Viimehetken lahjavinkkejä

Jos vielä pohdit, mitä antaa joululahjaksi rakkaallesi, ystävällesi tai itsellesi, niin poikkeapa pieneen korupuotiini. Nyt on taas saatavilla muun muassa paljon kysyttyjä lusikkarannekoruja ja Lumme-riipuksia. Joulutarjouksena kaikki tilaukset toimitetaan vain yhden tuotteen toimituskuluilla, eli nyt kannattaa klikkailla ostoskoriin useampikin koru... :) Itella lupailee, että maanantaina lähetetyt kirjeet ehtivät perille jouluksi, joten lahjaksi aiotut korut kannattaa tilata ja maksaa viimeistään sunnuntaina 20.12.2009.

Tässä muutamia maistiaisia tämänhetkisestä valikoimasta:

Hopealusikan varresta, vihreistä makeanvedenhelmistä ja sterling-hopeasta tehty Metso-rannekoru.

Rannekoru hopealusikan varresta, sammalakaattihelmistä ja sterling-hopeasta.

Kullanhohtoinen Lumme-riipus on tehty kullatusta hopealusikasta ja valkeista makeanvedenhelmistä.

Kullattuja Lumme-riipuksia on saatavilla myös kullanväristen helmien kanssa.

Viileän mintunsävyisistä makeanvedenhelmistä, lasihelmistä ja sterling-hopeasta tehtyä rannekorua koristaa herkkä organzarusetti. Saatavilla myös saman sarjan kaulakoru ja korvakorut.

Hohtavan pakkaslumen sävyjä toistava Lempi-kaulakoru on tehty koruvaijeriin pujotetuista harmaanvalkeista lumikvartsihelmistä, lasihelmistä ja sterling-hopeasta. Sydämenmuotoinen mattapintaiseksi harjattu riipuslukko on valmistettu hopealusikan lusikkapesästä ja varresta.

Hopeinen valkeita helmiä helkyttävä pieni Lumme-solki sopii vaikka pitsihuivin pidikkeeksi, vink vink. :)

If you are still thinking of what to give your friends, loved-ones or yourself for Christmas go visit my little jewelry shop. All orders placed before Christmas will be delivered with only one product's shipping cost, so now it pays to by more than one product. I cannot guarantee, that the orders will make their way every where in the world by Christmas, but why not start the new year with gifts! :)

Pretty in pink

Talvi tuli, ihanaa! Lumi ja pakkanen ovat todellakin tervetulleita myös Hertan mielestä. Hertta kun inhoaa märkiä rapakelejä, jolloin neiti suostuu vastentahtoisesti teputtamaan juuri ja juuri korttelin ympäri. Jos sitäkään. Ymmärtäähän sen, että kun kuono on noin kymmenen sentin etäisyydellä maasta ja korvat vielä lähempänä, niin tassujen lätäköistä roiskima vesi ei ole ehkä kaikkein kivointa.

Ohutkarvainen ystävämme kuitenkin tarvitsee pakkasilla kunnon toppatakin, ihan niin kuin me ihmisetkin. Tänä talvena Hertta keimailee reviirinsä urhoille vaaleanpunaisessa skottiruudussa. Tyylikäs pitää aina olla, oli kuinka kylmä tahansa. :)

Malli on Hertan mittojen mukaan tehty, eli istuu hyvin eikä haittaa liikkumista. Päällikangas on villaa, vuorina ruskeaa fleeceä ja välissä paksua vanua. Tikkasin vanun ja kiinni fleeceen siten, että takki muotoutui samalla Hertan vartaloa myötäilemään. Samalla siitä tuli jämäkämpi, eivätkä kankaat elä liikaa toisiaan vasten. Reunat kanttasin satiinivinonauhalla, kiinnitys tapahtuu toiselta sivuilta nappien avulla.

Näkyvyydestä on huolehdittu ompelemalla heijastinnauhaa satiininauhan viereen sekä pujottamalla lisää heijastinnauhaa sivuille ja keskiselkään ruutukuosin mukaisesti. Ei pistä liikaa silmään kankaan kustannuksella, mutta näkyy loistavasti pimeässä. Turvallisuus talven pimeillä lenkkipoluilla on tärkeä juttu.

Kangaskaupassa oli pakko vetää vähän överiksi, koska silmiin sattui osumaan just villakankaaseen sopivaa tekoturkista. Ja kun Hertalla ei sitä omaa lämmittävää karvaa ole, niin...

Öhh, myönnettäköön, että tää irtokaulus on ehkä vähän liikaa. :D Enää puuttuis pinkit strassikoristeet ja timanttikaulapanta. Olkoonkin, että tuo oikeasti suojaisi niskaa ja kaulaa pahimmilla pakkasilla, mä en silti ehkä voi nöyryyttää Herttaa tuolla karvarenkaalla tän enempää. Söpöhän se on, mutta kun mä lähden siitä, että koira puetaan vain jos on pakko, ja silloinkin käytännöllisyys ennen kaikkea.

"Ei kai mun oo pakko pitää tätä, eihän?!"

