Taas seuraa jatkoa sarjaan "Vilma värjää"*. Tällä kertaa oli 70 prosentin alennuksella ostettujen valkoisten nahkakenkien vuoro joutua koekappaleiksi. Mun kenkäkaapissani sattuu jo olemaan hyvin samantyyliset valkoiset popot, joten oli alusta asti selvää, että tämä uusi pari vaihtaa väriä. Tarkoitus oli muuttaa kengät tummanruskeiksi, koskapa mulla oli ruskeaa nahkamaalia jo entuudestaan.
Tai siis piti olla. Ruskea purnukka oli jossain hukassa, mutta sen sijaan mun käsiin osui siivouskaapin perältä purkki myrkynvihreää nahkamaalia. Aine on ilmeisesti jotain mun äidin yli 25 vuoden takaisia ostoksia, ja muistan sillä värjättyjen tavaroiden järkyttäneen hempeän vaaleanpunaiseen mieltynyttä pikkutyttöä joskus 1980-luvulla:"Eihän prinsessalla voi olla myrkynvihreitä kenkiä ja laukkua, äiti mä tahon pastellivärejä!!!" :D
Sitten seuraa tärkeä huomio: jos alkaa värjätä kenkiä puolenyön aikaan melko väsyneenä ja siten harkintakyky heikentyneenä, voi olla, että alkuperäiset suunnitelmat muuttuvat merkittävästi. Mun kohdalla tämä tarkoitti sitä, että siinä kesäyön hämyssä ajatus kirkkaanvihreistä kengistä alkoi tuntua tooodella hyvältä. Koskapa ruskea maali ei antanut löytää itseään ajoissa, niin eihän siinä sitten ollut edes vaihtoehtoja, varsinkin kun malttamaton minä tahtoi tietysti tarttua toimeen just-nyt-heti-heti.
Tai siis piti olla. Ruskea purnukka oli jossain hukassa, mutta sen sijaan mun käsiin osui siivouskaapin perältä purkki myrkynvihreää nahkamaalia. Aine on ilmeisesti jotain mun äidin yli 25 vuoden takaisia ostoksia, ja muistan sillä värjättyjen tavaroiden järkyttäneen hempeän vaaleanpunaiseen mieltynyttä pikkutyttöä joskus 1980-luvulla:"Eihän prinsessalla voi olla myrkynvihreitä kenkiä ja laukkua, äiti mä tahon pastellivärejä!!!" :D
Sitten seuraa tärkeä huomio: jos alkaa värjätä kenkiä puolenyön aikaan melko väsyneenä ja siten harkintakyky heikentyneenä, voi olla, että alkuperäiset suunnitelmat muuttuvat merkittävästi. Mun kohdalla tämä tarkoitti sitä, että siinä kesäyön hämyssä ajatus kirkkaanvihreistä kengistä alkoi tuntua tooodella hyvältä. Koskapa ruskea maali ei antanut löytää itseään ajoissa, niin eihän siinä sitten ollut edes vaihtoehtoja, varsinkin kun malttamaton minä tahtoi tietysti tarttua toimeen just-nyt-heti-heti.
Tämmöset niistä sitten tuli. Joo, ne on todellakin v-i-h-r-e-ä-t. Pari päivää vaaka on keikkunut hienon ja hirveän välillä, mutta alkaa nyt kallistua supersiistin puolelle. Kummasti mun vaatekaapissakin on yhtäkkiä kirkkaanvihreitä vaatekappaleita ja asusteita aiemmin vallalla olleiden murrettujen sävyjen rinnalla... Nykyään mun sisäinen pikkutyttönikin hyväksyy jo ajatuksen prinsessasta, jolla on jalassa myrkynvihreät sliipparit (vaikka on mulla kyllä myös vaaleanpunaiset korkkarit, jos joskus tekee mieli olla perinteisempi prinsessa :)).
Behold, täällä myös neulotaan! Whisper kevään Interweave Knitsistä seuraa mukana juhannuksen viettoon meren rannalle Porvooseen. Fiksuna likkana valitsin tietysti langaksi puolen kilon kartiolla olevan merinovillan, niin että tätä työtä on huippua kuljettaa työmatkaneuleena käsilaukussa... Ja kyllä se vie ihan kivasti tilaa juhannuskamoja pullollaan olevasta kassistakin. No eipä ainakaan lanka lopu kesken reissun.
