Sammalta, jäkälää, moralisointia, mitä näitä nyt on

Malli: Gentleman's Matrimony Celebratory Socks by Sockbug

Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen, "Sammal", 100g

Puikot: 2,5 mm

Hyvissä ajoin alkusyksystä hommasin itselleni koko viikonlopun rannekkeen Suomen kädentaidot -messuille Tampereelle. Viime vuonna messut jäivät kokonaan väliin, joten päätin ottaa vahingon takaisin kolmen päivän ostosrupeamalla. ;)  Ennen messuja mulla oli kuitenkin vähän nolo ja syyllinen olo, koska kaksi vuotta sitten Tuulialta messuilla ostamani sukkalanka oli edelleen vyyhdillä. (No, ei sillä, on mulla vielä avaamattomissa pakkauksissa vuonna 2007 ostettuja pakko saada -messulöytöjä, mutta unohtakaa, että mä kerroin tämän... :D ) Jotta voisin messuilla paremmalla omatunnolla, pistin langan puikoille marraskuun alussa.

Sukkalangasta tuli sukat, tietysti. Mallin oikeita ja nurjia vuorotteleva pintakuvio antaa tilaa langan hillitysti vaihtelevalle sammalenvihreälle värille. Vahvistettu kantapää söi lankaa niin että hirvitti, mutta sain sentään vyyhdin riittämään juuri ja juuri. Takaporttina oli onneksi tieto, että messuilta olisin voinut ostaa samaa sävyä uuden vyyhdin. Nyt saatoin allokoida nekin rahat heräteostoksiin. :)

Yksi messujen kauneimmista osastoista oli kouvolalaisen Peltolan puutarhan jouluinen ständi. Tarojlla oli kaikenlaisia asetelmia ja koristeita sekä sisälle että ulos sekä paljon tarvikkeita sellaisten tekemiseen. Ihastuin puiseen laatikkoon tehtyyn adventtikynttiläasetelmaan, mutta asetelman koristeet eivät olleet ihan sitä, mitä halusin. Niinpä kysyin Peltolan puutarhan edustajilta, onko ok, jos ostan heiltä tarvikkeita ja kopioin asetelman oman maun mukaisesti, kun se valmis ei nyt ollut just sitä mitä hain. Siitä vain, sanoivat. Tokihan olisin voinut tehdä niin kysymättäkin, mutta ihan vain periaatteesta halusin kysyä luvan. Nimittäin vaikka messut toimivatkin tarkoituksellsestikin insipiraationlähteenä, ja hyvä niin, en tykkää siitä, että siellä kierrellään katselemassa käsityöläisten tuotoksia vain ideoiden kalastelumielessä. Toki ideoita saa toistaa omaan käyttöön, mutta taas tänä vuonna ärsytti kuunnella ihmisiä, jotka kojuilla tutkiskelivat tarkkaan myyjän tuotteita ja julistivat kovaan ääneen "en minä osta kun katson vaan miten oot tämän tehnyt, niin sitten kotona teen itse halvemmalla". Se siitä kotimaisen käsityön arvostuksesta ja pienyrittäjien tukemisesta.

No niin, edelläkuvattu pyhimyskehä pääni päällä loistaen *bling* aloin tehdä omaa jäljitelmääni kynttiläasetelmasta. Muutamia täydentäviä juttuja, kuten pehmeänä pysyvän värjätyn jäkälän, tilasin Kranssit.fi-verkkokaupasta. Laatikon nikkaroin itse vanhasta laudasta, jonka pintaan sudin vähän valkoisuutta. Tästä tuli juuri sellainen kuin halusin. Tosin vähän pitää säännöstellä ensimmäisten adventtien kynttilöiden polttamista, ettei kärähdä koko höskä.

