-->

22.8.2006

Siivet selkääni sain

"Lentäessään isänsä tekemillä siivillä Ikaros joutui liian lähelle aurinkoa, jolloin siivissä ollut vaha suli. Tämän vuoksi hän putosi mereen ja hukkui." (Wikipedia)

Täytyy myöntää, että kyllä mäkin haluaisin nousta pitsisille Icarus-siivilleni ja lentää kohti aurinkoa Näsijärven kimaltaessa iltasäteiden loisteessa. No, ehkä mä tyydyn liihottelemaan Icarus harteillani ihan vain maan pinnalla ja otan vain satunnaisia irtiottoja kotimaan kamaralta.



Ohje:
Icarus Shawl, Interweave Knits, summer 2006.
Lanka: Sade-kiiltolanka (100 g=1350 m) kaksinkertaisena, 96 g.
Puikot: 3,5 bambupyöröt.
Mitat: Leveys 170 cm, korkeus 85 cm.

Koska en halunnu tästä mitään jättiläishuivia, niin neuloin ekaa karttaa vain viis mallikertaa, eli yhden vähemmän kuin ohjeessa. Se oli hyvä päätös, koska nyt huivi on just oikean kokoinen; sitä voi käyttää yhtä lailla hartiahuivina kuin kaulahuivinakin, eikä liepeet lakaise lattiaa. Lanka on hyväilevän pehmeää puuvillaa ja kiiltää himmeästi. Kertakaikkisen onnistunut projekti, vaikka kyllä se tuntu välillä aivan juutaksen työläältä! Ranteetkin alko kitiseen satojen silmukoiden neulomisesta, mutta onneks yhden päivän lepo viikonloppuna riitti, ja yllätin itsenikin saamalla Icaruksen sunnuntaina valmiiks. Ja ranteetkin jo myhäilee, että kyllä tän takia kannatti vähän kärsiäkin. :)


Icarus lepatti ja liehui järvituulessa innokkaana nousemaan lentoon. Tuntu ihan todella siltä, että harteilla lepattaa kevyet unelmaakin ohuemmat siivet, joiden avulla voi nousta yläilmoihin kauas arjen rutiineista. Koska on erittäin epätodennäköstä, että 96 grammaa puuvillalankaa jaksais lennättää kymmeniä kiloja sokeria, kukkasia, inkivääriä ja kanelia (koska niistä kuulemma on pienet tytöt tehty), niin en viittiny ottaa vauhtia ja ponkaista laiturin päästä kokeilemaan, josko fysiikan lait ja painovoima ois olennaisesti muuttunu viime aikoina. Vedet kun on kuulemma vähän viilentyny sitten kuumimpien heinähelteiden.



Haa, tässä on mun toinen Icarukseni (tai siis suomeksi Ikaros). Tälle pojalle ei tehnyt siipiä isukki vaan vaimo. Eikä näilläkään kannata kovin lähelle aurinkoa kurkottaa, vaikken mä huiviin mitään vahaa käyttänytkään. Mutta kai se puuvillalankakin kärtsää jos liian lähelle arskaa liihottaa. Vaikka ei kyllä oo pelkoo, että joku päivä kotiin tullessani mä huomaisin Icarus-huivin kadonneen hattuhyllystä ja tyhjälle parvekkeell vievän oven kolisevan avoimena tuulessa; toista kertaa mun miestä ei enää vapaaehtosesti saa näin lähelle mummopitsiä. :D

15 kommenttia:

  1. Tosi kaunis ja pidän myös kovasti tuosta koosta. Mun tarttis kans tehdä joku sellanen mukavan kokoinen, ei peitto-versio huiviks.

    VastaaPoista
  2. Upea huivi ja viehättävän tarinan kautta kerrottu. Teilläkin on kiva yhteinen harrastus: miehesi on valokuvaaja ja sinä olet elävä malli ;D

    VastaaPoista
  3. Voi apua, ihan paras tuo alin kuva :D
    Tosi kauniita kuvia, miks mä oon aina niin laiska että kuvaan vaan tylsästi sisällä kämpässä. Ja kunis huivi, voi että! Vähänkö saat olla ylppis.

    VastaaPoista
  4. Just semmonen sininen, josta minäki tykkään. Ja mukavasti kiiltää tuo lanka. Hieno on.

    VastaaPoista
  5. Kaunis lanka ja kaunis huivi. Pitänee yrittää hommata tuo IK myös :)

    VastaaPoista
  6. on upea huivi! onnittelut!

    VastaaPoista
  7. Kiitos tästä. Oliko kova painostus, vai ihanko katuvana suostui kuvaan?

    Edelleenkään en voi olla kehumatta, on se vaan juutaksen kaunis malli. Jotenkin toi puudutusosuus tekee sen niin hienoks, eikä se ole liian pitsinen. Mummous on siitä kaukana.
    Upea on tuo väri myös.

    VastaaPoista
  8. Tikru: Toi on mun mielestä just sopiva koko; jos oisin tehny ohjeen mukaan niin ainakin tällä langalla lopputuloksena ois ollu teltta. :)

    Tellu: Joo, paitsi että valokuvausinnostus ei oo miehellä aivan huipussaan kun kyseessä on mun käsitöiden kuvaaminen... :)

    Jatta: Mä kans haluisin ottaa enemmän kuvia muualla ku kotona, mut ku yleensä se vaatii jonkun muun kuvaamaan. Eikä se oo aina niin helppoo järjestää, ainakaan kun mä haluun kuvat heti-nyt-äkkiä. :)

    Amelie, Verano, Jaana: Dänks! Huivi ona kaunis, ja kiitos siitä kuuluu suunnittelija Miriam Feltonille. MÄ vaan noudatin ohjetta. :)

    Tarja: Pientä kiristystä piti tosiaan harjoittaa, jotta mies veny kahteen kuvaan... (poseeras alle 20 sekuntia ja sit huivi lens ketoon ja paita takas päälle) :D Oon täysin samaa mieltä huivin pitsisyyden sopivasta määrästä ja antimummoudesta, juh!

    VastaaPoista
  9. Nyt näyttää vielä paremmalta kuin toimiston kokolattimatol... eiku pyyhkeellä. Tosi hieno eikä tosiaankaan yhtään mummo! Mutta miehet nyt on miehiä. Mun Bronte-huivia kutsuttiin pöytäliinaksi...

    VastaaPoista
  10. Ihana huivi ja tarina myös! Minullakin puikot jo vähän kilkuttelis tuon Icaroksen suuntaan, jos lehti suvaitsisi tulla tänne asti...kuulemma 13.7. laitettu tulemaan. Mutta onhan tuo valtameri aava, kai se laivapostina sitten saapuu;)

    VastaaPoista
  11. Oioi, on se vaan tosi kaunis tuo huivi. Rohkeniskohan itsekin yrittää..

    VastaaPoista
  12. Täällähän oli melkoinen taidepläjäys tarjolla!

    On kyllä ihana ja kaunis ja kaikkee sitä toi Ikaros!!

    VastaaPoista
  13. Minna: :D

    JaanaV, KatjaL, Johanna K: Kiitos! :)

    Koukuttaja: Siitä vaan neulomaan! Malli ei tosiaan oo vaikee, pelkkää oikeeta, nurjaa, langankiertoja ja kavennuksia, suosittelen. :)

    VastaaPoista