä niitä aina muutama lisää. ;)
Voihan vihreä, mikä väri! Ja pipokin on ihana, hieno setti, onnea uusille (taas) ;D
VastaaPoistaMarsvin
Marsvin: Uudet kiittävät ja tekijänsä myös. :)
VastaaPoistasie olet kuin pieni metsänneito noissa vaatteissa.....pipon malli on myös todella kaunis. tällä hetkellä värini on sama kuin huivisi...ja blogista näet syyn siihen kun luet
VastaaPoistaRisuliisa: Voi kun sun blogissa on kaunista vihreää, ja aivan ihana headerikin! Ja minäkö pikkuinen metsänneito, oi kun oisinkin. Pituutta on kuitenkin siunaantunut 175 senttiä enkä ole kovin hentoinen muutenkaan, mutta nää vihreät asusteet yllä voi ainakin hetken kuvitella olevansa metsäkeiju. :)
VastaaPoistaOoo, kaunis setti!
VastaaPoistaEikö Pirkkalanka ole karmean karvaavan kutisevaa!?? Joskus ammottavina aikoina neuloin siitä niitä kaislakerttukönöspaitoja muutaman ja aattelin ettei kukaan voi ilman tiivistä aluspaitaa pitää sellaista päällään.(Siksipä ne kestävätkin käytössä ikuisuuden.)
Onko Pirkka pehmennyt vai ihmisten nahka paksuntunut?
Villamokka: Kyllähän toi on karheaa, mutta ei mun kaula tai otsa kyllä ole vielä ärtyneet tai kutisseet (ainakaan vielä). Tarpeen tulleen ompelen pipoon vuoriksi trikookaitaleen, niin sillähän ongelma on ratkaistu.
VastaaPoistaHuivikin luovutti suuren osan karheuttaan huuhteluainekäsittelyssä ja pehmeni huomattavasti. Eipä kai toi Pirkka ole mitään varsinaista huivilankaa karheutensa vuoksi, mutta ihana sitä on neuloa ja sävyissä on mistä valita. Niin että joko mä olen paksunahkaisempi tai sitten tykkään vain näistä asusteista niin paljon, etten huomaa kutiamista. ;)
Punainen ja vihreä on pettämätön yhdistelmä, sopii loistavasti yhteen :). Ja näemmä juhlamekkobuumi taas menossa ;)
VastaaPoistaNiin nättiä, niin nättiä. Pitää apinoida toi pipon malli myös itselle. Kiitän ja kumarran ideasta.
VastaaPoistaTosi ihana väri! Sopii sinulle todella kauniisti! Odotan käsilämmittimien valmistusta innolla! :D
VastaaPoistaOnpa kauniit kuvat! Äitisi mökki on varmasti ihana.
VastaaPoistaUPEA! Eipä tässä kauheesti muuta voi sanoa, niin on nätti tuo värikin.
VastaaPoistaKateellinen, kateellinen, kateellinen..... Eli eipä muuta kuin yrittämään jonkinasteista apinointia (todellakin jonkinasteista...) Kunhan sais vaan vanhatkin valmiiksi.
Tosi sievät lakki ja huivi!
VastaaPoistaTeresa: Juhlamekko on taas työn alla, pakon sanelemana kun kerran menin ja tuhosin sen edellisen... :P Ja taas on kiire, oivoi. Mut kolttu on vihreä, ja se toimii loistavasti punatukan kanssa, jei! :)
VastaaPoistaLiisaP: Apinointi on jees, mäkin apinoin idean Maijulta, niin että ei muta kuin inspiraatio kiertoon vaan! ;)
Vennaria: Kiitos! Käsilämmittimet on jäähyllä just nyt, koska helteellä tekee mieli neuloa jotain muuta kuin 100 % villaa. Syksymmällä sitten, toivottavasti lanka riittää ees jonkinmoisiin lämmikkeisiin.
Heidi: Äidin mökki on tosiaan ihana; se on mun isoäidin tädin vanha pikkuinen talo, joka oli joskus 1800-luvulla kunnan viinankeittotupana. :D Siihen aikaan siis kun osa kunnankin palkoista maksettiin viinana. Sitten raittiusseura osti sen, ja sitä kautta talo siirtyi mummini opettajatartädille. Pihapiiristä löytyy vanhoja talousrakennuksia aitta ja pari riihtä mukaan lueuttuina, niin että tunnelmaa ja kauniita kuvauspaikkoja riittää.
Sannero: Tänks! Odotan sun versioita innolla. :)
Riikka: Kiitos, tykkään tosi paljon itekin. Vielä kyllä joutuu oottaan parikin kuukautta, ennen kuin näille on säiden puolesta käyttöä.
kauniita! sopii niin hienosti sulle molemmat! :)
VastaaPoistaIiks, tämähän on pelottavaa! Sain eilen mäkillä valmiiksi saman huivin, samasta langasta ja saman kokoisilla puikoilla. Jännää! :D
VastaaPoistaNo mutta täälläpä majaili hauska yllätys!
VastaaPoistaPipo on hauskannäköinen, ja ihanaa kyllä: Näyttää ihan vanhalta tutulta!
Ja jos mahdollista, vihreä väri sopii vielä pipoakin paremmin tuohon huiviin: Se on aivan superherkku!
Hieno, hieno on kokonaisuus... :)
Aivan upeat: niin väri kuin mallitkin. Pieni tarkennus: huivin ohjetta ei löydy Scard style kirjasta, oiskohan ollut Lace style? Voi, kun osaiskin tehdä jotain noin kaunista!
VastaaPoistaNina
SatuH: Kiitos! :)
VastaaPoistaPohjis: No kappas, sepäs sattui! MEil on ilmeisesti jossain määrin sama maku ja käsiala. ;)
Maiju: Kiitos innoituksesta! Oon pitkään ihaillut sun hunajakennohattua, ja vihdoin tartuin toimeen. Että kiitsa vaan vielä kerran! :)
Nina: Upsan, huivin ohje tosiaan löytyy sittenkin Wrap Stylesta. Tuli ilmeisesti pieni ajatusvirhe tuota kirjoittaessa, pahoitteluni! Pitääpä korjata jahka seuraavan kerran päivitän. Hyvä kun huomasit, kiitos!
Ihana huivi! (Mullon just samanlainen ;)) Sulla tuo setti on kyllä täydellisen ihana. Tekis mieli minunkin apinoida...
VastaaPoista