Pieni tarina ketunmetsästyksestä

No niin, varautukaa pitkään pohjustukseen ennen käsityösisältöä. Pari vuotta sitten tein esikoiselle takkeja, ja haikailin tuolloin erään jo silloin myynnistä poistuneen Ikean kettukankaan perään. Olisin halunnut tehdä siitä takkeja, mutta kangasta ei enää saanut oikein mistään. Nettikirppiksillä harvoin tarjolla ollessa hävisin kangaspalojen huutokaupat tai hinnat nousivat nopeasti yli oman maksuhalukkuuden, Luovutin, unohdin. Sitten tapahtui jotain hämmästyttävää. Eräänä talvisena päivänä löysin postilaatikostamme Saksasta tulleen paketin. Paketissa oli kaksi metriä juuri tuota etsimääni kangasta sekä kortti, jonka kerrottiin antavan vihjeen kankaan lahjoittajasta.

Kortin koirat vihjasivat mielestäni selkeästi Jattaan, mutta kuulemma väärin meni. Hmm? Kellään toisella tuntemallani ei ole kahta tuollaista koiraa, enkä muutakaan vihjettä kortista keksinyt. Yritin ratkaista mysteeriä myös huhuilemalla vinkkejä siellä täällä Facebookia myöten, mutta kankaan lähettäjä on edelleen mysteeri. Oletan, että joku ihana blogini lukija huomasi aikoinaan kangashaaveeni ja päätti toimia takkihaaveideni mahdollistajana kankaan osuttua sattumalta kohdalle. Haluan sydämestäni kiittää Sinua, joka kankaan minulle lahjoitit. Odottamaton hyvänmielenteko keskellä arjen hulinaa todella riemastutti ja sykähdytti. Olisin onnellinen, jos voisin joskus vastaavasti ilahduttaa Sinua, joten kerrohan, kuka olet ja kuinka saan sinuun yhteyden. :) 

En hennonut pilkkoa kallisarvoista kangasta takeiksi, joten se pääsi kunniapaikalle eli värittämään lastenhuoneen ikkunaa. Joskus voi  kuitenkin saada enemmän kuin toivoo, jopa kahdesti saman toiveen kohdalla. Nimittäin jokin aika sitten eräs kaveri ilmoitti löytäneensä samaista kettukangasta ison palan kirppikseltä ja tiedusteli, vieläkö sille olisi käyttöä. No jumalaare, todellakin!

Kaava: Against the wind, Ottobre 1/2013 omin muokkauksin (mm. erilaiset taskut ja hiharesorit)
Koko: 98 cm ja 110 cm
Kankaat: Kettukangas Annemoa (Ikea) ja valkoinen tikkivuori (Eurokangas)

Kangasta oli reilusti, ja  silppusin sen surutta vähemmän taloudellisesti, koska halusin takkeihin tietyt kuviot. Molempien selässä seikkailee vaaleanpunainen orava, samoin kauris, pilvet ja puput pääsivät takkeihin. Saaliinhimoisen kiilusilmäketun ja päärynäpuut jätin kokonaan käyttämättä. Jos joku kaipailee kettuja ja muita ylijäämäpaloja tästä kankaasta, niin sopii laittaa sähköpostia tulemaan! :)

Hupun reunaan lisäsin suloista minipompulanauhaa. Koska se on jotain pehmoista tekokuitua, saattaa se käytössä ja pesuissa nyppyyntyä. Siksipä kiinnitin sen vasta viimeiseksi valmiiseen huppuun päällitikkauksella, niin että sen voi helposti poistaa, jos pompuloihin alkaa ilmestyä häiritsevän paljon nyppyjä. Takit on vuoritettu tikkivanulla, niin että näillä pärjää hyvin kauppa- ja kaupunkireissut pikkupakkasillakin. 

Taskut ovat näille likoille tärkeitä, joten molemmat saivat sellaiset takkeihinsa. Vähän eri kohtiin, niin että oman takin tunnistaminen on helpompaa. :) Äidin takkiunelmasta tuli siis vihdoin totta. Onneksi tytöt itsekin ihastuivat takkeihinsa, niin että kaikki ovat enemmän kuin tyytyväisiä. Pienemmän myssykin on omaa tuotantoa. Malli on kehitelty yhdistämällä tuosta isomman ostopiposta korvaläpät Noshin lippapipon yläosaan. Päällinen on trikoota ja vuorina pehmoista, ohutta pörrökangasta. Lisäsin heijastinkalvosta sydämiä muutamien kankaan sydänten päälle näkyvyyden parantamiseksi. 

