-->

16.8.2006

Arkisin klo 8-16 palaan vuoteen 1995 (kuinka täältä pääsee pois..?!)

Hahaa, työpaikkabloggaaja iskee jälleen! Koska työt tuntuu just nyt vievän ihan kohtuuttomasti aikaa kaikelta muulta elämältä, niin aattelin ottaa vastaavasti vähän korvausta ja blogata työajalla. Lisäksi käytän julkeasti hyväkseni virastovälineistöä ja valjastin nitojan, teippirullanpidikkeen ja rei'ittimen pingottamaan Icaruksen kuvauskuntoon. :)


Työpöydän punertava (kirsikkapuuta jäljittelevä?) pinta toimii hyvänä kontrastina huivin turkoosille langalle, niin että pitsikuvio erottuu selkeästi. Kuvan pointtina on siis todistaa, että mä olen ihan oikeasti edistyny Icaruksen neulomisessa: kolmas kuviokartta on jo hyvää vauhtia työn alla! Ongelmana on vain ajanpuute. Huominen menee taas työreissussa Vantaalla, ja vaikka vois kuvitella että mulla on hyvää aikaa neuloa junassa niin pah. Työasioiden jauhamiseen menee sekin hyvä käsityöaika, höh. :)

Icarus sopii muuten hyvin mun työhuoneeseen, täällä kun on kaikki hyllyt ja tasot kirsikkaa ja tuolit ja sermit vihertävän turkoosia. Karmaiseva väriyhdistelmä mun mielestä, suoraan vuodelta 1995, jolloin talo valmistui ja sisustettiin ajan hengen mukaisesti (valitettavasti). :D Kaikista ällöimmät on verhot, jotka sulostuttaa mun työhuoneen ikkunoita, voi yöööh! Kyllähän noi sopii kalusteisiin mutta on ne silti mun mielestä rumat. Missä näitä kankaita myydään ja miksi?! Kaikissa kouluissani ala-asteelta lukioon oli aina ihan hirveet verhot luokkien ikkunoissa. Yleensä niissä oli just jotain tommosia graafisia kuvioita oksettavissa väreissä tai pastellin värisiä pilkkuja hailun harmaalla pohjalla. Mä en ilmeisesti vaan ymmärrä ja osaa arvostaa julkisten tilojen verhosuunnittelua. :)

Oon vähän kahden vaiheilla uskallanko ottaa Icaruksen mukaan neuletapaamiseen tänään. Mulla kun saattaa toi keskittyminen herpaantua ratkaisevasti siinä jutustelun keskellä ja muiden mielenkiintoisia projekteja tarkastellessa. Yhtäkkiä mä sit huomaankin että ei persetti, oon tehny iiiison virheen joskus kolme kerrosta sitten. Enkä mä tykkää purkaa... Ehkä mun pitäis vaan tyytyä johonkin ainaoikein-tyyppisiin juttuihin neuletapaamisten tiimellyksessä. Toisaalta tiedostettu riski on aina helpommin hallittavissa ja sen toteutuminen paremin estettävissä: kun mä nyt maalailin kauhuskenaariota neuletapaamisessa mahdollisesti putoavista silmukoista tai unohtuneista langankierroista, niin ehkä mä osaan olla tarpeeks tarkkaavainen välttääkseni tän tulevaisuuskuvan toteutumisen. Rohkea rokan syö, ehkä mä siis otan Icaruksen mukaan tuulettumaan ja tapaamaan kavereitaan (Tarjan huivi tullee myös paikalle?) ja yritän olla huolellinen neuloja muiden joukossa.

13 kommenttia:

  1. Kyllä ainaoikein-neuleessakin muutama nauraen nurin neulottu silmukka näyttää aika pahalta jälkeenpäin katsottuna. Mun ei varmaan kannattais tehdä siellä muuta kuin virkata ketjusilmukoita...

    Nimim. Kokemusta on neuletapaamisista :)

    VastaaPoista
  2. Tulee se, tulee! Ottaa mut mukaan.

    Oo onnellinen, mulla ei oo lainkaan verhoja työhuoneessa ja kaikki tasotkin on tylsää pyökkiä. Ottasin kirsikkaa paaaaljon mieluummin. Tarkistin juuri persauksen alle ja työtuoli näkyy olevan sellanen "hieno" vihreä.

    VastaaPoista
  3. Pirkko: Neuletapaamiset on kyllä tosi kivoja, mutta ei ne kyllä ainakaan mulla aina edistä neulomista. Pikemminkin päinvastoin, kun hösellän monta asiaa yhtä aikaa ja sit pitää taas purkaa... :)

    Tarja: Juu mä olen kiittämätön, mulla sentään on verhojen lisäks sälekaihtimetkin, oi autuutta! :)

    Mites, vaihdettaisko vähäks aikaa työpaikkoja, kun mua houkuttais pyökki kirsikkaa enemmän? Eikä nää työtkään just nyt mitään mannaa oo, niin että josko mä tulisin sinne kiireimmäks aikaa? :D :D :D

    VastaaPoista
  4. Sä oot aikavääristymässä. Mitkä verhot!
    No mulla ei ole "työhuoneessa" edes ikkunaa jota verhoilla :P

    VastaaPoista
  5. Virastoverhot on kyllä pääsääntöisesti ihan hirveitä. Revin omasta kopistani ysäriverhot pois ja heitin roskiin, eikä ole kyllä kukaan perään kysellyt :-)

    VastaaPoista
  6. Voi kettua sua, oot mua edellä. Otetaanko kisa? Mä sain just miitissä sen puudutusosuuden loppuun, kohta alan seuraavaa.

