Viimeksi tuli heitettyä teaseri työn alla olevasta tilkkuprojektista, jonka sydänkranssin tekeminen pisti liikkeelle. Se tarpeellinen ja tärkeä juttu, pinnasängynpehmuste, valmistui jo hyvänmatkaa viime vuoden puolella ja tuli silloin myös dokumentoiduksi kuviin. Uudenlaiseen arkeen (minä töissä, mies hoitovapaalla) hyppäämisen vuoksi vuosi ehti melkein helmikuuhun, ennen kuin sain postauksen aikaiseksi. Ei ole meikäläisen tehokkuus ihan vielä entisellä mallilla, mutta matkalla oikeaan suuntaan sentään.
Ja sitten hirrrveän monisanainen selostus tekeleestä: Sänkyä kiertävän pehmusteen matalampi etuosa on erillinen, niin että kun sängyn etusäleikkö jossain vaiheessa poistetaan, voi pehmusteen jättää muilta osin edelleen paikoilleen. Tyttären mielestä vankilan portin voisi avata ihan vaikka heti, niin että hän pääsisi vilistämään pitkin kämppää mihin aikaan vuorokaudesta tahansa (koska nukkuminen on ihan tyyylsäää). Vanhemmat ovat asiasta vahvasti eri mieltä...
Pitkän sivun yläosa on 10 cm x 10 cm -paloista koottu ruudukko. Alaosa on 20 cm x 20 cm -palojen rivi, joka erottuu yläosasta saumakohtaan tikatulla valkoisella palttinauhalla. Päätyjen alaosa on samoja isoja paloja kuin pitkällä sivulla. Yläosa taas rakentuu kolmesta pitkästä suikaleesta, mikä rauhoittaa vähän tuota palahässäkkää. (Oikeasti ei vain huvittanut leikellä ja sommitella yhtään enempää pikkupaloja, laiskuus iski, heh.) Yläreunaa kiertää valkoinen terenauha antamassa ryhtiä ja terävöittämässä etu- ja takapuolen taitosta. Koko systeemi on alareunastaan ommeltu lakanakankaiseen pohjaan eräänlaiseksi pussiksi. Patja laitetaan paikoilleen vasta pinnasängynpehmusteen jälkeen, joten pohjakiinnityksen ansiosta pehmuste pysyy särmästi paikallaan.
Yläreunastaan pehmuste on kiinnitetty sänkyyn napinläpikaistaleiden ja nappien avulla. Ja kun niitä sydämiä nyt kerran tuli tehtyä, niin pakkohan niitä on johonkin sirotella. Kuvassa mukana myös keinutuolimme Vieno-Helena, aitoa suomalaista puusepäntyötä ja patentoitua designia 1970-luvulta. Siinä on tuuditettu niin allekirjoittanutta kuin lastaankin uneen hyvällä menestyksellä. Nimi muuten on ihan aito ja virallinen: kyseinen keinutuolimalli on nimetty suunnittelijansa vaimon mukaan. :)
Takaosa on rehellisen rouheaa latopellavaa kolmeen kertaan 60 asteessa pestynä ja silitettynä. En halunnut tikkauksia näkyviin ulkopinnalla. Siispä tikkasin tilkkupuolen vanuineen Ikean halvimpaan lakanaan (hyvin edullista, monikäyttöistä ja ohutta puuvillakangasta, vink vink), ja ompelin ulkopuolen vasta sitten reunoistaan yhteen sisäosan kanssa. Kankaat, napit ja nauhat ovat peräisin Eurokankaasta (Amy Butler), Ikeasta, Sinooperista (Tilda), Käsityökauppa Merletosta, kirppareilta ja mummilta perittyjä.
Hertta, tuo koirista mukavuudenhaluisin, tietää kyllä, missä olisi mukavan pehmeä peti uinua. Päiväunituokio vaaleanpunaisissa lakanoissa taitaa kuitenkin jäädä vain haaveeksi, koska ahne pieni herkkusuu ei todellakaan aio jättää yhtään ruoanmurua syömättä, jotta se pääsisi puristautumaan pinnojen välistä. Elämä on valintoja täynnä, Herttaseni.
Voi Herttaa, käy vielä kuten Nalle Puhille. Aivan ihana sängynsuojus kyllä. Ei sitä tartte vauvavuoden aikana olla vielä tehokas, ehtii sitä myöhemminkin. Onnea töihinpaluuseen ja miehelle nautinnollisia hetkiä hoitovapaalle, meillä on tehty tuota samaa parin lapsen kanssa ja on ollut hyvä ratkaisu.