Kauluksen poistuttua kauan ympäriltä Hertta hyväksyi uuden takin mukisematta ja kiitää se päällään lumella kuin saukko vedessä. Välillä lunta on tietty pakko myös haistaa ja siinä samalla vähän maistaakin. :)

I made Hertta a new thicker and warmer winter coat right in time for the cold winter weathers (it's now -15 Celsius degrees where we live). There's nothing wrong in looking chic while keeping warm, but you have to draw the line somewhere. Even though the fake fur collar looks cute on her I don't think I can make her wear it for real. In my opinion dog wear needs to be first and foremost practical, and the collar is just a little overboard with the cuteness. Main thing is that Hertta likes her new coat and it keeps her warm during our winter walks through the snowy winter wonderland.

Kotona

Rakastan vanhaa taloamme. Tänne minut on tuotu synnytyslaitokselta jouluna 1980, ja siitä lähtien se on ollut sydämeni koti. Paikka, jossa olen kokonainen ja perillä. Täältä ei ole kiire minnekään.

Rakastan kotimme levollista tunnelmaa, pinkopahvien kätkemien pystyhirsiseinien jykevyyttä, raakalaudasta tehtyä aulan geometristä kattokuviota...

...vanhoja talonkirjoja, jotka kertovat talon nähneen mitä erilaisempia persoonia yli 70-vuotisen olemassaolonsa aikana...

...jopa kellarin betonilattian poikki kipittäville hämähäkeille moikkaan iloisesti. Niin kauan kuin ne viihtyvät meillä tiedämme, että kotimme kosteusarvot ovat kurissa.

Rakkaaseen vanhaan taloomme kuuluu kuitenkin olennaisesti yksi asia, joka tuo pienen särön täydellisyyteen. Talven lähetessä vanhojen ikkunoiden pielistä vetää ja lattiat ovat kylmiä. Hrr.

Toisaalta viileys mahdollistaa myös elämän pienistä iloista nauttimisen: aina on hyvä syy sytyttää takkaan tuli, polttaa kynttilöitä ja kääriytyä lämpimään huopaan siemailemaan kuumaa juomaa. Eikä lämpimiä sisätossuja ole koskaan liikaa.

malli/pattern: En pointe by Ilu
lanka/yarn: nimetön norjalainen 100 % villalanka/anonymous Norwegian 100 % wool yarn, 100 gr.
puikot/needles: 6,5 mm
Ravelry

Hahtuvalangasta neulomani Amy Marsh -tossut ovat kuluneet pohjasta puhki, tai siis oikeastaan pohjia ei enää ole laisinkaan (seuraaviin hahtuvatöppösiin laitan kyllä nahkapohjat...) Oli siis tarvetta uusille helposti jalkaan sujautettaville tossukoille, ja päätin huovuttaa itselleni sellaiset. Ilun En pointe -ohje oli helppo valinta Ravelryssä näkemieni muiden kauniiden tuotosten perusteella. Lankani vain oli niin paljon paksumpaa, että pääsin huomattavan helpolla: otin silmukkamäärät vauvakoosta ja pituusmitat omien jalkojeni mukaan.

Konepesun jälkeen pääsin herkullisimpaan osioon, eli koristeluun. Tarkoitus oli kirjailla molemmat tossunkärjet kiekuroita täyteen, mutta arvioin langan riittävyyden rutkasti yläkanttiin. Metri liukuvärjättyä muliinilankaa riitti kyllä yhden tossun kirjomiseen, mutta vain nipinnapin sain jämistä neulattua tuon pienen kiehkuran toiseen tossuun. Ja oikeastaan tykkäänkin tuosta vaatimattomammasta enemmän. :) Lopuksi sirottelin päälle sekalaisia vaaleanpunaisia nappeja. Noh, ei nää nyt niin nätit ole kuin haaveilin. Paksumpi lanka teki huovutuspinnasta melkosta mykysoppaa. Mutta tavoite on kyllä saavutettu; voin nauttia viileistä illoista vanhassa talossamme jalat lämpiminä.

I love the old house we live in, but in the winter the floors are drafty and cold. I needed new slippers to keep my feet warm after my Amy Marshes' sole wore out . These En pointe slippers were fun to knit, and using thicker yarn allowed me to make the slippers with the sts count for the baby size, which made this also a very quick project.

The outcome isn’t as pretty as I had hoped for because the thicker yarn didn't felt very smoothly. The slippers look quite clumsy and rough but at least they keep my feet from freezing.

Vinkkejä vauvaneuleita varten

EDIT: LISTAA PÄIVITETTY 19.11.2009

Sain aivan mielettömästi hyviä vinkkejä ja neuvoja vastauksena edellisen postauksen pohdintoihini (mitä kannattaa ja mitä ei kannata neuloa vauvalle), kiitos vielä kerran kaikille kommentoijille! Koska on varmasti muitakin vauvaneuleiden noviiseja, joita nämä asiat kiinnostavat, niin kokoan tähän listan kommenteissa esiin nousseista huomionarvoisista seikoista. Lisää huomioitavia juttuja voi edelleen kirjoitella kommenttiboksiin, ja päivitän listaa sitten niiden mukaisesti.

(Kuva 1960-luvun vauvaneuleohjelehtisestä. Ilmeestä päätellen asu ei ole pikku seilorin mieleen.)