Siitä kuvien ottamisen vaikeudesta, huoh. Pyydäpä nyt kahta pikkutyttöä poseeraamaan kameralle, että äiti saa otetuksi kuvan takeista. Vastauksena salamannopea peppupose ja riemukas käkätys "Terveisiä pepusta!" Että terkkuja sitten vaan teillekin. :D

Se on siinä!

Mustan kankaan kuvaaminen / harmaa ja ankea valo /itselaukaisija / kotikaaos / lapset ympärillä pyörimässä. Ei ole helppoa. Kuvasinpa silti. Oli hauskaa. Kameran säädöt edelleen hakusessa (ei muka aikaa opetella uudestaan). Jälki epämääräistä. Julkaisenpa silti.

Tässä siis paranneltu versio Drape Drape -mekosta, erona edelliseen hihat ja kaksinkertainen mekko-osa. Päällinen tehty laskoskaavalla, vuori omille mitoille tehdyllä paitakaavalla (josta siis laskosmekon kaavakin on muokattu). Tuplakerrokset mahdollistavat siistin pääntien ilman kanttauksia ja pussiin ommellun helman. Lisäksi kiinnitin laskoksen vuoriin muutamilla pistoilla, niin että se laskostuu aina nätisti ja oikeaan kohtaan. Materiaalina Eurokankaan palalaarista kalastettu viskoositrikoo.

Tästä tuli aika lailla täydellinen. Luottomekko, little black dress, joka käy moneen tilaisuuteen. Asusteista riippuen tällä mennään niin hautajaiset, akateemiset päivätilaisuudet kuin rairaireissut. Kuvatessa huomasin ison aukon koruvalikoimassani: mulla ei ole juur yhtään värikkäitä ja näyttäviä kaulakoruja! Ja just semmoisia nyt tekis mieli, kun vaatevalikoima muuten alkaa karsiutua aina vain yksinkertaisemmille linjoilla.

No hei onneks mulla on kaksi tytärtä, jotka jatkavat äidin koruntekoharrastusta omalla laillaan. Typyjen kättentöistä löytyi pelastus äidin kuvaussession stailausongelmaan. No nyt! Voi olla, että pitää teettää likoilla lisää tällaisia värikkäitä puuhelmipujotuksia, niin että saan niitä  pysyvästi omaan käyttööni. ;)

The Laskos. Viskoositrikoo on ihan ässä materiaali tähän malliin.

Voimistelurenkaat roikkuvat meidän makuuhuoneen katosta (hehheh) ja ovat päivittäisessä käytössä (tirsk!) Tytöt niissä kieppuvat ja keinuvat ja pitävät muuten vain hauskaa. Suosittelen jokaiseen lapsiperheeseen tällaisia; niistä riittää iloa ja hyötyä vuosiksi! Minäkin päätin testata vanhoja taitojani, nämä kun ovat peräisin mun lapsuudestani. Ehta DDR-laatu kestää äidiltä tyttärille! :D Whiiiiiiii! (Ja nyt oikeesti opettelemaan ne kameran säädöt...)

Vinoon ja vaakaan

Olen ehkä joskus ennenkin kertonut, että olen varsinainen äkkiä nyt ja heti heti -ihminen. Kun inspis iskee, pitää se toteuttaa välittömästi ja viivyttelemättä. Ei siinä paljon jouda vertailemaan nettikauppojen hintoja ja odottelemaan parin viikon toimitusaikoja. Siksipä jäi tälläkin kertaa Drape Drape 2 -kirja ostamatta. En myöskään oikein usko saavani rahoilleni odottamaani vastinetta noista japanilaisista ompelukirjoista, kun niiden kokoluokitus ei yllä lähellekään meikäläisen 46-kokoa ja dd-kuppia. Kun joka tapauksessa joutuisin tekemään ison työn suurentamalla ja muokkaamalla alkuperäistä kaavaa, niin samalla vaivalla teen sen näin yksinkertaisessa mallissa alusta asti itse. 

