Perfetta!

Sliparit kuuluu mun suosikkivaatteisiin. Ne on käteviä kerrospukeutumisvälineitä, lämpimiä ja rennon asiallisia sekä töihin että vapaalle. Siksipä onkin harmittavaa, että kaksi kolmesta neulomastani sliparista on jäänyt lähes tyystin käyttämättä: kalanruotoslipari on auttamattomasti liian lyhyt ja paksusta langasta tehty Aino aivan liian pullea. Se ainoa enemmän käytetty ei myöskään ole erityisen onnistunut liian leveiden olkainten vuoksi. Täydellinen slipari on siis vain odottanut tekemistään, koska täydellisyyden rakennuspalikatkin olen tiennyt jo pitkään:

1. Slipari ei ole liian paksu mutta mielellään kuitenkin lämmin.
2. Pituutta on reilusti ilman jatkuvaa alaspäin nykimisen tarvetta.
3. Pääntie on neliömäisen pyöreä ja kapenee niskaa kohti.
4. Kädentiet ovat sopivan sirot ja kapeat eikä resoriosuus roiku olkapäiden yli.
5. Yksiväriseen neuleeseen tuodaan kiinnostavuutta mallineuleella levottoman kirjoneuleen sijaan.
   
6. Slipari istuu kuin päälleneulottu, eli kavennukset ja levennykset on oikeilla paikoilla ja niiden välissä on riittävästi suoraa osuutta.

Nämä kriteerit mielessäni läksin toteuttamaan unelmaani. Ja siinä se nyt on, toiveideni täyttymys:

Malli/pattern: Oma/my own design.
Lanka/yarn: Pirkanmaan Kotityön Ohut Pirkkalanka, 200 g.
Puikot/needles: 2,0 mm & 2,5 mm.
Koko/size: 40"

Kaikki edellä luetellut kuusi täydellisyyden vaatimusta siis toteutuvat tässä, ja plussana vielä aivan mahtava sinipetrooli väri.

Tässä vielä yksityiskohta vaaditusta ominaisuudesta nro 6. Palloneule on jännän graafinen ja kolmiulotteinen, mutta nopea ja helppo tehdä. Ja kuinka ollakaan, pallo on kuulemma yksi täydellisyyden symboli.

Koska mikään ei kai voi olla aivan täydellistä, on tässäkin neuleessa yksi puute. Lanka uhkasi loppua kesken kaiken, ja koska se oli tehtaanmyymälästä ostettua hajavärierää, ei saman sävyn saamisesta ollut takeita. Siispä piti valita teenkö ollenkaan resoreita vai jätänkö selkään ammottavan aukon. Ja näin siinä sitten kävi. Kapenevat olkaimet vaativat tuon ylimääräisen resorinauhan niskassa, ja kai tota reikää selässä vois sanoa hauskaksi yksityiskohdaksikin.

Jätän silti tuon aukon tekemättä, kun neulon toisen tällaisen pallosliparin. Ja myös kun neulon sen kolmannenkin. Ja ehkä jopa kirjoitan tästä ohjeen, jos vain onnistun sarjoittamaan koot järkevästi.

I wanted to have a thin woollen slipover, that was knitted in one colour but would still have something interesting in it. The bubble knitting pattern is just what was called for. The square neckline curves slightly more towards the neck when nearing shoulders. The back of the slipover was meant to be solid all the way up, but since I had limited amount of yarn I had to make an alternative choice. The next one I'll make with this pattern will have a solid back without a hole. I'll even might write up a pattern for this, well see...

P.S Oon joskus miettinyt ihaillen, miten Jatta ehtii neuloa niin paljon. No, nyt mä ymmärrän: sillä on apuri! :D

Laku oli meillä hoidossa Jatan Lapin-reissun aikana, muttei valitettavasti edistänyt mun sliparin neulomista, emännälleen uskollinen koira kun on. :)

Hertta puolestaan on varsinainen neulojan antiapuri. Jos se ei pura kesken olevia projekteja niin se omii ne lämpötyynyikseen. Neulo siinä sitten, kun puikkojen päällä on 3,3 kiloa isosilmäistä koiraa.

P.S Jatta's dog Laku was staying with us for a few days, and now I know how Jatta manages to get so much knitting done: she's got a little helper! Hertta is quite the opposite. When she's not ripping my WIPs she hoggs them as her pillows.