Pretty in pink

Talvi tuli, ihanaa! Lumi ja pakkanen ovat todellakin tervetulleita myös Hertan mielestä. Hertta kun inhoaa märkiä rapakelejä, jolloin neiti suostuu vastentahtoisesti teputtamaan juuri ja juuri korttelin ympäri. Jos sitäkään. Ymmärtäähän sen, että kun kuono on noin kymmenen sentin etäisyydellä maasta ja korvat vielä lähempänä, niin tassujen lätäköistä roiskima vesi ei ole ehkä kaikkein kivointa.

Ohutkarvainen ystävämme kuitenkin tarvitsee pakkasilla kunnon toppatakin, ihan niin kuin me ihmisetkin. Tänä talvena Hertta keimailee reviirinsä urhoille vaaleanpunaisessa skottiruudussa. Tyylikäs pitää aina olla, oli kuinka kylmä tahansa. :)

Malli on Hertan mittojen mukaan tehty, eli istuu hyvin eikä haittaa liikkumista. Päällikangas on villaa, vuorina ruskeaa fleeceä ja välissä paksua vanua. Tikkasin vanun ja kiinni fleeceen siten, että takki muotoutui samalla Hertan vartaloa myötäilemään. Samalla siitä tuli jämäkämpi, eivätkä kankaat elä liikaa toisiaan vasten. Reunat kanttasin satiinivinonauhalla, kiinnitys tapahtuu toiselta sivuilta nappien avulla.

Näkyvyydestä on huolehdittu ompelemalla heijastinnauhaa satiininauhan viereen sekä pujottamalla lisää heijastinnauhaa sivuille ja keskiselkään ruutukuosin mukaisesti. Ei pistä liikaa silmään kankaan kustannuksella, mutta näkyy loistavasti pimeässä. Turvallisuus talven pimeillä lenkkipoluilla on tärkeä juttu.

Kangaskaupassa oli pakko vetää vähän överiksi, koska silmiin sattui osumaan just villakankaaseen sopivaa tekoturkista. Ja kun Hertalla ei sitä omaa lämmittävää karvaa ole, niin...

Öhh, myönnettäköön, että tää irtokaulus on ehkä vähän liikaa. :D Enää puuttuis pinkit strassikoristeet ja timanttikaulapanta. Olkoonkin, että tuo oikeasti suojaisi niskaa ja kaulaa pahimmilla pakkasilla, mä en silti ehkä voi nöyryyttää Herttaa tuolla karvarenkaalla tän enempää. Söpöhän se on, mutta kun mä lähden siitä, että koira puetaan vain jos on pakko, ja silloinkin käytännöllisyys ennen kaikkea.

"Ei kai mun oo pakko pitää tätä, eihän?!"

Kauluksen poistuttua kauan ympäriltä Hertta hyväksyi uuden takin mukisematta ja kiitää se päällään lumella kuin saukko vedessä. Välillä lunta on tietty pakko myös haistaa ja siinä samalla vähän maistaakin. :)

I made Hertta a new thicker and warmer winter coat right in time for the cold winter weathers (it's now -15 Celsius degrees where we live). There's nothing wrong in looking chic while keeping warm, but you have to draw the line somewhere. Even though the fake fur collar looks cute on her I don't think I can make her wear it for real. In my opinion dog wear needs to be first and foremost practical, and the collar is just a little overboard with the cuteness. Main thing is that Hertta likes her new coat and it keeps her warm during our winter walks through the snowy winter wonderland.