Taiteilia

Otsikko on lähinnä itseeni kohdistuvaa ja PMMP:n rytmittämää sarkasmia, koska ei se tee kestään taiteilijaa, että on pari työtä taidemuseon seinien sisällä. Ja mulla on! Tampereen taidemuseon myyntipisteessä on nimittäin saatavilla valikoima Made by Vilma -riipuksia, hihhei!

Siellä niitä mun kättentöitä nyt on nätisti näytillä vitriinissä. Valssia, Metsoa ja Lummetta riipuksina. Ja sitten on vielä yksi erikoisjuttu, riipus sekin.

Taidemuseosta pyydettiin, että suunnittelisin heille oman korumallin, joka liittyisi jollain tavalla taiteeseen. Hmm. Niin. Taiteeseen, joopa joo. Ootas vähän. Hmm?! Inspiraatio antoi odottaa itseään, ja manasin mykiksi menneitä muusiani, jotka eivät innoittaneet mua mihinkään. Ja sitten tajusin, että siinähän se korun idea onkin: muusa, taiteen suojelija ja innoittaja, inspiraation symboli!

Hopealusikan pesistä, hopealangasta ja makeanvedenhelmestä syntyi koru, jonka yhteys nimeensä kaipaa ehkä hieman avaamista. Kiemurainen hopealanka symboloi sitä monesti haparoivaa ja polveilevaa polkua, jota pitkin hento, orastava idea kehittyy lopulliseen muotoonsa eli loistavaksi helmeksi. Hopeinen tausta on kuin muusan siivet, joiden suojassa helmi saa rauhassa kehittyä. Tiedän kyllä, ettei antiikin muusilla ollut siipiä, mutta tämä onkin kuvaannollinen ilmaisu suojaavista siivistä, ei viittaus minkäänlaiseen enkelihahmoon.

Riipus pujotetaan ketjuun tai nauhaan taustalla olevan hopealenkin läpi. Sijoitin lenkin tarkoituksella niin, että koru asettuu hieman ketjua ylemmäs ja ripustuskohta jää piiloon. On jotenkin kivempi, ettei melko kookas koru roiku ketjusta painavan näköisenä, vaan ikään kuin lepää sen päällä nuorallatanssijan tavoin.

Muusa-koruja on saatavilla vain Tampereen taidemuseon myymälästä, missä on myynnissä paljon muutakin mukavaa; pirkanmaalaisten designereiden ja kädentaitajien tuotteita sekä taideaiheisia kirjoja, kortteja ja julisteita. Shoppailun ohessa kannattaa tsekata myös tämänhetkinen taidenäyttely: Marita Liulian Choosing My Religion avaa mielenkiintoisia näkymiä maailman uskontoihin.

P.S. Flickristä blogiin ladattujen kuvien pienentäminen Bloggerissa aiheuttaa sen, että kuvat saattavat näyttää suttuisilta Explorer-selaimessa. Firefoxilla kuvat näkyvät hyvin, mutta Explorer ei pelaa kiltisti yhteen pienentämisen kanssa. Kuvaa klikkaamalla pääsee tarkastelemaan sitä Flickriin parempilaatuisena.

I designed this pendant on request for Tampere Art Museum. They wished that the jewel would relate to art in some way. It took a little while before I alighted on the idea, but from then on it was smooth sailing. The pendant is called Muse, the spirit who inspires the creation of the arts. The curvy silver wire symbolises the often complex journey from a budding idea into a shining pearl that a finished art work becomes. The background made of silver spoons is like wings that give the budding idea shelter to evolve into something spectacular at it's leisure.

Än yy tee nyt... eiku nyt... ei vaan NYT!

Mä tykkään ottaa mahdollisimman suuren osan blogini kuvista itse, koska silloin saa räpsiä kuvia rauhassa omaan tahtiin ja kokeilla vaikka mitä hullutuksia. Miehellä kun ei välttämättä aina oo käsivällisyyttä napsia yhtä paljon kuvia kuin mun mielestä tarvis. :) Siispä hankin jo melkein vuosi sitten kameraan kaukolaukaisimen. Ihan kamalasti sitä ei oo tullut käytettyä, ja seuraavat kuvat ehkä kertovat miksi...

"Ottaakohan toi kamera tän signaalia vastaan..."

"Entäs tältä etäisyydeltä..?"

"Nonnih, nyt tuli varmaan hyvä kuva!"

"Ottikohan se jo kuvan vai---"

Jep jep, ja nää oli siis aika lailla kärkijoukkoa räpsityistä otoksista. Kaukolaukaisemella otetuissa kuvissa on yks yhteinen piirre, nimittäin huolestuneet naamarypyt ja ihmettelevä ilme. Ne taas johtuu siitä, että mä en koskaan voi olla varma, nappaako kamera kaukosäätimen signaalin, millä viiveellä ja oonko mä ylipäätään kuvassa. Huolettoman luonnolliseen poseeraamiseen ei siis oo meikäläisellä leseitä, ellei kameran takana oo oikea ihminen. Siksipä päätin taas kerran, että screw it, mä vaivaan miestä niin saa ees yhden kunnollisen kuvan mekosta. Niin, ette varmaan noista aiemmista kuvista tajunneet, että mun piti esitellä ompelemaani mekkoa eikä meidän verannan rappuja. :P

Malli/pattern: Eri kaavoista vuosien varrella omien mittojen mukaiseksi muokattu perusmalli, johon nyt lisätty etuhalkiot, umpinainen selkäosa ja niskaa kohti levenevä pääntie. Samaa peruskaavaa käytetty esimerkiksi tässä ruskeassa pellavamekossa ja kaasonpuvussa/cooked up from different sewing patterns over the years, to fit me perfectly. Same basic pattern can be seen e.g. in this brown linen dress and my bridesmaid's dress.
Kangas/fabric: Eurokangas.
Huivi/scarf: Wisp kera pitsireunuksen/Wisp with a touch of lace on the edges.

Ompelin siis tällaisen mansikkamekon, jolla voi huidella menemään vaikka kesähäissä tai rapukekkereissä. Tänä vuonna on yhdet molempia tiedossa, joten eiköhän mekko pääse juhlimaan. Kangas on hauskaa kohopintaista taftintapaista. Pinta ja väri muistuttaa elävästi mansikkaa, ja jos vielä tekis vihreäsakaraisen kauluksen tai huivin niin mä oisin kuin suoraan Elsa Beskowin sadusta. Kun on toi punainen kuontalokin ihan omasta takaa mansikkaa esittämässä. :)

P.S.

Ylen ykkösen Kertomuksia Suomesta -sarjassa kuultiin viime viikolla radiojuttu käsityöblogin pitämisestä otsikolla "Bloggaaja on uuden ajan julkkis". Noh, mä en kyllä allekirjoita tuota otsikkoa ihan pureksimatta, vaikka jonkin verran oon lehdissä joskus ollutkin blogin vuoksi. Jos kiinnostaa kuulla, miltä mun ja Jatan ääni kuulostaa, niin Ylen Areenaan vain kuuntelemaan 26.8.2009 mennessä. Kylläpä oman äänen kuunteleminen on omituista, ja karmeeta kuinka tamperelaisuus kuuluu läpi mun puheesta! :D

I tried to take photos of the dress using the camera's remote control. Yup, it didn't go that well, so I finally asked my husband to take a picture of me in the dress to get at least one decent photo. I sewed this dress from a fabric that reminds me of strawberries because of the tiny white dots on the surface and the delicious red colour. I might wear it to a wedding we're going in a few weeks, or perhaps in a garden party later on this summer.