VastaaPoistaVauvavuosi meni kyllä aika lailla harakoille käsitöiden osalta, mutta ei se mitään. On se mukavaa, kun lapsi on vilkas ja kiinnostunut kaikesta, vaikka se samalla tarkoittaakin melko intensiivisiä hetkiä ilman ns. omaa aikaa. :) Näitä muita puuhia ehtii tehdä myöhemminkin, mutta lapsi on lapsi vain hetken. <3
PoistaIhanat ompelukset; ja onhan tuo nyt vienyt aikaa, joten ole ylpeä aikaansaannoksestasi. Mä ainakin elän nyt sillä asenteella, että kohta en enää ehdi yhtään mitään :) Hertan ja Olgan ongelmat kuulostavat kovin yhtäläisiltä :)
VastaaPoistaYlpeä ja iloinen olen, etenkin, kun lapsi tykkää tutkiskella eri värisiä ja kuvioisia tilkkuja. Tosin aika harvoin tuo tyttö malttaa istuskella paikallaan pitkiä aikoja. :)
PoistaOman kokemukseni perusteella kehotan todellakin nauttimaan leppoisasta omasta ajasta, koska sitä ei välttämättä hetkeen ole. Olgallekin tsemppiä tulevaan; Hertta voi kertoa, että kyllä siitä vauvasta yllättävän nopeasti saa kivan leikkikaverin. Nyt nuo jo juoksevat keskenään pallon kanssa, ja tyttö tiputtelee Hertalle herkkupaloja ruokapöydälsä, jos meidän silmä välttää. :D
Kaunis! Hyvä idea tehdä etureunasta erillinen.
VastaaPoistaKiitos! On aika hyvä miettiä pidempää elinkaarta kuin vain senhetkistä tarvetta, jos alkaa tällaisen aikaavievemmän projektin tehdä. Siispä tällä pitäisi pärjätä koko se aika, jona pinnasänkyä yleensäkään tarvitaan.
PoistaOnnistunut tilkkujen yhdistelmä! Ja aika hyvin onnistuit piilottamaan laiskuutesi... ;) Mukavia talvipäiviä sinne!
VastaaPoistaHeh, kyllä laiska keinot keksii. :D Aurinkoisia pakkaspäiviä sinnekin suuntaan!
PoistaOIH!
VastaaPoistaKiitos kiitos. :) Tilkkujen leikkaaminen ja sommittelu on kivaa puuhaa, mutta kyllähän lopputuloksessa sitten näkyy ne millinkin heitot... Mun ainakin pitää antaa vähän armoa itselleni jo etukäteen, kun oon muuten aika perfektionisti. :)
VastaaPoistaOlen aivan mykistynyt! Miten taitavaa suunnittelua ja toteutusta, mahtava projekti! Väritkin on kauniit.
VastaaPoistaMeillä toinen lapsi olisi kenties tarvinnut juuri tuollaista korkeampaa ja paremmin paikallaan pysyvää suojaa, mutta mä en ikinä olisi vauvavuonna kyennyt moiseen. Vau siis!
Oi sentään, kiitos kehuista! Meidän tyttö oli vielä jokin aika sitten sen verran eläväinen nukkumaanmenijä, että potki jalkansa välillä pinnojen väliin jumiin. Matalamman suojuksen kanssa sekin oli mahdollista. Nyt on meno onneksi jo rauhoittunut, mutta silti tämä korkeampi suojus tuntuu takaavan kivemman pesäpaikan. Eipä tarbii kattella seinää pinnojen välistä. :)
PoistaVauvavuosi oli kyllä melko rankka, mutta into tehdä tätä projektia oli suuri. Siksi tein sitä aina pienissäkin väleissä, ja valmista tuli vaikkakin hitaasti. Miehen isäkuukausi pelasti paljon, kun pystyin olemaan itsekin kotona vuosilomaa viettäen.
Todella kaunis pinnasuoja, ihanat värit! Onnitelut! (ja vauva ja koirakin ovat aika ihkuja...)
VastaaPoistaAika tyttömäiset värit, vaikka ennen vauvan syntymää meinasin, että neutraalia sen olla pitää... :P Kyllä se vain niin meni, että vaaleanpunaista ja fuksiaa tyttärellä on aika usein päällä. Suojus sitten jatkaa samaa linjaa. :)
PoistaOn muuten luonnossa vieläkin hienompi! Ei olis minusta noin millintarkkaan ompelutyöhön, hattua nostan :) Upea!
VastaaPoistaHatunnosto noteerattu kiitoksella! :)
PoistaTodella kaunis pehmuste :) Ja vieläpä käytönnöllinenkin. Hertta on mainio!
VastaaPoistaTattis! Kyllähän tuo täyttää tarkoituksensa varsin hyvin. Hertta-rukka tosin joutuu jatkossakin ihailemaan pehmeää unipaikkaa pinnojen väärältä puolelta. Siis omasta mielestään väärältä, kun ei kerran pääse piehtaroimaan patjalle. :)
Poistaihana! Onnellinen lapsi, jolla on noin kaunis sänky!
VastaaPoista