Mä tykkään ottaa mahdollisimman suuren osan blogini kuvista itse, koska silloin saa räpsiä kuvia rauhassa omaan tahtiin ja kokeilla vaikka mitä hullutuksia. Miehellä kun ei välttämättä aina oo käsivällisyyttä napsia yhtä paljon kuvia kuin mun mielestä tarvis. :) Siispä hankin jo melkein vuosi sitten kameraan kaukolaukaisimen. Ihan kamalasti sitä ei oo tullut käytettyä, ja seuraavat kuvat ehkä kertovat miksi...
"Ottaakohan toi kamera tän signaalia vastaan..."
"Entäs tältä etäisyydeltä..?"
"Nonnih, nyt tuli varmaan hyvä kuva!"
"Ottikohan se jo kuvan vai---"
Jep jep, ja nää oli siis aika lailla kärkijoukkoa räpsityistä otoksista. Kaukolaukaisemella otetuissa kuvissa on yks yhteinen piirre, nimittäin huolestuneet naamarypyt ja ihmettelevä ilme. Ne taas johtuu siitä, että mä en koskaan voi olla varma, nappaako kamera kaukosäätimen signaalin, millä viiveellä ja oonko mä ylipäätään kuvassa. Huolettoman luonnolliseen poseeraamiseen ei siis oo meikäläisellä leseitä, ellei kameran takana oo oikea ihminen. Siksipä päätin taas kerran, että screw it, mä vaivaan miestä niin saa ees yhden kunnollisen kuvan mekosta. Niin, ette varmaan noista aiemmista kuvista tajunneet, että mun piti esitellä ompelemaani mekkoa eikä meidän verannan rappuja. :P
Malli/pattern: Eri kaavoista vuosien varrella omien mittojen mukaiseksi muokattu perusmalli, johon nyt lisätty etuhalkiot, umpinainen selkäosa ja niskaa kohti levenevä pääntie. Samaa peruskaavaa käytetty esimerkiksi tässä ruskeassa pellavamekossa ja kaasonpuvussa/cooked up from different sewing patterns over the years, to fit me perfectly. Same basic pattern can be seen e.g. in this brown linen dress and my bridesmaid's dress.
Kangas/fabric: Eurokangas.
Huivi/scarf: Wisp kera pitsireunuksen/Wisp with a touch of lace on the edges.
Ompelin siis tällaisen mansikkamekon, jolla voi huidella menemään vaikka kesähäissä tai rapukekkereissä. Tänä vuonna on yhdet molempia tiedossa, joten eiköhän mekko pääse juhlimaan. Kangas on hauskaa kohopintaista taftintapaista. Pinta ja väri muistuttaa elävästi mansikkaa, ja jos vielä tekis vihreäsakaraisen kauluksen tai huivin niin mä oisin kuin suoraan Elsa Beskowin sadusta. Kun on toi punainen kuontalokin ihan omasta takaa mansikkaa esittämässä. :)
P.S.
Ylen ykkösen Kertomuksia Suomesta -sarjassa kuultiin viime viikolla radiojuttu käsityöblogin pitämisestä otsikolla "Bloggaaja on uuden ajan julkkis". Noh, mä en kyllä allekirjoita tuota otsikkoa ihan pureksimatta, vaikka jonkin verran oon lehdissä joskus ollutkin blogin vuoksi. Jos kiinnostaa kuulla, miltä mun ja Jatan ääni kuulostaa, niin Ylen Areenaan vain kuuntelemaan 26.8.2009 mennessä. Kylläpä oman äänen kuunteleminen on omituista, ja karmeeta kuinka tamperelaisuus kuuluu läpi mun puheesta! :D
I tried to take photos of the dress using the camera's remote control. Yup, it didn't go that well, so I finally asked my husband to take a picture of me in the dress to get at least one decent photo. I sewed this dress from a fabric that reminds me of strawberries because of the tiny white dots on the surface and the delicious red colour. I might wear it to a wedding we're going in a few weeks, or perhaps in a garden party later on this summer.
Aika hauskoja kuvia tulee kaukolaukaisimella. Vähän kuin amatöörit videokameran edessa, kun eivät tiedä onko se päällä vai ei. =) Kävin kuuntelemassa radiopätkän, ihan itseltäsi kuulostit. Ja kaunis mekko! Tuommoisen toivoisin itsekin saavani aikaan, kun joskus saan ompelukoneen ostettua. Liian vaikea päättää millainen kohtuuhintainen on se oikea.
