-->

23.5.2009

Satujen kultaa ja hirviöitä

Lapsena rakastin Elsa Beskowin satuja, ja silloin tällöin tartun noihin vanhoihin rakkaisiin kirjoihin ja uppoudun Beskowin lempeään satumaailmaan. Ehdottomiin suosikkeihini kuuluu satu, jossa kolme pientä tytärtä pelastavat jättiläisen vangiksi joutuneen ritari-isänsä. Sadun lopussa ritari lupaa ottaa jatkossa tyttäret mukaansa retkilleen, "sillä nyt hän tiesi mihin kaikkeen hänen tyttärensä pystyivät." Jo pienenä musta oli hienoa, että sadun sankareita olivatkin neuvokkaat ja rohkeat tyttäret, eikä aina joku prinssi uljas käy pelastamassa avuttomana uikuttavaa neitoa pulasta. Mä oon kai sitten ollut pienestä pitäen tasa-arvon kannattaja ja uskonut jo silloin siihen, että kohtalo on jokaisen omissa käsissä. :)

Aunt Yellow in progress

Varsinaista satua, tai pikemminkin kauhukertomusta, on ollut myös mun tämänhetkinen neuleprojekti. Tarinan päähenkilö on tyttö, joka yrittää neuloa hienonhienosta langasta suurensuurta huivia äitipuolelleen. Virheiden ja epäonnisten sattumusten vuoksi tyttö joutuu useampaan otteeseen purkamaan neuletta itkua tihrustaen. Kun työ vihdoin pääsee vauhtiin, ilmestyy jostain karvainen, terävähampainen hirviö, joka raastaa neuleen tytön hennoista käsistä ja tuhoaa kaiken tehdyn työn. Ja taas tyttö epätoivoisena selvittelee lankoja ja aloittaa alusta selitellen onnettomana äitipuolelle, ettei hän mitenkään ehdi saada neuletta valmiiksi määräaikaan mennessä. Tarinan äitipuoli onkin tavallista ymmärtävisempi tapaus; hän rauhoittaa tyttöä ja antaa lisäaikaa huivin neulomiseen. Tyttö pyyhkii kyyneleensä ja ryhtyy taas työhön hammasta purren. Nyt hän kuitenkin seuraa kaaviota erityisen tarkkaavaisena ollen koko ajan varuillaan hirviön uuden tulemisen varalta.

Tarina on siis vielä vaiheessa, samoin kuin huivikin. Toivottavasti tämä satu päättyy jotenkin niin, että tyttö ja äitipuoli elivät elämänsä iloisina ja onnellisina, eikä lanka lopu ennen kuin satu on päätöksessään... Äitipuolelle sanottakoon, että homma etenee, etkä sä ole ollenkaan ilkeää sorttia! :D Hertta-hirviö on toistaiseksi taltutettu ja pidetään jatkossa hyvin kaukana neuleesta.

The story of my current WIP is not a fairy tale, but more like a nightmare. It involves mistakes, frogging and a little dog causing a big mess... I just hope that in the end I can say all's well that ends well (whenever that might be)!

25 kommenttia:

  1. Hih, Herttako muka hirviö..... ;-) Tsemppiä huivintekoon!

    VastaaPoista
  2. Ihana satu;-)
    Olet monilahjakkuus:-).
    Eiks teillä siellä Tamperella ole ne kakkosen studiot ja eiks pikku kakkonen tehdä Tampereella? Joten... Onnea huivineulontaan!

    VastaaPoista
  3. Hei, toi oli munkin suosikki, ihana kirja! Ja siinähän on se varsin neuleaiheinen satukin, jossa lapset noidan ilkeyksien vuoksi muuttuvat villalankakeriksi. Kamala kohtalo.

    VastaaPoista
  4. Silityksiä hirviölle! Äitipuoli lähtee ihan piakkoin Ranskaan, toivottavasti takaisin tullaan kruunattuina kuninkaina.

    VastaaPoista
  5. Ihana satu ;) Onnea huivin tekoon ja hirviön väistelyyn! :)

    VastaaPoista
  6. Hertta-hirviö, hui kauhistus :)

    Minäkin saan olla "äitipuoli" noin kerran kuussa ja ai että on mukava vitsailla ilkeydestä. Mutta tämäkin ois ihan kiltti :)

    VastaaPoista
  7. SatuU: No kyllä se melkoiselta pedolta mun silmissä näytti sotkuisen lankakasan keskellä. :) Mutta joo, toivuttu on ja Herttakin pääsi pian takas mun suosioon.

