No niin, varautukaa pitkään pohjustukseen ennen käsityösisältöä. Pari vuotta sitten tein esikoiselle takkeja, ja haikailin tuolloin erään jo silloin myynnistä poistuneen Ikean kettukankaan perään. Olisin halunnut tehdä siitä takkeja, mutta kangasta ei enää saanut oikein mistään. Nettikirppiksillä harvoin tarjolla ollessa hävisin kangaspalojen huutokaupat tai hinnat nousivat nopeasti yli oman maksuhalukkuuden, Luovutin, unohdin. Sitten tapahtui jotain hämmästyttävää. Eräänä talvisena päivänä löysin postilaatikostamme Saksasta tulleen paketin. Paketissa oli kaksi metriä juuri tuota etsimääni kangasta sekä kortti, jonka kerrottiin antavan vihjeen kankaan lahjoittajasta.
Kortin koirat vihjasivat mielestäni selkeästi Jattaan, mutta kuulemma väärin meni. Hmm? Kellään toisella tuntemallani ei ole kahta tuollaista koiraa, enkä muutakaan vihjettä kortista keksinyt. Yritin ratkaista mysteeriä myös huhuilemalla vinkkejä siellä täällä Facebookia myöten, mutta kankaan lähettäjä on edelleen mysteeri. Oletan, että joku ihana blogini lukija huomasi aikoinaan kangashaaveeni ja päätti toimia takkihaaveideni mahdollistajana kankaan osuttua sattumalta kohdalle. Haluan sydämestäni kiittää Sinua, joka kankaan minulle lahjoitit. Odottamaton hyvänmielenteko keskellä arjen hulinaa todella riemastutti ja sykähdytti. Olisin onnellinen, jos voisin joskus vastaavasti ilahduttaa Sinua, joten kerrohan, kuka olet ja kuinka saan sinuun yhteyden. :)
En hennonut pilkkoa kallisarvoista kangasta takeiksi, joten se pääsi kunniapaikalle eli värittämään lastenhuoneen ikkunaa. Joskus voi kuitenkin saada enemmän kuin toivoo, jopa kahdesti saman toiveen kohdalla. Nimittäin jokin aika sitten eräs kaveri ilmoitti löytäneensä samaista kettukangasta ison palan kirppikseltä ja tiedusteli, vieläkö sille olisi käyttöä. No jumalaare, todellakin!
Kaava: Against the wind, Ottobre 1/2013 omin muokkauksin (mm. erilaiset taskut ja hiharesorit)
Koko: 98 cm ja 110 cm
Kankaat: Kettukangas Annemoa (Ikea) ja valkoinen tikkivuori (Eurokangas)
Kangasta oli reilusti, ja silppusin sen surutta vähemmän taloudellisesti, koska halusin takkeihin tietyt kuviot. Molempien selässä seikkailee vaaleanpunainen orava, samoin kauris, pilvet ja puput pääsivät takkeihin. Saaliinhimoisen kiilusilmäketun ja päärynäpuut jätin kokonaan käyttämättä. Jos joku kaipailee kettuja ja muita ylijäämäpaloja tästä kankaasta, niin sopii laittaa sähköpostia tulemaan! :)
Hupun reunaan lisäsin suloista minipompulanauhaa. Koska se on jotain pehmoista tekokuitua, saattaa se käytössä ja pesuissa nyppyyntyä. Siksipä kiinnitin sen vasta viimeiseksi valmiiseen huppuun päällitikkauksella, niin että sen voi helposti poistaa, jos pompuloihin alkaa ilmestyä häiritsevän paljon nyppyjä. Takit on vuoritettu tikkivanulla, niin että näillä pärjää hyvin kauppa- ja kaupunkireissut pikkupakkasillakin.
Taskut ovat näille likoille tärkeitä, joten molemmat saivat sellaiset takkeihinsa. Vähän eri kohtiin, niin että oman takin tunnistaminen on helpompaa. :) Äidin takkiunelmasta tuli siis vihdoin totta. Onneksi tytöt itsekin ihastuivat takkeihinsa, niin että kaikki ovat enemmän kuin tyytyväisiä. Pienemmän myssykin on omaa tuotantoa. Malli on kehitelty yhdistämällä tuosta isomman ostopiposta korvaläpät Noshin lippapipon yläosaan. Päällinen on trikoota ja vuorina pehmoista, ohutta pörrökangasta. Lisäsin heijastinkalvosta sydämiä muutamien kankaan sydänten päälle näkyvyyden parantamiseksi.
