Mr. and Mrs. Brown

Raportti serkun häistä: morsian oli kaunis ja sulhanen komea, ruoka oli hyvää ja juomia riitti, ohjelma oli hääparin tyyliin sopivaa ja kaikki sujui muutenkin mallikkaasti. Eilen oli jalat kipeet tanssimisesta ja edelleen väsyttää valvominen ja pitkä ajomatka, mutta hauskaa oli.

Tässä niitä lupaamiani kuvia pellavamekosta. Päällikangas on siis ruskeaa pellavaa, vuori on asetaattia. Vuorin helmassa on erillinen tyllistä, pitsinauhasta ja vaaleasta vuorikankaasta tehty alushamereunus. Sen voi irrottaa, jos haluaa käyttää mekkoa sellaisenaan. Huivi on ihan tavallista pitsikangasta, jonka reunat huolittelin pitsinauhalla. Hakaneulalla kiinnitettävässä ruusukkeessa on sitten kaikkia näitä aineksia sekaisin. Kuva on otettu kirkon pihalla ennen vihkimistä ja kirkossa istumista, mutta pellavaan voi aina luottaa: rypyt ilmestyi mekkoon jo parin minuutin autossa istumisen aikana, kun siirryttiin yöpymispaikasta kirkolle. Kirkonmenojen jälkeen niitä tais olla muutama lisää, mutta ei ne mua haitanneet sen kummemmin. Jos oisin ryppyjä kammoksuvaa tyyppiä, niin en ois alunperinkään valinnut pellavakangasta. :)

Tässä lähikuva mekon helmasta ja huivista. Ompelin pitsinauhan tyllin toiseen reunaan, taitoin tyllin kahtia, prässäsin siihen laskokset ja ompelin kiinni vaalean cuprokankaaseen. Sitten kiinnitin cupron mekon vuorikankaan helmaan, josta se on helposti irrotettavissa tarpeen tullen. Luulenpa, että en ihan heti ota sitä irti, kun mun mielestä just toi pitsihelma on tosi herkullinen juttu muuten yksinkertaisessa mekossa.

Mekö muka pari?! :D Ei tässä oo mitään tarkemmin suunniteltua värikoordinointia takana, vaikkei heti uskoiskaan. Mies halusi laittaa tumman puvun sijasta vähän rennommat juhlakuteet, mikä sopikin oikein hyvin tähän tilaisuuteen, joten samalla kun mä tahollani ompelin ruskeaa pellavamekkoa, niin rakkaani silitti ruskeita liituraitahousujaan ja harjasi liituraitasamettitakkiaan juhlakuntoon. Mikäs siinä, hyvinhän me yhteen sovitaan, ihan vaatteita myöten. :)