VastaaPoistaNo jännää, että äänet vastaavat täysin kuvitelmiani!
VastaaPoistaMä taas kuvittelin että eka äänessä oli Jatta kun sun ääni oli jotenkin jattamaisempi. Outoa miten voi blogia lukemalla kuvitella ihmiselle jopa äänen. :)
VastaaPoistaKyllä kelpaa juhlia tossa mekossa! Ei tarvitse ainakaan ajatella, että onko vaattteet hyvin tai nykiä vaikkapa helmaa alaspäin...
VastaaPoistaKaunis mekko ja huivi. Mukava radiojuttukin oli.
VastaaPoistaAivan ihana kangas ja mekko!
VastaaPoistaJa mä jäin tuijottamaan sun hiuksia. Voi wide, mikä mahtava leimu!
VastaaPoistaKaunis mekko ja huivi. Kuuntelin tuon radiopätkän ja mietin kovasti, miksi sille toimittajalle se julkisuus oli niin tärkeä asia. Suomessa varmaan pääsisi halutessaan julkkikseksi helpomminkin kuin blogia pitämällä.
VastaaPoistaPoikani osaa juosta kameran eteen hienosti kaukolaukaisimella.
VastaaPoistaJännä, miten tuo Tampere kuuluu puheessa, vaikka ei mielestäni mikään kovin vahva murre ole. Olen asunut noin 15 vuotta poissa Tampereelta, enkä koe puhuvani tamperelaisittain, mutta usein joku ihan vieras (varsinkin Tamperelainen) kysyy, että ootko Tampereelta ja sitten on jotain sanoja, joita käyttää ja muut käyttää jotain ihan muuta sanaa samasta asiasta ja sanan oikean merkityksen ymmärtää vaan toinen tamperelainen.
VastaaPoistaKaunis mekko, ettei mene ihan kielitieteeksi.
Ihanat kuvat :) Ja etenkin mekko on ihana. Ja olipas mukava kuunnella teitä, äänet kyllä vastasivat minun mielikuviani :)
VastaaPoistaIhan mukava radiojuttu. Ei mielestäni tamperelaisuus mitenkään särähtänyt korvaan. Itsensä kuvaus ei oo helppoa, mutta hauskoja kuvia sait otettua.
VastaaPoistaHyvältähän sinä kuulostit! Tosin lankakauppaepisodi olisi kaivannut editointia ja tiivistämistä (minä mitään ymmärrä radio-ohjelmien teosta), mutta se on toimittajan ongelma. Tai ehkä tarkoituksena oli saada ultra-autenttista materiaalia. ;)
VastaaPoistaEhdin jo innostua kolmen ensimmäisen virkkeen jälkeen, että pitäisikö hankkia kaukolaukaisin, mutta ehkei sittenkään...
Ai miten hersyviä kuvia :) Ehkä se on sittenkin varmempaa kun on ihminen siellä kameran takana :)
VastaaPoistaTyylikäs mekko ynnä huivi.
Olipas kiva kuunnella tuo haastattelu. Hyvä tytöt!
Kiva kuunnella teitä! Toimittaja ei tainnut blogeista paljoa ymmärtää...
VastaaPoistaJonain kauniina päivänä opin vielä ompelemaan, siihen asti katselen kateellisena. Tosi kaunis mekko.
mutta ihanat portaat!
VastaaPoistaMekko on ihana ja kuvat hauskoja, ja hyvin esiinnyitte eduksenne siinä radiojutussakin! Minä olen aika herkkä kuulemaan murretaustoja ihmisten puheesta, eikä se tamperelaisuus minun mielestäni paljon erottunut. Tästä maasta löytyy niin paljon tamperelaisempia puhujia, ettei yhtään tarvitse tuota hävetä.
VastaaPoistaOlipa mukava kuunnella, neuloin samalla. Samaa ajattelin kuin villasukka, kysymyksistä arvasi että toimittaja oli ihan ulkopuolinen, mutta juttu oli hyvän tahtoinen ja kerroitte blogeista kivasti. Blogittomana voisin todeta, että kauniit kuvat ja mukavat jutut saavat tosiaan seuraamaan näitä.
VastaaPoistaJoo, kyllä kamera ja kuvaaja kuuluvat yhteen. Mutta hauskoja otoksia sun kaukolaukaisu on napsinut.