Siitä kuvien ottamisen vaikeudesta, huoh. Pyydäpä nyt kahta pikkutyttöä poseeraamaan kameralle, että äiti saa otetuksi kuvan takeista. Vastauksena salamannopea peppupose ja riemukas käkätys "Terveisiä pepusta!" Että terkkuja sitten vaan teillekin. :D
Suloiset takit ja ihan mahtava salainen ylläri siulle on käynyt! Itsekin marinoin tuota kettukangasta huolella vieläkin ;)
VastaaPoistaToi kangas on kyllä ihan napakymppi väreineen ja kuvioineen. Ehdottomasti kannattaa odottaa juuri sille oikeaa projektia. ;)
PoistaTämä kangasylläri oli kyllä ihan mahtava ja aiheutti kovasti päänvaivaa. Paketti saapui jo toissatalvena, joten oon ehtinyt asiaa ihmettelemään jonkun aikaa. Mutta just tänään sain toisaalta vinkkiä, kuka voisi olla yllärin takana, joten ehkäpä asia selviää ja pääsen kiittämään... :)
Ai vitsit, miten ihana postaus! Terveiset pepusta sykähdytti erityisesti. :D
VastaaPoistaHehee, nää meidän tytöt on rempseämmän huumorin ystäviä jo näin pieninä. :D
PoistaIhanat takit ja kuosikin on tosi kiva. Itse hamstrasin Ikean hirvikangasta (poistuu valikoimista) ettei jää harmittamaan. En vielä tideä mitä siitä teen, mutta aika tavaran nauttii.
VastaaPoistaSe hirvikangas on kyllä upea myös. Mä oon hiplaillut sitä useampaan otteeseen, mutta aina se on jäänyt kauppaan. Varmaan pitäis oll ayhtä viisas kuin sä ja ostaa sitä varmuuden vuoksi varastoon. Muuten mä pian itken blogissa sen perään parin vuoden päästä myöhäisherännäisenä. :)
PoistaNo onpa söpöset takit ja kivasti yksityiskohdat molemmille erilaiset! Kankaan tarina on myöskin todella herttainen :) Ja niin suloiset on tytötkin!
VastaaPoistaOuti
Tässä hommassa osui kaikki kohdilleen malleja myöten. <3 Oli kyllä ilo tehdä takkeja, kun oli juuri tätä projektia niin kauan suunnitellut. Lopputulokset meni ihan nappiin. :)
PoistaAnne Vee saattaisi olla hyvä haltijakummisi...
VastaaPoistaKiitos! :) Saman vinkin sain tänään toiselta taholta, joten pistin saman tien viestiä menemään Annelle. :)
PoistaMut pakettihan tuli Saksasta ja eikös Anne asu Belgiassa?
PoistaJoo näin on. Jäi mainitsematta, että kortissa luki, että lähettäjä toimi vain välikätenä, ja kortti toimi vinkkinä varsinaisesta lahjoittajasta. Siksi ajattelin, että lahjoittaja on joku, jolla sattuu olemana kontakti saksassa, enkä miettinyt, että ko. henkilö itse asuisi nimenomaan Suomen ulkopuolella. :)
PoistaOnpa teidän neidit jo isoja, miten ne mun mielestä syntyi just äsken. ;) Ja ihanat takit. Ja sokerina pohjalla kunnon poseeraus. Joo, teidän, ei yhtään naurata, kun yrittää ottaa kuvaa, mutta sitten jälkikäteen nekin on ihania muistoja. (Meidän 'vauva' 20 v. ei oikein edelleenkään suostu kuvattavaksi.)
VastaaPoistaMunkin mielestä ne oli sylivauvoja vielä eilen. Mutta kai se on uskottava, että 3,5-vuotias ja 2-vuotias ovat jo isoja tyttöjä, etenkin omasta mielestään. :) Mua onneks noi hulvattomat kuvaustilanteet jaksaa naurattaakin. Ei kuvista niin väliä, kunhan mieleen ikuistuu muistoja.