    Villa Lankala: Pikkukakkonen on tosiaan täkäläistä tuotantoa, ja oonpa mä joskus ollut taksvärkissäkin Ylen studioilla. Liekö sit sielä tarttunut tuo satuilu vai mistä. :) Huivi edistyy pikkuhiljaa, toivottavasti valmistuukin joskus.

    Nuttu: Oi, tota satua mä en muistakaan! Pitääkin ottaa kirja taas iltalukemiseksi. Jos joskus osuis toi sama noita kohdalle, niin saiskohan siltä ees toivoa, että minkälaiseks langaks muuttuisi? Mä en haluais olla Novita Palma ainakaan, ehkä mieluummin joku tosi pehmeä ja löyhäkierteinen. Semmoinen paijattava siis. :)

    Maijamirjami: Vai pitäis sitä pientä riiviötä vielä taputellakin, no joo. :D Bon voyage, mä pidän peukut pystyssä kruunajaisten puolesta!

    Jenny: Tattista! Mä pidän puikot sojossa Herttaa kohti, niin vältytään ylimääräisiltä sotkuilta. :)

    AnniKainen: Äitipuolet voi olla varsin mukavia. :) Mulla tosin ei ole oikeasti kokemusta äitipuolista, koskapa tässä sadussakin tuo oli vain vertauskuvana käytetty. Eräänlaisia siskopuolia multa silti löytyy, ja ne ainakin on kivoja, niin että ei oo tullut mitään tuhkimosyndroomaa. ;)

    VastaaPoista
  8. Voi huivineulojatyttöparkaa... Toivottavasti söpö hirviä jättää huivin jatkossa rauhaan!

    VastaaPoista
  9. Otan osaa. Täälläkin asustaa samanmoinen lankahirviö. Ja vaikka hirviön hampaisiin joutuneista langoista ei vielä oltu ehditty aloittaakaan mitään, masensi niiden selvittely pitkäksi aikaa. Tsemppiä, uskon että tällä sadulla on oikein onnellinen loppu :)

    VastaaPoista
  10. :D Hertta ois kyllä ehkä maailman sulosin hirviö, jos se luettais siihen kastiin. Ja tarviipa muuten hakee jostain noita satuja käsiinsä, sen verran on Tasa-arwohapatusta tarttunu muhunki, että jos sais tyttölapsen niin noita vois olla kiva lukee sille.

    VastaaPoista
  11. Voi Hertta-hirviötä. Lähetä se tänne oppiin, että neuleet/neulominen on vain hyvä syy köllötellä puoliksi mamman sylissä ja nauttia lämmöstä eikä ollenkaan vaadi tappamista. :)

    VastaaPoista
  12. Onkohan vain naispuolisilla hirviöillä into päästä tuhoamaan neuletöitä? Meidän urospuolinen ei voisi vähempää välittää:)

    VastaaPoista
  13. Meilläkin on Beskowin kirjoja, niitä on saatu ja ostettu nostalgiahuuruissa.
    Mutta pakko tunnustaa, ahdistun suunnattomasti kun lapsi ottaa sen iltasaduksi esille. Kuvakirjoissakin tarinat ovat tosi pitkiä (lauseetkin niissä TOSI pitkiä!) ja tarina jää aina kesken. Jotenkin sellaista jaaritteua kun nimetkin ovat Täti Vihreä, Täti Ruskea, Täti Sinipunainen ja Setä Sininen.

    Lauseissa ei yleensä ole tyyliin "kaikki lähtivät..." vaan "ja Täti Vihreä, Täti Ruskea, Täti Sinipunainen ja Setä Sininen lähtivät kaikki yhdessä Petterin ja Lotan ja Pikin kanssa..."

    Ehkä tarinat tosiaan avautuvat eri tavalla kun niitä ei lue ääneen väsyneenä.

    VastaaPoista
  14. ColibriDreams: Joo, kyllä se nyt on antanut mun neuloa ihan rauhassa. Tilannettaa auttaa sekin, ettei jätä lankakerää ja keskeneräistä työtä Hetran ulottuville, mikä siis oli mun kardinaalivirheeni edellisen katastrofin alla... :)

    Satu: Oi, kohtalotoveri! :) Se lankojen selvittely vie kyllä yllättävän paljon aikaa, tuli se taas tuossa jokin aika sitten todettua. Kiitos Hertan, tuossa huivissa on nyt huomattavasti enemmän langanpäitä pääteltävänä kuin alunoerin piti. Murrr.