Rattoisaa juhannusta meille kaikille säästä, lankakerien koosta ja kenkien väristä riippumatta! :)
*Aiempiin samansuuntaisiin tahattomiin ja tahallisiin seikkailuihin lukeutuvat mm. pesukoneessa mystisesti vanhoihin Engelin tai ISS:n moppeihin vaihtuneet Palma-vyyhdit, pronssisesta homeiseksi muuttunut silkkimekko, Shrek-kengät, jotka värjäs varpaatkin peikkomaisiksi, sekä sokerina pohjalla täydellisesti onnistunut (!) satiinikenkien värjäys.
I bought a pair of white leather shoes 70 percent off. Since I already have a pair of quite similar white shoes I decided to dye the new ones with leather paint. Originally they were supposed to be dark brown but I happened to find a jar of green leather paint in the closet... I'm pretty pleased with the outcome. Green is the colour on my needles also: I'm knitting Whisper from IK. I'm going to south coast of Finland to celebrate Midsummer and taking Whisper with me. The yarn is on a 500 gram cone, which doesn't make it a very handy travel knitting project... At least I won't run out of yarn during the weekend! :)
En kestä, yks vaan värjäilee kenkiä onnistuneesti!! Ihan mielettömän hienot, ja toi vihreähän on mahtava - älä edes kuvittele muuta! ;)
VastaaPoistaJoko sitä väriä on roiskunut tänne naapurustoonkin tai sitten viherrän kateudesta. Tai ihailusta.
Kenkienvärjäyspuuhasi ovat todella mielenkiintoisia; ehkä sitä uskaltaisi joskus itsekin yrittää...
VastaaPoistaHauskaa juhannusta!
Hih, en oo ees kuullut nahkamaalista:) Ihanat peppikengät!
VastaaPoistaVau mitkä kengät :)
VastaaPoistaOn hienot! Ja hyvin olet maalannut. Minuakin kutkuttaa ajatus...
VastaaPoistaMukavaa Juhannusta
mamselli h: vaikkaonnistumisprosentti ei ehkä ihan sata olekaan, niin kyllä kenkien värjäys on ollut ihan kiitollista puuhaa. Suottelen kokeilemaan, jos joskus löydät sopivalla hinnalla värjäyskelpoiset kenkulit. Ainakin Halonen myy usein valkoisia satiinijuhlakenkiä alehintaan, niin että niistä voi lähteä kokeilemaan jos huvittaa. ;)
VastaaPoistaMarjutJ: Tarpeeksi edulliset popot ekaan kokeiluun, oikeaa ainetta (silkkiväri satiinille, nahkamaali nahalle) ja ripaus rohkeutta. Kyllä noilla aineksilla pitäisi syntyä tulosta. :) Iloista juhannusta sinnekin!
Jaana: Nahkamaali tai nahanvärjäysaine, kaipa sillä on montakin nimeä. Suutareilta ja hyvinvarustetuista kenkäliikkeistä löytyy noita aineita, ja värivalikoimakin on muistaakseni melko laaja.
Peppikengät onkin hyvä nimitys. Itelle tuli mieleen Sheherazade Tuhannen ja yhden yön saduista, kun nuo on vähän tuommoiset kippurakärkiset matalat tossukat. Mut peppi sopii mulle paremmin, ihan jo tukan takia (nytkin on saparot päässä)! :)
HELMI: Tänks! Tampereen Sokoksella noita oli valkoisina vielä muutama pari, hinta tais olla alle 17 euroa...
Tirpana: Ei se vaikeaa ole, niin että kokeilemaan vaan. Jos vaikka kirpparilta löytyis testikappalekngät, niin voi huoletta harjoitella ilman suurempia paineita. Kiitos juhannustoivotuksista ja samaa sinne! :)
Sulta se käy homma kuin homma. Hauskat popot, älä vaan hukkaa heinikkoon :)
VastaaPoistaHauskaa jussia!
Heh, sammakkokengät :D Mutta siis hienot ja varmasti herättää enemmän huomiota kuin ruskeat... ;)
VastaaPoistaElli
Hyvät tuli, minäkin olen viime aikoina kääntynyt enemmän kirkkaisiin väreihin päin. Kuka sitä jaksaa aina luonnonsävyissä tallustella.