NÄMÄ KANNATTAA UNOHTAA, KUN SUUNNITTELET NEULOVASI VAUVALLE:

• huput (myttääntyvät niskaan, ei juuri todellista käyttöä) TOSIN huput voivat olla hyvinkin käytännöllisiä, ainakin ulkona käytettävissä vaatteissa ja jos huppu on sopivan kokoinen! Tämä on selkeästi makuasia. :)
• käsinpesua vaativat langat (ainakin pukluherkillä alueilla)
• tossut (eivät pysy jalassa)
• ohuet nirunarut solmimisnauhoina (voivat hiertää)
• paksut neuleet (kuumia, tönkköjä)
• poolokaulukset (vauvoilla ei juuri ole kaulaa)

HYVIÄ JA KÄYTÄNNÖLLISIÄ VAUVANEULEITA

• villahaalarit (riittävän pitkälle haaroihin ulottuvalla napituksella/vetoketjulla, pitkillä resorihihoilla ja -lahkeilla, jotta on kasvunvaraa)
• villatakit
• kietaisupaidat ja -nutut (ei liian isoa kaula-aukkoa, tai ainakin olalle kunnon napitus ettei ole liian väljä)
• villaiset potkuhousut
• villahousut (mieluummin kapealahkeiset, ettei tuule sisään lahkeesta)
• villasukat, joissa on pitkä ja napakka varsi (etenkin kantoliinaa käytettäessä jopa reisipituiset sukat tulevat tarpeeseen)
• tyttövauvoilla liivimekot; niitä voi myöhemmin käyttää tunikana
• ohuet neuleet, jotka mahdollistavat kerrospukemisen
• viltit ja peitot
• kypärälakki pitkällä kauluriosalla
• kauluri
• tumput (ilman peukkuja)
• hahtuvasta neulottu ja huovutettu paksu peitto patjansuojaksi muovitetun froteen sijaan

MUUTA HUOMIOITAVAA VAUVALLE NEULOTTAESSA:

• pään yli pujotettavat paidat eivät kätevimpitä ihan pienillä
• nappien paikat ja määrä (mieluiten olkapäällä, ei liikaa)
• vetoketjut kätevämpiä pukijan kannalta kuin napit
• vetoketju voi olla kätevä sijoitettuna selkäpuolelle
• materiaalina villa on paras, mutta materiaali kannattaa valita vauvakohtaisesti (vauva voi olla palelija; villaa tai kuumaverikkö; bambu, puuvilla)
• konepestävät langat ehdottomasti ykkösvaihtoehto
• käsinpestäviä lankoja voi käyttää vaatekappaleisiin, jotka eivät ole pahimmalla puklusektorilla ja joita ei tarvitse pestä usein (esim. lakit, sukat, lapaset)
• kietaisumalleihin ei liian leveitä ja isoja päänteitä
• pitkät helmat paidoissa ja korkea vyötärö housuissa (selkä pysyy peitossa kovemmassakin menossa)
• kestovaippailuun hahtuvavillahousuja lyhyinä ja pitkinä
• haalarissa voi olla mukana sukat ja hanskat kiinnitettyinä, niin ovat aina kätevästi mukana eivätkä huku
• hattuihin korvaläpät (kesähatuissa ei välttämättömiä)
• ei liian monia pipoja
• vauvan yksilöllinen päänmuoto vaikuttaa paljon esim. kypärämyssyn sopivuuteen.
• vauvoilla ei juuri ole kaulaa eikä hartioita
• joustavuus
• riittävän väljiä muttei liian löysiä vaatteita
• pitkät hihat ja lahkeet pidentävät käyttöikää
• värivalinnassa kannattaa muistaa pukluherkät kohdat ja käyttää niissä voimakkaita värejä, ettei puklut värjää niitä heti
• värivalinnassa kannattaa kuunnella vauvan vanhempia, jotta neuleet eivät jäisi käyttämättä erilaisten värimieltymysten vuoksi

Kaikesta tätä huolimatta on hyvä muistaa, ettei kaikkien vauvaneuleiden tarvitse olla käytännöllisiä: söpöily on sallittua, ja onko sillä oikeasti väliä, vaikka jotain juhlavaatetta käytettäisiin vain kerran. Jos neuleesta tulee vauvalle, sen vanhemmille tai vaikkapa sen tekijälle hyvä mieli, niin eikös se ole sitten ihan perusteltu syy! :)

Myös Yarnpirate on listannut muutamia hyviä pointteja vauvaneuleisiin liittyen omakohtaisten kokemusten perusteella (Inalle kiitos linkkivinkistä).

Tädintekijä

On kivaa kun on sisko. Sen kanssa on elämänmittainen yhteinen historia, se tuntee minut perinpohjin ja ymmärtää, miksi joskus tinttaroin ja käyttäydyn tyhmästi. Ja antaa palautetta sen mukaisesti. Siltä saa myös tukea ja neuvoja, eikä se koskaan käännä selkäänsä. On myös mahtavaa, että siskon kautta voi saada toisenkin tittelin: isosiskoni nimittäin teki minusta tädin kolme viikkoa sitten. Nyt mulla on uusi sukulainen, jossa on jotain samaa kuin minussa. On mahtavaa päästä seuraamaan, mitä yhteisiä rakennuspalikoita meissä on, ja miten pieni ihminen niiden avulla rakentaa elämäänsä.

malli/pattern: Otto by Ysolda Teague
lanka/yarn: Dalegarn Baby Ull ~50 g.
puikot/needles: 2,0 mm

Perheemme uuden sukupolven edustaja sai heti ensitapaamisella tuta, että täti on niitä käsityöihmisiä, joilta voi odottaa pehmeitä paketteja joka joulu ja synttärinäkin. Vaikka muutaman vuoden päästä pikkukundi saattaakin buuata niille, niin ainakin nämä ekat lahjomukset saivat positiivisen vastaanoton.