VastaaPoistaMekko kaunis. Väri ihana.
Sun ääni oli ihan sun, piti jopa miettiä et oonko kuullu sut jossain aikasemmin. Jatta taas oli erilainen :)
VastaaPoistaMutta siis, kuten muutama muukin on kommentoinut oli toi toimittajan julkisuushakuisuus aika hupaisaa. Monella muulla tavalla on helpompi tulla julkkikseks ku käsityöblogia pitämällä :). Kai.
Mut hyvä juttu kuitenkin. Ja mä tykkäsin siitä lankakauppaosiosta :) lanka kuulosti pehmeelle ja maksoit kolikoilla?
Mekko on kaunis ja huivi kans.. ja noi kaukot.. näyttää tutulle :)
Hieno mekko! Hauskat kuvat.
VastaaPoistaOli kiva kuulla teidän ääniä. Etenkin Jatta kuulosti juuri siltä kuin kuvittelinkin.
Varsinaisen monitoimikaavan olet tehnyt. Katsoin myös nuo vanhemmat mekot, upeita kaikki. Ja toi radio ohjelma pyörii just tossa taustalla.
VastaaPoistaKuuntelin :) Molempien äänet kuulostivat just teiltä! Mut kuten moni on jo sanonut, usein toimittajilla on joku vinksahtanut käsitys siitä, että julkisuuden takia tätä tehdään.
VastaaPoistaKaukolaukaisinhomma näytti tutulta :) tuollaista se usein on, etenkin tää "nyt tuli varmaan hyvä kuva", ja sit ei ole edes kuvassa, on tuttua. Liiankin.
Kaunis mekko!
Anna-Kaisa: Ihan hyvä toi kotivideokuvaajavertaus. :) Tässä ei onneks sentään kuulu taustaäänet tyyliin "pyöriikö se/jee mä sain sen nauhalle/oho" jne. :)
VastaaPoistaOmpelukoneasioissa mä en osaa oikein neuvoa, kun mun koneeni on oikeastaan äidin. Vinkkinä sanoisin sen, että kannattaa tsekata myös käytetyt koneet ompelukoneeliikkeistä; ne on monesti tosi edullisia ja useat myös vähäm käytettyjä.
Anonyymi: Ihanko totta? No hei, kaipa mä sitten olen ääneni näköinen! :)
Terhi: Jaa mulla on jattamainen ääni. :) Hauska kuulla, miten ihmiset luo mielikuvia ja kuinka ne pitää paikkansa. Kyllä mäkin mietin, että tolla bloggaajalla on pakko olla tietynlainen puhetapa tai matala ääni, mut en tiedä sitten kuinka mun kuvitelmat vastaa todellisuutta.
hiisa: Istuvuus on kyllä vaatteen tärkein ominaisuus. Siksi oonkin kovin tyytyväinen, että oon nähnyt vaivan näiden kaavojen tekemisessä. Luottomalli, ja monta kertaa jo toteutettu eri versioina.
Sire: Kiitos, kiitos ja kiitos. :)
Nyyti: Samaa mieltä! :)
Outi: Red rules!!! ;)
Hanna: JOo mä kans ihmettelin miksi se sitä julkisuutta niin kauheasti kyseli. Ja me Jatan kanssa yritettiin jatkuvasti sanoa, että kun se ei oo se juttu. Hitto tätä bloggaamista sen takia tehdä, höh. Mua ainakaan julkisuus ei sellaisenaan kiinnosta, kuten sanottu tuossa jutussakin. Mutta kaipa se on jotenkin eri näkökulmasta katsonut blogeja ja sitten sitä kautta tehnyt omat johtopäätöksensä.