PoistaSiis aivan ihanat takitta olet tehnyt ja miten jännä takkikankaan tarina. Huumorintajuiset tytöt sulla. 😊 Itse enempi neulontaa harrastanut, mutta ajattelin opetella ompelemaankin paremmin....joten jotain simppelistä pitäisi alottaa ja ehkä mä olen kans joskus takkitasolla. 😉 Mukavaa syksyn jatkoa ja uusia postauksia odotellaan.....
VastaaPoistaTytöillä on tosiaan huumorintajua, onneksi. Ei meidän perheessä tosikkona pärjäiskään. :D Ompelemisessa on mun mielestä sama juttu kuin kaikessa käsillä tekemisessä: rohkeasti vain kokeilemaan, niin taidot karttuu huomaamatta. Kivaa syksyn jatkoa sinnekin! Yritän taas aktivoitua blogaamisessa...
PoistaNo "hyvä" että muillakin on tällasia tyttöjä että ei nuo poseeraukset oikein onnistu :) Meillä 5- ja 6- vuotiaat tytöt pistää kyllä ihan ranttaliksi kanssa välillä :D
VastaaPoistaJoo, niillä on ihan oma tahto tässäkin asiassa. Tuo nuorempi varsinkin saattaa hyvin tiukasti todeta, ettei nyt sovi kuvata. Varmuuden vuoksi länttää vielä käden kameran päälle ja ottaa uhkaavan ilmeen. :D
PoistaHuiput kuvat ja hauska tarina :)
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaIhanat takit, ja huikea tarina. Ja kiitos vinkistä pipomallin suhteen, pitääpä kokeilla.
VastaaPoistaKiitokset! Tuollaiset läppäpipot on kyllä tosi käytännöllisiä näillä säillä. Ja kun vielä laittaa kaulurin tai kaulahuivin lämmikkeeksi, niin eiköhän pysy pieni pää lämpimänä. :)
PoistaEikä!! Söpöt tytöt :) ja hyvät takit. Onnellisesti kävi!
VastaaPoistaSanopa muuta! Täytyy sanoa, että käsitöiden ja bloggaamisen kautta oon kyllä saanut niin paljon ihania asioita elämääni, enkä nyt tarkoita tavaraa. Neuletapaamisten porukasta ja blogimaailmasta on tullut monia arvokkaita ystäviä, ja sitä kautta sitten vielä tällaisia ihania ystävyydenosoituksiakin. Oon niin onnekas. <3
PoistaAivan ihanat takit! Itse olen tyrkyttänyt tuota kettua yhdellä jos toisella kirpulla myyntiin (ja ihan pilkkahinnalla), kun ei ole itsellä ollut käyttöä, mutta ei ole kellekään kelvannut!?!?! Sun takeistasi inspiroituneena taidan nyt kuitenkin jättää kankaan itselleni, jotta se voisi muuttua joskus meidän neidille takiksi, kunhan vauvaiän kasvuvauhdista päästään.
VastaaPoistaJoo ehdottomasti haudot sitä kangasta vielä hetken, niin ei harmita myöhemmin. Tää on niin raikas ja kiva väriyhdistelmiltään, että menee varmaan moneen makuun. :)
PoistaIhana tarina kankaan takana, tuollaiset yllätykset piristävät suunnattoman paljon. Takit näyttävät niin suloisille, tykkään niistä paljon. Voihan peppupose, samaa meilläkin saa kuvauksissa :D.
VastaaPoistaOli kyllä ihan päivän pelastus toi takkikangaspaketti postissa. Ja sen mysteerin selvittäminen pisti kyllä aivot liikkeelle pidemmäksikin aikaa (tosin laihoin tuloksia :D ). Hauskaa, kun jälkikasvulla on samanlainen huumori kuin itsellä. :D Peppuposet ja muut hulluttelut on arkipäivää, ja hyvä niin. :)
PoistaJust törmäsin kahteen pitkään verhoon kirpparilla. Hintaa 18€ ja heti tuli mieleen, että pitäiskö ostaa, jos tälle ois käyttöö/tarvetta, mutta jätin sinne seuraavan onnekaan saataville :)
VastaaPoistaHa, nyt niitä sitten sais! :) Ilmeisesti kovin kysyntä oli juuri silloin pari-kolme vuotta sitten, kun kankaan tuotanto oli lopetettu, mutta se oli kuitenkin hyvässä muistissa ompelevilla ihmisillä.
Poista