Nallea on tuijoteltu miettiväinen ryppy kulmien välissä hyvinkin pitkiä aikoja. Ehkä meneillään on filosofisia pohdintoja rusettikaulaisen karhuherran kanssa tai sitten sitkeä tuijotuskilpailu, jonka tavoitteena on häätää ylimääräinen heppu pois pinnasängystä, kuka tietää. Kiinnostava kaveri kuitenkin on löytynyt, ja kohta sitä ehkä myös halitaan ja maistellaan tuijottelun lisäksi.

malli/pattern: Cabled Flying Helmet by Sublime Yarn
lanka/yarn: Debbie Bliss Baby Cashmerino, ~50 g.
puikot/needles: 3,0 mm & 3,5 mm
Ravelry

Lentäjänlakki testattiin myös heti kolmen päivän iässä, ja sekin sai hyväksymisen sekä vauvalta että vanhemmilta. Täti on yrittänyt hillitä itseään, ettei hukuttaisi sukulaispoikaa heti kättelyssä tossuihin, sukkiin ja slipovereihin (tuore mummi on toistaiseksi menestyksekkäästi hoitanut tämän osuuden). Mutta koska nämä ensimmäiset pienet neulelahjat saivat positiivisen vastaanoton, on täti-ihmisen sormia alkanut joulun lähetessä syyhyttää entistä enemmän.

(haukotus)

Vielä kun tietäisi, mikä on vauvan (ja vanhempien) kannalta hyödyllistä ja mikä ei. Nämäkin jutut ovat varmasti yksilöllisiä; se mikä on yhdelle tarpeen ei jonkun muun mielestä ole ollenkaan olennaista. Mutta jos vain viitsitte, niin auttakaa yksinkertaista tätiä kertomalla, mitä neuleita teidän mielestänne vauvalle ei ainakaan kannata tehdä ja miksi. Joukossa varmaan on eriäviä mielipiteitä, mutta jos sieltä nousee yksi juttu yli muiden, niin ainakin voin sitten perustellusti viivata sen pois listalta ja käyttää aikaa johonkin järkevämpään projektiin. Kiitos jo etukäteen, sanoo tätimaailman tulokas (sekä siskonpoika ja sen vanhemmat, jotka säästyvät turhakkeilta).

Ihana. Rakas. Tädin kulta.

My big sister gave birth to a sweet baby boy a few weeks ago and I am proud to call my self auntie! The new relative got two little knitted gifts, which were received with thanks. The toy bear has proven to be very interesting target of serious observation. Going to be knitting lots and lots of stuff to my lovely nephew in the future. He can expect many soft gifts for Christmas, the poor little thing! :)

The underdog

Mä en aina jaksa olla erityisen tarkka käyttämieni lankojen materiaalista, vaan suhtaudun aika rennosti ja huolettomasti materiaalivalintoihin. Jos lanka on upean väristä, vaikuttaa noin suunnilleen sopivan aiottuun käyttötarkoitukseen ja hinta on kohdallaan, niin kiikutan huoletta kassalle vaikka 100-prosenttista akryylilankaa. Esim. jos langan väri mätsää silmien kanssa, niin onhan sitä toki ostettava. :D

Ymmärrän kumminkin, että materiaalin ominaisuudet vaikuttavat neuleen käyttäytymiseen ja käyttökelpoisuuteen: Luna Moth -huivia en ole käyttänyt oikeastaan yhtään, koska se ei kerta kaikkiaan pysy "auki", vaan akryylilanka vetää itsensä takaisin syrttyyn heti pingotuksen jälkeen. Toisinkin voi käydä, nimittäin akryylilangasta tyköistuvaksi neulottu vaate saattaakin pesussa rentoutua liiankin kanssa ja venyä kolme kokoa isommaksi. Ei kiva, etenkin jos on nähnyt paljon vaivaa työn eteen. Akryyliä moititaan myös hiostavaksi ja kylmäksi neulemateriaaliksi, joten sen ei pitäisi toimia lämmittäviksi aioituissa neuleissa. Kovin ympäristöystävällistäkään sen valmistus ei liene, ja kierrätettävyyden kanssakin on niin ja näin, kun neulepinta menee niin helposti nypyille.

Mutta onhan akryylilangassa hyvätkin puolensa. Se on halpaa eikä se kutita. Jaa. Siinäpä ne tais sitten ollakin. :P

Joka tapauksessa, Rumasta ankanpoikasesta eli siis Princess Capeletista jäänyt kerä herkullisen vihreää akryylilankaa piti käyttää johonkin. No kun se ei kerran kutita ja on pehmoista, niin myssyksihän minä sen väänsin.

malli/pattern: Fern Glade by Megan Marshall, Knitty
koko/size: slouchy
lanka/yarn: Schachenmayr nomotta Apollo
puikot/needles: 3,0 mm & 4,0 mm
Ravelry

Ja ihan hyvin kuulkaa toimii muovilanka tässä: venähti just sopivan löysäksi, niin että tästä tuli kunnon myssy, mutta toisaalta pitää pitsikuvion ryhdikkäänä, niin että saniaisenlehdet on hieman koholla helmineuleesta. Ja on jopa lämmin. Eikä hiosta (ainakaan ulkona, ja koska en kaipaa päähineitä sisällä niin muulla ei ole väliä).