Hannele: Oi kun oppisin sen! Mä kyllä yritin ottaa liikkuvaa kuvaa, mutta en vain saanut kameraa laukeamaan oikealla hetkellä. Oiskohan kaukosäätimen paristot lopussa tai jotain. Pitää harjoitella lisää, että musta tulee yhtä taitava kuin sun pojastasi. :)
Reetta: Ne on se tamperelaiset sanat jotka meitä yhdistää missä päin maailmaa tahansa. :) Kyllä se Tampere vain kuultaa mun puheesta, enkä mä sitä pidä yhtään huonona asiana. Jännä silti, kun meillä kotona on puhuttu aina tavallista yleissuomea eikä murretta lainkaan. Mutta toki se tarttuu kaikkialta ympäriltä. Ja kyllä se tamperelaisnuotti karsiutuu tietoisesti pois tietyissä tilanteissa, vaikka joissain työjutuissa.
merjah: Kiitos kaunis! Kiva kuulla että mä kuulostin minulta ja Jatta Jatalta. On asiat kohdillaan. :)
Päivi: Mukavahan se, sellainen kevyt reportaasi. Yritän vielä päästä kaukolaukaisijan saloihin sisälle, josko sitten osuisi itsekin vähä paremmin kuviin. :)
Maartsi: Juu en mä koe tamperelaisuutta puheessa negatiivisena asiana. Mä en vain ollut huomannut kuinka kovin se joskus tulee läpi puheessa. :)
Toimittaja halusi just niitä lankakerien ääniä ja taustahöpinää juttuun. Siksi siis se lankakauppajuttu on just niin "aito" että kuulostaa jo vähän hutiloinnilta.
AnniKainen: Mustakin noissa kuvissa on jotain tosi hauskaa. Ei kai aina tarvii tarkennuksen osua just kohdilleen. :) Vaan on se silti helpompaa, kun on apua kuvaamisessa.
Villasukka: Toimittaja ei ehkä ollut asiassa niin sisällä kuin me, mutta ei ihan niin pihalla kuin jotkut toimittajat pahimmillaan... Kiitos mekkokehuista!
.k: Juu niin on! Niillä on ihanaa istua aamusella lehteä lukemassa tai sit kesäiltana kun aurinko on lämmittänyt niitä koko päivän. Ja lapsena mä keikuin kuin apina tuossa kaiteella. <3
Päitsyli: En mä mun puhetta tai tamperelaisuurra häpeä, oikeestaan välillä ylikorostankin sitä ihan huvikseni. :P Ja mun mielestä vaikkapa Vesa Vierikko tai Kummelin tyypit puhuu niin ihanasti! :)
marianne: Hyvä että radiojuttu pääsi neulekuunneltavaksi, jei! :) Kiitos palautteesta sekä jutun että blogin suhteen!
Quickstep: Hauskaahan toi napsiminen oli, vaikkei lopputulos ollutkaan ihan sitä mitä piti. Mekko ja minä kiitämme. :)
Tikru: Thank you! Eihän sitä tiedä ollaanko me joskus tavattu vaikka ohimennen. Tai sit mä oon vain kailottanu niin lujaa jossain julkisella paikalla että mun ääni on jäänyt soimaan sun päähän. :P
VastaaPoistaIlmeisesti toimittajalla oli alunperinkin taustalla toi julkisuusjuttu, vaikka siitä ei kyllä ollut mitään puhetta etukäteen. Esimerkiksi toi otsikko selvisi mulle vasta kun juttu tuli radiosta, ja olin kyllä tosi yllättynyt. Kyllähän toimittaja yritti jatkuvasti tuoda esiin julkisuushakuisuutta, mutta me taas yritettiin selittää, että ei se oo mikään juttu tässä. Mutta kaipa se silti näkee asian eri lailla. Lankakauppaosio oli paras munkin mielestä, koska alussa ja lopussa mä jouduin hääräämään koko ajan jotain muuta puhumisen kanssa samaan aikaan, eikä silloin aina järki kulje ihan yhtä vilkkaasti... Mut kokonaisuudessaan ihan jees juttu, sanon ma.
SatuK: Näin ne mielikuvat eroaa; toisille meidän äänet osui kohdalleen mielikuvan kanssa, toisille ne oli yllätys. :) Kiitos mekko- ja kuvakehuista!
Amalia: Kun on hyvä peruskaava, jossa on vyötärö, tissit ja selkä kohdillaan, niin kaikkea muuta on helppo säätää. Monikäyttömalli tosiaan, ja kunhan pysyn mitoissani niin se palvelee mua vielä kauan... :)
Villapeikko: Me ollaan meitä, kyllä vain! :) Toimittajilla tuntuu olevan usein ennakoasenteita, joihin fiksautuneena juttu tehdään, vaikka haastateltava tekisi mitä ja kumoaisi alkuperäisen väitteen. Semmosta se, minkäs sille voi.
