Martha neuvoo

Lainasin kirjastosta Martha Watermanin pitsihuivikirjan. On hyvä. Tykkään. Siinä on jonkin verran erilaisia pitsineulemalleja, ehkä just niitä kaikkein perinteisimpiä. Varsinaisia huiviohjeita on vain muutama, ja nekin on melkein kaikki pyöreiden, puolipyöreiden ja neliömäisten huivien ohjeita, jotka ei kovin paljon mua kiinnosta. Parasta kirjassa on ehdottomasti yksityiskohtaiset neuvot oman pitsihuivin suunnittelua varten alkaen eri muotoisista huiveista, aloitustekniikoista, neuletiheyden huomioonottamisesta, mahdollisuuksista huivin aloituskohdan suhteen ja niin edelleen. Jos mä joskus tunnen polttavaa tarvetta suunnitella ihan ikioman pitsihuivin, niin tää kirja on kyllä silloin kovassa käytössä.

Kirjan päällä lepäilee huivinalku. Käytän huivissa fir cone -pitsikuviota, joka on tuttu myös Shetland Trianglesta. Mun huivista tulee suorakaiteen muotoinen ja melko kapee, leveys on jotain 30 sentin luokkaa. Aloitin sen keskeltä niskasta jämälangasta virkatun ketjusilmukkaketjun avulla. Neulon ensin ekan puoliskon ja noukin sitten ketjusilmukkaketjun alta silmukat toista puoliskoa varten. Näin saan huivin molempiin päihiin samanlaisen reunuksen. Toivottavasti. Ja toivottavasti lanka riittää kunnollisen pituiseen huiviin.

Tässä vielä muutamia kuvia viikonloppuna ompelemastani trikoopaidasta. Kankaassa on varmaankin jonkin verran elastaania, mikä tekee siitä tavallista puuvillatrikoopaitaa käyttökelpoisemman. Ainakin mä toivon ettei se levahda käytössä ihan yhtä herkästi.

Mä sitten tykkään tosta kankaasta, vaikka mies sanookin että se on toooosi räikee. So what, saa sitä aina välillä pukeutua iloisesti arjen harmauden keskellä. :) Hihansuihin ja helmaan ompelin oranssia trikoota rajaamaan ja rauhoittamaan kieltämättä melko levotonta kuviota. Mä meinasin laittaa samasta oranssista kapean nauhan pääntietä kiertämään, mut sit aattelin että nääh, emmä viitti. Ja ihan hyvähän se on noinkin. Pääasia, että jo pari vuotta kaapissa odotellut ihana kuviotrikoo pääsi hyvään käyttöön.