VastaaPoistaHei! Kiitos kommentistasi blogissani! Taas löysin itselleni uuden blogin seurattavaksi, joten tulen varmasti piipahtamaan tänne toistekin. :)
VastaaPoistaAika kivat kengät sulla! :)
Hmm, missäköhän perämetässä mä olen oleskellut, kun en ole ikinä aikaisemmin kuullut nahkamaalista? No, kaikkea sitä oppii kun vanhaks elää. :) Niin, ja tosi makeet kengät!
VastaaPoistaMunsta nuot ovat just hyvät vihreät. Jalkaan vaan ja kokkoa tuijottelemaan!
VastaaPoistaAnniKainen: Heh, pitää tosiaan kipristellä varpaita kunnolla heinikossa kävellessä. :) Mukavaa jussia, toivotaan sopivia säitä sinnkein päin Suomea!
VastaaPoistaElli: Frog frog, vai mites ne sammakot sanookaan. :) Kyllä nää on ehdottomasti helpompi tunnistaa kotibileissä eteisen kenkämerestä kun tavallisen ruskeat popot. Eikä nää ehkä ihan helposti lähde voron matkaan, kun toi väri ei ehkä vetoa kovin monen makuun. :)
benglia: Sanos muuta! Kirkkaat värit antaa erilailla energiaa ja voimaa. Vaikka kyllä mä edelleen tykkään ruskan sävyistä ja muista murretuista. Mutta varsinkin kesällä kirkkaat värit puree lujaa!
Mari: Kiitos samoin! Käydään siis vuoroin vieraissa. :)
Nina: No en mä ole ihan varma, mikä on oikeaoppinen termi. Eri valmistajilla varmaan on eri nimityksiä käytössä nahkaväristä nahkamaaliin. Mutta toi luki ainakin tuon vihreän purkin kyljessä. :)
Soile: Jepujee, kokolle ja tansseihin ja sitten kedolle kukkia keräämään. :) Toivottavasti kengät on jalassa vielä aamullakin, ettei musta tule mitään Tuhkimoa. :P
VastaaPoistaMinunkin pitää vielä hihkua, että onpa ihanat kengät. Tuota vois kokeilla itsekin, kun en tykkää mustista kengistä ja joskus olen sellaisia ostanut ja nyt haluu mustasta eroon.
VastaaPoistaOletko kokeillut kenkiin decoupagea? Minä olen suunnitellut sitä, mutta en ole vielä uskaltanut/malttanut/kehdannut/viitsinyt kokeilla... :-)
Tervetuloa Porvooseen!
VastaaPoistaJa sitäpaitsi, keskiyön luovat villitykset on täysin aliarvostettuja :D
Tuota on kyllä joskus pakko kokeilla! Kummastahan olis helpompaa alkaa, nahan vai satiinin värjäyksestä.
VastaaPoistaSiis nuo kengäthän ovat aivan huiput!
VastaaPoistapami: Decoupagea en ole kokeillut, mutta kuluneiden korkojen naamioiminen pitsillä on käynyt mielessä, kiitos Evil Dressmakerin eli Rhian taannoisen ballerinatossujen tuunauksen. Decoupage on kyllä loistava idea kenkiin, jos vain sais sen jotenkin sateen- ja kulumisenkestävästi tehtyä. kerro jos kokeilet! :)
VastaaPoistamarkka: Kiitti vaan, saavuttiin tunti sitten tänne Åminsbyhyn ja vitsi että on taas ihanaa! :) En kyllä lupaa juoksevani alasti lähipelloilla eikä kaivoakaan oo lähellä, mutta kukkakimpun saatan sujauttaa tyynyn alle. Pitää vain toivoa, että uniin tulee oma aviomies eikä vieras ylkä! ;D
christina: mun mielestä nahan värjääminen on helpompaa. Silkkivärit on tosi juoksevia ja satiini imee väriä hieman ennustamattomasti. Nahan pintaan voi sutia väriä vähän huolettomammin. Mutta nää on ehkä makuasioita, joku toinen voi olla eri mieltä.
kaisa: kiitti! Nää on kyllä melko vinkeät, ja ennustan viheriäille kegilleni kovaa käyttöä! :)
Arvaas mitä nopsaan katsoin? Että jollain on jalassa kaalinlehdet. Mutta niinhän melkein, ihana väri ja tuollaista rypytystä ja reikiä (kaalimato, heh??) . Kaalinlehtikengät?
VastaaPoistaTuo toinen kuva on myös aika super, lankakartion läpi kuvattu neulepinta.