Toi oho-tunne on mulla kyllä päällimmäisenä kaukolaukaisimen kanssa. :P Ja sit hei kuinka saa otetuksi kuvia, joissa se hiton kaukosäädin ei ole koko ajan etualalla?! Kun mun pitää ainakin yrittää sohia sillä suoraan kohti kameraa tai ei tapahdu mitään, ja sit se pötikkä on koko ajan kuvissa. Phuuh. Kaipa tätäkin voi opetella, jos vaikka joskus osais paremmin.
oon juuri ladannu I.tunesista ja menossakuuntelemaan... jannaa! Mekko on kesa, ja wispi on mullakin puikoilla... =)ja otsikot taytyis aina muistaa tarkistaa kun ne on usein tahallaan hulluja, samoin kuvatekstit ... kokemuksesta! =)
VastaaPoistaMinä puolestani kuuntelin ja askartelin samalla, huippua. Oli vähän sellainen "Päivä Vilman matkassa" -satufiilis, hauska pätkä. Mutta oli sillä kyllä päähänpinttymä sillä toimittajalla! Hyvä toimittaja olisi antanut haastattelun ja haastateltavien viedä, eikä jankannut väkisin yhdessä ja samassa ennakkokäsityksessään.
VastaaPoistaMinä eksyin tänne itseasiassa juurikin tuon radiojutun innoittamana :) Satuin sen työpäivän varrella kuulemaan.
VastaaPoistaUpea mekko!!! Minunkin pitäisi varmaan aktivoitua tekemään itsellenikin jotain, kun on tuo ompeluosasto ollut kovin lastenvaatepainotteista...
Beautiful dress, it fits so well and I love the little insert/pleats at the bottom.
VastaaPoistaThe dotty fabric is gorgeous
Mitäh!? Kävin kommentoimassa eilen illalla, mutta taisi mennä sensuurin piikkiin ;D
VastaaPoistaIhana tuo eka kuva! Aidon hämmästynyt ilme ;D Ja voih, kun osaisi itsekin tehdä mekkoja. Mä tarttisin pari loppukesän juhliin... Kauppaan tieni vie...
:-) Kaunis on mekko ja kokonaisuus!
VastaaPoistaJa kiitos mainiosta haastatteluhetkestä! Oli lysti kuunnella heti aamutuimaan muun väen vedellessä vielä hirsiä.
Mekko on tosi nätti ja tuo alin kuva kuvatekstillä "Ottikohan se jo kuvan vai---" on tosi hyvä! Ihan niinku joku olis räpsässy kuvan ohikulkijasta, mut silti näkyy mekko...
VastaaPoistaIhan hillittömiä kuvia! Ja kaaaaunis mekko, ethän sä muunlaisia teekkään :D
VastaaPoistaHaastattelu on täälläkin kuunneltu jo varmaan kolmesti, nyt saa kyllä riittää kun omat honotukset särkee korvaa :D Vaikka olihan se kiva haastattelu, sä oot niin luonteva <3
Hupaisaa :) tällä se viimonen työviikko ennen lomaa lähtee käyntiin. jos jotenkin saisi risteytettyä siipan ja kaukolaukasimen...noh, kuulostipa pervolta.
VastaaPoistapitääpä kuunnella tuo haastattelu
Radiojuttu oli oikein hyvä, kuulostit hyvin luontevalta ja juttu oli minusta ihan asiallinen, ei tuo julkisuusjuttu minun korvaani särähtänyt. Vaikeahan toimittajan on ymmärtää lopunperin sellaista asiaa (bloggailua) jos ei itse harrasta.
VastaaPoistaJa mekko on nätti:)
Mekko on tosi kaunis ja varmasti monikäyttöinen!
VastaaPoistaPysyisimpä ite edes 2 peräkkäistä kesää suht samoissa mitoissa, niin ois tollaset peruskaavat olemassa :P
Onhan se ihan kiva, ettei itselaukaisija korvaa siippaa. Vai tartteeko niitä muuhunkin, kun kuvaamiseen ;)
Radiojutussa kuullostitte Jatan kanssa ihan fiksuilta ja itseltänne (sen vähän, mitä olen liveääntänne kuullut).
Ainiin, ja mä luen kyllä iohan mielelläni myös korujutuista ym., en pelkistä tekstiilikäsitöistä.
Hieno mekko taas! Ja kun tuossa radiojutussa ihmettelit, miksi olet suosittu ja miksi sinua seurataan, niin yksi erittäin tärkeä syy on taidokaat työt!