Mekko siis jäljittelee Drape Drape 2 -kirjan mekkoa nro 2. Sen verran iisiltä näytti tuo kaava, että päätin kokeilla sitä omaa peruspaitakaavaani muokaten (ks. esim. Sew Busy Lizzyn postaus). Perusidea kyllä toimii, mutta mun toteutus vähän ontuu. Ensinnäkään ei ehkä olisi kannattanut valita kankaaksi vinoraitaa. Se kun menee nyt aika hassusti vaakaraidaksi selkäpuolella. Lisäksi isot raidat hukuttavat sivulaskoksen lähes kokonaan, mikä nyt ei ole alkuunkaan tarkoitus. Toiseksi pääntien ja kädenteiden kanttaukset ovat viturallaan, vaikka tein ne kolmeen kertaan. Mun pitäis aina muistaa, että vaikka vuorin tai alavarojen leikkaamiseen meneekin aikaa, niin sitä myös säästyy, kun saa kerralla siistiä jälkeä. Kolmanneksi, mua ärsyttää nuo näkyvät tikkaukset: musta lanka valkoisella kirvelee silmiä. Voipi olla, että puran vielä nuo valkoiset kohdat ja tikkaan ne valkoisella. Juu niin varmaan saan ton aikaseksi, muahhahaa...

Tuo laskos melkein toimii taskuna, mutta ei ihan. Sen pitäisi olla vähän syvempi, että sinne uskaltaisi laittaa kännykän tai avaimet. Ehkä aidossa kaavassa se onkin isompi pussi, mutta kankaan riittävyydenkin takia mun oli pakko tehdä maltillisempi laskos tähän plagiaattiin.

Kaava on sen verran erikoisen mallinen, että tarvittaisiin 170 cm leveä kangas, jotta mekon voisi leikata yhdestä kappaleesta. Mun kankaani oli vain 140 cm leveää, joten leikkasin takakappaleen kahdesta osasta. Etukappaleelle riitti ehjää kangasta, mutta se näytti jotenkin tylsältä, joten leikkasin sitten toisen yläkulman omasta palastaan. Näin sain tuon valkoisen kulman pääntien tuntumaan.

Kangaspala ei riittäny minkäänlaisiin hihoihin, mutta kyllä mä sellaisia tähän kaipaan. Onneksi on noita hihattimia, niin että asia on helposti autettu.

Hoplaa! Esikoisen kolmivuotissynttäreiltä jääneitä ilmapalloja pyörii edelleen lattioilla.

Omakehu

Tein itselleni kissanhännännostimen eli omakehun. Siis hupparimekon, johon applikoin sen samaisen kissan kokoisin kirjaimin tiedon, kukas tän nyt sitten onkaan ihan itse tehnyt, köhöm! (Ja siitä huolimatta multa kysyttiin, olenko teettänyt tämän jossain.) Kaavan pohjana on Ottobren Patchwork-paita, jonka olen muokannut omalle vartalolle sopivaksi. Kietaisuhupun olen kaavoittanut itse. Kangas on nurjalta ihanan pehmeäksi harjattua collegea, hupun vuoritin valkoisella ja turkoosilla velourilla. Toispuoleisen kiristysnauhan nyöri on vanhasta ostohupparista. Koska nenäliinoja täynnä olevat taskut ovat edelleen kova sana nuhanenäisten lasten äidillä, löytyvät ne tästäkin mekosta.

Applikoinnit ovat muista ompeluksista ylijäänyttä velouria. Turkoosi V on tiheällä siksakilla ympäriinsä tikattu, mutta valkoinen teksti on surruuteltu pelkällä suoralla ompeleellä. Mulla kun ei ole Cameota tai muuta leikkuria, niin sain leikellä kirjaimet vanhanaikaisesti omin käsin saksimalla. Ilman teräviä saksia ja kaksipuoleista tukikangasta koko applikointiyritys olisi kyllä ollut hermoja repivä homma ainakin näin aloittelijalle. Tämä kun oli mun elämäni toinen varsinainen applikointikerta. Nurjalla puolella käytin ihan tavallista tukikangasta, koska mulle myytyjä applikointiin tarkoitettuja irtirevittäviä en ole ikinä saanut revittyä irti. Niin että sama kai se mitä käyttää, kunhan tukee ja estää kankaan venymisen tikkaamisen aikana.