Hyvää juhannusta!
Tosi hienot kengät, aah ja oih!
VastaaPoistaMullakin oli silloin 25 vuotta sitten tapana maalailla kenkiäni, mutta tuon värisenä mulla oli semmoiset ihanat kiiltonahkamuoviset nilkkurit. Ai että ne oli ihanat ja ne pidettiiin ihan puhki.
Hih, tää värjäysjuttu alakaa olla pikkuhilijaa tuttua kauraa täälä blogissa. Hienot popot sait tälläkin kertaa. Väri on parhautta!
VastaaPoistaHyvvää jussia.
Todella ihqut kengät:)
VastaaPoistaHyvää juhannuksen jatkoa sinulle!:)
Aivan ihanan väriset!
VastaaPoistaMulla oli joskus kultaisella -80 luvulla(oisko ollu -82) valkoset avokkaat jotka maalasin just tuonvärisellä vihreellä. Ja tuli ihan sikamakeet. Vihreä oli jo sillon mun lemppariväri, sävy vaan aina vaihtelee.Ilman vihreää on jotenki alaston olo!
Iloista Jussia!
-Nonna-
onpas päheet! :)
VastaaPoistaAika mageet! :) Mullaki oli ajatuksena värjätä kulahtaneet hääkengät mustiksi. Mutta nyt kun näin noi, niin vihreäkään ei tunnu huonolta ajatukselta...tai sitten turkoosi...ainakin joku IHAN muu kun musta. Nyt tosiaan tuli itelläki mieleen, et sillon kultasella 80-luvulla värjättiin nahkakenkiä suloisilla punasilla ja sinisillä väreillä :) Ja sit 90-luvulla ku niit oli jääny 80-luvulta ;) Tosi hyvä idea kyllä!
VastaaPoistaTerkuin, Heli
Heips, tulinpas tännekin kurkkimaan kun kuulin haastattelun :) En varmaan aikaisemmin ole täällä käynytkään, ihan mahtava blogi!
VastaaPoistaKuuntelen haastattelua. Sen verta negaa palautetta sanon että en ymmärrä tätä ainaista subjektiivisuutta:
VastaaPoista- "Mä nään/koen sen niin että..."
Miksette osaa perustella tekemisiänne oikeilla väitteillä joita miehetkin ymmärtäisi jotain.
Tai puhuttehan te visuaalisuudesta mutta enemmän saisi olla ryhtiä, niin tulisi kansainvälistä julkisuuttakin.
Tuijam: Kaalinlehtikengät, heh, hauska ajatus! :)
VastaaPoistaRaijis: Olikohan tää kenkien värjääminen enemmän pinnalla silloin kahdeksankymmentäluvulla? Mun puolesta vois olla enemmänkin suosiossa; monet vanhat kengät sais uuden elämän sillä lailla roskistuomion sijaan.
Näppi: Joo mä taidan upottaa vähän kaikkea väripataan. :) Eipä oo vielä ihan älyttömiä katastrofeja sattunut, niin että jatkan samalla linjalla.
Sinikka: Kiitos! Juhannus meni mukavasti, vaikka helteet alkoivatkin vasta vähän jälkijunassa. :)
Nonna: Vihreä on jotenkin raikas ja energiaa tuottava väri, tykkään kovasti myös. Ja kun väripilkut on jaloissa, niin muu asu voikin sit olla vähän hillitympi. Tai sitten ei; kontrastit kiehtoo mua myös. Näidenkin popojen seurana on paljon punaista pidetty, siis tämän kuontalon lisäksi. :)
Satu H: Sanopa muuta! :)
Heli: Mustia kenkiä saa kaupasta aina, mutta muiden värien kanssa saattaakin olla vähän hankalampaa. Kannustan valitsemaan jonkin ihan muun värin. Ai niin, jos olet suojannut valkoiset hääkenkäsi jollian suojaussuihkeella, niin voi olla, ettei väri tartukaan niihin kovin hyvin. Näin nimittäin kävi mun valkoisille satiinihääkengilleni. Yritin saada niistä vihreitä, mutta tulikin läikikkään homeisen näköiset, kun ne oli hääpäivää varten suojattu tekstiilisuojasuihkeella...
Hannele: Hauskaa, että haastattelu tuo tänne uusia kävijöitä! Kiitos kommentista ja tervetuloa toistekin!