VastaaPoistaTosi kaunis mekko! Kaunis huivi!
VastaaPoistaKuuntelin minäkin sen haastattelun, oli kyllä oikein hyvä vaikka minuakin huvitti aika lailla se toimittajan julkkis-päähänpinttymä .. ei sentään pyytänyt nimmareita teiltä? ;)
Minä vielä sitä, että kuulostatte Jatan kanssa tosi luontevilta :). Itse olisin p-jäykkänä. Olen kahdesti ollut suorassa tv-lähetyksessä, kun ort. pääsiäisyöpalvelus on televisioitu, toisella kerralla kuorolaisena, toisena sammuttamassa kynttilöitä. Kyllä hermostutti. Jälkimmäistä palvelusta en ole edes uskaltanut katsoa videolta. :o
VastaaPoistatea: Kirjoitetut jutut pyydän aina tarkistettavaksi etukäteen, kiitos yhden teiniaikaisen kamalan lehtijutun, usch. Radiojutun suhteen en arvannut olla ihan yhtä epäluuloinen, mutta eipä tuo nyt niin kovin haittaa. Kaipa sisältö puhuu puolestaan, vaikka otsikko väittäisi muuta. :) Wisp in kivaa kesäneulomista, just sopivan kevyttä eikä vaadi liikaa keskittymistä.
VastaaPoistabarbro v: Heh, toivottavasti viihdyit seurassamme. :) Toimittajan ammatti ei liene helppo, mutta jännä miten juttu oli tosiaan rakennettu tuolle julkkispohjalle kaikesta huolimatta. Se kyllä paistaa läpi kaikista kysymyksistä...
Annika: Onpa hauskaa, että radiojuttu tuo tänne ihmisiä! Ompeleminen on kyllä kivaa, ainakin silloin, kun onnistuu. Mulla ei ole kokemusta lastenvaatteiden ompelusta, mutta voi olla edessä: sisko saa esikoisensa syksyllä, ja mä pääsen ehkä toteuttamaan vauvanvaateideoitani. Eri asia päätyykö mun tekeleet koskaan käyttöön, koskapa mulla ei ole mitäänkäsitystä, mikä on käytännöllinen ja hyvä lastenvaate. :P
Jodie: Thanks so much! I love the dress too. The pleats make it flare nicely.
Marsvin: No oho, sun kommentti on tosiaan menny tuhkana tuuleen. Mitähän härskiyksiä sä oikein yritit tänne kirjottaa... ;D
Ei kuule voi olla muuta kuin hämmästynyt, kun kamera räpsähtää just silloin kuin ei pitäis. Hitsi että mä en osaa tota kaukojuttua. Vielä.
tiinaf: Juttu oli varmasti sopiva päivään virittäytymiskuultavaa; ei vakavaa, jäykkää eikä ainakaan pullakahvit kurkkuun pärskäyttävää kuuntelemista. :) Kiitos mekkokehuista!
Annina: Nii-in, ainakin tulee todella elämänmakuisia ja aitoja kuvia tuolla kaukosäätimellä. :) Eipä noissa ainakaan pahemmin ehdi poseerata jäykästi, kun kamera laukeaa milloin sattuu. :P
Jatta: Voi kiitos kultaseni! <3 Mä oon jo kyllästynyt omaan ääneeni, enkä aio enää kuunnella juttua. Melko säyseiltä me molemmat vaikutettiin silti, ei ees kikatettu ja hirnuttu normaaliin tapaan. :D
Soile: :D :D :D Kyl mä kuitenkin ennemmin tuon miehen pidän, jos tarttis valita. Ei se kaukolaukaisin kuitenkaan ihan kaikkeen pysty... ;)
Eila:Niinpä, toimittajan ammatti ei oo helppo, kun pitää varmasti koko ajan tehdä juttuja asioista, joista ei voikaan tietää kovin paljon. Eiköhän bloggaaminen tullut hällekin taas hieman tutummaksi asiaksi tämän jutun myötä. :)
Samma: Meikäläisen surffaa kesät talvet jojona, mutta painon keskiarvo on noiden mekkojen mitoissa. :)
Itselaukaisija ei ehkä oo miehen väärti. Pidän silti molemmat. :D
Kiva kuulla, että myös korujorinat kiinnostaa. Mä kun en oo ehtinyt tänne raportoida neuleasiaa pitkään aikaan, kun korut on vieneet tosi paljon aikaa.
