Siivet selkääni sain

"Lentäessään isänsä tekemillä siivillä Ikaros joutui liian lähelle aurinkoa, jolloin siivissä ollut vaha suli. Tämän vuoksi hän putosi mereen ja hukkui." (Wikipedia)

Täytyy myöntää, että kyllä mäkin haluaisin nousta pitsisille Icarus-siivilleni ja lentää kohti aurinkoa Näsijärven kimaltaessa iltasäteiden loisteessa. No, ehkä mä tyydyn liihottelemaan Icarus harteillani ihan vain maan pinnalla ja otan vain satunnaisia irtiottoja kotimaan kamaralta.

Ohje: Icarus Shawl, Interweave Knits, summer 2006.
Lanka: Sade-kiiltolanka (100 g=1350 m) kaksinkertaisena, 96 g.
Puikot: 3,5 bambupyöröt.
Mitat: Leveys 170 cm, korkeus 85 cm.

Koska en halunnu tästä mitään jättiläishuivia, niin neuloin ekaa karttaa vain viis mallikertaa, eli yhden vähemmän kuin ohjeessa. Se oli hyvä päätös, koska nyt huivi on just oikean kokoinen; sitä voi käyttää yhtä lailla hartiahuivina kuin kaulahuivinakin, eikä liepeet lakaise lattiaa. Lanka on hyväilevän pehmeää puuvillaa ja kiiltää himmeästi. Kertakaikkisen onnistunut projekti, vaikka kyllä se tuntu välillä aivan juutaksen työläältä! Ranteetkin alko kitiseen satojen silmukoiden neulomisesta, mutta onneks yhden päivän lepo viikonloppuna riitti, ja yllätin itsenikin saamalla Icaruksen sunnuntaina valmiiks. Ja ranteetkin jo myhäilee, että kyllä tän takia kannatti vähän kärsiäkin. :)

Icarus lepatti ja liehui järvituulessa innokkaana nousemaan lentoon. Tuntu ihan todella siltä, että harteilla lepattaa kevyet unelmaakin ohuemmat siivet, joiden avulla voi nousta yläilmoihin kauas arjen rutiineista. Koska on erittäin epätodennäköstä, että 96 grammaa puuvillalankaa jaksais lennättää kymmeniä kiloja sokeria, kukkasia, inkivääriä ja kanelia (koska niistä kuulemma on pienet tytöt tehty), niin en viittiny ottaa vauhtia ja ponkaista laiturin päästä kokeilemaan, josko fysiikan lait ja painovoima ois olennaisesti muuttunu viime aikoina. Vedet kun on kuulemma vähän viilentyny sitten kuumimpien heinähelteiden.

Haa, tässä on mun toinen Icarukseni (tai siis suomeksi Ikaros). Tälle pojalle ei tehnyt siipiä isukki vaan vaimo. Eikä näilläkään kannata kovin lähelle aurinkoa kurkottaa, vaikken mä huiviin mitään vahaa käyttänytkään. Mutta kai se puuvillalankakin kärtsää jos liian lähelle arskaa liihottaa. Vaikka ei kyllä oo pelkoo, että joku päivä kotiin tullessani mä huomaisin Icarus-huivin kadonneen hattuhyllystä ja tyhjälle parvekkeell vievän oven kolisevan avoimena tuulessa; toista kertaa mun miestä ei enää vapaaehtosesti saa näin lähelle mummopitsiä. :D