BTW, akryylistä: Mun Princess Capelet on osoittautunut käytössä hyvin lämpimäksi ja hiostamattomaksi, ja se pitää yläkropan lämpötilan just oikeana istumatyössä. Myssykuvien vihreä huivikin on akryylilankaa (Novita Helen), ja se on lämmin eikä ole yli kolmen vuoden ahkerassa käytössä nyppyyntynyt yhtään. Että kyl se akryyli johonkin kelpaa, vaikka sitä usein pahasti parjataankin! :)

Acrylic yarns are often panned by knitters because they are said to make you sweaty instead of warm, the material isn't too environmental friendly nor is its wear resistance good. However, I've found my Princess Capelet made of acrylic yarn to perform very well in all these categories (well, except the ecology), and thus felt quite fine knitting the one leftover skein into a beret. Love the colour, and it's actually quite warm. And it doesn't itch at all. So in your face, material snobs turning up their noses at acrylic yarns; there's something good in every material! :)

Bubbleroy

Malli/pattern: Bubbleroy
Koko/size: 40"
Lanka/yarn: Katia Cotton Comfort, 280 g.
Puikot/needles: 2,0 mm & 2,5 mm.
In Ravelry

Kun jokin asia onnistuu yli odotusten ja lopputulos on jokseenkin täydellinen, niin siitä kannattaa todellakin nauttia. Täydellisyyttä kun ei useinkaan pysty toistamaan aivan samassa muodossa, vaan jotain jää aina puuttumaan. Minä kuitenkin väitän, että salama voi iskeä useamminkin samaan paikkaan; sille pitää vain antaa tarkat koordinaatit. Kirjoitin nimittäin täydellisen sliparini ohjeen muistilappusista selkokielelle, neuloin ohjeen testimielessä läpi ja jäin suu auki ihmettelemään lopputulosta: tää kun on parempi kuin perfetta!!!

Ei kiristä, ei lötkötä vaan myötäilee sulavasti vartalon ääriviivoja. Pallotkin erottuvat nyt tosi paljon selkeämmin kuin ekassa versiossa, kiitos loistavan langan ja valkoisen värin. Lanka on Biketexin sponssaamaa Katia Cotton Comfortia, jota Andra mulle ystävällisesti toimitti. Puuvillalanka jousto-ominaisuuksilla höystettynä sopii slipariin loistavasti: Cotton Comfortin neulepinta on sopivan napakkaa ja tiivistä, mutta elastaanin ansiosta se ei anna periksi ja väsähdä tavallisten puuvillalankojen tapaan. Siksipä mallineuleen pallotkin erottuvat loistavasti. Niin ja myös ne pienet neliöt, jos ne osuvat edelleen jonkun silmään palloja selvemmin. :)

Kirjoittelin siis sliparille ohjeen ja sarjoitin sen kahdeksaan eri kokoon (rinnanympärys 32"-46"). Ensikertalaisena kokosarjoittajana hommaa oli ihan tarpeeksi, ja laiskuus meinas välillä iskeä. Nyt joku varmaankin kertoo mulle, mistä löytyisi neuleohjeen automaattisesti eri kokoihin sarjoittava ohjelma, jota käyttämällä olisin selvinnyt hommasta hetkessä... :P

Sliparissa on kaksi vaihtoehtoista takapääntietä; aukollinen ja perinteinen ylös asti suljettu vaihtoehto. Tämän toisen versioni neuloin aukottomana, koska tällä kertaa ei tarvinnut pelätä langan loppumista kesken kaiken. Neuleohje antaa neuvot molempien vaihtoehtojen toteuttamiseen. Sliparin ohje on parhaillaan testineulonnassa ja tulee kaikkien saataville heti-kohta-pian eli kunhan testaajat saavat hommansa päätökseen. Mä saan siis nauttia täydellisyydestä vielä pienen hetken verran yksinoikeudella...

Remember the woollen slipover with bubble pattern I claimed to be perfect? Well, it turns out that there is a level beyond perfect, because this version of the same slipover is even better than the one I finished in April! The yarn, Katia Cotton Comfort, compliments the bubble pattern and makes the slipover really comfortable to wear. I wrote the pattern down and will make it available for everyone after it has been test knitted. So for a little while I may enjoy my perfect-and-beyond slipover exclusively. :)

Kuningatar ja perintöprinsessat

Wau, kylläpä niitä kommentteja tulikin! Kiitos kaikille kauniista sanoista, oli ihanaa lukea kommenttejanne ja kuulla, mitkä korut kiehtovat eniten. Päätin suosiolla jättää kommentteihin vastaamisen omassa blogissani ja piipahtaa sen sijaan vastavierailuilla. Joukosta on jo nyt löytynyt ihan uusia tuttavuuksia ja blogeja, joiden arkistoihin upposin pitkäksi aikaa. Suokaa siis anteeksi, etten ihan vielä ole ehtinyt kaikille vastaamaan, tulossa ollaan kuitenkin! :)