Toiseen hihaan applikoin onnennumeroni, joka on myös syntymäpäiväni.

Takaa jätin hupparimekon tavallisen tyhjäksi. Täällä ei ole mitään nähtävää. Mistä muuten tuli mieleen, että kylläpä on bloggaamistauon aikana rutiini karannut kuvaamisesta! Kaukolaukaisemalla räpsiminen oli taas melkoista eikua ja ähhiä, eikä oikeita asetuksia tuntunut löytyvän kameraan ollenkaan. Ei ihme, että kuvissa esiintyy ryppyotsainen virallinen valvoja (mikä mä muuten lasteni näkökulmasta öisin olenkin, hahaa). Mutta osaan mä vielä hymyilläkin, ja jopa hypätä. Katsokaa vaikka!

(Enkä muuten ole raskaana, vaikka kuvassa näkyvä kumpu muuta voisi vihjata. Se on kyllä ihan vain edellisen raskauden jälkiä, joita en ole vielä saanut dumpattua salille tai lenkkipolulle. Karmeen sitkeetä tavaraa, roikkuu mukana vaikka vauhti olis kuinka kova!)

Pääsiskö kyytiin?

Morjesta pöytään, jos joku vielä tunnistaa! Täältä väsymyksen ja valvottujen öiden sekä jatkuvan flunssan hyllyvästä hetteiköstä yritän vähitellen löytää tukevaa jalansijaa ja ponnistaa kantavalle maalle. Selittelyt radiohiljaisuudesta voi tiivistää yhteen sanaan: LAPSIPERHEARKI. Ja se se osaa olla rankkaa. Mutta se on myös antanut potkun kaivaa ompelukone ja saumuri esiin. Lastenvaatteita onkin syntynyt vino pino syksyn mittaan, ja välillä paininjalan alle on ehtinyt myös jotain itselle.

Tässä viimeisin omaksi iloksi valmistunut ompelus, tadaa! Oikein perus pumpulimekko, niin kuin puuvillakolttuja entisaikaan oli kai tapana nimittään. Kaava on oma, se vuosien varrella omiin mittoihin ja tarpeisiin mukautettu ja aina yhtä toimiva. Tältä pohjalta on tehty niin kesämekkoja, iltapukuja kuin promootioasukin. Nyt kaava tuotti hyvän arkimekon jokapäiväiseen käyttöön.

Monikäyttömekko menee niin sukkisten kuin leggareiden tai kapeiden farkkujen kanssa, ja kesällä sitten ihan sellaisenaan. Tennarit, korkkarit ja saappaat sopii yhtä hyvin kavereiksi, ja asusteilla tästä saa varmasti aina eri näköisen. Suosikkiainesta, sanoisin.Sivusaumoihin ompelin piilotaskut, joissa voi säilyttää kaikkia niitä satunnaisia pikkuesineitä, joita lasten kanssa käsiin kertyy pitkin päivää.

Pääntie ja helma on käännetty reilujen alavarojen kanssa siisteiksi ja jämäköiksi. Taakse ompelin metallivetoketjun ja käänteille reilut tikkaukset. Kangas on odotellut kaapin perukoilla siitä asti, kun tein sen vihreämarjaisesta versiosta takin. Ja vielä olisi 1,5 metriä tätä samaa pinkkinäkin odottamassa. Tuli silloin vähän hamstrattua tätä kangasta Eurokankaan palalaarista, köhöm...

Jaa-a, joskohan sitä pääsis taas nousemaan bussin kyytiin eli sais heräteltyä blogin taas henkiin. Paljon olisi kerrottavaa ja näytettävää, kunhan vain aika antais myöten kuvata ja kirjoittaa. Innosta se ei ainakaan ole kiinni, joten eiköhän nuo muutkin asiat järjesty sen mukana. Pikaisiin kuulumisiin, siis!