    Heidi: :D

    Lotta: Beskowin sadut on ihania, ja kuvitukset vasta kauniita onkin! Ehdottomasti suosittelen tuotantoon tutustumista, koska kyllä niitä on hauska lukea näin varttuneempanakin tyttölapsena. :)

    Pikku-Kettu: No, köh, hieman tuli dramatisoitua sadun juonenkulkua varten. Hertta nimittäin tykkää köllötellä mun sylissä kun mä neulon, mutta annas olla kun se jätetään kaksin samaan huoneeseen neuletyön kanssa... Eli ei se sentään mun käsistä silmukoita raasta, vaan lähinnä tekee yksinäisinä hetkinään tihutöitä leikkimällä lankakerän kanssa. Ja siinäs ivussa sitten vetää myös puikot pois työstä, vähän kokeilee neulepintaa hampaillaan jne... Touhukas koira, siis. :)

    MarjutJ: joo, Hertta on mun ankarin kriitikkoni! :D Jos se tuhoaakin vain ne työt, missä käsiala ei oo tarpeeks tasaista, malli ei miellytä tai se epäilee, että taas tehdään sille itselleen jotain villapaitaa. :D

    tuijam: Jaa-a, mä en oo tutustunut noihin kirjoihin iltasadunlukijan näkökulmasta, niin että en ollenkaan oo tullut lukeneeksi niitä sillä silmällä. Varmaan muuten onkin aika raskaita lukea, mutta toisaalta sitä ihanampia kuunnella runsaan kielensä takia. Ja ne kuvat, ne kuvat... :)

    VastaaPoista
  15. No onpas siellä hurja pikku hirviö. :) Rapsutuksia suloiselle Hertalle ja onnea huivintekoon!

    VastaaPoista
  16. Talttuiko HerttaHirviö aurajuustolla ja kinkulla ;)

    VastaaPoista
  17. I'm in love with a fairy tale.. ;)

    VastaaPoista
  18. :D Voi hermiittiä <3

    Nimpparionnittelut ja iso hali!

    VastaaPoista
  19. Punavius: vien terveiset perille. Huivi etenee tällä hetkellä melko kivuttomasti (saas nähdä kääntyykö onni nyt kun kirjoitin sen... :P)

    Jennuska: Ainakin noi herkut tekee siitä maailman kuuliaisimman koiran, hetkeksi. :D

    Maiju: Much obliged, madam! :)

    Jatta: Kiitokset, ja hali tulee nyt kyllä tarpeeseen. On vaihteeks sellainen päivä että oksat pois...

    VastaaPoista
  20. Hih, mikä satu. Mä olisin sitten varmaan ilkeä tytärpuoli ja jättäisin sen huivin kesken. Eihän sellaisille ilkeille äitipuolille mitään tarvi kutoa ;)

    VastaaPoista
  21. Hertta-niminen hirviö vaikuttaa ristiriitaiselta ajatukselta... joku teistä on nyt ehkä erehtynyt? Sitä paitsi, oletko varma ettei huivi uhkaillut Herttaa? Irvisti ehkä tai jotain? Huivit voivat olla todella hankalia tyyppejä, kannattaa selvittää kuka on oikeasti tarinan roisto....

    VastaaPoista
  22. Hei, onpa hienoja käsitöitä :)etsin radiojuttuuni käsityöblogin pitäjää, kiinnostaisiko sinua?
    T: Minna 0400-703 856 minna.korhonen at yle.fi

    VastaaPoista
  23. Pari sinun korua oli päässy Me naiset -lehden sivuille. Ihan vaan vink vink jos et ole tietoinen...

    VastaaPoista
  24. Näppi: Heh, äitipuolen hahmoa oli ehkä draaman kaaren lisäämiseksi hieman liioiteltu, joten kiva sille oli neuloa. :D

    Mokkakissa: Hmm, mä kyllä luulen kans, että Hertalla on (ainakin omasta mielestään) ollut jokin todella pätevä syy käydä huivin kimppuun. "Se oli vain itsepuolustusta!" vois ihan hyvin olla Hermiitin repliikkejä... ;)

    Amelie: Juu siellä niitä on lehdessä, ja lehden nettisivuilla on korviksista vielä parempi kuva. Markkinointi kuuluu olennaisena osana liiketoimintaan, joten sitä kautta ne tuonne lehteen päätyi. Kukapas kissan hännän nostais jne... :)

    VastaaPoista