Miäs opiskelija: En mä nyt tiedä onko toi sun palaute mitenkään erityisen negatiivinen, pikemminkin ajatuksia herättävä. Eikä se mun mielestäni silloin ole välttämättä lainkaan negatiivinen asia. :)
Haastattelu on kieltämättä täynnä näitä mun mielestä -juttuja, mutta se johtunee siitä, että haluamme Jatan kanssa puhua vain omasta puolestamme. Kuten jutussakin tuli sanotuksi (tai ainakin toimittajalle haastattelun aikana puhutuksi), niin mielipiteitä bloggaamisesta on yhtä monta kuin on bloggaajiakin ja lukijoita. Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa totuutta. Sitä paitsi jutussa kysyttiin nimenomaan meidän mielipiteitämme, minkälaisia me olemme bloggaajina, miten me asiat teemme; ei siis edes haettu mitään yleiskuvaa bloggaamisesta. Ainakin jutun idea esitettiin minulle juurikin näin, ja siten ilolla esitin asiat omasta näkökulmastani, subjektiivisesti.
Voisitko puolestasi selventää, mitä tekemisiä minun pitäisi perustella oikeilla väitteillä? Ja mikä jutussa on painottunut siten, että se on jotenkin sukupuolen perusteella helpommin tai vaikeammin ymmärrettävissä? Vai ovatko käsityöt aiheena muka vain naisten juttu? :)
Lähes neljän tunnin haastattelumateriaalista on tehty 30 minuutin kooste, joten olen voinut hyvinkin esittää väitteitä ja perustella asiani toivomallasi tavalla, mutta nämä pätkät eivät välttämättä ole sitten lopulliseen juttuun päätyneet.
Visuaalisuus tarkoittaa tässä tapauksessa tiettyyn laatutasoon pyrkiviä valokuvia ja blogin ilmeen selkeyttä (Bloggerin tarjoaman blogipohjan puitteissa). Minkälaista ryhtiä kaipaisit lisää; blogin ilmeeseen vai bloggaajien toimintaan? Miksi tavoitteena mielestäsi pitäisi olla kansainvälinen julkisuus?
Kiitos kommentistasi, juuri vuoropuhelua varten tämä kommentointimahdollisuus on olemassa, ja kommentiboksissa saa herätellä asiallista ja kyseenalaistavaa keskustelua, jos tarvetta on. Ja kiitos, kun anonyymiyden sijaan vaivauduit keksimään nimimerkin! :)
Hieno juttu jos herätin ajatuksia. Yritän selventää, mutta pahoittelen vaikeaselkoisuutta.
VastaaPoista"mitä tekemisiä minun pitäisi perustella oikeilla väitteillä?"
Olisi avartavaa tuottaa harrastukselle jokin sivistynyt tekstimuotoinen kuvaus, jos haluaa että se "tarttuu" siihen genreen ja löytää oman paikkansa siitä johon olitte ajatellut eikä jää omaksi subjektiiviseksi fiilikseksi.
Esim. olisin odottanut termejä jotka kuvaavat harrastustasi. Samoin kuin on olemassa termejä jotka kuvaa tarkasti viinin makuja. Niitä voisi löytää mm. googlettamalla.
Sanoit esimerkiksi että harrastuksellasi ei ole (tietoista) päämäärää. Vai sanoiko sen joku muu? Minun korvaani pisti se, ettei ohjelmassa kerrottu harrastuksen ideasta. Mitä muuta puheohjelmalta voisi odottaa?
Taiteilijoiltahan ei selityksiä vaadita mutta niitä varten on sitten kriitikot jotka analysoi töitä. Ehkä nykypäivänä kuitenkin taiteen analyysi tapahtuu enemmän taiteilijan puolella...?
Toki vääränlainen kuvaustieto, luokittelu ja termit voivat olla haitaksikin. Itseäni pakottaa käsitöihin se jos joitain asioita ei pysty ilmaisemaan puhumalla ja kirjoittamalla. Osakseen tästä voisin syyllistää kieltämme ja kulttuuriamme sen sijaan kun sanoisi ettei jokin asia muka puhumalla paranisi.
Arvostan visuaalisuutta suuresti, mutta jotta voisin löytää sitä, se pitäisi siis selostaa. On väärin minusta että kaikki mukavat ja tärkeät asiat pitää löytää aina täysin sattumanvaraisesti. Kaikkia ei ehdi koskaan käymään läpi. Kuten "vuoden piha" ehdokkaat.:D
Mää kans tulin tänne, ku kuulin eilen haastattelun. En oo ennemmin käynykkään, ehkä josaki oon nähäny tänne linkkiä, muttei millään joka plokiin ehi kurkkiin. Onnittelut suositusta plokista.