JaanaV: Voi kiitoksia! <3
PaulaL: Hih, ilman nimmareita se toimittaja lähti tosiaan. :) Ei kai niillä tienais eBayssa kovin kummosia, niin että jos se sen takia jätti väliin. ;)
Jonna: onpa kiva kuulla että hymy tuli huulille, ihanaa!
Maartsi: Mä en oikein osaa jännittää haastatteluita tai yleensäkään puhumista, kun töiden puolesta pitää kumminkin olla monesti yleisön edessä. Se taas on erilaista, kun silloin pitää oikeasti osata perustella asiansa tosi hyvin ja kuka tahansa yleisöstä voi alkaa ihan vain piruuttaan vänkäämään vastaan, uhhuh. Ja ne puheet on vielä yleensä lontooksi.
Varmaan siis siitä syystä lepposia jutustelu neulomisesta ei pahemmin pistä perhosia lentelemään. Vielä kun oli toi Jatta siinä viekussa tukena, niin mitäpä sitä jännäämään. :)
Vahva persoona, varma tyyli, kivat kuvat, rauhallinen ulkoasu, verbaaliset kyvyt, hauska ja moniulotteinen blogaaja - niistä on hyvät blogit tehty!
VastaaPoistaEipä ollut mieleeni tullut, että käsityöpiireissä on ihmisiä, joiden on pakko kylvää ilkeitä siemeniä lajitovereilleen. Tuli ihan paha mieli, kun sulle tulee paha mieli!
Ihana kangas, niin ja hamekin :). Hassuja kuvia.
VastaaPoistaMä en ole vieläkään ehtinyt kuunnella sitä juttua kun päivällä eikertakaikkiaankuulemitään taustamölyn takia ja illalla väsyttää niin että nukkumatti kutsuu ajoissa. Mutta lupaan kyllä kuunnella sen ennen kun se häviää areenalta.
Aurinkoisia työpäiviä. Nähdään!
Oli hauska ylläri mökillä = netti pimennossa kuulla yhtäkkiä Vilmaa ja Jattaa ihan radiosta :) Piristi kummasti ja kerrankin appiukon "kalkkisradiosta" tuli jotain mielenkiintoista.
VastaaPoistaHassuinta oli, ettei ne muut osanneet sanoa blogi-sanaa ilman ongelmia :)
Ihan hauska haastattelu, vaikka ei toimittaja tosiaan blogeja pahemmin taida tuntea. Olitte Jatan kanssa tosi luonnollisia ja rentoja. Sulla oli aika sellainen äänikin, kuin olin kuvitellut.
VastaaPoistaJa sekä mekko että huivi ovat taas kerran tosi kauniita!
Heini: Samat määritelmät on mielessä myös minulla, kun mietin, miksi seuraan tiettyjä blogeja. Samoihin asioihin tähtään myös itse, ja ilmeisesti siinä myös onnistun, ainakin välillä. :) Kiitos, ihan todella.
VastaaPoistaMusta tuntuu, että ne anonyymit piikittäjät eivät välttämättä ole käsityöblogien aktiivisimpia osallistujia. Musta ainakin tuntuisi omituiselta lähteä anonyymin maskin takaa huutelemaan kenenkään blogiin tässä yhteisössä, johon tunnen itse kuuluvani. Tuntuis yhtä tyhmältä kuin jos alkais oman perheen sisällä lähettelemään ilkeitä kirjelappusia.
Onneks mulla ei (kop kop) juurikaan noita anonyymejä nillittäjiä ole täällä ollut, mutta silti ne muutamat haljut heitot kyllä muistuu mieleen ja niitä sit hautoo sitäkin enemmän. Mä varmana lopettaisin blogin pitämisen aika äkkiä, jos saisin samanlaisia ilkeitä kommentteja kuin jotkut muotibloggaajat tuntuvat jatkuvasti joutuvan kestämään, huhhuh.
Kate: Ai mikä taustamöly, ei kai teidän pikku enkeleistä voi kuulua muuta kuin helinää ja hyminää? ;D Pitää tosiaan nähdä piakkoin (miks 5 km tuntuu niiiin pitkältä matkalta?), ettei kummityttö vallan unohda miltä me näytetään...