Kaikille rannekoruista kiinnostuneille tiedoksi, että edellisen postaukset korut olivat kyllä kaikki myynnissä Etsyssä, mutta rannekorut kuitenkin klikkailtiin ostoskoriin huimaa tahtia. Tällä hetkellä niistä on vapaana ainoastaan se kaikkein pelkistetyin valkeilla helmillä varustettu yksilö. Ei kuitenkaan huolta, rannekoruja tulee myyntiin Etsy-puotiini myös jatkossa. :)

Sitten varsinaiseen asiaan eli arvonnan tuloksiin. Suuren osanottajamäärän vuoksi palkintoja on yhden sijasta kolme, ja niiden voittajat valikoituivat satunnaislukugeneraattorilla. Kuvan palkintohopeakasasta riittää siis iloa useammallekin onnekkaalle. :)

Toinen ja kolmas palkinto eli perintöprinsessat ovat lähes identtisiä riipuksia. Molemmissa on suuri ja pieni vuorikristallihelmi sekä valkoinen makeanvedenhelmi taottuun hopearenkaaseen ripustettuna. Riipusta täydentää vanhan palkintohopealusikan varresta muotoiltu riipus, joka osoittaa palkintosijan numeron. Ja sitten sitä rumpujen pärinää, vai pitäisikö sen sittenkin olla hopeatiukujen helinää.... :)

Kolmas palkinto lähtee JennaE:lle asuntovelallisen opiskelijan arkea ilahduttamaan. ;)

Kakkossija osui niin ikään opiskelijaneitoselle: toivottavasti Silly Licksin Terhi saa tästä potkua gradun tekemiseen! :)

Ja sitten se kaikkein mielenkiintoisin ja suurin palkinto, itse kuningatar: hopealusikanvarresta, tummista makeanvedenhelminugeteista ja sterling-hopeasta tehty rannekoru. Lusikka on aikanaan annettu palkintona urheilukisan voittajalle, joten ruusun takana on kaiverrus "1 P Jouk TP 20 v. 1.11.58" Tämä onkin siis oikeastaan kaksinkertainen ykköspalkinto. :)

Rannerenkaan uusi omistaja on Merja, joka toivottavasti pitää myös tämän mallisista ruusuista. :)

Kiitos kaikille osallistuneille ja onnea voittajille! JennaE, Terhi ja Merja; laittakaahan osoitetietonne sähköpostitse, niin saan palkintonne matkaan.

Seuraavaksi tässä blogissa onkin sitten vuorossa vähän pehmeämmän aiheisia postauksia metallinkiillon sijaan. Ehkä jopa jotain valmista neulettakin pitkästä aikaa, jos saan päälle kunnon loppukirin. Pitääkin tästä mennä venyttelemään neulontalihaksia, heippa! :)

The prices of the blog raffle went to JennaE, Terhi and Merja. Thanks for all lovely comments!

Kiitos ja kippis!

Olis taas aika vilauttaa korupajan tuotoksia. Juu juu, tiedetään, että Etsy-putiikki on ollut viime ajat melko tyhjänä. Sitäkin enemmän on hopeaa ja helmiä virrannut kesän mittaan Minguun, Tampereen taidemuseoon ja erilaisiin tilaustöihin. Nyt alkaa olla materiaalista huutava pula, niin että kaikki ylimääräisistä hopealusikoista eroon haluavat ilmoittautukoot niin tehdään kauppaa!(sisainen.villapaita (a) netti.fi)

Nyt kuitenkin ehdin vihdoin täydentää myös Etsy-putiikin tarjontaa. Lumme-perheessä on uusia tulokkaita, kun sain viimeinkin hopeisia rintakorumekanismeja. Saman tien syntyi pieni parvi Lumme-rintakoruja, joista suurin on omaan käyttööni, sillä sen hopeapitoisuus on 813, eikä tuolle pitoisuudelle enää myönnetä leimoja. Koska korussa on hopeaa yli 10 grammaa, siinä pitää olla nimi- ja pitoisuusleimat jos sen aikoo myydä. Siispä voin itsekkäästi pitää tämän itselläni ja annoin sen identtisen kaksosen Jatalle opintojenaloittamislahjana. Meillä kun on muutenkin joissain asioissa pelottavan samanlainen maku, niin että ihan hyvin voidaan olla samiksia tässäkin. :P

Pienemmät rintakorut sen sijaan ovat myynnissä Etsyssä, myös tämä musta Lumme. Lusikkapesä kun vinksahti jo sahausvaiheessa epämuodoksi, ja juottaessa onnistuin vahingossa skrymppaamaan pintaa rutuille. Upsistakeikkaa ja ohoh. :P No, koska siitä ei olisi saanut kiiltävää ja siloista enää millään, niin päätin maksimoida kurjuuden: raaputin, taoin ja hioin pintaan lisää muhkuroita ja lopulta patinoin korun mustanpuhuvaksi. Eikös ex-Innon Markokin aina jaarittanut, että korosta sitä, mitä et voi piilottaa? ;)

Viattomien valkeiden helmien sijaan koru sai sydämeensä synkissä sävyissä hohtelevia peacock-sävyisiä makeanvedenhelmiä. Korussa on särmää ja synkkyyttä, joka vetoaa minuun kovasti noiden puhtaana hohtavien siskojensa rinnalla. Monesti juuri ne pienet virheet ovatkin kiinnostavimpia yksityiskohtia, myös ihmisessä.