VastaaPoistaOot oikiasa että keskustelua ja kommentteja kaipaa, ne on ikkään ku palakka siitä, että "jaksaa" kirijottaa. Jos itelle haluais pelekästää omaksi iloksi tehä, nii silloha riittäs, että ite on ainuana lukijana. Sitä monesti tullee mietittyä, mitä järkiä täsä on, mutta ku se vaa on nii mukavaa: Nähä omia kuvia hienoisa raameisa.
Mukavaa kesän jatkua!
t.eräs, joka opettellee virkkaamaan=tohelo käsitöisä. Ehkä jonaki päivänä saan esitellä kaikelle kansalle tuotokseni...
Miäs opiskelija: Okei, luulenpa, että näemme asian hyvin eri tavalla, ja siksi on epätodennäköistä, että löydämme täysin yhteistä säveltä, vaikka emme nytkään mielestäni mitään riitasointuja soittele. Mutta keskustelu auttaa yleensä ymmärtämään erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä, joten koetan selventää omalta osaltani asiaa.
VastaaPoistaAi niin, siirryin jo aiemmin suoraan sinutteluun, koska se on ns. maan tapa blogini kommenttilaatikossa.
Ensiksikin pitäisi määritellä, mitä tässä yhteydessä tarkoitetaan harrastuksella: käsitöitä vai niistä bloggaamista? Radiojuttuhan käsitteli nimenomaan bloggaamista ja mielestäni siinä myös vastattiin kysymykseen, mikä on käsityöbloggaamisen idea eli miksi bloggaan: kuten jutussa jo sanoinkin, syitä on monia. Esimerkiksi omien töiden esittely ja jakaminen muiden käsityöharrastajien kanssa, projektien tietojen kirjaaminen päivänkirjanomaisesti mahdollista myöhempää käyttöä varten, käsityöblogiyhteisöön kuuluminen ja sen kanssa kommunikointi jne. Lisäksi satun pitämään kirjoittamisesta, ja tämä harrastus mahdollistaa myös sen.
Sen sijaan käsityöharrastukseni ideaa ja tarkoitusta ei jutussa ollut tarkoituskaan käydä läpi, joten siksi sitä ei sen tarkemmin käsiteltykään. Radiojuttuhan oli kepeä reportaasi, jonka sisältö oli lähinnä "tajunnanvirtaa" ja vain harvoin toimittaja esitti jonkin varsinaisen kysymyksen. Suurin osa nauhoitetusta materiaalista oli minun ja Jatan keskinäistä arkihöpöttelyä, kuulumisten vaihtamista ja naureskelua. Jutun ei ollut tarkoituskaan olla syväluotaavaa haastattelu, jossa etsitään määritelmiä asioille tai vastauksia kysymyksiin. Palautteen ohjelman muodosta, sisällöstä ja tavoitteista voi antaa siis suoraan Ylelle, minä vastaan vain omista sanomisistani. :)
Radiojutun rajoitusten taakse olisi helppo piiloutua. Voisin toki vedota toistamiseen siihen, että toimittaja on poiminut keskusteluistamme mielestään sopivat pätkät ja mahdollisesti jättänyt ulos sellaiset, jotka vastaisivat odotuksiasi ja toiveitasi paremmin. Astunpa nyt kuitenkin ulos radiojutun viitekehyksestä ja vastaan ilmaan heittämiisi kommentteihin laajemmasta näkökulmasta.
Bloggaaminen on minulle nimenomaan fiilispohjalta tapahtuvaa harrastustoimintaa. Sillä ei ole mitään pysyvää suurempaa tavoitetta, vaan teen sitä silloin ja siten kun siltä tuntuu. En myöskään koe tarvetta toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena olisi kiinnittää blogini johonkin tiettyyn genreen. Sitä paitsi uskon, että blogini sisältö määrittää genren jo sellaisenaan, minkä lisäksi koen itse kuuluvani blogini kautta käsityöbloggaajien verkostoon maailmanlaajuisesti. Ei sitä mielestäni tarvitse sen erityisemmin tekstillisesti määritellä ja julistaa. Miksi pitäisi?
(jatkuu...)