Taija: Blogeista ei pääse eroon mökilläkään, hahhahaaa! :) Mä en juurikaan kuuntele Ylen Ykköstä, ja jotenkin ajattelin, että tuskinpa kovin moni blogin seuraaja kuulee tuota radiojuttua. Mutta hei mähän unohdin, että ny ton mökkikausi, ja ainakin meillä mökillä kuunnellaan järjestään Ylen Ykköstä tai Radio Suomea; ne vaan on ne ainoat mökkikanavat! :)
On muuten jännä juttu toi b:n ja g:n lausumisen vaikeus: toimittajakin tosiaan puhui plokeista...
ColibriDreams: Niin ne mielikuvat tarkentuu, tai muuttuu, kun ääni lisätään tekstiin ja kuvaan. :)
Todella ihana mekko, olet kyllä mestari ompelemaan kauniita mekkoja! Niin istuvia ja sinun tyyliin sopivia.
VastaaPoistaUpee sarja kaukolaukasimella!
VastaaPoistaPortaatkin aika hienot.. ;)
VastaaPoistaJa äänesi juuri niinkuin pitikin olla.
Olipa hauska kunnella ja miten äänet vastasivatkin mielikuvia:)
VastaaPoistaHauskoja kuvia!
VastaaPoistaNo mutta kylläpäs nousi hymy huulille noista sun mekkokuvista :) Vain taustalla juoksenteleva Hertta olisi voinut tehdä niistä vielä todentuntuisempia ;)
VastaaPoistaKuuntelin myös radiohaastattelua eräs ilta..Tintti oli ihan huuli pyöreenä, et miksi tietsikkanurkassa höpisee meidän Vilma. Poika kyllä hetkisen pohti että oletkohan sinä nyt ihan oikeasti julkkis, kun siitä tuntui olevan haastattelussa kyse. Jos en väärin ymmärtänyt, pohtiminen päättyi havaintoon siitä että olet aika pieni julkkis verrattuna häneen, sitten kun hän on joko maailmankuulu rocktähti tai pelaaja Real Madridissa :)))
T:Merita *polkee taas jalkaa kun ei osaa tehdä yhtä ihania mekkoja..*
Kuuntelin pätkän haastattelua, enkä kuullut siitä tamperelaisuutta! Olen kyllä itekin pirkanmaalta, että mulle sun puhe kuulosti pelkästään normaalilta :D
VastaaPoistaihana mekko!
VastaaPoistahih, mun uudessa kamerassa on kans tommonen kaukkari mut en oo vielä ehtiny perehtyyn sen saloihin..
radiojuttu oli tosi kivan kuulonen! :)
Anonyymi: Kiitos! Jotain ihme ryppyjä tuossa mahan ppäällä näkyy yhdessä kuvassa, mutta ne on vain harhaa. :)
VastaaPoistaeilen tänään huomenna: Hih, kiitokset! On tosiaan hieman opettelemista vielä...
Maiju: Onhan ne, aikaa nähneet ja jykevät. :) Hyvä, että ääni kuulostaa olevan kohdallaan. Sitä kun ei ihan helpolla voi muuksi muuttakaan, niin että tämän kanssa mennään.
MarjutJ: Minuakin kiinnostaa ihmisten ääni blogin takana. Joku aika sitten joissain blogeissa oli toteutettu meemintapainen, jossa bloggaaja laittoi blogiinsa videon, jossa luki ääneen pätkän kirjasta. Ne pätkät oli hauskaa kuunneltavaa, kun yleensä se ääni jää blogeissa uupumaan.
TiinaV: Sitä ne kyllä on, vaikkei sitä perimmäistä tarkoitustansa eli mekon esittelyä kovin hyvin edistäkään. :)
Merita: Hertta pysyi kerrankin poissa kuvista, oiskohan ollut ruoka-aika tai jotain. :)
Voin myös kertoa, että Tintistä tulee ehdottomasti kuuluisampi, ja sillä oikealla tavalla eikä julkkismeiningillä: kundi kun tulee olemaan parin vuoden päästä superlahjakas rokkaava futari! :D
emmi: Tietty nuotti sieltä ehkä välillä kuultaa läpi ainakin omaan korvaa, mutta enhän mä varsinaista tamperetta puhukaan. Paitsi huvikseni, ja silloin ihan tarkoituksella. ;D
Satu H: Tänks, ja tsemppiä kaukkarin kanssa! ;)