Lusikkakorujen perusmallien lisäksi meikäläisen pajalta ilmestyy välillä myös uniikkeja yksilöitä. Tällä kertaa intouduin tekemään rannekoruja yksittäisistä lusikanvarsista. Korujen muotokieli ja helmien värit on valittu kunkin lusikanvarren aiheen viitoittamina:

Ruusuvartisen lusikan helmet ovat hennon vaaleanpunaisia kuin pienet ruusunnuput...

...ajan patinoima kellokukka-aiheinen varsi sai seurakseen veteenvaletun hopeisen kukan ja sterling-hopeiset korunosat saivat tumman patinoidun pinnan...

...pallo- ja kiehkurakuvioinen varsi täydentyi pyöreillä helmillä ja palloketjulla...

...ja suoralinjainen pelkistetty lusikanvarsi ei muuta tarvinnut kuin valkoisia helmiä hopearenkaiden kehystäminä. En oikein raaskisi luopua näistäkään koruista, mutta kaipa ne oman korulippaan rajatkin joskus tulevat vastaan. Väittävät, ettei kaikkea muka voi pitää itse. Sääli. :)

Koruinnostukseni siis jatkuu, ja kun yrityksen perustamiskustannuksilta ja materiaalikuluilta alkaa jo jäädä jotain ylikin, niin myös verottaja kiittää (41 prosentin verran joka kerta, huoh). Ei tällä siis rikastumaan pääse eikä tuntipalkoillekaan, mutta ainakin voin harrastaa hopeaa ja helmiä hyvillä mielin: ilman yritystä ja sen myyntitoimintaa en voisi toteuttaa ideoitani tässä mittakaavassa hukkumatta koruihin ja laskuihin. Kiitollisena kohotan maljan kaikille teille, jotka korujani hankitte, kehutte ja kannustatte jatkamaan; kippis ja tusina lentosuukkoja jokaiselle!!! <3 br="">

Kiitokseksi ja yritykseni tulevaa puolivuotispäivää juhlistaakseni onkin syytä julistaa arvonta, jossa palkintona on, kuinka ollakaan, jotain hopeista. :) Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen 20.9.2009 klo 23.59 mennessä. Sillä välin minä siemailen lasillisen tai pari kuohuvaa ja suloisen vaaleanpunaista juomaa... ;)

Just showcasing some new pieces of jewelry made in my little shop. It's been a real pleasure to make silver jewelry, and turning it into a business last spring has given me more chances to try new techniques, materials and nourish my creativity in every way. To thank all of you who have spurred me on I'm holding a blog raffle. The winner gets (surprise surprise) something silvery... :) You can enter the raffle by leaving a comment to this post by 20.9.2009, before midnight. Meanwhile I'll be enjoying a glass or two of something sparkly and pink... ;)

She's a lady?

Huh ja hui! Mä oon kaakottanut paikasta toiseen kuin tuli pyrstön alla pari ekaa kesälomaviikkoani. Miten voi ihmisellä olla muka näin kamalasti menoa ja tekemistä ilman että saa aikaiseks juur mitään?! :) Ja mä kun ajattelin, että lomalla mä ehdin neuloa vaikka mitä, kirjoittaa ja testata pari ohjetta valmiiksi ja vääntää kasan korujakin. Ja pöh, hyvä kun oon ehtinyt edes nukkua kaikelta kivanpitämiseltä ja reissaamiselta. Sainpas sentään yhden pitkään jonossa olleen neuleen tehdyksi. Cherry sai mut yrittämään poseerausta 1950-luvun leidien tyyliin, tai ainakin sinne päin. :)

Malli/pattern: Cherry by Anna Bell
Koko/size: 40"
puikot/needles: 2,0 mm & 2,5 mm
Lanka/yarn: Finlayson Karoliina, 385 g.
Muokkaukset/modifications: Syvempi kaula-aukko/deeper decolté Ravelry

Poseerausyrityksistä huolimatta mulla taitaa olla ihan vääränmallinen vartalo tälle kauniille vintage-henkiselle neuleelle. 1950-luvun ampiaisvyötärölle tehdyn mallin solmimisnauha kun saa mun keskivartalon näyttämään tasapaksulta pölkyltä ja lyhyet puhvihtavat hihat ei ainakaan ohenna meikäläisen paksuja käsivarsia. Buuu!

Kiinni napitettuna neule saa kaiken lisäksi mut tuntemaan itseni varsinaiseksi tädiksi. Siispä kokeilin, josko ylimpien nappien avaaminen auttais ja vapauttais ikäännyttävästä tätikahleesta. Nääh, ei tuntunut ihan omalta sekään, vaan ehkä jopa enemmän tanttamaiselta. Lisää buuausta.

Loppujen lopuksi päätin heivata mäkeen yritykseni olla ladylike, vaikka ihanainen neule siihen eväät yrittikin antaa, ja leuhottaa menemään takki auki niin kuin mulle on ehkä luonteenomaisempaa. Ja heti tuntui mukavammalta ja vähemmän homeiselta opettajattarelta.

Halusin kuitenkin jättää punaisen satiininauhan vyötärölle samanväristen nappien seuraksi, joten piilotin nauhan päät nurjalle niin ettei ne liehu miten sattuu. Vaikka vaatteet kuulemma tekevät miehen, niin musta ei nähtävästi millään saa Grace Kellyä tai Marilyniä,vaikka kuinka olis asianmukainen neule auttamassa. Paras olla siis ihan vain Vilmana, sen mä ainakin osaan.