    Täysin samaa mieltä julkisten verhojen kanssa. Mulle oli töihin kans suunniteltu kallilla jotkut kalliit verhot, jotka eivät lain-kaan mätsänneet muuhun sisustukseen. Minä kysyin luvan ja ostin saman tien uudet, ei mitkään hienot ja kalliit, mutta mieluisat ja mun tyyliset; kukkia ja kanoja...

    tippi

    VastaaPoista
  7. Päivi: Kiitos kun valaisit tätä verhosuunnittelumysteeriä! :) Mun huoneen verhot kyllä herättää mussa välillä aggressioita, niin että vois olla terveellistä vaihtaa ne kaikessa hiljaisuudessa miellyttävämpiin. ;)

    Tippi: Mukana! :) Mä tosin oon jo toisen kartan puolivälissä eikä mulla oo yhtä paljon silmukoita kuin sulla, koska jätin puudutusosuudella yhden mallikerran tekemättä. Mutta mä annan reilusti tasoitusta, koska en esim. tänään ehdi neuloon varmaan kahta riviä enempää. Mut kyl mä voin sparrata sua ja päinvastoin! ;)

    Kukkia ja kanoja, heh! :D

    VastaaPoista
  8. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Hehe. Meidän työpaikalla ei kans ole verhoja ollenkaan, eipä ole siis mitään valittamistakaan. Pari muuta hauskaa juttua sen sijaan olis heittää kehiin:

    silloin kun tähän rakennukseen muutettiin, me saatiin ehdottomat kiellot tuoda työhuoneeseen enemmän kuin 20 kiloa henkilökohtaisia tavaroita (jonkinlainen sortumisvaara). Tää on semmoinen jännä rakennus, jossa työhuoneet on sijoitettu ikään kuin ulkoreunoille, jotka ei tosiaan kestä liian suurta painoa. Kaikki arkistot ja muut sensemmoiset on sijoitettu keskelle rakennusta, koska siellä niiden laskelmien mukaan pitäisi kestää.

    Pinta-alaa on yhteensä jotain 240.000 neliötä kuudessatoista kerroksessa eli jokaiseen kerrokseen mahtuis sata 150-neliöistä omakotitaloa. Mistään en oo löytäny tietoa, kuinka monta siivoojaa täällä työskentelee.

    Ruokalassa on muistaakseni 900 istumapaikkaa, koko rakennuksessa työtilat noin 3.000 ihmiselle. Arvaas minkälainen tupakansavu on ulko-ovella? Siihen porukkaan mahtuu aika monta tupakoitsijaa.

    Autotallissa on hiirenloukkuja.

    Haluaako joku tulla tänne töihin?

    VastaaPoista
  10. Päivi: mutta nuo verhot eivät ole neutraalit, aggressioitahan noiden kanssa tulee. Tai ehkä se on tarkoituskin: vimmainen työntekijä = vimmainen työvauhti. Toisaalta vaaka kallistuu värisokean suunnittelijan puolelle....

    VastaaPoista
  11. Kiitos vielä pvämäärän varmistuksesta, suunnittelimme vähän Jannan kanssa saapua yhdessä josko ei jänskättäisi sitten niin paljon ;)

    VastaaPoista
  12. AnneV: Mitä jos joku työntekijä lihoo kymmenen kiloa tai enemmän? Punnitaanko teidät joka aamu, niin etteä kilojen lisääntyessä joutuu luopumaan vastaavasta määrästä henk.koht. tavaroita, ettei huoneet oo yhtäkkiä katutasossa? :D

    Soile: Mä oon ihan samaa mieltä aggressioista joita noi verhot herättää, mut valitettavasti ne ei ainakaan vielä oo parantanu mun työtehoa. :)

    Brianna: Tulkaa ihmeessä mukaan vaan, me ollaan ihan kilttejä. :)

    VastaaPoista
  13. Hehee, työntekijät saadaan myös liikkeelle ihan huomaamatta: läheskään kaikilla ei ole omaa printteriä huoneessaan, vaan pitäisi käyttää yhteisiä kirjoittimia, jotka on nekin sijoitettu sinne rakennuksen keskiosiin. Mun ekasta työhuoneesta oli 110 askelta lähimmälle printterille, eli siinä kyllä harkitsi tulostustarpeensa aika tarkkaan.

    VastaaPoista