(...)
VastaaPoistaKuten kirjoititkin, vääränlainen luokittelu ja tagit voivat jopa johtaa harhaan. Jos esimerkiksi määrittelisin blogini neule- ja virkkausaiheiseksi, niin mitä sanoisivat näitä asioita hakevat lukijat silloin, kun postaisinkin hopeakoruista tai ompelemisesta? Eikö laajempi termi käsityöt riitä?
Blogger antaa kyllä mahdollisuuden luokitella jokainen postaus eri termein, ja olenkin harkinnut ottavani tämän ominaisuuden käyttöön. Sen on estänyt vain laiskuuteni, sillä minun pitäisi luokitella lähes 300 postausta, enkä toistaiseksi ole viitsinyt ryhtyä toimeen. ;)
Visuaalisuudella tarkoitetaan jotain, mikä voidaan nähdä, aistia silmien kautta. Sehän ei siis itsessään ole laatusana, vaan kauneus on jokaisen havainnoijan silmässä. Visualisuudella ja siihen panostamisella tarkoitan blogini yhteydessä sitä, että toivon sen ulkoasun olevan silmää miellyttävä; laadukkaat valokuvat, selkeä värimaailma ja mahdollisimman vähän turhia kilkkeitä. Toisin sanoen pyrin tekemään blogistani sellaisen, mikä on minun makuni mukaisesti näköaistille miellyttävää. Visuaalisuus, tai sen laatu, on mielestäni asia, joka jokaisen nimenomaan pitää löytää itse, selittämättä.
Olisi toki eri asia, jos tavoittelisin blogilleni mahdollisimman laajaa lukijakuntaa, suurta hittimäärää, korkeaa sijoitusta hakukoneissa tai jotain muuta vastaavaa. Silloin olisi toki tärkeää määritellä blogini kuulumaan johonkin tiettyyn kenttään ja luokitella ja tagata sisältöä, jotta tänne löytäisi helposti ja melkein vahingossa. Mutta. Kun minun blogin on olemassa ihan muita syitä varten. Tämä ei ole liiketoimintaa, vaikka voisin halutessani käyttää tätä tehokkaammin markkinointikanavana omille tuotteilleni. Sitä en kuitenkaan laajemmassa mittakaavassa halua tehdä, ja se on tietoinen valinta. Blogini on ja pysyy harrastustoimintana, jota jatkan fiilispohjalta niin kauan kuin siltä tuntuu.
Ihan hyvä kuitenkin välillä pohtia näitäkin asioita, eipä siitä koskaan haittaakaan ole. :) Tulipa ainakin testatuksi, että kommentin enimmäispituus on n. 4000 merkkiä. :)
"Sitä paitsi uskon, että blogini sisältö määrittää genren jo sellaisenaan, minkä lisäksi koen itse kuuluvani blogini kautta käsityöbloggaajien verkostoon maailmanlaajuisesti."
VastaaPoistaNiin, tämäkin on kai vähän subjektiivinen asia. Miehillehän yhteisöllisyys merkitsee muuta kuin kuutta miljardia omakohtaisista kokemuksista puhuvaa ihmistä:). Monia miehiä kiinnostaa yhteisön muoto. Miesten yhteisö on hierarkinen organisaatio joka on teknisessä mielessä toimiva tasa-arvoiseen yksilökeskeiseen verrattuna.
Toisaalta jotkut yksittäiset naiset käyttävät blogialustoja hämmästyttävän tehokkaasti. Olen eräitä laihdutus- ja koirablogeja lukenut.
Kuuntelin radio-ohjelman vielä uudestaan. Taidetaan opiskella muuten samaa alaa... Eli taisit tehdä sen selosteen jo, eli puhuit ehkä jotain alan terminologiaa kun tänne eksyin:D
En ole kokeillut vielä itse blogin pitämistä. Ihan pakko testata naisvaltaisuudesta huolimatta:)
Ja en mä tarkoita että kaikki järjestäytynyt toiminta olisi juuri liiketoimintaa tai että kaikki kansainvälinen julkisuus olisi englanninkielistä massajulkisuutta. Perään tässä vain Sisäinen villapaidan henkistä laajentamista. Ei todellakaan tarvitse muuttaa tätä konseptia joksikin toiseksi! Pikemminkin vahvistaa villapaitaa ja tuoda uusia ajatuksia. Se kai on tarkoituskin.
VastaaPoista