I've been having lots of fun during the first two weeks of my summer vacation and hardly any time to knit. I still managed to finish this lovely vintage style cardigan. I was in hopes of trying to look like a 1950s lady when wearing this, but it seems that that'll never happen. My body just isn't built for shrt puffy sleeves or waist bands. I still like this cardigan really much, and luckily found a way to wear it comfortably; only the first button closed and hiding the extra length of satin ribbon on the WS. Guess I'll never be a ladylike as Grace Kelly or Marilyn Monroe, but nevermind; I'm quite hapy being me!

Eple

Malli/pattern: Whisper by Hanna Fettig, Interweave Knits Spring 2009.
Koko/size: 24"
Lanka/yarn: King Cole Merino Blend 4 ply, 285 g.
Puikot/needles: 1,5 mm, 2,0 mm, 2,5 mm.
Muutokset/modifications: --> Ravelry

Jos oli kesämekon kuvaaminen kaukosäätimellä vaikeaa, niin tän liehukkeen ikuistaminen vasta hankalaa olikin. Whisper on ihan kiva päällä ja luonnossa, mutta sen muodon ja idean järkevä esiintuominen kuvissa oli t-o-d-e-l-l-a hankalaa. Ja hermoillekäypää. Näiden puolivillaisten otosten aikaasaamiseksi tarvittiin kolme eri kuvauskertaa, kaksi kuvaaja sekä kaukosäädin, noin tunti aikaa ja kopallinen kärsivällisyyttä.

Ohjeen suositus oli neuloa ohutta ja laskeutuvaa pitsilankaa isohkoilla puikoilla. Mitäpä minä tein? No tietty otin villalankaa ja pikkuiset puikot ja aloin neuloa sitkeän tiivistä pintaa. Keskellä kesän parhaita helteitä. Hullu. Peltineuleelle kävi onneksi niin kuin toivoinkin; se antautui liotuksessa ja sukeutui ihanan laskeutuvaksi ja sileäksi neulepinnaksi. Mutta ei tätä nyt voi pitää, liian kuuuuuma (onneksi, ihana kesä! :D)

Whisper neulotaan ensin hihasta hihaan siten, että selän keskikohdassa puolet silmukoista kavennetaan pois pienimmillä puikolla ja sitten taas lisätään ne heti takaisin. Taakse tulee siis tuollainen ryhtisauma. Sitten hihakkeen aukon ympäriltä poimitaan tsiljoona silmukkaa ja neulotaan kuolettavan tylsää joustinneuletta muutamia senttejä. Phuuh. Suurin osa joustimen silmukoista päätellään, mutta kainaloiden välisillä silmukoilla jatketaan helman neulomista. Helman reunoissa lisäillään koko ajan silmukoita, jotta eteen saadaan rullaavat liehukkeet.

Neuloin hihoista ja helmasta ohjetta pidemmät. Mä en vain tajunnut helmaa neuloessani, että tietenkin se myös levenee samassa suhteessa enemmän, kun kerran joka toisella kerroksella lisätään silmukoita molemmissa reunoissa. Siispä lankaa kului ihan tyhmästi hukkaan noissa liehukkeissa, jotka rullautuu sisäkkäin kuin simpukankuori.

Voisihan noi härpäkkeet tietty kiinnittää tuohon eteen jollain soljella... Öhh, ei ehkä kuitenkaan. Tarkoituksena kun ei kuitenkaan ole esitellä, että puskureissa löytyy. Miksköhän mä aina päädyn tekemään tällaisia bosat huomion keskipisteeseen nostavia anteliaita neuleita, kun se ei tosiaankaan ole tavoitteena... :)

Ohjeessa hihansuut ja helma neulotaan sileällä ja tavoitteena onkin antaa niiden rullautua hieman. Meikäläisen tiheydellä villalanka spurttasi sisäänpäin aivan liikaa, joten neuloin hihansuihin jälkeen päin sarjan nurjia rivejä. Saman setin tein myös helmaan, muuten neuleen alareuna olis rullannut jonnekin puoleenselkään asti. Nyt pysyy kurissa sekä helma että hihat. Kaikki tekemäni muokkaukset ja poikkeamat ohjeesta löytyvät Ravelrystä.

Meidän pihan omenapuut puskee jo näin isoja raakileita! Mä en halua ajatella syksyä ja omppuja vielä, kun mun kesälomakin on vasta edessä. Ainoa omena joka mulle kelpaa nyt on Röyksoppin Eple. On huippua pitkän ajan jälkeen löytää ihan uudestaan vanha suosikkinsa ja hukuttautua taas sen parhaisiin vanhoihin biiseihin ja hypätä suinpäin uusien kappaleiden syvyyksiin!

This Whisper from this spring's IK was a nasty little cardi to photograph. It was almost impossible to capture the form and idea of the cardigan in pictures, but I hope these pics show the essentials. I made quite a few modifications to the pattern: cast on fewer stiches, added length to sleeves and hem, used different kind of yarn and smaller gauge etc. I wrote down all the mods I made in Ravelry. Apples are already growing fast in our apple trees, but because I don't want to think of fall yet the only apple good enough for me is Röyksopp's Eple.